Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

Syrakusa

Ortigian saaren terapiavoimaa

Matkakohteesta saa eniten irti, kun paikallinen asukas vie sinut aitoon elämänmenoon, kertoo tarinoita ja tutustuttaa ihmisiin. Reissullamme Sisilian Syrakusassa polkumme johti terapeutti Adriana Sillitin terassille, hikiselle zumbatunnille ja kiihkeään asuntokuumeeseen. Adriana vei minut myös tutkimusmatkalle omaan hyvinvointiini.

Sisilian Syrakusan maaseudulla syntynyt Adriana Sillitti on elänyt kansainvälisen kierroksen ennen kuin hän palasi kotiseudulleen. Ranskassa ja Sveitsissä asunut, koulumaailmassa johtajana toiminut nainen näki työssään niin paljon ihmisten välisiä ratkaisemattomia haasteita, että päätti itse oppia paremmaksi ymmärtäjäksi. Taustalla vaikuttivat myös rankat omat elämänkokemukset, kaksosten kolmannen sisaruksen kuolema heti syntymän jälkeen, synnytyksen jälkeinen masennus ja työssä tullut burnout.

Koulumaailman jälkeen hän työskenteli Sveitsissä hyväpalkkaisena liikkeenjohdon konsulttina ja valmentajana. Toimet henkilöstön uudelleensijoittamisessa eivät tuntuneet riittäviltä, Adriana halusi auttaa ihmisiä ratkaisemaan omat ongelmansa, ei vain jatkamaan uudessa työpaikassa vanhojen vaikeuksien kera. Hän muutti takaisin Sisiliaan ja ryhtyi yrittäjäksi ja pitää nyt terapiaistuntoja etänä sekä vastaanotollaan Syrakusassa. Lisäksi hän matkustaa tarvittaessa asiakkaan luokse. Terapeutin työkieliä ovat englanti, ranska ja italia. Asiakkaita on ollut myös Suomesta.

Adriana on opiskellut johtamispsykologiaa ja terapiaa. Hän innostui erityisesti vanhoista hyviksi koetuista hoitomuodoista ja yhdisteli niitä taitavasti nykytieteen uusimpiin virtauksiin. Relaksoiva hoitokapseli, Fengshui, eteeriset öljyt, kehon sähköilmpulsseihin perustuvat analyysit – nuo ja monet muut hoitomuodot kuuluvat palettiin. Adriana on onnistunut esimerkiksi lapsuuden traumojen hoidossa, erilaisten pelkotilojen poistamisessa ja ihmisten välisissä suhdekriiseissä.

Adriana räätälöi terapian aina henkilökohtaisesti. Jos asiakas haluaa, siihen voi kuulua myös vaikka sukeltamista, vaeltamista vuoristossa tai Adrianan bravuuri, herkullisten ruokien kokkausta. Hänellä on tarjolla myös majoitusta hulppeassa rantatalossaan, joten hoitopakettiin voi sisällyttää kokonaisen hermoloman.

Herättelevä matka minuun

Olen viime kuukausina ihmetellyt, miksi henki ei tunnu kulkevan vapaasti, vaikka en koe olevani stressaantunut. Ajatuksissa on jopa vilahtanut, että mahdanko olla tietämättäni sairastanut koronan ja jälkioireina on heikko hapenottokyky. Ja hiukset, ne eivät ole laisinkaan niin hyväkuntoiset kuin muutama kuukausi sitten. Mitenkähän terveyteni laita oikeasti on?

Oli mielenkiintoista päästä Adrianan tekemään Quantum Resonance -testiin, jossa sain käteeni puristettavaksi sähköinstrumentin. Se lukee kehon taajuuksia ja antaa valtavasti tietoa nykytilanteesta – herättelevää sellaista. Tietokoneen näyttö kertoi, että isoimmat ongelmani ovat kollageenin puute, tapa syödä liian nopeasti, vääränlainen ravinto ja mikä pahinta, heikentynyt hapenottokyky rasittaa jatkuvasti sydäntäni.

Huh, olihan kuumottava trippi. Tässähän pitäisi pistää elämä ihan uuteen asentoon. Sain Adrianalta hyviä neuvoja, joilla voin tehdä kunnollisen korjausliikkeen muun muassa säätämällä kivennäisaineet oikealle tasolle. Hyvä hoitokeino on myös mennä merenrantaan ja hengittää syvään samaan tahtiin aaltojen kanssa. Tutustuin myös korkealaatuisiin eteerisiin DoTerra-öljyihin, muutama lähti matkaani testimielessä.

Kansainvälistä yhdessäoloa

Italian kämppäkaverini Annika ja minä olemme toivoneet, että verkostoituisimme mahdollisimman paljon paikallisten ihmisten kanssa. Onneksi satuimme kävelemään ensimmäisenä iltana Syrakusassa Adrianan ja hänen tyttärensä Larissan kodin ohi ja näimme, että terassilla istuskeli iltaa viettämässä naisporukka. Kysyimme, että onkohan tämä ravintola: ei ollut, mutta saimme kutsun viinilasilliselle. Itse asiassa rakennuksessa on toiminut kotiravintola ja se on nyt vuokrattavissa, mikäli joku haluaa perustaa ravintolan Syrakusan vanhaan kaupunkiin.

