Yleinen

Pólar Hestar – Sydän kurkussa issikan selässä

lauantai, syyskuu 13, 2014

IMG_0373

Meikäpoika ei ole heppatyttöjä.

(Miten typerältä voi kuulostaa meikäpoika ja heppatyttö samassa lauseessa…)

Eläinhommat ei oikein kiinnostanut pienenä, koska olin allerginen koirille ja samalla niitä pelkäsinkin. Hevoset olivat minun makuun aivan liian isoja ja samalla pelottavia eläimiä, joten en koskaan innostunut lähtemään kenenkään kaverin matkaan tallille. Vähiten ymmärsin esimurkkuiässä sitä, että liimailtiin tapetit piiloon hevosten kuvilla. Mulla taisi samanikäisenä roikkua siellä Pikku G ja joku Maija Vilkkumaan ihis-kuva Suosikista. Kukin tyylillään tietenkin!

IMG_0380
IMG_0381Tässä torstaina kuitenkin tapahtui sellainen erikoinen asia minun elämässä, että pääsin ratsastamaan ihan oikealla hevosella ja vapaaehtoisesti. Meidän talossa on monta tyttöä ja joukosta löytyy myös taitavia ratsastajia. Taisi olla toinen ilta kun tästä issikkavaellus-mahdollisuudesta keskusteltiin iltapalalla. Sanoin heti, että lähden ehdottomasti mukaan jos sinne on lähdössä myös kokeneita ratsastajia. Isolla porukalla lähdettiin torstaina ja voi miten kaunis ilma meillä taas oli! Mennessä aloin jännittämään aivan järjettömästi ja skenaariot putoamisesta tai muista onnettomuuksista alkoivat jäytää päänahassa. Nousin viimeisenä hevosen selkään ja ensimmäiset kaksisataa metriä olin jäykkä kuin puupökkelö ja sydän hakkasi. ”Missä tässä elukassa on jarrut?!” Kun ei se Ciara lähtenytkään laukkomaan tiehensä holtittomasti vaan seurasi kiltisti muuta joukkiota, sain mieki rauhoituttua ja totuin siihen keinuvaan tahtiin. Sitten mulla alkoi olla jopa mukavaa ja yllätin itseni useaankin kertaan hymyilemästä leveästi. Mikäpä se siinä, kun on niin uskomattomassa ympäristössä ja alla ponin kokoinen issikka joka tottelee vasta-alkajaa. Mahtaa hevonenkin ajatella miten voi ihminen olla pöljä kun en osannut edes antaa vauhtia oikealla tavalla 😀

IMG_0345
IMG_0335
IMG_0337Käytiin kahden tunnin aikana ihan kiva kierros lähiympäristössä ja ei ollut pötypuhetta se miten kilttejä islannin hevoset ovat. Hidasta tahtia mentiin ja ehtihän siinä katella maisemia ympärillään. Porukka oli juuri sopivan kokoinen. Tehtiin muutama pysähdys ihan kuvien ottamisen riemusta. Sain erityisluvan jättää järkkärin kaulaan ja koitin nappailla otoksia ilman, että olisin pitänyt kiinni vain yhdellä kädellä. Melkoisen tärähtäneitä noista muutamista sitten tuli, mutta mieleen jäi ainakin kirkas visio hienosta päivästä!
IMG_0325
IMG_0323
IMG_0332
Reissun jälkeen meille katettiin kahvia, teetä, kaakaota, kleina-munkkeja ja piirakkaa ja tuli kyllä tarpeeseen. Samalla ihmeteltiin paikalla olevaa kuvausryhmää ja kuultiin tarina.

Saksalainen pariskunta kävi kesällä ratsastamassa Pólar Hestarin hepoilla ja huomasivat jälkikäteen vihkisormuksen kadonneen reissun aikana. Pariskunta soitti sormuksen perään seuraavana päivänä, mutta kukaan ei tietenkään ollut nähnyt mitään. Sattumalta viime viikolla alueelta löytyi vihkisormus. Tietenkään pariskunta ei ollut jättänyt tällaisen varalle yhteystietojaan, joten jäljittäminen oli hankalaa. Loppujen lopuksi saksalainen tv-kanava sai tietää tapauksesta ja ilmoitti haluavansa tehdä jutun sormuksen tarinasta. Paria päivää myöhemmin, eli samana kun olimme siellä, kuvausryhmä haastatteli työntekijöitä. Ehkä sormus kulkeutuu vielä oikealle omistajalle kunhan ohjelma saadaan Saksassa ulos!

