Suomen suurin matkablogiyhteisö

Entisen Jugoslavian alue on matkailijalle herkkua

Euroopan kartta tulee mukavasti tutuksi autoillessa entisen Jugoslavian alueella, jossa on kahdeksan valtiota. Me vierailimme niistä kuudessa.

Balkanin helmeksi kutsuttu Ohridin järvi sijaitsee 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Ei ole mikään ihme, että vuorten ympäröimä kirkasvetinen järvi on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle Ohridin kaupungin kanssa. Järvi on muuten Euroopan vanhin ja Balkanin syvin. Pohjois-Makedonian Ohridin kaupungissa on eläväinen tunnelma. Moskeijan rukouskutsut tahdittavat päivää tuoden itämaista äänimaisemaa.

Ohridissa arvelutti aluksi, kun majapaikan isäntä nosteli kadulla työmaapuomeja pois auton edestä ja neuvoi ajamaan työn alla olevaa katua pitkin parkkipaikalle. Huoli muuttui saman tien helpotukseksi, kun näimme huoneiston. Viihtyisä asunto kaupungin keskustassa maksoi vain parikymppiä yöltä. Kaikki on kävelymatkan päässä ja majapaikkaa vastapäätä sijaitsee houkuttelevasti Waikiki-tavaratalo, jossa on hyvä valikoima vaatteita edullisesti. Paitoja sai alle kympillä ja kääntötoppaliivi lähti mukaani 34 eurolla lämmittämään Suomen kylmiä syyssäitä.

Isäntä oli todella ystävällinen, hän antoi meidän viipyä majapaikassa pitempään, että sain tehdä haastattelun wifi-yhteyksillä WhatsApp-puheluna. Se oli helpotus, sillä puhelut Pohjois-Makedoniasta Suomeen maksavat 1,90 euroa minuutti. Teki muuten oikein hyvää pieni somepaasto, kun siellä ei voinut keikkua netissä kuin paikoissa, missä on wifi.

Tirana teki vaikutuksen

Seuraava kohteemme Albanian pääkaupunki Tirana oli elämänmakuinen sekoitus vähän kaikkea ja ennen kaikkea kissoja. Niitä tuntui olevan joka kadunnurkalla, mikä aiheutti pieniä haasteita vähän kissaa suuremman koiran kanssa matkatessa.

Tiranan keskustassa autolla ajo on melkoista seikkailua, varsinkin kun piti löytää pienellä sivukadulla sijaitseva hotelli. Kaupungissa on tosi paljon yksisuuntaisia teitä ja meiltä alkoi siskon kanssa melkein usko jo loppua, että voiko noin edullinen hotelli (kaksi hotellihuonetta 50€/yö) tosiaan olla historiallisessa keskustassa. Oli muuten tuossa kuvassa elämäni paras taskuparkki, juuri silloin kun sitä eniten tarvittiin.

Hotel Parlamenti on viihtyisä perhehotelli, joka on palvellut matkustajia jo 25 vuotta. Yrittäjänä toimiva emäntä rakastaa kissoja, ruokakuntaan kuuluun 35 kissaa. Reissun toistaiseksi paras aamiainen maksoi kahdelta kymmenen euroa. 25 vuotta hotelliyrittäjänä toiminut nainen kertoi meille myös elämästä Albaniassa. Albaniassa minimieläke on sata euroa kuukaudessa, tuolla summalla on vaikeaa tulla toimeen. Pikavisiitti jätti pikkuisen nälän Tiranaa kohtaan. Tänne voisin kyllä tulla uudestaan, sillä kaupungissa on paljon koettavaa ja nähtävää.

Kotorinlahti on suosittu syystä

Kotorinlahti on monen matkailijan suosiossa, sillä se tarjoilee huikeita näkymiä ja leppoisaa tunnelmaa. Alueen historia on värikäs, se on kuulunut satoja vuosia Venetsialle, kun muuta osaa Montenegroa samaan aikaan hallitsivat turkkilaiset.

Kotorin vanhakaupunki on ihan idyllinen, mutta vähän liikaa turistihössötystä. Tuli sen jälkeen tunne, että Kotorinlahdella on vielä uniikimpaa annettavana. No sellainen paikka löytyi Perastin kaupungista, joka venetsialaiseen aikaan oli Kotorinlahden tärkein kaupunki.