Kansainvälisen Adrianan ystäväpiiriin kuuluu mielenkiintoisia persoonia. Olemme Annikan kanssa tutustuneet muun muassa Serenaan, joka työskentelee Lontoossa markkinointialalla ja Mirtaan, jonka työ on media-alalla Miamissa. On ollut hauska huomata, miten helposti sitä suomalaisena soljahtaa sisilialaiseen kulttuuriin. Aamukahvilla merenrantaravintolassa tulee sydänalaa kutkuttava tunne, että tännehän voisi oikeasti asettua pitemmäksikin aikaa. Elämä pienellä saarella sijaitsevassa vanhassakaupungissa sykkii komeiden rakennusten keskellä leppoisana ja elinvoimaisena.

Muutaman päivän aikana me kolme naista – Adriana, Annika ja minä – olleen tehneet yhteisen matkan ajatuksiimme, elämänkokemuksiimme, ikäviin ja iloisiin muistoihin sekä tietenkin tuleviin unelmiimme. Olemme myös olleet zumbatunnilla, käyneet viinitastingissa ja ajelleet Adrianan lapsuuden maisemissa. Voimaannuttavalla ajatusmatkallamme olemme huomanneet, että onni koostuu samoista elementeistä: terveydestä, rakkaista ihmisistä ja läheisyydestä. Auringon paisteesta ja naurusta. Mahdollisesti myös yhteisistä työprojekteista ja Sisiliasta.

Tuo viisas ja lempeä nainen juurrutti minuun kipinän pienestä Ortigian saaresta, se kuumottaa mieltäni ja sydäntäni. Hän myös opetti, että harmonisen elämän taikasanat ovat Balance ja Exactly – tavoittele tasapainoa ja kerro tarkalleen, mitä tarkoitat.

Ps. Adrianan ja hänen tyttärensä Larissan vieraaksi pääsee myös Airbnb:n kautta: https://bit.ly/3s4MfD5

Seuraavaksi Sisiliaan?

Siemaus Sisiliaa ja olet koukussa sen kauneuteen. Ei ole mitenkään ihme, että tuosta saaresta on tullut niin monelle suosikkikohde.

 

Italian mantereelta pääsee satamakaupunki Villa San Giovannista kätevästi 20 minuutissa ja vain 39 eurolla autolautalla Messinaan Sisiliaan. Henkilömäärä ei vaikuta maksun suuruuteen, vain  auto maksaa. Mennessä jokaiselta tarkastettiin koronapassit, muita muodollisuuksia ei ollut.

Meillä oli aikaa kierrellä Sisiliassa tällä kertaa vain viiden vuorokauden verran, siinä ei ehdi kuin pikkuisen raaputtaa tämän historiallisen saaren pintaa. Pääkaupunki Palermo ja sen lähitienoot saivat jäädä tuleville reissuille. Reilun 25 000 neliökilometrin suuruisella saarella asuu muuten melkein yhtä paljon sisilialaisia kuin on meitä suomalaisia. Vertailun vuoksi: Etelä-Suomen läänin pinta-ala on noin 34 000 neliökilometriä ja siellä asuu 1,15 miljoonaa.

Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Sisilian legendaarinen lomakaupunki Taormina, jossa matkailijat ovat viihtyneet jo 1800-luvulla. Olen meidän hotellivastaava, tapaan etsiä ajomatkan aikana Booking.comista sopivan hotellin ja varata sen vasta, kun olemme lähellä kohdetta. Näin toimien on matkanteko hauskempaa, kun voi hetken mielijohteesta poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta.

Taorminan kohdalla minulla oli jännä aavistus, että vanhassa kaupungissa voi olla pysäköintien kanssa ongelmia. Kun hotellitkaan eivät tarjonneet autolle yksityisiä pysäköintialueita ja olimme sentään mafian maaperällä, en uskaltanut varata hotellia näkemättä. Teimme autolla tutustumiskierroksen korkealla sijaitsevaan kaupunkiin ja juu, toivoton tapaus pysäköinnin suhteen. Onneksi alhaalla merenrannan läheisyydessä oli Guesthouse Villa Moschella, jossa hinta ja arvostelut tuntuivat natsaavan. Majapaikan lähellä sijaitsi myös köysirata, jolla pääsi kätevästi kolmella eurolla ylös kaupunkiin.  Giovanni-isäntä oli saanut vierailta paljon kehuja, eikä syyttä. Hän oli oikein sympaattinen isäntä, lahjoitti meille itse kasvattamiaan luomutomaatteja matkaevääksi.

Ensikosketus
Etnaan yllätti

Villa Moschellan isännälle jäi varmasti hiukan hassu kuva meistä suomalaisista, sen verran outoa oli käytöksemme. Giovanni kyllä selitti illalla avaimia antaessaan, että siinä on avain myös majapaikan ulko-oveen. En tosin sitä enää aamulla muistanut, kun oli kova into päästä siskon kanssa aamuseitsemältä merenrantaan kävelylle. Ulko-ovi oli lukossa, joten hiippailimme ulos ikkunasta. Lievästi nolotti palatessa, kun isäntä muistutti avaimesta.

