Meillä myrskyää. En oikein tiedä onko täällä nyt syksy vai talvi, vai jonkinlainen teini-ikä niiden kahden välillä. Vuorten huiput ja rinteet saivat lumipeitteen viime viikonloppuna, mutta kaupungissa on vielä puissa lehdet ja kaunis ruska. Meidän keltainen koti sopii ihanasti pihlajien ja koivupuiden taakse piiloon ja kotiovelta vesiliukumäelle on 80m kävelymatkaa.
Kuukausi eloa Islannissa takana. Silti tähän maisemaan ei totu. Koulumatkat ovat silkkaa seikkailua ja vuorinäkymät taltioituvat kännykän muistikortille. Tähän mennessä Islannista olen ottanut yli 2700 kuvaa vain puhelimellani ja valehtelematta suurin osa niistäkin on vain ihanasta Akureyristä. Mikroseikkailut, joita ainakin Destination Unknown-blogin pitäjä Satu harrastaa, ovat saaneet täällä ihan uuden ulottuvuuden. Salille lähtökin voi olla seikkailu. Matkaa on kilometrin verran, mutta se ei koskaan ole nopeasti kuljettavissa, sillä vuonolle on aina poikettava. Samalla morjenstetaan vesilintuja ja ihaillaan huvipursia.
Liikkumisesta nauttii ihan eritavalla kuin Suomessa. Kuljen pää kenossa ja ihailen vuoria, merta, ja hymyileviä vastaantulijoita vaikka olisin vain menossa sinne salille, postiin tai ruokakauppaan.
Akureyrin Yliopistolla pyöritään jokainen arkipäivä. Yleensä paikka on hiljainen, mutta ei ollenkaan huonolla tavalla. Näkymät luokkahuoneista ei vois olla paremmat, kelpaa tavailla uutta kieltä! Íslandsklukkan valvoo opiskelijoiden tietä yliopiston edustalla kallion päällä. Pienempien opiskelijoiden ehdoton lempparipiilopaikka.
Näistä paateista mulla on varmaan sata kuvaa. Niin kuvauksellista matskua ihmiselle, joka on ikänsä asunut vain joen rannassa!
Kaiken hyvän lisäksi ihmeelliset luonnon nähtävyydet ovat muutaman tunnin ajomatkan sisällä kotoa. Kaikkia aarteita ei ole edes vielä löydetty. Eikä varmaan tarvikkaan. Tänne pitää muutenkin tulla joskus takaisin…
Vartin ajomatka Akureyrista ja heti tällaista.
Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdaytä. Tarkoituksena on koota blogeihin matkailuaiheisia instagram-kuvia. Kurkata voi myös suomalaisten hostien blogit: Kaukokaipuu, Destination Unknown ja Wanderlust Expert.
Omat instagram-kuvani löytyvät nimimerkillä @magellant, ja blogia voi seurata myös facebookissa.
30 Comments
Mulle tulee sun innostuksesta ihan mieleen omat ajat Alaskassa. Sielläkin elämä on yhtä mikroseikkailua. Ikinä ei tiedä onko kauppareissullakin karhu parkkipaikan puussa tai lumivuohi tienposkessa.
Kerropa mulle onko noi pihapiirin puut kaikki ihan luonnostaan tuolla, vai onko ne istutettu? Mä kun jotenkin luulin mun aikaa sitten tehdyn Islannin matkan perusteella ettei siellä puita juurikaan ole…
Voi Alaskaan haluaisin myös seikkailemaan. Mikroseikkailu on tosi hyvä termi täällä liikkumiselle koska joka päivä myös löytää jotain uutta. Kuulostaa tosi extremeltä kohdata karhu parkkipaikalla 😀
Musta tuntuu, että city-puut on enempi tai vähempi istutettuja. Heti kun lähtee taajaman ulkopuolelle niin puita ei vain ole. Alimmassa kuvassa maisema on vangittu sen ainoan puun takaa mikä sattui parkkipaikan liepeillä olemaan. 🙂
Täällä Norjassa on vielä neljänkin vuoden jälkeen melkein samanlaiset fiilikset, eihän näihin maisemiin voi kyllästyä! Ja nuo Islannin maisematkin pitää vielä itse kokea, kuten olen tainnut muutamaan kertaan mainita… 🙂 Melkein harmittaa että en ole enää opiskelija, vaihtovuodet/lukukaudet kun ovat niin kätevä tapa tutustua uuteen maahan oikein kunnolla. Oletko muuten vaihdossa koko vuoden vai yhden lukukauden? Olin itse aikoinaan vaihdossa Norjan Bergenissä kevään, rakastuin paikkaan ja nyt sitten asumme täällä. Eli ei sitä koskaan tiedä miten sitä vielä käy…. 😉
Kesäisen Tromssan reissun jälkeen olen pyöritellyt Norjaan muuttoa mielessä tulevaisuutta ajatellen ja puolitosissaan tutkinut työpaikkoja Finnmarkista. Saa nähdä, veri vetäisi vuorten syliin. Sieki lähdit, ehkä vielä miekin 🙂
Opiskelijana on kyllä helppoa! Olin niin 100% varma vielä viime vuonna etten taatusti ole lähdössä mihinkään vaihtoon ennen valmistumista, mutta miten olisinkaan katunut ja katkeroitunut jos en olisi lähtenyt. Jouluksi tulen jo kotiin 🙂
Oih, en kyllä yhtään ihmettele jos kävelet pää kenossa noita maisemia ihastellen 😀 Todella upean näköistä, Islannissa olisi kyllä kiva päästä käymään, siellä olisi varmasti paljon nähtävää ja koettavaa!