Olimme siellä niin varhain, että turisteja oli tosi vähän. Kun ilmakin oli leppoisan lämmin, päätimme etsiä sopivan uintipaikan. Vesi oli ihanan raikasta ja siskon kanssa siellä lauantaiaamuna kymmenen aikaan uidessa tuntui siltä, että on yli kuukauden kestävän autoreissumme huippukohta. Tuo tunne vain vahvistui, kun paikalle ilmestyi vene. Sen englantilaiset matkustajat tulivat kanssamme uimaan ja totesimme siellä polskiessamme, että: ”This is Life”. Todellakin, tuona hetkenä tuntui jotenkin epätodelliselta, että täällä me olemme aamu-uinnilla Montenegrossa brittiläisten tyyppien kanssa.

Kävimme myös veneellä Our Lady of the Rocks -saarella, joka sijaitsee Perestin edustalla. Pikkuisella saarella on luostari ja kirkko. Saarelta oli kauniit näkymät ympäri Kotorinlahtea. Nopeatempoisesta matkustuksesta pitäville viisi euroa maksava edestakainen saariristeily on todella passeli, puoli tuntia riittää tuohon mainiosti.

Kotorin majapaikassa minulle sattui pikkuinen moka: majoitus jäi maksamatta. Kuvittelin, että se oli veloitettu luottokortilta Booking.comin kautta, mutta tällä kertaa olisikin pitänyt maksaa käteisellä. Onneksi olimme jääneet aamupäiväksi 12 kilometrin päässä sijaitsevaan Perestiin, kun huomasin majapaikan viestin. Ei auttanut kuin ajella takaisin pitkin rannikkotietä 34 euron takia. Tuo moka koituikin elämykseksi, sillä ajelu yksin kahteen kertaan huikaisevissa maisemissa oli ihanaa. Musiikki täysillä kurvailin vahingossa myös Perestin kylän läpi, tuo kapea tie on turisteilta kielletty.

Mostarissa pääsee basaaritunnelmaan

Bosnia-Hetrsegovinan Mostar on yksi harvoja turkkilaisten perustamia kaupunkeja Balkanilla. Kaupungin ikoninen ja paljon valokuvattu tunnusmerkki on vuonna 1566 rakennettu Stari Most -silta, joka tuhoutui Bosnian sodan aikaan. Uudelleenrakennettu silta symboloi rauhaa ja on turistien suosima paikka.

Meillä oli Mostarissa hieno kahdessa kerroksessa oleva asunto, hintaa yölle tuli vain 46 euroa kaupunkiveroineen. Asunnolta pääsi laskeutumaan portaita pitkin vanhaankaupunkiin. Aikamoinen basaaritunnelma, vähän tuli tavallista tiukemmin puristettua laukkua ihmisvilinässä.

Mostarissa on historiasta kiinnostuneille vaikuttava Jugoslavian kansamurhan uhrien ja sisällissodan museo. Siellä on myös moskeija, joka oli avoinna turisteille.

Zadarissa meri soittaa urkuja

Adrianmeren rannalla Kroatiasssa sijaitseva Zadar oli oikein sopiva sunnuntaikohde. Siellä meri soittaa urkuja – ihmiset kerääntyvät illansuussa istuskelemaan ja kuuntelemaan. Kun ilta pimeni, alkoi saksofonisti soittaa ja lapset ja vähän vanhemmatkin tanssivat ison ympyrän muotoisen valotaideteoksen päällä. Kroatialaiset osaavat selvästikin nauttia elämän hyvistä hetkistä.

Meillä oli ihana majapaikka, jonka omisti hurmaava emäntä. Tuli todella tervetullut olo, varsinkin kun Chiarallekin oli ”oma huone”, aidattu pikkuinen piha. Oli tosi mukavaa, kun koira sai olla siellä vapaana. Chiara otti totaalisesti ilon irti pihasta: hoitelin hänet lopuksi suihkun kautta autoon. Maja Garden (50€/yö) oli yksi viihtyisimmistä asunnoista, missä olemme kuukauden aikana yöpyneet.