Aamiaisen jälkeen kerroimme Giovannille, että aiomme patikoimaan Etnalle. Hän varoitteli, ettei kyllä kannattaisi mennä, kun siellä on aika huono keli. Miten niin, hyvältähän tuo keli näyttää? Meille alkoi kirkastua termi ”huono keli” sitä mukaa, kun matkamme eteni kohti Etnan huippua. Ensimmäisenä kuski ilmoitti, että hän ei sitten tuonne ulos lähde kesävaatteilla patikoimaan. Siinä vaiheessa, kun lunta oli parisen metriä ja italialaisten autoja jumissa keskellä tieltä, olivat myös kyytiläiset valmiit kääntymään alas vuorelta. Olihan jännittävä reissu, lämpötila laski pakkaselle.

Etnan juurella sijaitsee myös Sisilian toiseksi suurin kaupunki Catania, noin 315 000 asukasta. Sieltä löytyi kiva San Max Hotel, jossa oli yksityinen parkkipaikka. Sijainti on pääkadun Via Ethnean varrella eli mitä ihanteellisin paikka shoppailuun. Sisareni sai paikalliselta tuttavuudelta hyvän ravintolavinkin, Trattoria del Cavallero tarjosi herkullisen ruokailukokemuksen aidossa sisilialaismiljöössä.

Syrakusa koukuttaa

Ensimmäisen Sisilian matkani paras kohde oli Syrakusa. Se voi toki johtua siitäkin, että ehdimme viettää siellä eniten aikaa. Joka tapauksessa, tämän kaupungin historia pullistelee merkkihenkilöillä, kuten siellä vaikuttaneet Platon ja Aristoteles. Sattui myös sopivasti olemaan Lucian päivä siellä vieraillessa – Pyhä Lucia on syntynyt ja elänyt Syrakusassa.

Majoituimme Hotel Gargalloon, joka sijaitsee saarella kaupungin historiallisessa keskustassa Ortigiassa. Hotellissa oli tarjolla kätevä palvelu: auto noudettiin 20 eurolla vuorokaudeksi säilytykseen ja tuotiin aamulla tilattuun aikaan hotellin ovelle.

Näissä ikivanhoissa kaupungeissa on niin paljon nähtävää, että kaiken sulattelu kestää pitkään. Syrakusassa oli parasta kävellä auringonlaskun aikaan rantakatuja ja aistia vanhan kaupungin tunnelmaa. Ikimuistoinen kokemus oli myös iltakonsertti Syrakusan katedraalissa, musiikki ja kaunis miljöö olivat herkistävä yhdistelmä.

Hunajankultaisia
barokkikaupunkeja

Syrakusasta matka jatkui Notoon, jota kutsutaan Sisilian barokkipääkaupungiksi. Olihan siellä hulppean komeita pytinkejä vieri vieressä. Kaupunki on rakennettu kalkkikivestä, jonka auringonvalo saa näyttämään hunajankultaiselta.

Koko Sisilian reissun ajan olin kummastellut kaikkialla myynnissä olevia keramiikkakäpyjä ja pääpatsaita. Tässä vaiheessa matkaa nuo onnea tuovat kävyt vilkkuivat silmissä jo sillä volyymilla, että pakkohan sellainen oli saada. Onneksi Notosta löytyi suomalaiseen makuun oleva käyttökelpoinen katkaistu posliinikäpy, joka toimii kulhona. Tuokohan se vain puoliksi onnea?

Viimeinen kohteemme oli  Ragusa, 1300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua perustettu kaupunki. Pimeän aikaan sinne saapuville matkalaisille ensikosketus oli kuin sadusta: yllättäen mutkan takaa aukeni ylhäällä vuorella valossa kylpevä kaupunki. Mykistävän vaikuttavaa, tuota näkyä en unohda ikinä.

Hotellimme nimikin oli tosi juhlallinen San Giorgio Palace Hotel Ragusa Ibla. Neljä tähteä ja erinomainen logistiikkaratkaisu: ajoimme Ibla-nimisen vanhankaupungin alakadulle, johon sai jättää auton turvakameran vartioimalle kadulle. Hotellin alaovelta pääsi kätevästi hissillä majoittumaan yläkerroksiin. Viidennestä kerroksesta sai kävellä ulos vanhankaupungin kadulle. Minun makuuni hiukan liian modernisti sisustetun hotellin paras paikka oli ravintolan yhteydessä oleva kattoterassi, nautimme siellä aamukahvit.

Paluumatkalla ihailimme Sylvian joululaulussakin mainittua Etnaa, joka ylväänä hallitsee maisemaa kymmenien kilometrien ajan: Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään.” Emmepä silloin tienneet, että Etnan purkaus oli muutaman tunnin päässä.

Sykähdyttävä Sisilia, niin paljon jäi näkemättä, kokematta ja elämättä. Suunnitelmissa vilkkuu jo seuraava vuokramökki, entäpä jos se olisikin Sisiliassa?