Browsing Category

Yleinen

Strömforsin ruukissa taotaan uusia menestystarinoita

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Strömforsin ruukki on kesän kuuma hitti monesta syystä. Se on Loviisan asuntomessujen oheiskohde ja alueella on nyt niin hyvä kehittämisen pöhinä päällä, että siellä kannattaa piipahtaa yön yli visiitillä.

Kesäherkkuihin kuuluvat lyhyet reissut kotimaassa. Me pistimme naisporukalla pienet pohjalaiset pidot pystyyn toiselle puolen Suomea Loviisaan, tarkemmin sanottuna Strömforsin ruukkiin. Se on yksi Suomen vanhimmista ja parhaiten säilyneistä rautaruukeista.

Olin somessa seurannut kahden rohkean naisen Katja Euron ja Tiina Janhusen hotellitarinaa, koska haaveilen itsekin omasta majatalosta. Viitisen vuotta sitten ystävykset aloittivat Hotelli Sparren yrittäjinä Porvoossa ja vuoden alussa he laajensivat ruukkiin Strömforsin Bed & Bistro -hotelliin. 

Oli mielenkiintoista käydä paikan päällä tutustumassa, millaisen majapaikan ja ravintolan he ovat ruukkiin saaneet aikaan. Houkuttelin mukaan myös ystäväni Jaana Hautamäen, Fiini Fröökynä -vaatekauppiaan Pohjanmaalta. Ei kyllä tarvinnut toista kertaa pyydellä, kun näytin netistä miten lumoavia vaatteiden kuvauspaikkoja ruukin alueella on.

No, mopo lähti vähän keulimaan ja naisten reissulle matkasikin Pohjanmaalta kokonainen autolastillinen ja pari koiraa. Lisäksi Kouvolasta kurvailivat muotikuvauksiin pinkillä rättisitikalla Ester Kangasmäki ja Laura Punta. He lähtevät viikonloppuna ajelemaan nelikymmentä vuotta vanhalla Helka-autolla kohti Sveitsiä rättisitikoiden maailmankokoukseen. Naisten reissua voi seurata TikTokissa.

Savitalossa mieli rauhoittuu

Majoituimme Strömforsin Bed & Bistron Krouvinmäkeen, joka on vuonna 1805 työläisasunnoiksi rakennettu Suomen vanhin savirunkoinen talo. Rakennuksessa on ihan omanlaisensa mystinen tunnelma – kun astuu pääovesta sisään, kokee saman tien rauhoittuvansa. Simppelisti sisustetut huoneet ja harmoninen väritys sopivat rakennuksen henkeen, yhteiskäytössä oleva keittiö on kiva lisä.

Hotellin pääkartanossa on tarjolla uniikisti sisustettuja huoneita ja niiden ikkunoista näkymät ruukkikylään. Koko hotelli on lemmikkiystävällinen, karvaiset perheenjäsenet ovat sinne tervetulleita majoittumaan.

Katja kertoo esittelykierroksella ruukkikylän historiasta, jossa nousee merkittäväksi tekijäksi ruukkia liki kuusikymmentä vuotta johtanut Virginia af Forselles. Suurin osa alueen rakennuksista on hänen aikakaudeltaan. Katjaa viehättää ajatus, että joku ryhtyisi tarkemmin tutkimaan vuonna 1800-luvulla vaikuttaneen mahtinaisen elämää ja kirjoittaisi hänen tarinastaan kirjan. Savitalon päädyssä on kokin asuttama kaksio, joka sopisi talviajaksi taiteilijamesenaatiksi. 

Strömforsin ruukissa vietetään vuodenaikojen mukaan hyvin erilaista elämää. Kesällä turistit tuovat matkailuvirtaa, mutta talvella on hiljaisempaa. Silloin luonto ja rauhoittuminen tarjoavat oivalliset olosuhteet erimerkiksi työporukoille vuokrata vaikka koko pääkartano käyttöön ravintoloineen. Krouvinmäki on läpi vuoden suosittu paikka ystäväporukoille, kahdeksan huoneen savitalossa pystyy pitämään myös omia juhlia, kuten polttareita, synttäreitä tai muita.