Täällä on! Ja maisema vielä muuttuu jatkuvasti. Varsinkin nyt on ihan mieletöntä seurata miten ensilumi sataa ensin vuorille ja vähitellen se sulaa ja sataa uudelleen. Saari on tosi pieni, mutta näkemistä ja tekemistä löytyy varmasti kuukausiksi. En voi kuin suositella :))
Yhtään en ihmettele Islannin lumoa.
Luen kaikki kirjoituksesi ja ihailen kuvia, vaikka en aina jaksakaan kommentoida.
Kiitos Anna, mukavaa kuulla 🙂
Upeata! Kerrassaan huikean näköistä. Mä niin haluan Islantiin. Eikä se edes olis kaukana.
Kiitosta. Ja niimpä, yhtä kaukana ku eteläinen Eurooppa! Sun pitää sitten ehdottomasti tulla 🙂
Upea asuinpaikka sulla 🙂 Vuoret on kyllä niin ihania ja kun on luonto lähellä, niin elämä hymyilee 🙂
Meillä ei Lapissa ole vuoria ollenkaan. Käsivartta en siihen lähinaapurustoon ihan laske. Täällä on ihmisen helppo olla tyytyväinen 🙂
Vautsi, on kyllä tosi upeen näköstä! Muutenkin mielenkiinnolla seuraan seikkailuasi ja kasvattelen samalla omaa Islanti-kuumetta 😀
Kiitos kommentista Noora, hauska kuulla! Tänne kyllä kasvaa kuume, ihan paikan päälläkin vielä ihmettelee miten voinkaan olla täällä 🙂
Oi Islanti <3
Mua kyllä niin harmittaa kun ei ole mahdollisuutta käydä moikkaamassa sua siellä 😀 Nuo maisemat vaan kerrasta toiseen lumoaa.
Se sun lähettämä korttikin pääsi jo muutes koristamaan kämppää keittiöön sopii ihan täydellisesti valkoiseen seinään : )
Se on kyllä harmi! Ja seki että oon niin vähän aikaa vain ja suunnitelmia on ehditty jo lyödä lukkoon teidänkin päässä. Kyllähän tänne joutaa myöhemminkin onneksi! Voin lähettää vaikka kymmenen korttia lisää niin saat niistä kollaasin seinään 😉
Mikä tuo vesiliukumäki on? 😀
hauska lukea tätä postausta, samantyyppisen tosiaan itsekin juuri julkaisin. Arkijutut on tosi kivoja. Nuo islantilaiset omakotitalot on ihanaa katseltavaa 🙂
Meillä on tien toisella puolella Akureyrin geoterminen uimala 😀 Mun ikkunasta on suorat näkymät tuohon liukumäelle. Matkaakin on tosiaan alle satametriä etuovelle 🙂
Siinäpä se arki meneeki rullaillessa kodin, uimahallin ja koulun väliä, ei mitään erikoista mutta silti niin ihanaa.
Pohjois-Islanti ei kyllä näytä hassummalta asuinpaikalta 🙂
Voi, ei ollenkaan 🙂
Islanti on upea, siitä ei pääse mihinkään. Roadtrip pitkin tuota taianomaista maata on vielä omassakin blogissa täysin käsittelemättä, mutta joskus sitten. Muistan, kun mun reissukaveri sanoi reissussa, että: ”Akureyri on uusi Reykjavik”. Tykättiin molemmat siitä kovasti, niinku koko Islannista. Nautihan siellä ja mikroseikkaile ahkerasti, pidä silmät auki niiden Islannissa kuuluisien trollien varalta 🙂
Oi sun postauksia odotellessa! Voin olla melkolailla kyllä samaa mieltä sun reissukaverin kanssa Akureyrista. Olisi vielä mahtavaa asua hetki Reykjavikissa niin saisi kunnon tuntuman sinnekin. Rakastan tätä paikkaa. Ja hei, kiitos varoituksesta 😀
Islannissa on pakko vielä päästä käymään. Nää sun Islantipostaukset on ihania! Kiva nojatuolimatkailla kotoa käsin. (-:
Tää on kyllä ihan pakko kerran elämässä ainakin kokea 🙂 nojatuolimatkailukaan ei ole huono vaihtoehto, kiitos kehuista ^^
Voi huokaus mitä kuvia ja tunnelmia! Mikroseikkailut on hyvä juttu, niitä suositaan täälläkin. 🙂 Ja hei, kauan nyt olet siellä?
Kiitos 🙂 Täällä seikkaillaan viikkoa vaille jouluun asti ^^
Tavallaan voisi olla varmaan aivan mahtavaa elämää vaihtaa kotipaikkaansa (omasta tahdostaan) vaikka puolen vuoden tai vuoden välein, jolloin aina tuntuisi tuolta niin kuin sinusta nyt tuntuu :). Jokainen pienikin kävelyreitti voi muuttua seikkailuksi. Hieno postaus, josta välittyy upeita tunteita :)!
Tavallaan niin 🙂 Näihin postauksiin jotenkin yrittää välittää sitä kauneinta kuvaa Islannista. Vaikka samalla onkin jo koti-ikävä 🙂
Mutta koti-ikävä on hyvä asia, koska se kertoo siitä, että kotona on jotain odottamassa 🙂
On se kyllä vain ja ainoastaan positiivista :))