Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Category

Yleinen

Autolle riitti 10 000 kilometriä Euroopan teitä

Viiden viikon mittaisen autoreissun kotimatka sujui Budapestista sutjakkaasti Pärnuun saakka kahden yön taktiikalla. Ajomatka Pärnusta Tallinnan satamaan oli raastava, sillä auton akkuvalo syttyi palamaan heti alkumatkasta. Oli vaarana, että auto sammuu minä hetkenä tahansa.

Tšekin Ostrava sijaitsee passelin päivämatkan päässä Budapestista. Keskustassa sijaitseva asunto oli jännittävä kokemus, sillä vuokraemäntä kertoi heti alkumetreillä, että alakerrassa on sitten bordelli. Äänet kantautuivat vanhassa talossa todella hyvin, mitenkähän kiusallinen ilta onkaan tulossa? Kun yritin saada ulko-oveamme lukkoon pienten kolahdusten saattelemana, oven taakse ilmestyi roiston näköinen karvanaama raivoamaan. Matkailu tarjoaa välillä aikamoisia jännityselementtejä.

Onneksi yö sujui rauhaisasti ja pääsimme hyvissä ajoin aamulla tien päälle kohti Puolaa. Suosittelen lämpimästi Via Balticaa matkaaville pysähdyspaikaksi Suwalkia, joka sijaitsee Puolassa lähellä Liettuan rajaa. Meillä oli ihana Pokoje przy Arkadii -huoneisto, vuorokausihinta vain 41 euroa. Ensivaikutelma kaupungista oli hyvä, nyt tutustuminen jäi vain pikaiseen kävelylenkkiin. Chiara-koira oli innoissaan valtavista lehtikasoista puistossa, niissä on niin kivaa pyöriskellä.

Pärnu, tuntui vähän kuin olisi tullut jo kotiin. Valitsimme viimeisen reissuyön kunniaksi yöpymispaikaksi historiallisen Hotel Victorian, ripaus luksusta sopii näin loppuun. Hotelli on kylläkin nähnyt parhaat päivänsä, mutta edelleen se huokuu arvokasta tunnelmaa. Lähellä sijaitseva Restoran Edelweiss tarjoilee todella maukkaita saksalaisia herkkuja.


Veret seisauttava lopputaival

Onneksi emme sunnuntaiaamuna Pärnusta lähtiessämme tienneet, mitä kaikkea päivään mahtuukaan. Kun vartin ajon jälkeen syttyi auton akkuvalo, otin konsultaatiopuhelun Suomeen miehelleni. Mitäs nyt tehdään? Hän totesi, että radio, ilmastointi ja kaikki mahdolliset laitteet pois päältä ja katsotaan, miten pitkään auton akku kestää. Akku ei enää latautunut, joten oli vain ajan kysymys, koska matkanteko loppuu. Siinä samassa hässäkässä välähti myös tiekamera, joten stressitaso alkoi olla huipussaan.

Kilometrit tuntuivat todella pitkiltä, kun ajelimme hiljaisuuden vallitessa kohti Tallinnaa. Autossa alkoi olla myös viileää, lisäksi viimeiset kilometrit päästelimme ilman valoja säästääksemme akkua. Entäpä satamassa, uskaltaako autoa sammuttaa? Jos se ei enää käynnistykään ja emme pääse laivaan. Huh, mikä jännityspiikki oli, kun starttasin auton ja se lähti liikkeelle! Ajoin laivaan ja huokailimme kumpikin helpotuksesta. Ainakin pääsemme Suomeen ja eiköhän auto jollain tavoin hinata ulos laivasta.

