Täällä ollaan, oman uuden työpöydän ääressä Akureyrissä. Alakerran huone Gula Villan-guesthousesta, joka majoittaa off-seasonina vaihtareita. On vain sanottava, että on todella ihanaa olla perillä! Matka oli pitkä ja uuvuttava, mutta olempa nyt lentänyt Icelandairilla ja Air Icelandilla, sekä nähnyt Islannin suurimman, ja toiseksi ja kolmanneksi suurimmat lentokentät.
RVN-HEL (Flybe, ATR 72)
Heipattaminen kentällä oli kamalaa, ja aiheutti itkua koko lennon ajan. Vieressäni istuva aasialainen piti huolen että olin ok, ja että nenäliinoja riitti. Luulin, että julkinen itku on aasialaisille tabu, mutta tämä ihmisyksilö otti sen hyvin. Onneksi niin. Perillä Helsingissä sain vielä kysymyksiä suomalaisilta, olenko varmasti ihan kunnossa, ja olinko niin peloissani vai mikäs minulla oli. Suhteellisen kuivin silmin sain raahattua kaksi kiloa ylipainoisen pakaasini ykkösterminaaliin ja Icelandairin lähtöselvitykseen. Tuntui, että matkalle oli menossa vain minä ja sata amerikkalaista.
HEL-KEF/RKV (Icelandair, Magni, B757)
Lähtöselvityksessä ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti virkailijan kysymykset paluuliputtomuudestani. Onko minulla edes viisumia? ”Anteeksi, mutta tarviiko Akureyriin todellakin viisumin?” Amerikkaan tarvii aina viisumin. ”Ai no sitten mie oon selvillä vesillä.” Ihana ku virkailijatkin melkein tietää mihin olin menossa ! Lento oli toki tunnin myöhässä, ja aloin stressaamaan jo kentällä. Mulle oli merkitty vain 40min vaihtoaikaa Keflavikissa Akureyrin koneeseen. Lentoemot sanoivat, että kaikki muutkin lennot ovat aikataulusta jäljessä, joten kone kyllä odottelee. Ok, hyväksyin asian. Lento meni melko smoothisti, pientä turbulenssia Atlantilla havaittavissa muttei mitään erikoista. Icelandairin Boeing 757 muistutti minua lähimmiten Norwegianin pienemmistä koneista. Mustat nahkapenkit varmaan loi vaikutelman. Katossa oli hassut vanhanaikaiset kuvaputkitelkkarit.
Niistä ei kyllä tullut minkäänlaista ohjelmaa tai informaatiota. Matkustajille jaettiin viihdekäyttöön iPadit matkan ajaksi. Ilmaista ateriaa tai välipalaa ei saatu, vaikka lennot olivat suht kalliit ja lentoaikakin yli kolme tuntia. Kahvia tai teetä nyt sai. Hauskoja yksityiskohtia huomasin serveteissä ja päänojissa. (Noita samoja fraaseja löytyy melko hirveitä määriä instagramista hashtagilla #icelandair) Ehkä ihan käyttö-islenskua olisin oppinut mielummin kuin, että mikäs se servetti taas olikaan. Jokainen Icelandairin kone on nimetty islantilaisen tulivuoren mukaan (hauska vitsi, kyllä :D) ja lensin koneella nimeltä Magni.
Keflavikiin laskeuduttiin todella pilvisessä ja supertuulisessa säässä. Sain annoksen kunnon Islantia heti koneesta noustessa. Keflavikin kenttä on korjauksessa, joten kalustoa on joka paikassa. Juoksin toki heti terminaaliin etsimään jatkolentoani, mutta Akureyriä ei lukenut missään. Infodeskeillä ei istunut henkilökuntaa puoleen tuntiin kun pyörin siellä, joten jouduin puhelimen netillä ottamaan selvää, että lento on peruttu. Aha, no kiva. Joku ystävällinen kertoi, että Karibialla on ollut myrsky ja siksi lentoja perutaan. (????) Sain laukkuni odottamisen jälkeen Keflavikilta ja minut ohjattiin Icelandairin myyntipisteelle. Sain uuden lennon Akureyriin Reykjavikin kotimaan kentältä seuraavalle aamulle. Lentoyhtiö ei tarjoa majoitusta tilanteessa, jossa se ei ole voinut vaikuttaa lentojen kulkemiseen, joita ovat esimerkiksi säätilamuutokset. Kello oli paljon ja voi että mulla väsytti. Olin herännyt viideltä Sodankylässä ja lennoilla nukutti huonosti. Anna Sigga (ihania nimiä!) löysi mulle halvan, 91€ hotellin keskustasta ja lähdin ottamaan siitä selvän. Siinä vaiheessa kun päällä oli niin kauhea väsymys, ei mitään tietoa Reykjavikin keskustasta koska karttoja ei ollut missään, pakaasi painoi sen 24,5kg niin en halunnut harkitakaan bussia. Sehän veisi minut tietylle asemalle, josta minun pitäisi laukkuni kanssa yrittää löytää hotelliin. Ei. Juoksin suoraan taksijonolle. ”Paljonko?” 15 tuhatta! ”Paljonko se on euroina?!” Ehkä satasen!