Slovenian Maribor vaikutti etukäteen kiinnostavalta paikalta, mutta jätti vähän laimean jälkimaun. Tosin paikallinen pizza oli oikein maukasta ja kaupunki on kuuluisa viineistään. Hitti ja huti, jos Zadarin asunto oli huippu, niin nyt oli vuorossa hutivalinta. Esikaupunkialueella oleva majapaikka oli kuvien perusteella näyttänyt olevan ihan ok 60 euron yöpymishintaan. Mutta paikan päällä, huh, miten ahdistava tunnelma siellä vallitsi. Vessa oli kyllä remontoitu ihan tyylikkääksi, mutta viemäristä tuli kamala haju. Jälleen kerran tuli todistettua, että asunnon sijainnilla ja sen viihtyisyydellä on iso merkitys matkakokemukseen.

 

Pohjois-Kreikka tarjoilee kaikkea kerralla

Ei tarvitse ajaa Kreikkaa kovinkaan pitkälle etelään, että voi kokea monipuolisen loman. Tarjolla on kutsuvia rantoja ja mykistävän maaginen Meteora.

Kreikasta tuli meidän autoreissumme kymmenes ja eteläisin maa. Sieltä sitten lähtisimme ajelemaan pikkuhiljaa kohti kotimaata. Olikin jo korkea aika pysähtyä kokonaiseksi kolmeksi päiväksi, pukea ylle uikkarit ja hellemekko.

Siskon kanssa tuumimme, että Kavala vaikutti  merenrantakaupungeista kiinnostavalta paikalta, joten etsiskelin sopivaa kämppää sieltä läheltä. Halusimme majapaikan, jossa oli iso parveke merinäköalalla ja ranta kävelymatkan päässä. Paradise View Apartment -huoneisto lupasi ainakin nimen perusteella juuri sopivan paikan: parillasadalla eurolla kolme vuorokautta. Parvekkeen näköala oli lupauksen väärti, itse asunto olisi kaivannut sisustajan viimeistä silausta.

Kreikka pisti parastaan ja saimme viettää aurinkopäiviä, uida ja loikoilla rannalla. Testasimme kolme rantaa, kaikissa oli ihana hiekkapohja ja veden lämpötila oli lokakuussa suomalaiselle sopiva. Parveke oli ihanan inspiroiva miljöö tehdä kirjoitushommia, työnteko tuntui oikein mukavalta vaihtelulta reissaamisen lomassa.

Hintataso on Kreikassa korkea, kun vertaa itä-Euroopan maihin. Auton tankkauskin kannattaa hoitaa naapurimaissa, Kreikassa dieselin hinta on sama kuin Suomessa. Tuli aika edullinen Kreikan keikka, vain nuo ihanat taulut lähtivät matkaani.

Meteoran taikapiiriin

Unescon maailmanperintökohteeksi pätevästä syystä valittu Meteora on ainutlaatuisimpia paikkoja, missä olen käynyt. Sen tummanpuhuvat kalliopylväät puhuttelevat ja hämmentävät, tuntuu kuin olisi maailman katolla.

Meteora on alun perin syntynyt noin 60 miljoonaa vuotta sitten meren alla. Vesi ja maanjäristykset ovat muovanneet kalliot huikeiksi pilareiksi, jotka ovat vuorikiipeilijöiden unelmapaikkoja.

Kannattaa varata Meteora-visiittiin yön yli reissu, suosittelen vuorien juurella oleva pittoreskiä Kastrakin kylää. Me yövyimme siellä Zozas Rooms -majatalossa, kaksi huonetta herkullisella aamiaisella maksoi 88 euroa. Lisäbonusta oli se, että huoneiden parvekkeilta näkyi komeita kalliopylväitä.

Meteoran rinteille on 1300-1500-luvuilla rakennettu yli 30 luostaria, joista osa on edelleen toiminnassa ja myös yleisölle avoinna. Sisareni osallistui neljän tunnin mittaiselle opastetulle kierrokselle, jossa käytiin kolmessa luostarissa, ja kehui sen olleen antoisa. Erityisesti Varlaámin luostari oli tehnyt vaikutuksen. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että suurimmassa luostarissa asuu nykyään vain yksi munkki. Turistivirrat ovat karkottaneet muut munkit. Luostarivierailulla on tarkat pukeutumissäännöt, esimerkiksi naisilla ei saa olla housuja vaan hame. Hameen korvaa myös vyötärölle kiedottu iso huivi. Luonnollisesti myös avonaiset paidat ja paljaat olkapäät ovat kiellettyjä.