Laivamatkan aikana aamiaisbuffetissa aamupäivän tuska jo vähän unohtui, mutta sitten se iski taas, kun oli ulosajon aika. Nyt jo jalatkin tärisivät ja ajattelin, että saan jonkun paniikkikohtauksen. Pikkuinen ihme, auto lähti vieläkin käyntiin. Herättelin jo toiveita, että sillähän ajaa vielä Tampereelle asti korjattavaksi. No ei ajanut. Kun ajoin jonossa laivasta ulos, syttyi ohjaustehostinvalo ja tiesin siitä, että loppu on lähellä. Aika nätisti sain auton parkkeerattua Länsisatamaan Pissapoika-patsaan viereiselle bussipysäkille, kun auton elintoiminnot sammuivat.

Se oli siinä, onneksi on olemassa Autoliitto ja Plusjäsenyys. Hälytin apua ja jonkun tovin päästä auto oli hinauksessa kohti korjaamoa. Tuo palvelu on niin huippu, apua saa missä päin Eurooppaa tahansa. Oli aikamoinen sattuma tai ehkäpä kohtalo, että auton akku päätti simahtaa vasta kotimaan kamaralla. Toki tuhannen euron yllätyspaukku vähän kirpaisee, mutta on paljon kätevämpi hoidella korjausjuttuja Suomessa kuin vaikkapa Albaniassa. 

Eurotourin lukuja ja tunnelmia

Näin lopuksi on hyvä summata, mitä maksoi ja mitä jäi käteen. Ajoimme siskon kanssa 10 000 kilometriä ilman yhtäkään kiistaa. Oli kiva huomata, että osaamme kumpikin ottaa eteen tulevat pikku probleemat huumorilla ja toisiamme tukien.

Reilu viisi viikkoa eli 38 vuorokautta kestäneen matkan aikana tankkasimme auton kymmenen kertaa. Kilometrejä kertyi kymmenentuhatta ja dieseliin kului 850 euroa eli 425 euroa per nainen. Lisäksi oli tietullimaksut ja kaiken maailman vinjetit, arviolta noin sata euroa per henkilö, ehkä vähemmänkin. Laivamatkoihin meni noin satanen henkeä kohden eli matkakulut olivat vähän yli kuusisataa euroa. Ei kovinkaan kallista, tuolla hinnalla näimme ja koimme 17 maata.

Majoitukset muodostivat isoimman menoerän, meillä potiksi tuli 2362 euroa. Henkilöä kohden se on 1181 euroa. Kun reissuöitä oli kaikkiaan 38, niin kahden ihmisen vuorokausihinnaksi rauhallisilla omilla huoneilla tuli 62 euroa. Osassa majoitus sisälsi myös aamiaisen, mutta aika usein laitoimme sen itse. Koirista otetaan nykyään enää harvin erillistä maksua. Jouduin koko reissun aikana kustantamaan koiran majoituksesta alle 50 euroa.

Kannoimme laukkuja autosta majapaikkaan ja sieltä takaisin yhteensä 56 kertaa. Varasin yhtä lukuun ottamatta kaikki majoitukset Booking.comissa, se ansaitsee arvosanaksi kiitettävä kymmenen. Kaikki toimii moitteettomasti ja superasiakkaana saan tuntuvia alennuksia, huoneen tasonnostoja ja ilmaisia aamiaisia. Lisäksi siellä on nykyään paljon huoneistoja vuokrattavana, niissä on kiva majoittua, kun on pitempään reissussa. Pyykkikone on ylellisyyttä, televisiota emme tainneet avata kertaakaan.

Liikenneympyröiden määrää voi vain arvioida, tööttäyksiä tuli noin 50, joista vain pari oli meidän mielestämme aiheellista. Kaistan vaihto oli yllättävän helppoa, aina sai autolleen tilaa. Monessa paikassa Euroopassa on helpompaa ajella kuin Suomessa. Vain yksi katuraivotapaus ilmeni Budapestissa. Pieni aasialaisnainen kurvasi autollaan ohitsemme ja kun liikennevaloissa ajoin hänen peräänsä, niin heilutin hilpeästi. Apua, hän nousikin autosta ja tuijotti uhkaavasti kuin aikoisi tulla lyömään. Jätti onneksi tulematta, olisi ollut aika noloa saada köniin puolta pienemmältä naiselta.

