Mielikuvani köyhästä ja kurjasta Romaniasta pohjautuivat Suomen katukuvassa näkyviin romanialaisiin kerjäläisiin ja diktaattori Nicolae Ceaușescuun. Visiitti Romaniaan avarsi toisenlaista totuutta.

Olipa ihana sattuma, että Unkarista ajaessa ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valikoitui Romaniassa Timișoara. Sen vanhassakaupungissa on pääaukiolla laaja viheralue ja toinen toistaan hurmaavampia rakennuksia vieri vieressä. Siellä seisoessani ja ihastuksesta huokaillessani tiesin heti, että Timișoara pääsi heittämällä Euroopan kaupunkien topkymppi -listalleni. Tosin en ole vielä sellaista listaa edes tehnyt, joten Timișoara on nyt siellä ainoana ykkösenä.

Myös majapaikkamme B Apartments – Bike Apartment  oli reissumme TOP ykkönen (tähän mennessä). Rauhallisella asuinalueella sijaitseva kaksio oli sisustettu niin hyvällä maulla, että se oli kuin sisustuslehdestä. Kaikki yksityiskohdat oli valittu tarkkaan ja asunnon nimeä kantava pyöräilyteema ulottui jopa juomalaseihin.

Myös isäntäpariskunta teki vaikutuksen ystävällisyydellään. Olisimme mieluusti viivähtäneet asunnossa toisenkin vuorokauden, mutta se oli varattu. Asunnon 45 euron vuokra sisälsi myös polkupyörät, se on kiva lisäbonus. Olimme muuten siellä ensimmäiset suomalaiset vieraat: emäntä innostui niin reissusuunnitelmistamme ja Chiarasta, että kyseli, mahtuisiko hänkin autoon mukaan.

Sitten auton nokka kohti mystistä ja tarunhohtoista Transilvaniaa, fiilikset olivat todella korkealla. Olemme naureskelleet siskon kanssa, että tällä autoreissulla fiilikset ovat olleet vain korkealla. Voi vain kuvitella, miten suuren määrän onnihormonia olemme saaneet näiden reissuviikkojen aikana.

Seuraava etappi Sibiu valikoitui kohteeksemme matkablogeissa hehkutetuista keskiaikaisista kaupungeista, sillä se sijaitsi sopivasti matkan varrella Bukarestiin. Majoituimme pittoreskiin pinkkiin vanhaan taloon, johon vei reitti matalan kaarikäytävän kautta. Sellaisia näytti olevan monessa muussakin talossa. Asunto oli todella persoonallisesti sisustettu, ikkunalla oli mallinukke ja huonekalutkin henkivät eksotiikkaa. Myös valaisimissa näkyi ilmeisesti omistajan taiteellinen käden jälki. Saimme ison asunnon omilla makuuhuoneilla 71 eurolla.

Sibiun vanhakaupunki ei ole mielestäni ihan ainutlaatuisen Timișoaran veroinen, mutta todella kaunis sekin on. Erityisen hauskaksi kaupunkikokemuksen teki visiitti paikalliseen näköalaravintolaan. Olin unohtanut ruokkia iltapäivällä Chiaran, ja hän ilmaisi nälkänsä varsin äänekkäästi odotellessamme omaa tilaustamme. Siinä jäi kyllä pianonsoittajan melodiat kakkoseksi.

Katselin vaivautuneena ympärilleni ja huomasin naapuripöydän naisporukasta yhden pyörittelevän vähänsyötyä wieninleikettä lautasellaan. Rohkaisin mieleni ja kysyin, että sattuisiko pihvistä irtoamaan pikku palanen nälissään olevalle koiranpennulleni. Aina kannattaa kysyä, sillä Madalinaksi esittäytynyt nainen kertoi katselleensa meitä ja pohtineensa, että voisikohan antaa vähän leikettä koiralle. Lopputuloksena Chiara sai herkutella koko ison lihanpalan ja minä kutsuin naisporukan vierailulle Suomeen. Ainakin yksi heistä on tulossa ensi kesänä Tampereella pidettäviin Taekwon-Do World Champion -kilpailuihin.

