Viime viikonloppuna koitti jo reilu kuukausi sitten suunniteltu päivä. Kaikki Akureyrissa asuvat eri kansallisuudet saivat mahdollisuuden osallistua International Kitchen 2014-päivään valmistamalla sormiruokaa, maistiaisia, tai mitä vain kotimaastaan budjetin rajoissa. Useat kymmenet pöydät katettiin Akureyrin keskustan Ketilhusiin lauantaina ja koristeltiin useiden kotimaiden lipuilla. Melkoiset tuoksut levisi jo ennen ovien avaamisia salissa. Me oltiin Sandran kanssa perjantaina tehty järjetön duuni. Käsi ylös kuka tunnustaa että olis tehny kerralla enemmän kuin 170 karjalanpiirakkaa? No, me ollaan. Kyllä vain meni melkoisesti aikaa ja voi että niistä tulikin pieniä ja suloisia. Aamulla keittelin vielä jauhoisissa farkuissani kahdenkymmenen munan munavoin ja sain onneksi kyydin Ketilhusille tarjottavieni kanssa.
Suomi-pöytä!
Ohjelmassa oli ensin laulua ja tanssia. Nälkäiset akureyriläiset pakkautuivat saliin heti kahden jälkeen kun tapahtuman luvattiin alkavan, mutta saivat ensin annoksen kulttuuria thaimaalaisen ja filippiiniläisen tanssin, sekä italialaisen laulun muodossa. Johan sitä sen jälkeen rynnittiinkin pöydille. Mulla oli siinä vaiheessa jo nälkä joten saatoin ehkä syödä omasta kasastani muutaman piirakan. Mieletöntä miten niitä menikin! Sai ihan urakalla lappaa munavoita piirakan päälle ja toistella etten puhu kovin hyvää islantia ja joo nämä on vähän niinkuin riisipuuroa ruiskuorella ja joo me syödään näitä Suomessa niinkuin leipää ja ei ei ne ole sokerisia herkkuja. Ihmiset tykkäsi ja palaute oli loistavaa. Yliopiston proffat ja opettajatkin kävi pyörimässä ja maistelemassa. Eräs pieni poika kävi käsi ojossa kolme kertaa santsikierroksella minun pöydässä. Äitinsä mukaan mikään muu ei kelvannut muista pöydistä. Paras kommentti 😀
The Ladies from the Filippines!
Perinteistä tanssia Thaimaasta.
Laulua Italiasta! Tämä tenori on myös opettajani yliopistossa kahdella kurssilla. 🙂
Italian pöytä tiramisuineen.
Slovakian tytöt ja loistavat tarjoilut!
Sandra otti minun paikan hetkeksi että pääsin itsekin kierrokselle. Liettualaisia tahmeita omenaviipaleita, latvialaista ruisleipä-kermavaahto-puolukkahillo-kakkua, kirgisialaisia ja bulgarialaisia kääryleitä, saksalaisia omenastruudeleita ja lihaa, slovakialaista hapankaalisalamisienikeittoa, sveitsiläistä grillattua juustoa perunoilla, thaimaalaista nuudelia, irlantilaista hapanleipää ja pataa, englantilaisia pehmeitä skonsseja hillolla ja appelsiinipunssia, erilaisia keksejä, leivoksia, leipiä ja annoksia. Olin niin täynnä jo muutaman kokeiluerän jälkeen. Palasin pöydälleni onnellisena ja tarjoilin vielä loppuun asti karjalanpiirakoita. Ajattelin sadanseitsemänkymmenen loppuvan alta aikayksikön. Mutta voitteko kuvitella, niitä jäi viisi! Kaikki halukkaat saivat siis maistiaisensa ja mulle jäi vielä iltapalaa.
Kiitokset Akureyri Multicultural Councilille mielettömän hienon tapahtuman järjestämisestä. Kun joskus osun uudelleen Islantiin, haluan ajoittaa sen tämän tapahtuman mukaan! 🙂
Mielenkiintoista luettavaa? Seuraa blogia facebookissa!