Vahvoja naisia ja paljon koiria

Strömforsin ruukki on ollut paljon esillä myös mediassa, Hesari julkaisi heinäkuussa jutun otsikolla ”Valhvojen naisten kylä”. Tuota väitettä piti vähän tutkailla, sillä perinteisesti Pohjanmaalla on asustanut vahvoja naisia. Kieltämättä hotellinjohtaja Katja Eurossa oli jotain tuttua jämäkkyyttä, asiat tapahtuvat eikä niitä vain tuumata.

Tutustuimme myös ruukkikylän värikkääseen persoonaan, itseään Kotkan vihatuimmaksi muijaksi kutsuvaan Niina Utteriin. Hän vetää Ravintola Myllyä ja Verstasta, jossa on myynnissä eri yritysten tuotteita. Saman tien alkoivat myös neuvottelut, että voisiko Fiini Fröökynä tuoda tuotteensa Verstaaseen. Nyt on paras matkailusesonki päällä, joten asia sovittiin pikavauhtia ja vaatteet matkaavat Pohjanmaalta Strömforsiin jo ensi viikolla.

Ruukkikylän kehityksen mahdollistajana toimii Uusitalon perhe, joka muutama vuosi sitten herätti nukkuvan tehdasmiljöön uuteen nousukauteen. Uusitalon yrityspuisto on vauhdittanut monen yrittäjän matkaa ja suunnitelmissa on myös mielenkiintoisia uusia turistitäkyjä.

Koiran kanssa reissaavana pistin ilolla merkille, että Strömforsin ruukkikylä on täynnä hengenheimolaisia. Karvakorvia näkyi todella paljon ja kaikkialle muualle paitsi kirkkoon sopi tassutella koiran kanssa.

Yhden yön vierailulla saa hyvän kokonaiskuvan alueesta, mutta paljon mielenkiintoista jäi vielä kokematta. Seuraavan visiitin ajoitan heinäkuun loppuun tai elokuun alkuun, jolloin ohjelmassa on myös Ruukinmyllyn kesäteatteriesityksiä. 

Kuvien vaatteet ovat Fiini Fröökynästä, liikkeelle tulee oma myyntipiste Strömforsin ruukkiin. Kuvia ovat ottaneet Jaana Hautamäki ja Outi Myllymäki.
1 kommentti
perjantai, 14 heinäkuun, 2023 by

Koiraystävällisyys puree hyvin hotellikilpailussa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Aurajoen rannassa sijaitseva Radisson Blu Marina Palace Hotel Turku tarjoaa parastaan myös karvakorville.

Lukuisilla autoreissuillani ympäri Eurooppaa olen testaillut hotelleja myös koiraystävällisyyden näkökulmasta. Aika monenlaista tarjontaa on tullut eteeni: esimerkiksi Italiassa eräs hotellinomistaja vitsaili, että laittaisi mielellään haukkuni pizzauuniin. Portugalissa ylellisen hotellin koiratakasa olisi ollut 25 euroa koiralta eli yksi yö 50 euroa! Kahdelta ihmiseltä se oli 49 euroa, joten se siitä koiraystävällisyydestä.

Aina ei voi myöskään luottaa siihen, että koirat ovat tervetulleita, vaikka Booking.comissa niin lukisi. Hollannissa varasin sen kautta hotellin, jonka vastaanotossa saimme kuulla, että vain yksi koira per huone on sallittu. Mitä ihmettä me niille kahdelle muulle teemme? Pistämme autoon nukkumaan vai?

Kokemukseni perusteella Radisson Blu Marina Palace Hotel Turku on nappivalinta myös lemmikin kanssa yöpyville. Testasimme ystäväni Marjukan ja kolmen koiramme kanssa hotellin palveluvarustusta nimenomaan karvakuononäkökulmasta – kyllä me ihmisetkin siinä ohella nautimme olosuhteista.