Kun kerran Romaniassa ollaan, niin täytyihän SE nähdä. Branin linna, josta on kuoriutunut leikisti Draculan linna. Aika ohkaisesti itse linna limittyy julmaan Draculaan, mutta sitäkin yltäkylläisemmin on aiheeseen liittyvää krääsää myynnissä linnan ympäristössä. Tuosta visiitistä minulle jäi muistoksi vain yksi ajatus: ei kannata tuhlata tuonne aikaa, Romaniassa on varmasti kiinnostavampiakin linnoja tarjolla nähtäväksi ja paljon vähemmällä turistilaumalla.

Suunnitelmassamme oli siskon kanssa pyörähtää toisessakin keskiaikaisessa kaupungissa, Sinaiassa, mutta puolentoista tunnin ruuhka pisti suunnitelmamme uusiksi. Euroopassa reissatessa kannattaa henkisesti varautua ajoittaisiin ruuhkiin, eikä sen takia kannata tehdä kovin tiukkoja aikatauluja. Siellä me suomalaiset kököttelimme samassa ruuhkassa lukuisien Naton rekkojen kanssa, veivät näköjään lisää kalustoa naapuriin sotatantereelle.

Bukarestissa on vähän kaikkea

Bukarestin majapaikka oli hämmentävän yllättävä. Neuvostoaikaisen kerrostalon rähjäisestä käytävästä aukeni todella kivasti laitettu asunto, jonka ystävällinen isäntä oli varannut jääkaappiin virvokkeita väsyneille matkalaisille. Asunto oli varustettu myös tossuilla ja jopa hammasharjoilla, näin hyvään varustetasoon pääsee harvoin 53 euron vuorokausivuokralla. Huomionarvoista oli myös se, että lukot olivat elektronisia ja valoissakin oli hipaisunäppäimet. Myös sijainti oli huippu, asunnon parvekkeelta saattoi katsella Gara de Nord -rautatieaseman hulinaa.

Mutta itse Bukarest, tuli vähän kyllä ikävä Timișoaraa. Bukarestin mittakaava on ihan liian suuri kävelyturistille, Parlamenttitalollekin vievä katu oli loputtoman pitkä. Suunnitelmissamme oli napata liput HoponHopoff-bussiin, mutta se idea vesittyi – koronapandemia oli tappanut koko liikennöinnin. Tätä ei tietenkään kertonut lipevä taksikuski, joka lupasi viedä meidät parin kilometrin päässä olevalle turistibussin lähtöpaikalle. Sama herra kertoi vasta kun olimme istahtaneet taksiin, että ”nämä yksityiset taksit ovat sitten aika kalliita”. Ja laskutti meitä pikku matkasta liki parikymmentä euroa. Noin edullisessa maassa sitä tuudittautuu kuvittelemaan, että kaikki on halpaa. Eli älä ajele Bukarestissa taksilla tai ota ainakin etukäteen selvää, mitä tuo lysti tulee maksamaan. Kannattaa käyttää liikkumiseen metroa, sillä matka maksaa alle euron. Kätevä systeemi, tarvitsee vain heilauttaa pankkikorttia portin lukulaitteeseen ja pääset sisään.

Bukarest on hyvä nähdä kerran, mutta en sinne jää kaipaamaan. Se on hämmentävä yhdistelmä neuvostoaikaista miljöötä ja kaikkea muuta mahdollista. Romanialaiset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja jotenkin tuntuu, että heillä on hyvä itsetunto. En oikein osaa edes sanoa, mistä tuo mielikuvani tulee. Ehkä siitä, että monet puhuvat hyvää englantia ja tarjoavat helposti kysyjälle apua.

Romanian pääkaupungissa oli ihan mukavaa hengailla viikonloppu, varsinkin kun syyskuun lopun lämpötila huiteli 30 asteessa. Löysin muun muassa Sketchers-lenkkarit noin 40 eurolla. Ja harmikseni tiputin toisen lempisandaaleistani johonkin kassistani. Olin jo aikaisemmin unohtanut yhden tuulitakin Latviaan, saa nähdä mitä vielä jää reissulle.