Meteoran hulppeissa maisemissa on seikkaillut myös James Bond Erittäinen Salainen -leffassa. Game of Thronesia piti myös kuvata paikan päällä, mutta filmiporukalle ei myönnetty kuvauslupaa. Tarina kertoo, että erikoisjoukko kävi kuvaamassa maisemia, jotka tekniikan avulla lisättiin sarjaan.

Minulla oli aamulla työhommia, sen jälkeen ajelin koiran kanssa vuoristossa ja pysähtelin fiiliksen mukaan ihailemaan näkymiä. Ihanan terapeuttista, en yhtään ihmettele, että tuonne on rakennettu luostareita henkistymisen paikoiksi. Tosin todellisia syitä olivat turvallisuusseikat, munkit halusivat turvaan väkivaltaisten ottomaanien uhasta.

Kreikan matkamme huipennus, ei mikään miellyttävä sellainen, tapahtui vähän ennen Pohjois-Makedonian rajaa. Tai niin ainakin silloin luulimme, mutta jälkeenpäin se osoittautuikin Albanian rajaksi. Matkalla sattuu ja tapahtuu, minä ajelin kohtuullisella nopeudella tietulliin, jossa poliisi nappasi tutkallaan 81 kilometrin nopeuden 40 rajoitusalueella. Ei muuta kuin autoon hätävilkku päälle ja poliisipäällikön puhutteluun. Olin näkevinäni pienen hymyn häivähdyksen vakavailmeisen poliisin silmissä ja tuumailin, että en ehkä joudukaan putkaan.

Sakoksi määrättiin 170 euroa, mutta sen pystyisi suorittamaan 20 eurolla, jos menisi paikalliseen postiin. Ne olivat jo tietysti kiinni ja meillä oli seuraava asunto varattuna Pohjois-Makedonian Ohridissa, joten päätimme jatkaa matkaa. Sakkoa ei saa kuulemma postittaa eikä poliisi suostunut ottamaan rahaa vastaan – syyllistyin samalla myös poliisin lahjontayritykseen. Nyt sitten odottelen mielenkiinnolla, saanko Kreikasta postia Kuusankoskelle. Riikasta on tullut sinne jo yksi sakko, onneksi vain 20 euroa.

Niin se rajanylitys, vielä vähän sakosta järkyttyneenä ajelimme kohti Ohridia. Noissa Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa netin käyttö on todella tyyristä, joten navi oli poissa päältä. Vilkaisin karttasovelluksessa olevaa auton mukana liikkuvaa palloa ja ihmettelin siskolle, että me ei taidetakaan olla Pohjois-Makedoniassa. Näyttää pahasti siltä, että ollaankin Albaniassa. Purskahdimme kumpikin nauruun.

Bulgariaa Burgasista Plovdiviin

Reilun kuukauden mittainen autoreissu sisareni kanssa jatkui Romaniasta kohti etelää. Bulgariassa poimimme kartalta pari kiinnostavaa kohdetta, Mustanmeren rannalla sijaitsevan Burgasin ja Maritsa-joen varrelle rakentuneen Plovidivin. Kaupungit ovat Bulgarian kolmanneksi ja toiseksi suurimmat.

Koira matkalla tapaa tuoda muutamia mutkia, esimerkiksi kaikki hotellit eivät majoita karvaisia kavereita. Tästä syystä valitsimme Bulgarian Burgasissa kahden hotellin taktiikan. Sisareni nautti ylellisen yön No13 Boutique House -hotellissa, meillä oli Chiaran kanssa jännittävä retki muutamaa tasoa rahvaanomaisemmassa mestassa. Hämmästyttävää kyllä, hotellien vuorokausihinta oli suunnilleen sama, vähän alle 50 euroa. Tosin minun hotelliyöni hintaan kuului pysäköinti ja aamiainen.

Oli jännittävää ajella yksin siskon hotellilta omaani, joka sijaitsi vähän kauempana keskustasta rähjäisellä alueella. Onneksi tosiaan oli hotellin pihalla parkkialue, ei tarvinnut autoa jättää yöksi kadunvarteen varkaiden armoille. Huomasimme hiljattain, että jossain vaiheessa itäistä Eurooppaa joku on napannut mukaansa renkaiden pölykapselit. Toistaiseksi auto ei ole kärsinyt muita vahinkoja.