Vastaanotto oli lämminhenkinen eikä henkilökuntaa näyttänyt edes harmittavan, että yksi koirista päästeli melko äänekkäitä alkuhaukkuja. Huonekohtainen lemmikkimaksu on 20 euroa/vierailu ja siihen saa ison lahjakassin, jossa on herkkuja, lelu ja kakkapusseja reilusti yli tuon summan. Kiva lisä oli myös kartta, josta löytyy lähellä olevat koirapuistot. Lisäksi lemmikkivierailija saa passin, jolla voi viiden visiitin jälkeen yöpyä maksuttomasti. 

Hotellipäällikkö Ulla Lähtevänoja kertoi, että heillä on 120 lemmikeille sopivaa huonetta. Wau, täällähän voisi järjestää vaikka ison koiratapahtuman. Käytäntönä on, että lemmikin kanssa matkustavia sijoitetaan isompiin huoneisiin, joissa on tilaa eikä ole mattoja vahinkojen varalta. Isoissa aulatiloissa kerroksissa on lattialla kokolattiamatot, ne vähän kyllä jännittivät, mutta selvisimme kaikki kunnialla käytäväkävelyistä hissille.

Meillä oli käytössä kuudennen kerroksen kaunis sviitti, josta oli upeat näköalat Aurajoelle. Huone oli sisustettu viihtyisän rauhoittavaksi, sieltä löytyi pienille koirille sopivat nojatuolit päivänokosille. Koiraporukan vanhin, Chaos nautti täysin siemauksin jättikokoisesta parisängystä. Chiara puolestaan suolesti lahjakassin lelut ja Jupiter kokeili hotellin äänentoistoa. 

Plussaa olivat myös oma sauna, isot pesutilat ja erillinen vessa. Alakerran aulabaari on kutsuva ja terassilla oli tarjolla myös elävää musiikkia. Olisimme viihtyneet Marina Palacessa useammankin päivän, kenties seuraavalla kerralla. 

Hotellin naapurissa sijaitsee muuten erinomainen pizzeria Sergio’s, joka on kuin piipahtaisi Italiassa. Ravintolan omistajat ovat kotoisin Sisiliasta ja tarjoilija kertoi, että pizzamme oli valmistettu napolilaisena käsityönä. Sen kyllä huomasi, oli nimittäin paras Suomessa koskaan nauttimani pizza.

Aamiainen oli erityisen miellyttävä kokemus, sillä hotellissa yöpyi samaan aikaan runsaasti Paavo Nurmi Gamesiin osallistuvia yleisurheilijoita. Tuli itsellekin ihan sporttinen olo, kun katseli noita treenattuja pitkänhuiskeita komistuksia. Päätimme Marjukan kanssa, että tästä tulee meille jokavuotinen hotelliperinne. Ensi vuonna pukeudumme aamiaiselle urheiluvaatteisiin ja testaamme, kuinka hyvin sulaudumme porukkaan.

Aamukuudelta koirakävelyllä tuli nostalginen fiilis. Mieleeni palasivat muistot ajasta, kun 26 vuotta sitten asuin Turussa ihan lähistöllä. Kyllä Turusta voi lähteä, mutta Turku ei kyllä lähde sydämestäni koskaan. 

1 kommentti
torstai, 22 kesäkuun, 2023 by

Finnlinesillä uuteen seikkailuun

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ/ Tästä se jälleen alkaa, auton nokka kohti Italiaa. Finnlinesin m/s Finnlady on nopea ja näppärä reitti, reilussa vuorokaudessa olet Hansakaupunki Lyypekissä.

Viime talven Italian mökkimatkasta Castellabateen jäi niin hyvä mieli ja muistot, että päätimme ystäväni ja yhtiökumppanini Annikan kanssa siirtää Menoa DMC Oy:n konttorin samaan paikkaan. Espanjan talonvahtikeikkani lykkäsi lähtöä parilla kuukaudella, mutta helmikuussa pääsimme vihdoin matkaan Finnlinesin m/s Finnladylla.