Huoltoasemapysähdyksiä (pissahätä, kahvihimo tai auton tankkaus) tuli noin 70. Niissä hittituotteiksi nousivat hotdogit ja kylmät makukahvit. Tosin alkumatkalla ostimme vahingossa automaatista irlantilaista menolientä sisältävät cappuccinot. Ihmettelin ajaessani ja samalla kahvia hörppiessä, että maistuupa jotenkin erityisen maukkaalta.

Poliisi pysäytti meidät kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sain roimat sakot Kreikassa ylinopeudesta. Liettuassa oli puhallusratsia, hiukan kyllä närkästyimme, kun poliisi meidät nähdessään viittoili, että menkää vaan. Lisäksi naapuri kertoi, että kotiini Kuusankoskelle on tullut postitse yksi ylinopeussakko Latviasta (onneksi vain 20 euroa). Varkaat veivät auton pölykapselit, muusta hävikistä vastasin minä itse: tuulitakki jäi Latviaan, kesäsandaaleista toinen tippui kassista Romaniaan.

Ystäväni kysyi minulta, että mikä oli kohteista huikein. Meteora, Perast, Timișoara, Gdansk, Plovdiv, Zadar, Ohrid, Tirana, Budapest … oli niin useita mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja, että vasta sulattelen kaikkea näkemääni. Minusta parasta kaikessa oli itse matka. Se että sain sisareni ja pienen koirani kanssa niin monta kertaa lähteä aamulla tien päälle kohti uusia seikkailuja.

 

Hymyilyttävän herkullinen Budapest

Oletko koskaan kokenut, että joku paikka valloittaa sinut? Olet sanaton ja kävelet pitkin katuja rakastuneena hymyillen? Budapest iski minut juuri noin, hurmasi ensinäkemältä. Uskon tämän rakkaussuhteen olevan ikuinen.

Unkarin pääkaupungista tuli viisi viikkoa kestäneen autoreissun loppuhuipennus ennen kotimatkan alkua. Olimme siskon kanssa etukäteen päättäneet, että virallinen kotimatka alkaisi vasta Budapestin jälkeen.

Meillä kävi jälleen tuuri majapaikan suhteen, sillä NOVO Apartments -asunto oli sijainniltaan erinomainen. Sen ympäristö vilisi elämää, ravintoloita ja kahviloita oli kaikkialla. Koirakävelyllä tunsin, kuinka elähdyttävä energia virtasi suurkaupungissa, täällä voisin vaikka asua kuukauden.

En ole innokas nähtävyyksien bongailija, minulle matkailuelämyksen tuovat lumoavat maisemat, kauniit rakennukset ja kohtaamani ihmiset tarinoineen. Minusta on ihanaa keskustella paikallisten kanssa ja koiran kanssa noita tilaisuuksia tulee tarjolle helposti.

Budapestin huumassa aloin höpöttää liikennevaloissa eräälle naiselle, kuinka tämä kaupunki on saanut minut valtaansa. Ilmeisesti hurmokseni oli niin vaikuttavaa, että Gabriellaksi esittäytynyt nainen innostui viemään minut kotikirkkonsa messuun. Onneksi siskoni osui sattumalta paikalle, pystyimme vuorottelemaan kirkossakäynnin ja koiranhoidon kanssa. The University of Saint Mary the Virgin -kirkon urut soivat todella kauniisti.

Gabriella on unkarilainen, joka asuu osan vuodesta Lontoossa ja osan Teneriffalla. Liikkuvainen nainen, kutsuimme hänet ensi kesänä visiitille Suomeen. Nautimme myös yhdessä erinomaisen kolmen ruokalajin illallisen Hungarian Hell’s Kitchen –ravintolassa. Tai siis jos tarkkoja ollaan, jaoimme nuo kolme eri ruokalajia. Todella herkullisia kaikki, unkarilainen ruoka on maittavaa ja täyttävää.

