Yleinen

Sodankylä viha-rakkaus

tiistai, heinäkuu 29, 2014

Minun kotikylä. Täällä syntyny ja kasvanu. Käyny päiväkodissa, koulussa ja saanu kavereita. Hyppiny kesäisin Kitiseen omalta laiturilta ja talvella yrittänyt jäiden yli. Kiertänyt pyörällä lenkkiä Kelukosken voimalaitokselle hiekkatietä ja uutta tietä nelostien kautta takaisin. Soittanut pianoa ja sukeltanut. Käynyt Han Moo Dossa, kuorossa ja vapaapalokunnassa. Päässyt ylioppilaaksi, käynyt ensimmäistä kertaa baarissa ja kävellyt paljain varpain keskiyöllä kotiin. Saanut ihanan työpaikan välivuodeksi ja päässyt maailmalle.

Minun äiti horsmapellossa.

Rakkaita muistoja. Täällä mie istun Sodiksen vanhalla raviradalla uudenkarhean luhtitalon asunnossa kirjoittelemassa. Miksi mie täällä olen? Muutin kaksi vuotta sitten syksyllä täältä Rovaniemelle opiskelemaan enkä olisi voinut olla siitä onnellisempi. Pääsin vihdoin pois täältä! Sodankylässä ei koskaan tapahtunut mitään, täällä ei ole enää ketään (paitsi oma perhe, tietenkin) ja olen muuten vain lopen kyllästynyt tähän paikkaan. Miksei tuolle rumalle ja ränsistyneelle keskustallekaan tehdä ikinä mitään? Vähän edes pientä makeoveria? Muutamat tapahtumat ihan pari kertaa vuodessa ei paljoa hetkauta. Midnight Sun Film festareidenkin aikaan olen itse mieluummin jossain ihan muualla. Uimahalli varuskunnassa on auki vain pari tuntia arki-iltaisin jos on enää edes niin paljon ja siellä joutuu väistelemään yhtäaikaa pulikoivia uimataidottomia sotilaita. Yks kuntosali. Yks kunnon kahvila. Pitäisi olla tyytyväinen että edes ne yhdet, mutta ei vain pysty. Haluan Rovaniemen Kunnon Paikan, Coffee Housen, Kauppayhtiön, Vesihiisin ja fiiliksen…

Melkein kaikki kaverit muuttivat samaan aikaan etelämmäs kuin itsekin. Toiset Rovaniemelle, toiset Ouluun tai Helsinkiin tai ulkomaille. Olin ihan tyytyväinen Rovaniemellä. Toki olisin halunnut asua Markun kanssa, mutta työt pitää hänet Sodankylässä ja pitäähän sitä ihmisellä olla töitä!

Kelukosken pato. Kaikkien teinien autoilupaikka ja paras pyörälenkkien kohde.

Kelualtaalle on hyvät maisemat aurinkoisella säällä. Rannoilta löytyy kohteita uimiseen ja kalasteluun.

Tradenomin tutkinnosta minulla on jäljellä karkeasti ottaen vain opinnäytetyö, yksi pakollinen kurssi vaihto-opiskelun lisäksi sekä puolikas harjoittelu. Muutto pois ”kesken kaiken” yllätti itseni ihan täysin. Kaikki ne loput työt ja kurssit voi tehdä jossain muualla kuin Rovaniemellä. Tottakai tulin heti asumaan tänne, Markun kanssa kahdestaan.

Keskustaa kauneimmillaan kukkaistutuksineen. Näkisittepä keväällä miten harmaata täällä on…

The Nähtävyys. Poromies-patsas keskustassa. Kuvaa ottaessa tajusin, etten ole koskaan käynyt edes katsomassa patsasta lähempää. Oli vissiin aikakin.

Ja nyt mie sitten tänne jään. Ainakin hetkeksi. Onneksi lentokentälle on 120km ja kummallakin seikkailusielu. Niin, ja se Islantikin odottaa.

Ai niin on meillä lentokenttäkin. Tosin vain pienkoneille.