18 Comments
Hatunnosto sulle karjalanpiirakoiden vääntämisestä, muksujen tarhassa oli viime viikolla kansainvälinen ilta mutta piirakat olivat viimeinen asia mitä olisin jaksanut alkaa sinne tekemään 🙂 Hapankorppurullat sen sijaan toimivat erinomaisesti, oli nopea ja helppo tehdä!
Meni niihin melkein viisi tuntia ja en varmasti tee toista kertaa jos diiliin ei kuulu vaikka kokonaisvaltaista niska-hartiahierontaa urakan jälkeen 😀 Hapankorppurullat vois olla muuten hyvä idea ajatellen muutaman hengen itsenäisyyspäiväjuhlia! Kiitos ideasta 🙂
Vien tämän idean heti meidän koululle. Maftavaa nelijällä äffällä!!! 🙂
Jes, mafftavaa Saila! 😀
Mikä tilaisuus! Aikasta huippua ja hatunnosto karjalanpiirakoiden tekemisestä! En oo muuten koskaan niitä veivannut itse, on varmasti herkullisia 😛
Mulle oli nyt kolmas kerta ja kaikki kerrat on ollut Islannissa. Suomessa niitä saa liian helposti kaupasta 😀 Kyllä itsetehdyt on paaaljon parempia 🙂
Vau, ison työn ootte tehnyt! mitäpä sitä ei suomalaisuuden maailmalle viemiseksi tekisi 😀 Olen aina pitänyt karjalanpiirakoita liian suuritöisinä itsetehtäviksi.. mutta ehkä joku kerta tästä motivoituneena vielä kokeilen!
Sanoppa muuta 🙂 Karjalanpiirakoista mie olen kuullut aina että vaikeita. No ei todellakaan mutta juurikin suuritöisiä niinkuin sanoit. Jouluksi meinaan tehdä myös itse. Suosittelen!
Kuulostipas toi päivä huipulta!
Pakko kyllä myöntää, etten itse olisi ikinä saanut samaa aikaiseksi.
170,wow! Pisteet sulle! 🙂
Ja huippua se olikin. 🙂 Viime vuonna se oli pidetty Akureyrin synttärien aikaan ja silloin vieraita oli ollut vissiinki viis kertaa enemmän kun oli turistiaikakin! Voisin vain kuvitella miten ne silloin olis riittäny 😀
Onneksi säästin tämän lukemisen iltapalaan… Mutta piiraat uupuivat! Saitko ohjeita muidenmmaiden herkkuihin?
Voi höh! Onneksi niitä saa Kotkassakin kaupasta 🙂
En muuten saanut ohjeita. Muistaakseni ne kuitenkin on kerätty yhteen tuon Multicultural Councilin toimesta ja saa niitä käydä tutkimassa myöhemmin jos intoa riittää 🙂
Ohhoh, hatunnosto sulle. Minua ahistaa jo pakastepullien väsääminen koulun iltamiin joten sinä olet oikea leipomuskuningatar!
Oi kiitos ^^ Karjalanpiirakoissa on kyllä ihan erilaista tunnelmaa kuin pakastepullissa. Mutta joulun jälkeen saattaa jäädä minun leipominen vähän tauolle. 🙂
Huhhuh mikä homma on piirakoissa ollut!
Karjalanpiirakat on mulla yks sellanen, mihin aina tulee ulkomailla himo. Yleensä eka juttu, mitä pitää Suomeen palatessa taas saada syödä. 🙂
Hei mullaki! Helsinki-Vantaaltaki onneksi saa 🙂 Jälkiruuaksi sitte Fazerin sinistä. 😀
Tuollainenhan on mahtava idea :)! Ja valitsit kylläkin juuri oikean tarjottavan. Suomea maailmalle yksi piirakka kerrallaan :P.
Todellakin! Näytti olevan suurimmalle osalle ihan uusi juttu.