Jos tykkää kauniista näkymistä, niin veneristeily auringonlaskun jälkeen on Budapestissa must-juttu. Tonavan varren näkymät tarjoavat kullanhohtoisia tunnelmakuvia. Varasimme netistä edullisen veneristeilyn, jonka lähtöpaikka oli kolmen kilometrin päähän keskustasta. Menomatkalla testasimme pyörätaksia, ihan kiva kokemus.

Paluumatkalla otimme tavallisen taksin, Romanian Bukarestin kiskurihinnasta oppineena sovimme nyt etukäteen hinnasta. Kuinkas sitten kävikään, perillä olisi pitänyt maksaa yhdeksän euroa enemmän kuin sovittu kaksikymppinen. Sen verran kokeneita matkailijoita jo olemme, että nousimme määrätietoisesti taksista ja ilmoitimme, että emme maksa kuin sen sovitun summan. Olimme näköjään niin tomeria, että taksikuski tyytyi siihen.

Budapestistä tuli ensimmäisellä kerralla koettua vain Pestin puoli, Buda jäi nyt läpiajeluksi. Siinäkin on erittäin hyvä syy palata tähän rakkaussuhteeseen – ehkäpä ensi vuonna asettaudun kuukaudeksi nauttimaan Budapestin energisoivasta tunnelmasta?

 

Entisen Jugoslavian alue on matkailijalle herkkua

Euroopan kartta tulee mukavasti tutuksi autoillessa entisen Jugoslavian alueella, jossa on kahdeksan valtiota. Me vierailimme niistä kuudessa.

Balkanin helmeksi kutsuttu Ohridin järvi sijaitsee 600 metriä merenpinnan yläpuolella. Ei ole mikään ihme, että vuorten ympäröimä kirkasvetinen järvi on päässyt Unescon maailmanperintökohteiden listalle Ohridin kaupungin kanssa. Järvi on muuten Euroopan vanhin ja Balkanin syvin. Pohjois-Makedonian Ohridin kaupungissa on eläväinen tunnelma. Moskeijan rukouskutsut tahdittavat päivää tuoden itämaista äänimaisemaa.

Ohridissa arvelutti aluksi, kun majapaikan isäntä nosteli kadulla työmaapuomeja pois auton edestä ja neuvoi ajamaan työn alla olevaa katua pitkin parkkipaikalle. Huoli muuttui saman tien helpotukseksi, kun näimme huoneiston. Viihtyisä asunto kaupungin keskustassa maksoi vain parikymppiä yöltä. Kaikki on kävelymatkan päässä ja majapaikkaa vastapäätä sijaitsee houkuttelevasti Waikiki-tavaratalo, jossa on hyvä valikoima vaatteita edullisesti. Paitoja sai alle kympillä ja kääntötoppaliivi lähti mukaani 34 eurolla lämmittämään Suomen kylmiä syyssäitä.

Isäntä oli todella ystävällinen, hän antoi meidän viipyä majapaikassa pitempään, että sain tehdä haastattelun wifi-yhteyksillä WhatsApp-puheluna. Se oli helpotus, sillä puhelut Pohjois-Makedoniasta Suomeen maksavat 1,90 euroa minuutti. Teki muuten oikein hyvää pieni somepaasto, kun siellä ei voinut keikkua netissä kuin paikoissa, missä on wifi.

Tirana teki vaikutuksen

Seuraava kohteemme Albanian pääkaupunki Tirana oli elämänmakuinen sekoitus vähän kaikkea ja ennen kaikkea kissoja. Niitä tuntui olevan joka kadunnurkalla, mikä aiheutti pieniä haasteita vähän kissaa suuremman koiran kanssa matkatessa.

