Miten vaikeaa oli päästä perille – Matka Rovaniemeltä Akureyriin

Täällä ollaan, oman uuden työpöydän ääressä Akureyrissä. Alakerran huone Gula Villan-guesthousesta, joka majoittaa off-seasonina vaihtareita. On vain sanottava, että on todella ihanaa olla perillä! Matka oli pitkä ja uuvuttava, mutta olempa nyt lentänyt Icelandairilla ja Air Icelandilla, sekä nähnyt Islannin suurimman, ja toiseksi ja kolmanneksi suurimmat lentokentät.

RVN-HEL (Flybe, ATR 72)

Heipattaminen kentällä oli kamalaa, ja aiheutti itkua koko lennon ajan. Vieressäni istuva aasialainen piti huolen että olin ok, ja että nenäliinoja riitti. Luulin, että julkinen itku on aasialaisille tabu, mutta tämä ihmisyksilö otti sen hyvin. Onneksi niin. Perillä Helsingissä sain vielä kysymyksiä suomalaisilta, olenko varmasti ihan kunnossa, ja olinko niin peloissani vai mikäs minulla oli. Suhteellisen kuivin silmin sain raahattua kaksi kiloa ylipainoisen pakaasini ykkösterminaaliin ja Icelandairin lähtöselvitykseen. Tuntui, että matkalle oli menossa vain minä ja sata amerikkalaista.

HEL-KEF/RKV (Icelandair, Magni, B757)

Lähtöselvityksessä ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheutti virkailijan kysymykset paluuliputtomuudestani. Onko minulla edes viisumia? ”Anteeksi, mutta tarviiko Akureyriin todellakin viisumin?” Amerikkaan tarvii aina viisumin. ”Ai no sitten mie oon selvillä vesillä.” Ihana ku virkailijatkin melkein tietää mihin olin menossa ! Lento oli toki tunnin myöhässä, ja aloin stressaamaan jo kentällä. Mulle oli merkitty vain 40min vaihtoaikaa Keflavikissa Akureyrin koneeseen. Lentoemot sanoivat, että kaikki muutkin lennot ovat aikataulusta jäljessä, joten kone kyllä odottelee. Ok, hyväksyin asian. Lento meni melko smoothisti, pientä turbulenssia Atlantilla havaittavissa muttei mitään erikoista. Icelandairin Boeing 757 muistutti minua lähimmiten Norwegianin pienemmistä koneista. Mustat nahkapenkit varmaan loi vaikutelman. Katossa oli hassut vanhanaikaiset kuvaputkitelkkarit.

Niistä ei kyllä tullut minkäänlaista ohjelmaa tai informaatiota. Matkustajille jaettiin viihdekäyttöön iPadit matkan ajaksi. Ilmaista ateriaa tai välipalaa ei saatu, vaikka lennot olivat suht kalliit ja lentoaikakin yli kolme tuntia. Kahvia tai teetä nyt sai. Hauskoja yksityiskohtia huomasin serveteissä ja päänojissa. (Noita samoja fraaseja löytyy melko hirveitä määriä instagramista hashtagilla #icelandair) Ehkä ihan käyttö-islenskua olisin oppinut mielummin kuin, että mikäs se servetti taas olikaan. Jokainen Icelandairin kone on nimetty islantilaisen tulivuoren mukaan (hauska vitsi, kyllä :D) ja lensin koneella nimeltä Magni.

Keflavikiin laskeuduttiin todella pilvisessä ja supertuulisessa säässä. Sain annoksen kunnon Islantia heti koneesta noustessa. Keflavikin kenttä on korjauksessa, joten kalustoa on joka paikassa. Juoksin toki heti terminaaliin etsimään jatkolentoani, mutta Akureyriä ei lukenut missään. Infodeskeillä ei istunut henkilökuntaa puoleen tuntiin kun pyörin siellä, joten jouduin puhelimen netillä ottamaan selvää, että lento on peruttu. Aha, no kiva. Joku ystävällinen kertoi, että Karibialla on ollut myrsky ja siksi lentoja perutaan. (????) Sain laukkuni odottamisen jälkeen Keflavikilta ja minut ohjattiin Icelandairin myyntipisteelle. Sain uuden lennon Akureyriin Reykjavikin kotimaan kentältä seuraavalle aamulle. Lentoyhtiö ei tarjoa majoitusta tilanteessa, jossa se ei ole voinut vaikuttaa lentojen kulkemiseen, joita ovat esimerkiksi säätilamuutokset. Kello oli paljon ja voi että mulla väsytti. Olin herännyt viideltä Sodankylässä ja lennoilla nukutti huonosti. Anna Sigga (ihania nimiä!) löysi mulle halvan, 91€ hotellin keskustasta ja lähdin ottamaan siitä selvän. Siinä vaiheessa kun päällä oli niin kauhea väsymys, ei mitään tietoa Reykjavikin keskustasta koska karttoja ei ollut missään, pakaasi painoi sen 24,5kg niin en halunnut harkitakaan bussia. Sehän veisi minut tietylle asemalle, josta minun pitäisi laukkuni kanssa yrittää löytää hotelliin. Ei. Juoksin suoraan taksijonolle. ”Paljonko?” 15 tuhatta! ”Paljonko se on euroina?!” Ehkä satasen!