Fair enough, Islanti on pirun kallis maa, ja matka Keflavikista Reykjavikiin on 45km. Olen ilmeisen huonosti tutkinut kartasta sitä osaa maasta, sillä luulin sen olevan lähempänä viittätoista. Siinä vaiheessa taksimatka ei edes tuntunut kalliilta. Kuski oli tosi ystävällinen, opetti minulle islantia ja selitti vihdoin sen miten Karibian myrsky voi vaikuttaa Islannin lentotilanteeseen. No, golf-virta tulee sieltä päin ja lämmittää Islantia (tiesin), mutta sen mukana tulee myös kaikki myrskyt mitkä ovat siellä alkaneet. Myrskyjen leftoverit pyörivät sitten Islannin päällä ennenkuin hiipuvat. Eli vaikka tulivuorien varoitusaste oli korkeimmillaan, lentokaaos ei liittynyt niihin mitenkään. Pilvet oli kyllä todella tummat, melkein kuin olisi ollut Mordoriin matkalla. Hallgrimskirkjan näkeminen jo reissun tässä vaiheessa ennen perille saapumista kyllä karisti ne tunnelmat, upea!
Melkein harmitti miten vähän pystyin nauttimaan hotellihuoneesta Centerhotel Plazassa Reykjavikin keskustassa. Näkymät ikkunasta oli oikein kivat ja ihailinkin niitä sängyltä ihan pienen hetken. Kävin heti hakemassa vastapäisestä kebabilasta sapuskaa ja tulin huoneeseen syömään. Kaaduin nukkumaan paikallista aikaa 20:30 ja heräsin 5:45. Oli yllättävän hankalaa saada yksin taas se pakaasi kiinni ja köyttää remmit siihen ympärille. Sain hoidettua hommat ja ennen seiskaa olin valmiina lähtöön Reykjavikin kentälle. Sain luvan hakea paperipussin kanssa aamupalaa matkaan ja olin tosi iloinen. Taksikyyti kentälle vei viisi minuuttia ja verotti lompakkoa paljon vähemmän kuin Keflavikin kyyti.
RKV-AEY (Flugfelag Islands, Fokker 50)
Olin kentällä vähän liian ajoissa. 7:05 oli menossa lähtöselvitys 7:15 lähtevälle Akureyrin lennolle. Vieressäni odottava islantilaisrouva kertoi ylpeänä Reykjavikin kentän olevan Islannin toiseksi suurin. Ok, hyvä jos hädin tuskin samankokoinen kuin Ivalossa!
Ihmeellinen puuttuva palanen kentällä oli turvatarkastukset. Ei ollu nimittäin. Mietin myöhemmin mahtaisko johtua siitä että islantilaiset luottaa toisiinsa ja mahdolliset pöpipäät ei pääse saarelle kuin Keflavikin kautta tai tarkoin vartioiduilla laivakyydeillä. Minun lento lähti 8:30 ja kyllä, lähtöselvitystä alettiin tekemään vasta kahdeksan jälkeen. Ihan ihmeellistä. Lensin ensimmäistä kertaa Fokkerilla ja kyyti oli yllättävän tasainen.
Myrskystä ei ollut tietoakaan ja neljäkymmentä minuuttia ilmassa riitti tälle reitille. Akureyrin ympäristö oli ilmasta pelkkää peltoa ja vuoria. Perillä satoi. Minua oli odottamassa yliopiston buddy, ja sain kyydin kotiin. Meitä asuu täällä kymmenen tyttöä keltaisessa talossa. Huomenna alkaa kurssit, joita on siis parhaimmillaan kaksi tuntia päivässä. Voi myös samalla aloittaa roadtripien suunnittelu! Pysykää kuulolla 🙂 Ja loppuun vielä voin sanoa, että olipa hyvä että hommasin luottokortin ennen tänne lähtöä ja säästin tarpeeksi rahaa!
Päivän islenska: þetta reddast! Kaikki järjestyy!
21 Comments
No olipahan startti! 😀 Pudottaa hyvin maanpinnalle samoin tein tollanen säätö. Ihmetyttää kyllä ettei lennolla tarjottu mitään, kolme tuntia on kumminkin pitkä aika eikä Icelandair ole kuitenkaan mikään halpalentoyhtiö. Ja ai saakeli, miten kallis oli tuo taksi sieltä Keflavikista! Tosin varmaan saman verran sais maksaa täällä armaassa kotimaassa.
Ootan jo innolla sun roadtrippejä! 🙂 Tsemppiä sinne alkusopeutumiseen, pidä hauskaa!
Todellakin pudottaa ja tunsi heti että on ihan YKSIN matkalla. Aina kaikista kyllä oppii ja jälkikäteen jopa hauska muistella tapahtunutta. Taksikyydistäkin jäi vain hyvät fiilikset ja onneksi oli sitä rahaa tarpeeksi! Roadtrippejä tulossa, varmaankin viimeistään jo tänä viikonloppuna ^^
Huh, mikä matka! Onneksi pääsit lopulta onnellisesti perille ja en kyllä malta oottaa sun kertomuksia 🙂
On tosi onnellista olla perillä 🙂 ja lisää tulossa!