Kuvituksena teille mahdollisimman kaunista Sodankylää. Huomaa kyllä, että kuvaan mielummin kukkia ja vettä kuin keskustan rakennuksia. Ja Rovaniemelle laskeutuvia reittilentoja on ikävä.. Katotaampa talvella millaiset fiilikset on taas Sodankylästä… Ehkä minun on vain opeteltava tykkäämään täällä olemisesta uudelleen ja yritettävä tehdä pienimuotoinen asennemuutos! On tämä kuitenkin se koti.

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Jenni tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 15:57

    Mietit tuolla Facebookin puolella, että et varmaan ole ainoa nuori, jolla on ristiriitaiset fiilikset kotikaupungista, ja mä jäin sitä vähän miettämään. Tuo taitaa olla aika pitkälti pienempien kaupunkien tai maaseudun nuorien juttu. Joitain helsinkiläisnuoria tunnen, joilla oli palo pois Helsingistä, mutta lähinnä he halusivat pois koko Suomesta. Ja tietty oli ne pari outoa, jotka halusivat muuttaa maalle. 😉

    Multa kysyttiin kerran työhaastattelussa (jossa oli ”riskinä” että saattaisi joutua muuttamaan pienelle paikkakunnalle), että voisinko kuvitella viihtyväni ”jossain Torniossa tai Sodankylässä”. Vastasin silloin että totta kai. Oikeasti ajattelin, että nojoo, kunhan ei kestäisi paria vuotta pidempään. 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 16:15

      Joo se saattaa olla meidän maalaisten oma kotiseutumasennus. Ymmärrän kyllä tuon mitä sanoit helsinkiläisistäkin. Olen miettinyt, suhtautuisinko Sodankylään eritavalla jos olisin ollut paluumuuttaja vasta joskus kymmenen vuoden päästä. Olisin ehtinyt näkemään vähän muitakin paikkoja kuin Rovaniemeä pikaisesti.

      Ja olempa kuullut muidenkin sanovan noin! ”Ihanan virkistävää muuttaa hetkeksi maaseudulle ja täällähän on tämä luontokin niin lähellä ja aina tosi rauhallista.” Niin, siis hetkeksi. Ei koko elämäksi, kuten minusta juuri nyt tuntuu 😀

  • Reply Marimente tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 18:22

    Voihan Soankylä! 🙂 Itekin alunperin Kajaanin tyttönä kamppailen välillä vaihtelevien kotiseuturakkauden ja -masennuksen välimaastossa. Mitä kauemmin sieltä on pois, sitä enemmän alkaa nostalgisoida koko korpimaiseman hiljasuutta ja rauhottavaa vaikutusta, mutta sitten kun sinne pääsee, niin hetken päästä kaipaakin jo takas Helsingin sykkeeseen. Parasta ehkä on, kun voi enemmän tai vähemmän yhistää nuo molemmat – en näe niitä mitenkään toisiaan täysin poissulkevina vaihtoehtoina. Ja tietysti höystettynä tarpeeksi usein tapahtuvilla ulkomaanreissuilla! 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 19:34

      Voi olempa niin samaa mieltä! Kyllä kotiin palu Rovaniemeltä oli silloin tällöin viikonlopuiksi aivan ihanaa kun tiesi että se on vain väliaikaista ja pääsee pian takaisin Rollon kotiin. Nyt tämä ankeus meinaa ahdistaa kun ei ole kuin ”vain ne reissut” joilla tätä kylää pääsee karkuun 😀

  • Reply Katja tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 18:42

    Mukavaa itse pohdiskelua. Uskon kyllä että tuo on juurikin maalla asuvien viharakkautta ja tavallaan ymmärrän sitä hyvin. Mä olen aina jossain määrin viihtynyt täällä Oulussa. On joki ja meri ja palveluja ja sukulaiset ym. enkä oikein näkisi itseäni asumaan Suomessa missään muussa kaupungissa. Kunhan siis ulkomaille ja reissuun pääsee säännöllisin väliajoin.
    Toisaalta tunnen etten ole kuitenkaan aivan täysin sitoutunutkaan tänne. Jos en olisi saanut unelmapaikkaani Oulun yliopistosta olisin mielelläni muuttanut Rolloon jne.
    Mulla ei siis varsinaisesti ole mitään hinkua mihinkään isoon kaupunkiin asumaan. 😀

    Ootkos muuten aatellut valmistumisesi jälkeistä aikaa vielä? Mielenkiintoista seurata mihin elämä teidät johdattaa. : )
    Ja onneksi nykyään matkustaminen on niin helppoa. Eikun aina vapaitten aikaan jonnekin seikkailemaan jos ei luontoon niin sitten vaikka Rovaniemelle. 😀 !