Fair enough, Islanti on pirun kallis maa, ja matka Keflavikista Reykjavikiin on 45km. Olen ilmeisen huonosti tutkinut kartasta sitä osaa maasta, sillä luulin sen olevan lähempänä viittätoista. Siinä vaiheessa taksimatka ei edes tuntunut kalliilta. Kuski oli tosi ystävällinen, opetti minulle islantia ja selitti vihdoin sen miten Karibian myrsky voi vaikuttaa Islannin lentotilanteeseen. No, golf-virta tulee sieltä päin ja lämmittää Islantia (tiesin), mutta sen mukana tulee myös kaikki myrskyt mitkä ovat siellä alkaneet. Myrskyjen leftoverit pyörivät sitten Islannin päällä ennenkuin hiipuvat. Eli vaikka tulivuorien varoitusaste oli korkeimmillaan, lentokaaos ei liittynyt niihin mitenkään. Pilvet oli kyllä todella tummat, melkein kuin olisi ollut Mordoriin matkalla. Hallgrimskirkjan näkeminen jo reissun tässä vaiheessa ennen perille saapumista kyllä karisti ne tunnelmat, upea!

Melkein harmitti miten vähän pystyin nauttimaan hotellihuoneesta Centerhotel Plazassa Reykjavikin keskustassa. Näkymät ikkunasta oli oikein kivat ja ihailinkin niitä sängyltä ihan pienen hetken. Kävin heti hakemassa vastapäisestä kebabilasta sapuskaa ja tulin huoneeseen syömään. Kaaduin nukkumaan paikallista aikaa 20:30 ja heräsin 5:45. Oli yllättävän hankalaa saada yksin taas se pakaasi kiinni ja köyttää remmit siihen ympärille. Sain hoidettua hommat ja ennen seiskaa olin valmiina lähtöön Reykjavikin kentälle. Sain luvan hakea paperipussin kanssa aamupalaa matkaan ja olin tosi iloinen. Taksikyyti kentälle vei viisi minuuttia ja verotti lompakkoa paljon vähemmän kuin Keflavikin kyyti.

RKV-AEY (Flugfelag Islands, Fokker 50)

Olin kentällä vähän liian ajoissa. 7:05 oli menossa lähtöselvitys 7:15 lähtevälle Akureyrin lennolle. Vieressäni odottava islantilaisrouva kertoi ylpeänä Reykjavikin kentän olevan Islannin toiseksi suurin. Ok, hyvä jos hädin tuskin samankokoinen kuin Ivalossa!
Ihmeellinen puuttuva palanen kentällä oli turvatarkastukset. Ei ollu nimittäin. Mietin myöhemmin mahtaisko johtua siitä että islantilaiset luottaa toisiinsa ja mahdolliset pöpipäät ei pääse saarelle kuin Keflavikin kautta tai tarkoin vartioiduilla laivakyydeillä. Minun lento lähti 8:30 ja kyllä, lähtöselvitystä alettiin tekemään vasta kahdeksan jälkeen. Ihan ihmeellistä. Lensin ensimmäistä kertaa Fokkerilla ja kyyti oli yllättävän tasainen.


Myrskystä ei ollut tietoakaan ja neljäkymmentä minuuttia ilmassa riitti tälle reitille. Akureyrin ympäristö oli ilmasta pelkkää peltoa ja vuoria. Perillä satoi. Minua oli odottamassa yliopiston buddy, ja sain kyydin kotiin. Meitä asuu täällä kymmenen tyttöä keltaisessa talossa. Huomenna alkaa kurssit, joita on siis parhaimmillaan kaksi tuntia päivässä. Voi myös samalla aloittaa roadtripien suunnittelu! Pysykää kuulolla 🙂 Ja loppuun vielä voin sanoa, että olipa hyvä että hommasin luottokortin ennen tänne lähtöä ja säästin tarpeeksi rahaa!

Päivän islenska: þetta reddast! Kaikki järjestyy!