Sisareni Riitta on erittäin kiinnostunut historiasta ja nauttii kovasti paikallisista opaskierroksista. Hän osallistui kolmen tunnin Kommunistinen Bukarest -kävelykierrokselle ja kehui sitä erinomaiseksi (GetYourQuide, huippuopas Cristina). Itse olen sen verran levoton sielu, että en jaksa keskittyä kovin pitkiin tarinatuokioihin. Sitä paitsi minulla on Chiara, kohta yhdeksänkuukautinen koiranpentu, joka jaksaa keskittyä vielä vähemmän kuin minä. Me mieluummin seikkailemme kävellen ympäriinsä ja juttelemme paikallisten kanssa. Koiran kanssa matkustaessa on niin kivaa, että kontakteja tulee jatkuvasti.

Saimme kolmanneksi yöksi majoittajamme toisen asunnon, joka sijaitsi Cotrocenin kaupunginosassa. Sunnuntaikävelyllä yllätyin, siellä oli sattumalta menossa joku syystapahtuma. Kaikkialla oli tapahtumapisteitä, kirpputoreja ja ihmisiä valtavasti liikkeellä. Miten mainio juttu, en koskaan ole ollut kirppiksellä, jossa on tarjolla lasillinen proseccoa parilla eurolla. Tarjoilijana toimi näyttelijä Serban Georgevici. Yhdessä popup-ravintolassa tutustuin laulaja Andreea Crepciaan, ties mitä paikallisia kuuluisuuksia he ovatkaan.

Kisinovin näkee päivässä

Romaniasta on helppoa piipahtaa naapurimaa Moldovassa, tulisi sekin koettua kerran elämässä. Jo navigaattoria tutkiessani alkoi vähän ihmetyttää, kun sinne ei ollut tarjolla reittitietoja. No, ei tuollainen pikku tekninen puute meidän autoilua häiritse, matkaan vaan.

Onneksi emme tienneet etukäteen, että automatka Bukarestista Moldovan pääkaupunki Kisinoviin vie kokonaisen työpäivän. Vaikka kilometrejä on vain reilut 350, niin autolla tuon taittaminen vie oikeasti kahdeksan tuntia.

Meillä oli siellä varattuna kahdeksi yöksi elegantti hotelli Astoria, jossa yhden huoneen vuorokausihinta oli noin 50 euroa aamiaisineen. Itse kaupunki on ihan kiva, varsinkin kauniit puistot, mutta kaiken tarpeellisen näkee yhdessä päivässä.

Kisinoviin oli sovittu myös reissumme ainut tapaaminen suomalaistutun kanssa, Antti Karttunen työskentelee siellä Etyjin Moldovan kenttätoimiston varapäällikkönä. Antti oli varannut pöydän suositusta La Taifas -ravintolasta, jossa oli herkullista ruokaa ja elävää musiikkia. Oli kyllä ihanan ylellistä, kun oli asiantuntija valitsemassa menusta sopivat ruokalajit ja niihin sopivan viinin. Kolme ihmistä söi tuolla ravintolassa hyvin 80 eurolla.

Moldova nähty – miten riemulliselta tuntuikaan palata muka tutulle Romanian maaperälle. Se on sentään EU-maa, jossa kännykkä pelittää samoin kuin Suomessa. Viimeinen etappi Romaniassa oli Mustanmeren rannalla Mamaijassa. Lomaresortissa oli sen verran kuollut tunnelma, että pelkkä merenranta ei sitä pystynyt kompensoimaan. Jotenkin hassua, että sesonkikausi on noin lyhyt näillä rannoilla. Ilmoja kyllä olisi, mutta ei palveluja eikä ihmisiä.

Romanian reissulta jäi mieleen myös maanteiden varrella laiduntaneet eläimet ja upeat, metrinkorkeat ruusupensaat, joita oli talojen edustoilla. Ja tietysti se, että jokaisessa kylässä (joita oli matkan varrella paljon) oli 50 kilometrin nopeusrajoitus. Eli aikaa matkantekoon kannattaa varata normaalia enemmän.