Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Möðruvellirin lampaat ja Islannin vanhimmat puut

perjantai, marraskuu 7, 2014

Ihan mahtavaa että meillä kuuluu kurssiin fieldtrip oikealle islantilaiselle maatilalle! Pienessä tihkusateessa hypättiin kurssikaverien, opettajamme Brynhildurin ja hänen tutkijaisänsä kanssa bussiin Akureyrin yliopiston pihalta ja suunnattiin reilun vartin ajomatkan päässä olevaan Hörgárdalurin laaksoon Möðruvelliriin. Kylässä on agrikulttuurinen yliopisto ja paljon maatiloja. Me tutustuttiin tilaan nimeltä Skriða.

Paikan pariskunta oli asunut tilalla jo kauan. Nainen oli jopa syntynyt ja kasvanut siellä ja jatkanut hommia vanhempien jälkeen. Respect! Päästiin heti asiaan ja moikkaamaan lehmiä ja lampaita. Toiset eläimet olivat uteliaampia kuin toiset. Niiden mielestä hulluista opiskelijoista oli tietenkin paras vetäytyä mahdollisimman kauas piiloon. Pikkukisun mielestä tultiin sen reviirille ja lampaat nyt ei ymmärtäneet meistä mitään. Joskus kuulin jonkun sanovan että lampaat ovat vielä hölmömpiä kuin porot ja melko kysymysmerkeiltä ne näyttivätkin. Kyllä ihan varmasti toiset eläimet on fiksumpia kuin toiset. Hevoset oli rauhallisia ja monet silittelivät. En uskaltanut, vaikka olinkin jo ratsastanut aikaisemmin. Ne varmasti huomasivat kuka oli ennenkin ollut hevosten kanssa tekemisissä. Possut pinkoivat pihalla ja kaiffarit nauroi katketakseen. ”Nuo tottelee paremmin ku meidän koirat!” joku valitti kun ne käskystä tulivat samantien sisälle. Hahaa.

Aaw!

Tää ei ollu innoissaan niin kauanku se otettiin syliin :3

Lehemä ei tahtonu selfietä. 🙁

IMG_1426IMG_1431IMG_1421IMG_1415Meillä ei periaatteessa ole koskaan ollut kotona lemmikkiä. Allergiat, you know. Ulkona häkissä elävä kani oli melkein vuoden, mutta ei lasketa sitä. En oikeasti osaa toimia eläinten kanssa, joten olin ihan yhtä kaupunkilainen reaktioideni kanssa kuin muut luokkakaverit. Tulin oikeastaan miettineeksi olenko käynyt ikinä kunnolla navetassa? Varmaan pari kertaa joskus ihan pienenä!

Hassut possut

Skriðan maatilalla kasvaa tutkimusten mukaan vanhimpia islantilaista alkuperää olevia puita. Islannissa käyneet ovat ehkä huomanneet, että metsää ei paljon ole. Nekin harvat puiset paikat on todennäköisesti istutettuja ja ulkomailta tuotua alkuperää. Oltiin siis melko mielenkiintoisella paikalla! Siinä oli alkuperäispuita siistissä rivissä. Eikä mitään random-puita ollenkaan. Kyllä ehkä pikkuisen kävi mielessä miten ihanaa olis just nyt heti lähteä samoilemaan keskelle metsää. Sellaista oikeaa ja luonnollista. Islantilaiset on melko kovasti vastaan kun puhutaan pitäisikö metsiä kasvattaa enemmänkin. Pilaa kuulemma näkymät. No olen siitä kyllä samaa mieltä. Asiassa on muitakin puolia, mutta kuulemme niistä lisää vasta tulevilla oppitunneilla.

Vanhinta islantilaista alkuperää olevia puita siinä sitten.

Vierailimme reissullamme myös tutkimusasemalla, jossa Brynhildurin isä oli tutkinut ruohojen kylmän sietokykyä, sekä vanhalla kirkolla. Iltapäivä päättyi kleina- ja kahvitarjoiluun kirkkoa vastapäätä olevassa hauskassa talossa, jossa on joskus järjestetty voimistelutunteja. Voin vain kuvitella nykypäivän zumbat siihen pieneen saliin. Möðruvellir on aikaisemmin ollut pohjoisen pääkaupunki, mutta nyt siellä oli hiljaista. Yhtä hiljaista kuin missä tahansa Islannissa kun lähtee kaupungin ulkopuolelle. Maailma on muuttunut. Brynhildur vietti seudulla lapsuutensa, mutta nyt siellä ei ole enää mitään sinne sitovaa. Aina on kuitenkin muistot, ja autolla pääsee hetkessä paikalle jos tulee maisemia ikävä.

IMG_1441IMG_1443IMG_1446

Mielenkiintoista luettavaa? Seuraa blogia facebookissa.

You Might Also Like

4 Comments

  • Reply Katja perjantai, marraskuu 7, 2014 at 20:24

    Minäkään en ole muuten eläissäni käynyt navetassa 😀
    Oliko haju kamala? 😀

    • Reply Maarit Johanna perjantai, marraskuu 7, 2014 at 20:28

      Kaupunkilaispoijjaat yökkäili, mutta mie olin ihan fine. Rikkihöyryt on pahempia 😀

  • Reply Sandra lauantai, marraskuu 8, 2014 at 07:57

    Ei hitsi teitä city-ihmisiä ;). Mulle tulee ihan lapsuusajat mieleen navetan hajusta, vaikka meidän perheellä ei navettaa tai kotieläimiä ollutkaan. Naapurissa oli sitäkin useammalla ja monesti lapsena tuli leikittyä lehmien/lampaiden/possujen tai kanojen kanssa. 😀

    • Reply Maarit Johanna lauantai, marraskuu 8, 2014 at 11:48

      Ihan huippua! 😀 Kyllä mullaki muistin perukoilla on jotain muistoja maatilan eläimistä mutta ei mitenkään hirmupaljon. Sovin kyllä hyvin cityihmisten joukkoon ku isot eläimet on minusta ihan yleisestikin vähän pelottavia. 🙂

    Leave a Reply