    • Reply Maarit Johanna tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 19:38

      Kiitos 🙂 Oulussa onkin niin paljon enemmän, ettei sieltä ehkä ihan heti ole hinkua muualle. Tottakai varmasti kaupunkilaisiakin ympäristönvaihdokset inspiroi silloin tällöin. Paikkakuntana se on niin paljon vielä suurempi kuin vaikka Rovaniemi etten osaisi verrata kaupunkiahdistusta samanlaisena tähän pienenpaikan maaseutumasennukseen. Mukavaa että kuitenki viihdyt Oulussa ja se opiskelupaikka löytyi sieltä!
      Ja olen itseasiassa miettinyt. Kunhan tästä ensin siis valmistuisi 😀 varmaan ihan ensimmäisenä haen töitä täältä ja jos saan ihan hyvän paikan hyvällä palkalla niin voisin jäädäkin. Toinen vaihtoehto on hakea maisteriopintoja suorittamaan Lapin Yliopistoon eli vängällä takaisin Rolloon, vaikka edes osa-aikaisesti 🙂

  • Reply Tiia tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 21:13

    Pakko sanoa, että justiin samojen ajatusten kanssa painiskellut itsekin 😀 Teininä uhosin muuttavani AINAKIN Ouluun! No aika kauas sitten muutinkin 15-vuotiaana omilleni, 250 km päähän Tornioon 🙂 Päälle 20-vuotta kun tuli mittariin, aloin kaipaamaan ”luonnon rauhaan” ja kävinkin vuoden töissä Niemessä. Mutta kyllä se vuosi oli ihan nokko ja mielelläni muutin pois 🙂 Toki oli haaveita, että sielä olisi kiva asua, mutta sielä vaan ei ole tulevaisuutta minun mielestä nuorelle. Tai riippuu tietenkin, mitä haluaa työkseen tehdä 🙂 Nytkin kyllä haaveillaan avomiehen kanssa, että muutettaisiin joskus maalle. Kummatkin kun maalta on kotoisin 🙂

    • Reply Maarit Johanna tiistai, heinäkuu 29, 2014 at 22:15

      No mie justiin luulen että tuo on meiän kohalla varmaan sukuvika 😀 melkein välillä tuntuu että viihtyskö Niemessä paremmin ku Sodankylässä. Mutta ymmärrän kyllä, ei siellä ole nuorille tulevaisuutta ellei joku keksi jotain superhyvää bisnesideaa keskelle kuolevaa kylää. Kemissä on varmaan ihan hyvä asua, siinähän on kuitenki Tornio, Ruotsi ja Oulu aika lähellä ja kulkee junat, moottoritiet ja lentokoneet mihin vain 🙂 ja maaseutuakin on ihan lähellä ilman että kovin kauas palveluista tarvii muuttaa 🙂

      • Reply Tiia torstai, heinäkuu 31, 2014 at 22:00

        Oikeassa olet! Täältä on hyvä kyllä matkustaa sekä Pohjoiseen, Etelään että Ruotsiin 🙂 Vaikka tänne muuttaessa olikin tarkoitus lähteä heti valmistumisen jälkeen pois, kohtalo päätti toisin 🙂

  • Reply sandra keskiviikko, heinäkuu 30, 2014 at 07:33

    Hyvä kirjoitus. Itse olen myös kotoisin pieneltä paikkakunnalta ja muistan teininä, miten halusin pois Tampereelle tai Helsinkiin ja uhosin, että vain luuserit jäävät asumaan kyseiselle paikkakunnalle tai sen lähistölle. Nykyään tykkään käydä kotipuolessa, mutta en voisi kuvitella asuvani siellä aikanaan talvisin. Muutin heti lukion jälkeen Tampereelle ja nykyään olen muuttanut työn perässä Kouvolaan. Alussa kaupungin pienuus ja palveluiden puute oli shokki. Pelkkiä ketjuliikkeitä, -ravintoloita ja -kahviloita – ei mitään persoonallista, erilaista. Vuoden kuluessa tähän on jollain lailla tottunut, vaikka mieli on vetää nyt vähintäänkin Helsinkiin tai mieluiten pois Suomesta.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, heinäkuu 30, 2014 at 08:19