Tähän aikaan vuodesta on laivalla tilaa, joten ruokailussa ei tarvitse turhia jonotella. On myös kätevää, että ateriapaketin etukäteen tilanneille on koko matkan ajan vakiopöydät. Tuntui kotosalta, että on valmiina oma paikka odottamassa eikä tarvitse etsiskellä sopivaa pöytää.

Rakastan laivamatkoja, ympäröivää merta ja sen lempeästi keinuvaa menoa. Meillä oli keulassa sijaitseva hytti, joka muistuttaa tilavaa hotellihuonetta ja sopii myös koirien kanssa matkustaville. Siinä on pari ikkunaa, niiden syvennyksissä karvakorvat tykkäsivät loikoilla ja pitää silmällä merimaisemaa. Ties vaikka sieltä ilmestyisi näkyviin orava, kissa tai ainakin joku merenelävä.

Illallisbuffetin valikoima on runsas ja tarjoaa varmasti syötävää kaikkien makuun. Brunssin tarjoilupöydässä ehdin vain puoleenväliin, kun lautanen täyttyi raikkaasta salaatista, katkarapusalaatista ja leikkeleistä. Varsinainen ruokaristeily, seuraavat päivät on sitten syytä pitää pienimuotoista paastoa.

Sauna on laivan hitti

Sauna ja poreallas ovat m/s Finnladyn tarjoamaa ylellisyyttä, siellä saa tosi hyvät löylyt. Pesutilasta pääsee kätevästi vilvoittelemaan laivan kannelle, näin helmikuussa se on vähän kuin olisi avannossa pulahtanut. Hyytävän virkistävää.

Laivassa on myös kuntosali, josta löytyy riittävästi välineitä monenlaiseen treeniin. Ja saatavilla on myös hierontaa, joten hyvää oloa on mahdollista edistää muutenkin kuin herkuttelemalla.

Tutustuin matkalla mielenkiintoiseen ryhmään saksalaisia, he olivat tulossa lomareissulta Leviltä. Vetäjänä toimivan pariskunnan matkatoimisto on erikoistunut kuurojen matkoihin. Ai että oli mukavaa porukkaa, aina missä vain laivalla kohtasimme, niin tervehdimme iloisesti. Hymy korvasi yhteisen kielen.

M/s Finnladyllä on lämpöinen yleistunnelma. Kiitos siitä menee ystävälliselle henkilökunnalle, jotka palvelivat hymyssä suin. Heidän kanssaan jutellessa sain mielikuvan, että työyhteisön henki on hyvä ja jokainen saa tehdä töitä omalla persoonallaan.

Laivan lipuessa Travemünden satamaan on tarjolla upeita näkymiä, kun valaistut talot muodostavat kauniin tervetulorivistön. Lyypekki sijaitsee vain pienen ajomatkan päässä, sieltä löytyi ihan näppärä kattohuoneisto yhden yön nukkumiseen. 

Annikan, minun ja kolmen ReissuSessen matka jatkuu pitkin Eurooppaa erilaisiin tapaamisiin ja töitä tehden. Välillä toimistomme sijaitsee autossa, toisinaan taas hotellihuoneessa. Kolme toimistokoiraa pitää huolta, että matkalla tulee riittävästi pissapysähdyksiä ja pikku lenkityksiä.

Olo on onnellisen hilpeä, kun katselee auton ikkunasta ohi vilahtavia maisemia ja vihreyttä, uusi kasvukausi on jo meneillään. Hyvästi talvi ja tervetuloa elämän kevät – La dolce vita!

3 kommenttia
maanantai, 6 helmikuun, 2023 by

Talonvahtina reissu maistuu melkein kodilta

Vuoristotalo kahdella hoitokoiralla pahimpaan talvisaikaan, miten houkutteleva tarjous. Tästä olin vuosia haaveillut, joten ei muuta kuin auton nokka kohti Espanjan Aurinkorannikkoa.