Ystävällinen palvelu hiukan lievensi ensijärkytystä, jonka koin kun näin hotellihuoneeni. Se oli päivitetty viimeksi joskus 1970-luvulla. Kokolattiamatto oli tahrainen, mutta lakanat onneksi puhtaat. Näillä mennään, tuumasin ja lähdin tutustumaan Burgasiin.

Bulgarian kolmanneksi suurin kaupunki on oikein mukavan oloinen mesta, sieltä löytyy kaunis rantapromenadi ja leppoisaa elämänmenoa keskustasta. Mutta mitään kovin erityistä ei tuosta kaupungista matkamuistoksi jäänyt, paikallinen ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista.

Kaupunkia suurimmat tunnelataukset sai aikaan koirani Chiara, jonka aktiivisuustaso on varsinkin öisin huipussaan. Pienen koiran tempauksista on tullut yksi reissumme jännitysmomentti. Chiaran kasvattaja totesi osuvasti: ”Chiara elää vähän tollasta rokkitähden elämää. Maailmankiertueita ja tuhottuja hotellihuoneita.” Monenlaista yllätystä on yön aikana sattunut, kun pikkupeto on ”sisustanut” majapaikkojamme uusiksi.

Burgasissa meidän rokkistara esitteli aamulla ylpeänä yöllistä saalistaan: hän oli irrottanut seinän vierestä siivun kokolattiamattoa ja nauttinut sen aromeista pureskelemalla siivua paloiksi. Yritin epätoivoisesti sovitella riekaleista palaa paikoilleen, mutta oli pakko luovuttaa. Sulloin rikoksen todisteet koirankakkapussiin ja kuljetin ne vähin äänin ulos hotellista. Jätin siivoojalle ison tipin toivoen, että se auttaisi asiaa. Hotellihuone oli jo muutenkin kuluneessa kunnossa, ettei yksi pikku nurkka tilannetta juuri pahentanut. Nykyään kun majoitumme uuteen majapaikkaan, tapaan tehdä ensin koiratsekkauksen ja poistaa kaikki riskialttiin jutut, kuten tohvelit ja koriste-esineet Chiaran ulottuvilta.

Plovdiv on vierailun väärti

Maan toiseksi suurimmassa kaupungissa Plovdivissa meitä onnisti myös majapaikan valinnassa. Vanhaan pankkitaloon kunnostetussa Skyler Guest House -majapaikassa on kaupungin ydinkeskustassa kohtuuhintaisia tilavia asuntoja ja erittäin ystävällinen palvelu. Lisäksi siellä on autolle parkkipaikka.

Kaupunki on todella mäkinen ja täynnä yksisuuntaisia katuja, joten sinne ajo vaati hiukan ponnisteluja. Sain aikaan jonkinsorttisen liikennejumin, kun kaikessa rauhassa peruuttelin löytääksemme majapaikan. Tosin se peruutus osoittautui turhaksi, sillä kadulla odotti poliisisetä sormi pystyssä: ei tähän suuntaan. Minusta on muuten kehkeytynyt hämmästyttävän kovahermoinen kuski, en olisi ikinä uskonut, että tällä luonteella voi ottaa äkisti muuttuvat liikennetilanteet noin rauhallisesti.

Plovdivissa olisimme viihtyneet pitempäänkin kuin yhden vuorokauden, sen verran vilkas ja viihdyttävä se on. Keskustan katukuvaa hallitsee komea moskeija, jonka vieressä on näkyvillä antiikin ajan rakennelmia. Ja kaiken tämän ympärillä kuhisee elämää, toinen toistaan houkuttelevimpia putiikkeja ja viihtyisiä ravintoloita. Kiva paikka on myös taiteilijakaupunginosa, jossa oli illalla tunnelmallinen valaistus. Kaupungissa on useita yliopistoja, se tuo katukuvaan nuorekkaan fiiliksen. Plovdivista lähti matkaamme yhteensä kuusi villapaitaa ja kaksi villatakkia, 15 euroa kappale. Nyt on sitten talven villapaitakiintiö hoidettuna.