Tiranan keskustassa autolla ajo on melkoista seikkailua, varsinkin kun piti löytää pienellä sivukadulla sijaitseva hotelli. Kaupungissa on tosi paljon yksisuuntaisia teitä ja meiltä alkoi siskon kanssa melkein usko jo loppua, että voiko noin edullinen hotelli (kaksi hotellihuonetta 50€/yö) tosiaan olla historiallisessa keskustassa. Oli muuten tuossa kuvassa elämäni paras taskuparkki, juuri silloin kun sitä eniten tarvittiin.

Hotel Parlamenti on viihtyisä perhehotelli, joka on palvellut matkustajia jo 25 vuotta. Yrittäjänä toimiva emäntä rakastaa kissoja, ruokakuntaan kuuluun 35 kissaa. Reissun toistaiseksi paras aamiainen maksoi kahdelta kymmenen euroa. 25 vuotta hotelliyrittäjänä toiminut nainen kertoi meille myös elämästä Albaniassa. Albaniassa minimieläke on sata euroa kuukaudessa, tuolla summalla on vaikeaa tulla toimeen. Pikavisiitti jätti pikkuisen nälän Tiranaa kohtaan. Tänne voisin kyllä tulla uudestaan, sillä kaupungissa on paljon koettavaa ja nähtävää.

Kotorinlahti on suosittu syystä

Kotorinlahti on monen matkailijan suosiossa, sillä se tarjoilee huikeita näkymiä ja leppoisaa tunnelmaa. Alueen historia on värikäs, se on kuulunut satoja vuosia Venetsialle, kun muuta osaa Montenegroa samaan aikaan hallitsivat turkkilaiset.

Kotorin vanhakaupunki on ihan idyllinen, mutta vähän liikaa turistihössötystä. Tuli sen jälkeen tunne, että Kotorinlahdella on vielä uniikimpaa annettavana. No sellainen paikka löytyi Perastin kaupungista, joka venetsialaiseen aikaan oli Kotorinlahden tärkein kaupunki.

Olimme siellä niin varhain, että turisteja oli tosi vähän. Kun ilmakin oli leppoisan lämmin, päätimme etsiä sopivan uintipaikan. Vesi oli ihanan raikasta ja siskon kanssa siellä lauantaiaamuna kymmenen aikaan uidessa tuntui siltä, että on yli kuukauden kestävän autoreissumme huippukohta. Tuo tunne vain vahvistui, kun paikalle ilmestyi vene. Sen englantilaiset matkustajat tulivat kanssamme uimaan ja totesimme siellä polskiessamme, että: ”This is Life”. Todellakin, tuona hetkenä tuntui jotenkin epätodelliselta, että täällä me olemme aamu-uinnilla Montenegrossa brittiläisten tyyppien kanssa.

Kävimme myös veneellä Our Lady of the Rocks -saarella, joka sijaitsee Perestin edustalla. Pikkuisella saarella on luostari ja kirkko. Saarelta oli kauniit näkymät ympäri Kotorinlahtea. Nopeatempoisesta matkustuksesta pitäville viisi euroa maksava edestakainen saariristeily on todella passeli, puoli tuntia riittää tuohon mainiosti.

Kotorin majapaikassa minulle sattui pikkuinen moka: majoitus jäi maksamatta. Kuvittelin, että se oli veloitettu luottokortilta Booking.comin kautta, mutta tällä kertaa olisikin pitänyt maksaa käteisellä. Onneksi olimme jääneet aamupäiväksi 12 kilometrin päässä sijaitsevaan Perestiin, kun huomasin majapaikan viestin. Ei auttanut kuin ajella takaisin pitkin rannikkotietä 34 euron takia. Tuo moka koituikin elämykseksi, sillä ajelu yksin kahteen kertaan huikaisevissa maisemissa oli ihanaa. Musiikki täysillä kurvailin vahingossa myös Perestin kylän läpi, tuo kapea tie on turisteilta kielletty.