Kuuden viikon mittainen talonvahtikeikka järjestyi meille Espanjassa pitkään asuneen ystäväni Liisan kautta. Hän vinkkasi, että entinen naapuri Sally etsii talonvahtia ja koirienhoitajaa. Sally aikoi matkustaa jouluksi lastensa perheiden luo Englantiin.

Oli jännittävää ajella mutkaista pikkutietä vuoristossa sijaitsevaan Sallyn kotiin. Olimme mieheni kanssa nähneet valokuvia talosta ja pihasta, mutta vasta paikan päällä selviäisi koko totuus. Jokaisella talolla on oma tunnelmansa, entä jos tämä onkin tosi kolkko? Miten tulisimme toimeen Sallyn kanssa? Jos hän ei pidäkään meistä, mitä sitten tapahtuu? 

Olimme ajoittaneet tulomme pari päivää ennen Sallyn lähtöä, jotta koirat ehtivät tottua uusiin hoitajiinsa. Se oli hyvä ratkaisu, tuossa ajassa ehdimme keskustella monista elämän käänteistä, arkisista talonhoitoon liittyvistä asioista sekä tietenkin koirista. Kun kuskasimme Sallyn lentokentälle, tuntui siltä, että olimme tunteneet toisemme pitempään. 

Minua jännitti myös, kuinka vuoden vanha koirani Chiara tulee toimeen emäntäperheen koirien kanssa. Jimmy ja Annie ovat kumpikin senioreita, jotka tykkäävät lepäillä rauhassa. Aluksi ne väistelivät kohteliaasti energisen lancashire heelerin leikkiinkutsuja, nyt on jo ajoittain ollut havaittavissa espanjalaisten karvakaverien virkistymistä hippasille. 

Kumpikin on löytökoiria, surusilmäisen Annien joku hylkäsi ihan pikkuisena hautausmaalle kuolemaan. Onneksi Sallyn ystävä löysi pennun ja hoiti kuntoon, ja Annie sai täältä kodin. Kolmekuukautinen Jimmy heitettiin ulos autosta talon portille, vaikka ruskea pentu oli harvinaisen kaunis ja luonteeltaan tosi kiltti. Talonväki näki pennun kulkevan pitkin aidan vierustaa pyytäen päästä sisälle. Edelleen autoja kammoava Jimmy on saanut viettää täällä yli kymmenen vuotta parasta mahdollista elämää.

Täällä Espanjassa sana leviää eläinrakkaista ihmisistä ja heidän porteilleen tavataan hylätä koiria luottaen siihen, että he kyllä hoitavat asian. Parhaimmillaan täällä on asunut samaan aikaan kahdeksan koiraa. Mitähän me sitten teemme, jos portille ilmestyy nyt uusi koiraraasu?  

Chiara on päässyt hyvin mukaan laumaan ja sopu on säilynyt: uskallan jo jättää pikkuiseni aidatulle pihalle seikkailemaan Annien kanssa, kun lähdemme käymään asioilla kaupungissa. Jimmy haluaa aina jäädä sisään nukkumaan, kun taas Annie hoitelee talonvahdin hommia Chiaran toimiessa apulaisena. Koiranpennuille tyypilliset iltahepulit ovat jääneet pois, kun koko päivän pihalla puuhastellut pikkuheeleri nukahtaa saman tien tassut kohti kattoa. Tämä se on todellista koiranelämää.

Virkistävää valoa vuoristossa

Kaksikerroksinen vuoristotalo on kodikas ja tilava. Sisustus muistuttaa emännän englantilaisista juurista, ruusuiset nojatuolit takan ääressä ovat hurmaavat. Täällä on ollut poikkeuksellisen lämmin joulukuu, lämmitystä ei ole tarvittu kuin harvakseltaan.

Terassin ehdoton helmi on uima-allas, joka on kaunis katsella ja varsin virkistävä uida. Nämä villojen uima-altaat ovat myös tärkeitä vesivarastoja tulipalon varalta, sitä en ollut aikaisemmin tajunnutkaan. Onneksi altaassa on vettä läpi talven – ei tarvitse pelätä, että koirat loukkaavat itsensä tippuessaan pari metriä syvään altaaseen. 