Jos aika olisi antanut myöten, niin olisimme piipahtaneet myös pääkaupungissa. Sofia jäi tällä kertaa kokematta, mutta se keikkuu kärkisijojen tuntumassa ToDo-matkustuslistallani. Kolmen viikon ja noin viidentuhannen kilometrin ajon jälkeen oli jo kova kiire Kreikkaan rantalomalle.

Romania osaa yllättää monella tavoin

Mielikuvani köyhästä ja kurjasta Romaniasta pohjautuivat Suomen katukuvassa näkyviin romanialaisiin kerjäläisiin ja diktaattori Nicolae Ceaușescuun. Visiitti Romaniaan avarsi toisenlaista totuutta.

Olipa ihana sattuma, että Unkarista ajaessa ensimmäiseksi pysähdyspaikaksi valikoitui Romaniassa Timișoara. Sen vanhassakaupungissa on pääaukiolla laaja viheralue ja toinen toistaan hurmaavampia rakennuksia vieri vieressä. Siellä seisoessani ja ihastuksesta huokaillessani tiesin heti, että Timișoara pääsi heittämällä Euroopan kaupunkien topkymppi -listalleni. Tosin en ole vielä sellaista listaa edes tehnyt, joten Timișoara on nyt siellä ainoana ykkösenä.

Myös majapaikkamme B Apartments – Bike Apartment  oli reissumme TOP ykkönen (tähän mennessä). Rauhallisella asuinalueella sijaitseva kaksio oli sisustettu niin hyvällä maulla, että se oli kuin sisustuslehdestä. Kaikki yksityiskohdat oli valittu tarkkaan ja asunnon nimeä kantava pyöräilyteema ulottui jopa juomalaseihin.

Myös isäntäpariskunta teki vaikutuksen ystävällisyydellään. Olisimme mieluusti viivähtäneet asunnossa toisenkin vuorokauden, mutta se oli varattu. Asunnon 45 euron vuokra sisälsi myös polkupyörät, se on kiva lisäbonus. Olimme muuten siellä ensimmäiset suomalaiset vieraat: emäntä innostui niin reissusuunnitelmistamme ja Chiarasta, että kyseli, mahtuisiko hänkin autoon mukaan.

Sitten auton nokka kohti mystistä ja tarunhohtoista Transilvaniaa, fiilikset olivat todella korkealla. Olemme naureskelleet siskon kanssa, että tällä autoreissulla fiilikset ovat olleet vain korkealla. Voi vain kuvitella, miten suuren määrän onnihormonia olemme saaneet näiden reissuviikkojen aikana.

Seuraava etappi Sibiu valikoitui kohteeksemme matkablogeissa hehkutetuista keskiaikaisista kaupungeista, sillä se sijaitsi sopivasti matkan varrella Bukarestiin. Majoituimme pittoreskiin pinkkiin vanhaan taloon, johon vei reitti matalan kaarikäytävän kautta. Sellaisia näytti olevan monessa muussakin talossa. Asunto oli todella persoonallisesti sisustettu, ikkunalla oli mallinukke ja huonekalutkin henkivät eksotiikkaa. Myös valaisimissa näkyi ilmeisesti omistajan taiteellinen käden jälki. Saimme ison asunnon omilla makuuhuoneilla 71 eurolla.

Sibiun vanhakaupunki ei ole mielestäni ihan ainutlaatuisen Timișoaran veroinen, mutta todella kaunis sekin on. Erityisen hauskaksi kaupunkikokemuksen teki visiitti paikalliseen näköalaravintolaan. Olin unohtanut ruokkia iltapäivällä Chiaran, ja hän ilmaisi nälkänsä varsin äänekkäästi odotellessamme omaa tilaustamme. Siinä jäi kyllä pianonsoittajan melodiat kakkoseksi.

Katselin vaivautuneena ympärilleni ja huomasin naapuripöydän naisporukasta yhden pyörittelevän vähänsyötyä wieninleikettä lautasellaan. Rohkaisin mieleni ja kysyin, että sattuisiko pihvistä irtoamaan pikku palanen nälissään olevalle koiranpennulleni. Aina kannattaa kysyä, sillä Madalinaksi esittäytynyt nainen kertoi katselleensa meitä ja pohtineensa, että voisikohan antaa vähän leikettä koiralle. Lopputuloksena Chiara sai herkutella koko ison lihanpalan ja minä kutsuin naisporukan vierailulle Suomeen. Ainakin yksi heistä on tulossa ensi kesänä Tampereella pidettäviin Taekwon-Do World Champion -kilpailuihin.

