Yleinen

Rakkarinnettä Noitatunturiin

keskiviikko, kesäkuu 4, 2014

Hello tyypit! 🙂

Tervetuloa kuvamatkalle Pyhätunturin hotellin parkkipaikalta Noitatunturin päälle ja Pyhänkasteen putouksen kautta takaisin! Meillä on ollut tapana tehdä vuoden eka reissu Noitikselle, koska retkellä meille ihan erityinen merkitys. Tänä vuonna kirmattiin kuitenkin testailemaan Oratunturin polkuja ensin, joten Noitatunturi tuli sitten vasta seuraavaksi. Reitin tarkkaa pituutta en tiedä mutta hirveästi valehtelematta se on noin 10-13km. Sopii oikein mainiosti päiväretkeksi. Meillä meni verkkaasti käveleskellessä noin seitsemän tuntia. Lapissahan ei ole kesällä pelkoa, että pitäisi ehtiä päätepisteeseen ennen pimeän tuloa, koska aurinkohan ei luonnollisestikaan laske ennen heinäkuun loppua kunnolla joten pimeästä ei ole pelkoa.

Pyhä-Luostolle on helppo tulla. Vitostie ja Nelostie menee Lapissa meleko läheltä. Meiltä on Sodankylästä matkaa ehkä 40km Pyhän keskukseen. Metsähallituksen luontokeskus Naava ihan keskeisellä paikalla on hauska paikka luontomatkailijoille jos informaatio paikallisesta luonnosta kiinnostaa. Kaikkea mielenkiintoista löytyy! Noitatunturille (ja muillekin reiteille) lähteäkseen täytyy ajaa rinnettä ylös asti hotellin parkkipaikalle. Vieressä on frisbeegolf rata ja ainakin toistaiseksi ei-käytössä oleva tuolihissi, joidenka ohi kuljetaan varsinaisen polun alkuun.

Kas tämmöisen polun! Ei olla valmiiksi ”ajettujen” polkujen suuria ystäviä, mutta tämä reitti on siitä kiva, että eka kilometri on myös pyörätuoliystävällinen! Kyllä se menee lämmittelynä tällainenkin 🙂

Tästä ei enää pyörätuolilla pääsekkään. Helppo reitti päättyy kodalle, jossa voi paistella makkaraa. Monesti väsähtäneet lapsiperheet ja ulkomaalaiset (britit) ovat jämähtäneet siihen, kun portaat ovat hirvittäneet. Tästä sitten portaat alas ja varsinaiselle reitille. Mukava jo retken alkuvaiheessa ajatella miltä nämä portaat sitten seitsemän tunnin puurtamisen jälkeen tuntuu nousta viimeiseksi ylös 😀

Suunta vasemmalle!

Seuraavat pari kilometriä väistellään teräviä kiviä ja puun juurakoita keskellä metsää pienellä polulla rinteen reunalla. Tuurista riippuen voi olla ihana keli jolloin kuuluu puron solinat ja linnun laulut, tai vastavuoroisesti et kuule mitään, jos sulla on tarpeeksi kavereita (lue: hyttysiä)

Minun lemppariosa matkasta on nousu rakkarinnettä ylös tunturin huipulle! Ekalla kerralla pysähdyin varmaan kymmenen kertaa juomaan ja läähättämään. Nyt oltiin jo melkoisen paljon paremmassa kuosissa! Kuvaustaukoja pidettiin tietenkin. Maisemat hiveli silmiä.

Nouseminen tuollaista rinnettä on kyllä yllättävän rankkaa. Aurinko paistaa selkään suoraan ja koitat nousta jyrkkää rinnettä välillä nelinkontin, välillä kahdella jalalla. Ja kun pääset huipulle niin huomaat ettei se mikään huippu vielä ollutkaan vaan reuna jonka takaa se huippu tai uusi reuna taas pilkottaa. Puuh!