IMG_0382
IMG_0383Minulle ratsastuskokemus oli ihan uusi kaikkinensa ja siitä jäi todella hyvät fiilikset. Oppaat olivat asiantuntevia ja rauhallisia. Tunsin ettei minua varmaankaan yksin olla jättämässä hevosen kanssa (niinkuin elokuvassa Off Horses and Men) ja uskalsin ratsastaa ilman, että kukaan piti hevosesta kiinni. Eikä mulla edes pelota enää. Tytöt ehdottivat uusintaa marraskuulle ja vaikka en ihan heppatytöksi muuttunutkaan, voin sanoa että I’M IN! Näitten kanssa vissiin uskaltaa vaikka mitä 🙂

IMG_0399
IMG_0409
IMG_0397
Päivän íslenska: Hafðu það gott! – Hauskaa päivää! (Have a nice day)

Pólar Hestar, Grytubakki II, 601 Akureyri, Iceland

You Might Also Like

20 Comments

  • Reply Katja lauantai, syyskuu 13, 2014 at 13:53

    En minäkään ole koskaan ollut minkään sortin heppatyttö, mutta mielelläni tuollaisilla Islannin heppasilla sitä kokeilisin ja noissa maisemissa tietenkin… 😀
    Ihanaa että uskalsit ja tosi kiva kuulla, että teillä on siellä mahtiporukka joiden kanssa puuhailla! Ei sitä tiedä millanen heppatyttö susta siellä kehkeytyy vielä 😉

    • Reply Maarit Johanna lauantai, syyskuu 13, 2014 at 13:57

      Kyllä sitä tietää, mie en oikein ole samalla aallonpituudella eläinten kanssa kun en koskaan ole ollut tekemisissä niiden kanssa pitkiä aikoja. Ja tietenkin koska vähän pelkäänkin edelleen. 🙂 Mutta kokemuksena oli mahtava. Kyllä kiitos uuestaan! Ainaki yhen kerran.

  • Reply Annika - Tarinoita Maailmalta lauantai, syyskuu 13, 2014 at 15:58

    Oi mun unelma on ratsastaa issikoilla Islannissa! Olenkin kyllä heppatyttö, vaikka en hevosta ole varmaan vuosikausiin nähnytkään 😀 Suomessa asuessa ratsastin paljon, mutta sittenpä se on jäänyt muutamaan hassuun kertaan ulkomaille muuton jälkeen. Mutta Islanti ja issikat ovat bucket listalla!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 00:04

      Ajattelinkin että täällä on varmasti heppatyttöjä linjoilla! Varmasti kokemuksena vielä upeampi jos on hevosten kanssa vielä samalla aallonpituudella 🙂 Tervetuloa tänne ja kokeilemaan ^^

  • Reply Sanna I Siveltimellä lauantai, syyskuu 13, 2014 at 16:16

    Oih! Tuollainen issikkaretki olis yks mun haaveista! Ennen ratsastin paljonkin, mutta harmikseni se on jäänyt… Olispa huikeeta päästä noihin maisemiin noilla söpöliineillä vaeltelemaan 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 00:05

      Tänne vain unelmia toteuttamaan 🙂 Kuulemma mahdollista tulla ratsastamaan milloin vain, vaikka joulupäivänä jos huvittaa juuri silloin!

  • Reply Elina - Narulelu maailmalla lauantai, syyskuu 13, 2014 at 16:24

    Mulla sama vastaus kuin Annikalla eli issikkaratsastus Islannin upeissa maisemissa on toivelistalla ollut kauan. Nuorempana ratsastin paljonkin, mutta sitten vaihdoin hevosharrastuksen koiriin. Varmasti aivan ihana kokemus 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 00:07

      Sinäpäs olet eläinrakas 🙂 Tai olen sen kyllä blogistasikin jo huomannut. En tiennyt että hevostaustaakin on sinulla! Voin vain suositella issikkareissua jos tulet käymään Islannissa tulevaisuudessa 🙂

  • Reply Emilia lauantai, syyskuu 13, 2014 at 20:22

    Ihanat maisemat! Wau!