Kun kerran Romaniassa ollaan, niin täytyihän SE nähdä. Branin linna, josta on kuoriutunut leikisti Draculan linna. Aika ohkaisesti itse linna limittyy julmaan Draculaan, mutta sitäkin yltäkylläisemmin on aiheeseen liittyvää krääsää myynnissä linnan ympäristössä. Tuosta visiitistä minulle jäi muistoksi vain yksi ajatus: ei kannata tuhlata tuonne aikaa, Romaniassa on varmasti kiinnostavampiakin linnoja tarjolla nähtäväksi ja paljon vähemmällä turistilaumalla.

Suunnitelmassamme oli siskon kanssa pyörähtää toisessakin keskiaikaisessa kaupungissa, Sinaiassa, mutta puolentoista tunnin ruuhka pisti suunnitelmamme uusiksi. Euroopassa reissatessa kannattaa henkisesti varautua ajoittaisiin ruuhkiin, eikä sen takia kannata tehdä kovin tiukkoja aikatauluja. Siellä me suomalaiset kököttelimme samassa ruuhkassa lukuisien Naton rekkojen kanssa, veivät näköjään lisää kalustoa naapuriin sotatantereelle.

Bukarestissa on vähän kaikkea

Bukarestin majapaikka oli hämmentävän yllättävä. Neuvostoaikaisen kerrostalon rähjäisestä käytävästä aukeni todella kivasti laitettu asunto, jonka ystävällinen isäntä oli varannut jääkaappiin virvokkeita väsyneille matkalaisille. Asunto oli varustettu myös tossuilla ja jopa hammasharjoilla, näin hyvään varustetasoon pääsee harvoin 53 euron vuorokausivuokralla. Huomionarvoista oli myös se, että lukot olivat elektronisia ja valoissakin oli hipaisunäppäimet. Myös sijainti oli huippu, asunnon parvekkeelta saattoi katsella Gara de Nord -rautatieaseman hulinaa.

Mutta itse Bukarest, tuli vähän kyllä ikävä Timișoaraa. Bukarestin mittakaava on ihan liian suuri kävelyturistille, Parlamenttitalollekin vievä katu oli loputtoman pitkä. Suunnitelmissamme oli napata liput HoponHopoff-bussiin, mutta se idea vesittyi – koronapandemia oli tappanut koko liikennöinnin. Tätä ei tietenkään kertonut lipevä taksikuski, joka lupasi viedä meidät parin kilometrin päässä olevalle turistibussin lähtöpaikalle. Sama herra kertoi vasta kun olimme istahtaneet taksiin, että ”nämä yksityiset taksit ovat sitten aika kalliita”. Ja laskutti meitä pikku matkasta liki parikymmentä euroa. Noin edullisessa maassa sitä tuudittautuu kuvittelemaan, että kaikki on halpaa. Eli älä ajele Bukarestissa taksilla tai ota ainakin etukäteen selvää, mitä tuo lysti tulee maksamaan. Kannattaa käyttää liikkumiseen metroa, sillä matka maksaa alle euron. Kätevä systeemi, tarvitsee vain heilauttaa pankkikorttia portin lukulaitteeseen ja pääset sisään.

Bukarest on hyvä nähdä kerran, mutta en sinne jää kaipaamaan. Se on hämmentävä yhdistelmä neuvostoaikaista miljöötä ja kaikkea muuta mahdollista. Romanialaiset ihmiset ovat todella ystävällisiä ja jotenkin tuntuu, että heillä on hyvä itsetunto. En oikein osaa edes sanoa, mistä tuo mielikuvani tulee. Ehkä siitä, että monet puhuvat hyvää englantia ja tarjoavat helposti kysyjälle apua.

Romanian pääkaupungissa oli ihan mukavaa hengailla viikonloppu, varsinkin kun syyskuun lopun lämpötila huiteli 30 asteessa. Löysin muun muassa Sketchers-lenkkarit noin 40 eurolla. Ja harmikseni tiputin toisen lempisandaaleistani johonkin kassistani. Olin jo aikaisemmin unohtanut yhden tuulitakin Latviaan, saa nähdä mitä vielä jää reissulle.