Luonnonmuodostumat ja -ilmiöt on parasta mitä tiedän. Hain viime kesänä lukemaan geologiaa enkä päässyt, mutta kaikki mielenkiinto alaa kohtaan on edelleen kyllä pinnalla mielessä. Varsinkin kun Markku voi geofyysikkona selittää mulle aina kaikki asiat mitä en ymmärrä 🙂 Aaltokuvioisia muinaista merenpohjaa olevia kiviä löytyi rinteestä useita ja monesti ne oli vielä valtavan kokoisia!

Huipulla oli hiukan tuulista… Ei viihdytty kauaa mutta nautittiin aikamme maisemista, ennenkuin lähdettiin laskeutumaan toista puolta Annikinlammelle päin. Sielä oottiki vielä kesäfiiliksellä olevia retkeilijöitä pieni ylläri.

Lunta! Wtf? Sitä oli toisella rinteella melko reippaasti vielä. Mulla meinas tulla vähän paniikki kulkea tuota lumen peittämää rakkaa alas. Lumi oli tietenkin pehmeää ja sinne uppos hienosti. Rakkaa on kuitenki supervaikea kulkea jos ei näe mihin astuu. Jalka voi siis helposti livetä jonnekin kiven väliin ja muljahtaa ikävästi. Onneksi meille ei käynyt mitään. Nyt siellä ei varmaan enää edes ole tuollaisia kinoksia kuin viime viikolla.

Vaarallisen osuuden jälkeen päästiin taas polulle josta olin niin huojentunut, etten ottanut muutamalla kilometrillä yhtään kuvaa reitillä ennenkuin päästiin taas ensimmäisille portaille. Ennen portaita on Karhunjuomalammen päivätupa ja se ihana lampi. Pysähdyttiin syömään eväitä tuvassa. Samalla sai oikasta itsensä hetkeksi.

Eväshetkinä on niin nälkäinen että kuvistakin näkyy jo se, millä vimmalla se sapuska on repusta kaivettu ja levitetty romut vaan pöydälle! Tauon kruunasi kahvi höystettynä Baileys-tilkalla.

Ja sitten ne portaat. Meillä meni noiden laskeutumiseen ikuisuus koska minun piti ottaa ihan joka hetki uus kuva. Olen käyny tuon lenkin monta kertaa, mutta nyt oli ekaa kertaa kamera matkassa. Kattokaa ite näitä luonnon ihmeitä 🙂

Ihan onnellista oli näppäillä kuvia tuolla 🙂 Vesi ja lammet sopii niin ihanasti tunturimaisemaan. Muutenkin lomamatkoilla vuoristojärvet on ehkä kuvauksellisimpia asioita koskaan! Nämä meidän pienemmät versiot toimii myös.

Matkalla takaisin oli vielä Pyhänkasteen putous. Vaatimattomuudessaan tosi kaunis paikka. Norjassahan noita puroja virtaa autoteiden vierilläkin, mutta meillä nämä muutamatkin ovat spesiaaleja. Jopa pyhiä. Putouksen vesi on raikasta ja sitä voi hyvin hörpätä. Itse käytin kuksaa ja siemailin onnellisesti.

Putouksen jälkeen takaisin lähtöportaille menee leveät pitkospuut, joita kävelee samaan tahtiin kuin kävelisi asfaltilla. Helppo kulkea. Aikaisemmin tehtiin perheen kanssa päiväretkiä vain suoraan putoukselle ja jäätiin siihen hollille laavulle makkaranpaistoon. Hauskoja reissuja sellaisetkin oli, mutta koko kierroksella on enemmän jännitystä ja tietenkin myös näkee enemmän!

Totuuden sana pitää kertoa vielä loppuun. Paikka paikoin reittiä ja pitkospuita ilmeisesti kunnostetaan ja töitä varten reitille on tuotu erinäisiä vehkeitä ja välineitä kuten metallisia putkia sun muuta härpäkettä, joita joutui keskellä metsää silloin tällöin väistelemään. En tiedä mitä varten ne oli siellä oikeasti, mutta maiseman pilaajina ainakin. Paikat olivat kuitenkin lähinnä metsän keskellä, ettei niitä sentään ollu avaralle maisemalle nakottu noin vain. Toivottavasti ne pian korjataan sieltä pois tai niille tehdään mitä on meinattukin 🙂

Jos Lappilomaa on suunnitteilla, suosittelen suuntaamista Pyhä-Luostolle!