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 00:07

      Kyllä ihan mielettömät 🙂 Luonto on täällä ihan paras <3

  • Reply sandra sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 07:28

    Varmasti todella mahtava kokemus ja onnittelut itsesi ylittämisestä! Issikkaratsastus oli itsellä to-do-listalla pitkään, ja onneksi pääsin sen huhtikuussa kokemaan 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 17:44

      Kiitos Sandra, tuntuu että olen ollut aivan pelkuri ennen kuin täällä on pitänyt kokeilla kaikkea mitä ei kotona uskaltaisi :p Taidan muistaakin että sinulla oli juttua ratsastuksesta aikaisemmin 🙂

  • Reply Veera Bianca sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 14:58

    IHANA POSTAUS <3 Heppatyttö innostui ja kaipaa takaisin ratsaille nyt ihan hirmuisesti! 🙂

  • Reply Anu Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 16:31

    Huipun kuuloinen kokemus, hyvä jos päihitit tämänkin pelon. 🙂

    Minäkään en lapsena ja teininä ollut yhtään heppatyttö. Nykyään kyllä ihastelenkun maalaismaisemissa näkee hevosia laitumella. Vielä jonain päivänä täytyy kokeilla sitä ratsastustakin. 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 17:45

      Onhan ne uljaita eläimiä ja olen kyllä tosi ylpeä itsestäni että uskalsin! Kannattaa tosiaan kokeilla, ainakin sen yhden kerran edes :p

  • Reply C sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 17:25

    Hih, onnistuit postauksellasi herättämään kaikkien heppatyttöjen haaveet! 😀 Mahtavaa, ettei kokemus ollutkaan kammottava, vaan päinvastoin voitit pelkosi ja haluat vielä ainakin sen yhden kerran päästä uudelleen. Maisemat näyttävät hienoilta ja joukko kaikinpuolin hyväntuuliselta. Onko tuo Pólar Hestarin paikka kaukana kaupungista?

    Porukastanne tuli mieleen, kuinka paljon teitä vaihtareita Akureyrissä on yhteensä? Oletko törmännyt muihin suomalaisiin? Entäpä järjestetäänkö teille koulun tai kv-yksikön puolesta jotain reissuja tai tapahtumia?

    Mukavaa alkavaa viikkoa, seuraavia seikkailutarinoita odotellessa! 🙂

    • Reply Maarit Johanna sunnuntai, syyskuu 14, 2014 at 17:50

      Hii toivottavasti näin kävikin! En olisi kyllä uskaltanut omineen lähteä vaan siksi juuri että porukalla pääsi kulkemaan. 🙂 Ja maisemat, no ne pitää toki kokea itse, siksi se reissukin oli niin upea. Polar Hestar on Akureyristä vähintään puoli tuntia autolla mutta tietääkseni sieltä tullaan myös etukäteen ilmoitettaessa hakemaan kaupungista jos on isompaa porukkaa tulossa reissulle kerralla. Meitä taitaa olla 20-30, en ole aivan satavarma määrästä. Minun lisäkseni on kaksi suomalaista opiskelijapoikaa, mutta eilen tuli uusi suomityttö yliopistolle harjoitteluun. Porukka on kyllä tiivis ja käydään yhdessä seikkailemassa, eilen oli vaihtariporukan kesken koskenlaskua koulun kautta varattuna! Kaikenlaista siis on 🙂 Jotain urheilutapahtumia on vielä tulossa ja kaikkea en ole vielä edes kuullut. Et varmaan ihan tylsisty jos olet tulossa Akureyriin 😉 Kiitos toivotuksista, hauskaa viikkoa!

  • Reply Lotta Watia | Unagidon maanantai, syyskuu 15, 2014 at 11:15

    Ihana kokemus! Heppatyttöjä en minäkään ole koskaan ollut ja olen hevosen selässä tainnut ainoastaan yhden kerran istua.Noissa maisemissa ja tuossa säässä issikkavaellus maistuisi!

    • Reply Maarit Johanna maanantai, syyskuu 15, 2014 at 12:21

      Samalta viivalta siis lähdettäisiin! Kyllä issikat sopii näissä maisemissa myös ”pelkäksi turistielämykseksikin” 🙂

    Leave a Reply