      Ai niin, muistankin sinun kertomukset Juupajoelta. Kuulostaa perus mummonmökki-paikkakunnalta eikä kyllä nuorison menomestalta. Varmaan siellä etelässä on paljon noita kasvottomia pikkukaupunkeja joilla ei ole paljon omaa historiaa tai muutakaan, mutta etelän kaupungissa on aina se, että sinne Helsinkiin ja Tampereellekin on todella lyhyt matka, senkun lähtee käväsemään. Ja Lappeenrannasta pääsee Ryanairilla jo halvalla keskelle Eurooppaa. Se mikä Sodankylässä vielä jaksaa ahdistaa on välimatkat etelään ja näihin isompiin asutuskeskuksiin :/

      • Reply sandra keskiviikko, heinäkuu 30, 2014 at 19:51

        Totta! Rehellisesti sanottuna en voisi kuvitella asuvani noin kaukana kaikesta! Kouvolasta pääsee kuitenkin Helsinkiin puolessatoista tunnissa, Lahteen 40 minuutissa ja Tampereelle kahdessa ja puolessa tunnissa (tämä on minulle jo paljon)… Pietariin on parin tunnin matka. Ehkä oma tilanteeni ei niin paha olekaan ;).

        Tsemppiä pohjoiseen! 😀

  • Reply Elina tiistai, lokakuu 13, 2015 at 20:27

    Satun itse asumaan Sodankylässä ja taidan olla siitä poikkeava nuori, etten ikinä haluaisi täältä pois. 😀
    Olen elänyt Helsingissäkin muutamia viikkoja isäni luona, mutta en ole ikinä muuttanut kantaani. Olen suunnitellut, että kun lukion jälkeen on lähdettävä opiskelemaan, käyn muutaman vuoden mutkan Oulussa ja jos vain on töitä tarjolla, palaan takaisin Sodikseen.
    Kyllähän se harmittaa että Sodankylä on ”kuoleva kylä”. Nyt kuitenkin esimerkiksi kaivoksen myötä uskallan toivoa että en jäisi yksin tänne pikkuiseen kylään, kun kavereita alkaa muuttaa pois. 😀

    • Reply Maarit Johanna tiistai, lokakuu 13, 2015 at 23:32

      No meitä on toki niin erilaisia! Minunkin työkavereille ja joillekin koulukavereille on Sodis niin rakas, ettei ne vois kuvitellakaan muuttavansa pois metsien keskeltä. Miekin tykkään kun on luontoa lähellä, mutta jotenkin se Sodankylän keskustassa asujalle ei välity niin suoraan. En tiedä mistä se ahdistus on aikoinaan tullut, mutta kai se teini-iässä jo alkoi. Kaikki tuntee kaikki-meininki ja se niin syrjässä asuminen tuntui tosi pahalta. Pienet piirit ja vähän sellaisia harrastusmahdollisuuksia joista olisi itse kiinnostunut.
      Jännä että kommentoit tähän juuri nyt, sillä minulla on tekeillä uusi postaus Sodankylästä ja siellä asumisen varjopuolista. Olin itse töissä malminetsintäfirmassa vakituisena. Aika onnellisesti olisin jäänyt kylille jos minua ei olisi juuri puolen toimiston kanssa irtisanottu. Nyt tuntuu taas, että olis pakko päästä pois. Se fiilis, kun ei ole kylässä yhtään ainutta kaveria ja se maailma odottaa jossain kauempana.

  • Reply Maarit de Paulis maanantai, tammikuu 25, 2016 at 17:39

    Tässä olis yks vaihtoehto miten pääsee matkustelemaan edullisesti
    http://www.workaway.info

  • Vastaa käyttäjälle Maarit Johanna Cancel Reply