Mostarissa pääsee basaaritunnelmaan

Bosnia-Hetrsegovinan Mostar on yksi harvoja turkkilaisten perustamia kaupunkeja Balkanilla. Kaupungin ikoninen ja paljon valokuvattu tunnusmerkki on vuonna 1566 rakennettu Stari Most -silta, joka tuhoutui Bosnian sodan aikaan. Uudelleenrakennettu silta symboloi rauhaa ja on turistien suosima paikka.

Meillä oli Mostarissa hieno kahdessa kerroksessa oleva asunto, hintaa yölle tuli vain 46 euroa kaupunkiveroineen. Asunnolta pääsi laskeutumaan portaita pitkin vanhaankaupunkiin. Aikamoinen basaaritunnelma, vähän tuli tavallista tiukemmin puristettua laukkua ihmisvilinässä.

Mostarissa on historiasta kiinnostuneille vaikuttava Jugoslavian kansamurhan uhrien ja sisällissodan museo. Siellä on myös moskeija, joka oli avoinna turisteille.

Zadarissa meri soittaa urkuja

Adrianmeren rannalla Kroatiasssa sijaitseva Zadar oli oikein sopiva sunnuntaikohde. Siellä meri soittaa urkuja – ihmiset kerääntyvät illansuussa istuskelemaan ja kuuntelemaan. Kun ilta pimeni, alkoi saksofonisti soittaa ja lapset ja vähän vanhemmatkin tanssivat ison ympyrän muotoisen valotaideteoksen päällä. Kroatialaiset osaavat selvästikin nauttia elämän hyvistä hetkistä.

Meillä oli ihana majapaikka, jonka omisti hurmaava emäntä. Tuli todella tervetullut olo, varsinkin kun Chiarallekin oli ”oma huone”, aidattu pikkuinen piha. Oli tosi mukavaa, kun koira sai olla siellä vapaana. Chiara otti totaalisesti ilon irti pihasta: hoitelin hänet lopuksi suihkun kautta autoon. Maja Garden (50€/yö) oli yksi viihtyisimmistä asunnoista, missä olemme kuukauden aikana yöpyneet.

Slovenian Maribor vaikutti etukäteen kiinnostavalta paikalta, mutta jätti vähän laimean jälkimaun. Tosin paikallinen pizza oli oikein maukasta ja kaupunki on kuuluisa viineistään. Hitti ja huti, jos Zadarin asunto oli huippu, niin nyt oli vuorossa hutivalinta. Esikaupunkialueella oleva majapaikka oli kuvien perusteella näyttänyt olevan ihan ok 60 euron yöpymishintaan. Mutta paikan päällä, huh, miten ahdistava tunnelma siellä vallitsi. Vessa oli kyllä remontoitu ihan tyylikkääksi, mutta viemäristä tuli kamala haju. Jälleen kerran tuli todistettua, että asunnon sijainnilla ja sen viihtyisyydellä on iso merkitys matkakokemukseen.

 

Pohjois-Kreikka tarjoilee kaikkea kerralla

Ei tarvitse ajaa Kreikkaa kovinkaan pitkälle etelään, että voi kokea monipuolisen loman. Tarjolla on kutsuvia rantoja ja mykistävän maaginen Meteora.

Kreikasta tuli meidän autoreissumme kymmenes ja eteläisin maa. Sieltä sitten lähtisimme ajelemaan pikkuhiljaa kohti kotimaata. Olikin jo korkea aika pysähtyä kokonaiseksi kolmeksi päiväksi, pukea ylle uikkarit ja hellemekko.

Siskon kanssa tuumimme, että Kavala vaikutti  merenrantakaupungeista kiinnostavalta paikalta, joten etsiskelin sopivaa kämppää sieltä läheltä. Halusimme majapaikan, jossa oli iso parveke merinäköalalla ja ranta kävelymatkan päässä. Paradise View Apartment -huoneisto lupasi ainakin nimen perusteella juuri sopivan paikan: parillasadalla eurolla kolme vuorokautta. Parvekkeen näköala oli lupauksen väärti, itse asunto olisi kaivannut sisustajan viimeistä silausta.