Alkusyksyn autoreissu itäiseen Eurooppaan oli sen verran vauhdikas, että nyt on ollut miellyttävää asustella rauhallista arkea kauniissa miljöössä. Fuengirola ympäristöineen on ennestään tuttu, joten olemme nähtävyyksien sijaan keskittyneet elämiseen. Olemme käyneet säännöllisesti kuntosalilla ja ravintolaillallisten sijaan kokkailleet kotioloissa – on nautinnollista syödä lämpimällä terassilla ja ihailla vuoristonäkymiä.

Wifi toimii erinomaisesti, joten työt sujuvat täältä etänä. Ajoittain on ollut puhelimen kanssa pieniä yhteysongelmia, mutta onneksi puhelut toimivat myös WhatsAppissa. Minulla on täällä oma työhuone, josta aukeaa viehättävä näkymä uima-altaalle. 

Huumaava äänimaisema

Olen yllättynyt siitä, miten vahvoina luonnon äänet kuuluvat täällä vuoristossa. Täällä on jatkuva sirkutus, kun pikkulinnut touhuavat talonseinään kiinnitettyjen lintukotojen ympärillä. Öisin koirien haukkuketju kulkee läpi vuoriston, välillä se kyllä kuulostaa ihan susien ulvonnalta. Ja kun omat koirat alkavat haukkua keskellä yötä, ne taitavat haistaa lähistöllä ketun. Hymyilyttää katsella, kun pieni Chiara lähtee aina niin ylpeän oloisena isompien koirien kanssa pihalle vartiointikierrokselle. 

Kuukausi takana ja vielä olisi pari viikkoa edessä tätä vuoriston herkkua. Mitkä ovat fiilikset? Lähtisinkö toisenkin kerran, jos joku kysyisi? Ehdottomasti kyllä, tämä on kokemuksena monin tavoin avartava. Talonvahtina pääsee kurkistamaan paremmin paikalliseen elämänmenoon kuin normituristina. Sallyn ja hänen edesmenneen miehensä Peterin koti tarinoineen ja muistoesineineen tuntuu lämminhenkiseltä, oli miellyttävä huomata, miten nopeasti tänne itsekin ”kotiutui”.

Talonvahtina olo on mahtava juttu myös taloudellisesti, kun asumiskulut jäävät pois. Rahaa menee vain ruokaan ja polttoaineeseen. Vähän yli sadan euron tankillisella pääsee käymään Englannissa eli Gibraltarilla, ajella maisemia ihaillen vuoristossa ja kulkea usean viikon ajan kaikki arkiset ajot salille ja kauppaan. Ruoka on edullisempaa kuin Suomessa, kallein rasti tässä kaikessa ovat matkat Suomesta tänne ja takaisin hotelliyöpymisineen. Siihen saa varata noin tuhat euroa kumpaakin suuntaan.

Vuoristossa asuminen ei välttämättä sovi heille, jotka tykkäävät viettää aktiivista seuraelämää. Itsekin huomaan välillä, että levoton sielu alkaa harhailla ja kaivata ihmisten pariin. Täältä on alle kymmenen kilometriä Fuengirolaan ja idyllinen Mijas Pueblo on vain muutaman (tosi hikisen ja mäkisen) kilometrin päässä, joten ravintoloita, kauppoja ja ihmisvilinää on saatavilla pahimpaan virikenälkään.

Mutta jos kaipaat kiireettömiä päiviä, jolloin voit istuskella rauhassa kahvikupposen ääressä ihaillen ympärillä avautuvaa maisemaa, niin tämä on huippujuttu. Jokainen aamu tuntuu täällä luksukselta, kun voi vaan avata oven ja päästää koirat juoksentelemaan ulos. Ja jos kantti kestää, niin voi pulahtaa uimaan virkistävän kylmään veteen. 

2 kommenttia
perjantai, 30 joulukuun, 2022 by