Alussa aina vaikiaa, lopussa kiitos seisoo. 😀
Suomessa 45 km:n taksimatka maksaa n. 75 euroa. 🙂 t. Taksikeskuksen täti.
Sanohan sie muuta! Kyllä se näemmä mansikoita maksaa Suomessaki 😀 kiitos informaatiosta 🙂
Huh, olipa sulla aikamoinen alku vaihtosyksylle! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin ja nyt voit alkaa keskittyä itse maasta nauttimiseen. Palasin itse juuri kesäduunista Islannista ja suunnittelen kevääksi vaihtoa Akureyriin. Voi, kun olisi hauskaa, jos satuttaisiin olemaan maassa samaan aikaan. Blogisi tallensin samantien suosikkeihini, ihan superia saada seurata sun syksyä ennen oman seikkailun alkua.
Oletko ajatellut kirjoittaa sun kursseista tänne jossain vaiheessa? Ja yliopistosta muuten? Toivottavasti suhun voi ottaa yhteyttä Akureyriin liittyen – mulla tulee olemaan varmaan tsiljoona kysymystä vaihto-opiskelusta! 🙂
Kiitos kivasta kommentista ja tervetuloa seurailemaan! 🙂 Kävin ensimmäisillä kursseilla vasta tänään, mutta olen jo suunnitellut opiskelupostausta. Varmaankin se seuraa sitten kun on kursseja takana sen verran että osaa jotain kertoakin. Mutta teen tietenkin informatiivisen postauksen jos sille on kysyntää! Ja roadtripeistä tulee juttua myös 🙂 mahtavaa että olet saanut viettää kesän Islannissa, Akureyrissä on kyllä todella syksyinen sää. Jos haluaa esim valassafarille, pitää olla nopea ettei talvikausi ehdi jo alkaa.
Ja hei, toki saa kysellä sitten kokemuksista ja jälkikäteen voi laittaa viestiä jos oot menossa juurikin Akureyrin yliopistoon. Autan parhaani mukaan 🙂
Eikä mikä matka! Seurasinkin jännityksellä Facebookkia ja Instaa. Onneksi olet nyt onnellisesti perillä! Eipä siinä tosiaan enää raha paina kun on väsynyt jne..
Huippua jatkoa sinne! Täälläkin starttas tänään yliopisto ja olen aivan innoissani 😀
Odotan sun kaikkia postauksia ihan innolla mitä kaikkea keksitkään siellä!
Hyvää koulun alkua sullekin Ouluun! :)) Toivottavasti ala on just sitä mitä tykkäätkin tehdä. Kiitos vain toivotuksista, kyllä vaikuttaa ihan minun paikalta! Enää ei jännitä, nyt voi jo hyvällä mielellä muistella 😀
Huhhuh, hiki tuli koettelemuksiasi lukiessa 🙂
Hahaa, voi ei 😀
Huh mikä seikkailu! Loppu hyvin, kaikki hyvin. Nyt selviät mistä vaan! 😀
No ainakin toivon mukaan! Siltä ainakin tuntuu ^^
Oi voi mikä ryminäalku vaihtoajalle, mutta onneksi pääsit lopulta turvallisesti perille! 🙂 Tuli tuosta lentokenttävirkailijoiden kohdesekoilusta mieleen, kun mua työharjoitteluun lähtiessä oltiin lähettämässä aluksi Genovan sijasta Geneveen 😀 Noo, pikku vikoja, sama maanosa kuitenkin sentään ois ollu 😉
Mielenkiinnolla jään seurailemaan sinun Islannin vaihtoa!
Ohoh! Eikös noita Genevejäkin ole maailmassa useampia vähän kuin Pariiseja. Niistä varoitellaan että muista varata lennot sinne oikeaan kohteeseen 😀 Kiitos Mari! 🙂
Huh, ikävää tuollaiset ylimääräiset ”pommit” rahanmenossa tuossa vaiheessa vaihtoa. :/ Mutta aika jännä tuo, ettei ole turvatarkastuksia maan sisäisillä lennoilla! Hieno juttu sinänsä – ja jotenkin järkeenkäypä. Miksi kukaan yrittäisi kaapata Fokkeria Islannista?
Kyllä se pikkaisen kirpaisi mutta olin tyytyväinen että sitä rahaa oli niinkuin ”ylimääräistä”. Aloin miettimään juurikin samaa, eihän täältä sellaisella pääse yhtään mihinkään 😀
No hyvä, ettet sentään helpolla päässyt x). Onhan se rankkaa lähteä liikkeelle tuollaisella aloituksella, mutta samalla siitä on suunta vain ylöspäin :). Uskon, että muiden hyvästeleminen ennen reissua oli varmaankin kamala kokemus :/.
No se vain tuntuu nyt jo tapahtuneen kauan sitten niin voi muistella jo hymyillen, ja perille kuitenkin päästiin! Hyvästeleminen on todellakin lähtemisessä rankinta. Onneksi nyt voi jo suunnitella sitä vaihetta kun toinen tulee tänne visiitille niin se helpottaa 🙂