#suomiretki

You Might Also Like

16 Comments

  • Reply Katja keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 08:52

    Voihan vautsi mitä maisemia! Teillä on kyllä niin mahtava kun on tuollaisia luontokohteita lähellä. : ) Mun on hyvä alotella tätä Lappiin tutustumista tällå Rovaniemellä 😉

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 09:17

      No aivan ehottomasti hyvä paikka alotella :p

  • Reply lena / london and beyond keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 10:28

    Nää Lappi-jutut on aivan ihania 🙂 Voi kun tänä kesänä pääsis, voi tosin olla että ei :I

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 10:31

      Onneksi on vuosia jäljellä ja kohteet ei ikinä lopu kesken tästä maailmasta 🙂 Kysyin just Markulta, lähdetäänkö Italiaan. ”Koska ihmeessä me sinnekin ehditään kun kaikkea on jo jonossa?” No jos vaikka kolmen vuoden päästä olisi tilaa :p

  • Reply Annika keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 11:51

    Upeita maisemia, joku kesä on pakko suunnata tuonne.. tänä vuonna ei taideta ehtiä 🙂

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 12:56

      Onneksi maisemat säilyy, että voi haaveilla myöhemmistäkin ajankohdista ^^

  • Reply sandra keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 18:23

    Upeat maisemat, voi kun saisi itsekin joskus aikaiseksi lähteä Lappiin.

    • Reply Maarit Johanna keskiviikko, kesäkuu 4, 2014 at 18:29

      Niimpä 🙂 Harmi vaan että lennot etelään tai eurooppaan ovat useasti halvempia kuin vaikka Ivaloon tai Rovaniemelle..

  • Reply satuvw torstai, kesäkuu 5, 2014 at 14:20

    Onpa upeita maisemia ja sulla on kyllä hiuksissa pituutta mitä tuuli voi tuivertaa! En ole muuten koskaan ollut Suomen Lapissa kesällä, asia mikä pitäisi joskus korjata….

    • Reply Maarit Johanna torstai, kesäkuu 5, 2014 at 15:11

      No tätä vain tuiverretaan kuvia varten milloin missäkin :p Hauskaa ottaa kuvia tukkaelementin kanssa reissussa. Ja en minäkään eteläisessä Norjassa kesällä! Tämäkin epäkohta on ollut mielessä jo hetken. Pakko päästä 🙂

  • Reply Saila torstai, kesäkuu 5, 2014 at 20:32

    Hyvä tarina ja hyvät kuvat.

  • Reply Kaukokaipuun Nella perjantai, kesäkuu 6, 2014 at 01:08

    Mä en kestä näitä sun kuvia, aivan mielettömän upeita kaikki! <3 Hieno meininki teillä!

    • Reply Maarit Johanna perjantai, kesäkuu 6, 2014 at 07:28

      Oi kiitos! Oli kyllä huisin hauskaa ^^

  • Reply Marimente tiistai, kesäkuu 10, 2014 at 04:15

    Noitatunturi kuulostaa jotenkin niin eksoottiselta, tulee mieleen shamaanit ja noitarumpu 🙂 IHania Lapin maisemia, tuonne on joskus päästävä! Ja nuo sun pitkät hiukset <3

    • Reply Maarit Johanna tiistai, kesäkuu 10, 2014 at 08:33

      Kiitos! 🙂 No mulla oli vähän samoja olettamuksia ensimmäisellä reissulla! Ei tuolla muuta shamaaneihin viittaavaa ole kuin muutamia seitoja rakennettu kivistä huipulle

    Leave a Reply