Sisareni Riitta on erittäin kiinnostunut historiasta ja nauttii kovasti paikallisista opaskierroksista. Hän osallistui kolmen tunnin Kommunistinen Bukarest -kävelykierrokselle ja kehui sitä erinomaiseksi (GetYourQuide, huippuopas Cristina). Itse olen sen verran levoton sielu, että en jaksa keskittyä kovin pitkiin tarinatuokioihin. Sitä paitsi minulla on Chiara, kohta yhdeksänkuukautinen koiranpentu, joka jaksaa keskittyä vielä vähemmän kuin minä. Me mieluummin seikkailemme kävellen ympäriinsä ja juttelemme paikallisten kanssa. Koiran kanssa matkustaessa on niin kivaa, että kontakteja tulee jatkuvasti.

Saimme kolmanneksi yöksi majoittajamme toisen asunnon, joka sijaitsi Cotrocenin kaupunginosassa. Sunnuntaikävelyllä yllätyin, siellä oli sattumalta menossa joku syystapahtuma. Kaikkialla oli tapahtumapisteitä, kirpputoreja ja ihmisiä valtavasti liikkeellä. Miten mainio juttu, en koskaan ole ollut kirppiksellä, jossa on tarjolla lasillinen proseccoa parilla eurolla. Tarjoilijana toimi näyttelijä Serban Georgevici. Yhdessä popup-ravintolassa tutustuin laulaja Andreea Crepciaan, ties mitä paikallisia kuuluisuuksia he ovatkaan.

Kisinovin näkee päivässä

Romaniasta on helppoa piipahtaa naapurimaa Moldovassa, tulisi sekin koettua kerran elämässä. Jo navigaattoria tutkiessani alkoi vähän ihmetyttää, kun sinne ei ollut tarjolla reittitietoja. No, ei tuollainen pikku tekninen puute meidän autoilua häiritse, matkaan vaan.

Onneksi emme tienneet etukäteen, että automatka Bukarestista Moldovan pääkaupunki Kisinoviin vie kokonaisen työpäivän. Vaikka kilometrejä on vain reilut 350, niin autolla tuon taittaminen vie oikeasti kahdeksan tuntia.

Meillä oli siellä varattuna kahdeksi yöksi elegantti hotelli Astoria, jossa yhden huoneen vuorokausihinta oli noin 50 euroa aamiaisineen. Itse kaupunki on ihan kiva, varsinkin kauniit puistot, mutta kaiken tarpeellisen näkee yhdessä päivässä.

Kisinoviin oli sovittu myös reissumme ainut tapaaminen suomalaistutun kanssa, Antti Karttunen työskentelee siellä Etyjin Moldovan kenttätoimiston varapäällikkönä. Antti oli varannut pöydän suositusta La Taifas -ravintolasta, jossa oli herkullista ruokaa ja elävää musiikkia. Oli kyllä ihanan ylellistä, kun oli asiantuntija valitsemassa menusta sopivat ruokalajit ja niihin sopivan viinin. Kolme ihmistä söi tuolla ravintolassa hyvin 80 eurolla.

Moldova nähty – miten riemulliselta tuntuikaan palata muka tutulle Romanian maaperälle. Se on sentään EU-maa, jossa kännykkä pelittää samoin kuin Suomessa. Viimeinen etappi Romaniassa oli Mustanmeren rannalla Mamaijassa. Lomaresortissa oli sen verran kuollut tunnelma, että pelkkä merenranta ei sitä pystynyt kompensoimaan. Jotenkin hassua, että sesonkikausi on noin lyhyt näillä rannoilla. Ilmoja kyllä olisi, mutta ei palveluja eikä ihmisiä.

Romanian reissulta jäi mieleen myös maanteiden varrella laiduntaneet eläimet ja upeat, metrinkorkeat ruusupensaat, joita oli talojen edustoilla. Ja tietysti se, että jokaisessa kylässä (joita oli matkan varrella paljon) oli 50 kilometrin nopeusrajoitus. Eli aikaa matkantekoon kannattaa varata normaalia enemmän.