Kreikka pisti parastaan ja saimme viettää aurinkopäiviä, uida ja loikoilla rannalla. Testasimme kolme rantaa, kaikissa oli ihana hiekkapohja ja veden lämpötila oli lokakuussa suomalaiselle sopiva. Parveke oli ihanan inspiroiva miljöö tehdä kirjoitushommia, työnteko tuntui oikein mukavalta vaihtelulta reissaamisen lomassa.

Hintataso on Kreikassa korkea, kun vertaa itä-Euroopan maihin. Auton tankkauskin kannattaa hoitaa naapurimaissa, Kreikassa dieselin hinta on sama kuin Suomessa. Tuli aika edullinen Kreikan keikka, vain nuo ihanat taulut lähtivät matkaani.

Meteoran taikapiiriin

Unescon maailmanperintökohteeksi pätevästä syystä valittu Meteora on ainutlaatuisimpia paikkoja, missä olen käynyt. Sen tummanpuhuvat kalliopylväät puhuttelevat ja hämmentävät, tuntuu kuin olisi maailman katolla.

Meteora on alun perin syntynyt noin 60 miljoonaa vuotta sitten meren alla. Vesi ja maanjäristykset ovat muovanneet kalliot huikeiksi pilareiksi, jotka ovat vuorikiipeilijöiden unelmapaikkoja.

Kannattaa varata Meteora-visiittiin yön yli reissu, suosittelen vuorien juurella oleva pittoreskiä Kastrakin kylää. Me yövyimme siellä Zozas Rooms -majatalossa, kaksi huonetta herkullisella aamiaisella maksoi 88 euroa. Lisäbonusta oli se, että huoneiden parvekkeilta näkyi komeita kalliopylväitä.

Meteoran rinteille on 1300-1500-luvuilla rakennettu yli 30 luostaria, joista osa on edelleen toiminnassa ja myös yleisölle avoinna. Sisareni osallistui neljän tunnin mittaiselle opastetulle kierrokselle, jossa käytiin kolmessa luostarissa, ja kehui sen olleen antoisa. Erityisesti Varlaámin luostari oli tehnyt vaikutuksen. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli se, että suurimmassa luostarissa asuu nykyään vain yksi munkki. Turistivirrat ovat karkottaneet muut munkit. Luostarivierailulla on tarkat pukeutumissäännöt, esimerkiksi naisilla ei saa olla housuja vaan hame. Hameen korvaa myös vyötärölle kiedottu iso huivi. Luonnollisesti myös avonaiset paidat ja paljaat olkapäät ovat kiellettyjä.

Meteoran hulppeissa maisemissa on seikkaillut myös James Bond Erittäinen Salainen -leffassa. Game of Thronesia piti myös kuvata paikan päällä, mutta filmiporukalle ei myönnetty kuvauslupaa. Tarina kertoo, että erikoisjoukko kävi kuvaamassa maisemia, jotka tekniikan avulla lisättiin sarjaan.

Minulla oli aamulla työhommia, sen jälkeen ajelin koiran kanssa vuoristossa ja pysähtelin fiiliksen mukaan ihailemaan näkymiä. Ihanan terapeuttista, en yhtään ihmettele, että tuonne on rakennettu luostareita henkistymisen paikoiksi. Tosin todellisia syitä olivat turvallisuusseikat, munkit halusivat turvaan väkivaltaisten ottomaanien uhasta.

Kreikan matkamme huipennus, ei mikään miellyttävä sellainen, tapahtui vähän ennen Pohjois-Makedonian rajaa. Tai niin ainakin silloin luulimme, mutta jälkeenpäin se osoittautuikin Albanian rajaksi. Matkalla sattuu ja tapahtuu, minä ajelin kohtuullisella nopeudella tietulliin, jossa poliisi nappasi tutkallaan 81 kilometrin nopeuden 40 rajoitusalueella. Ei muuta kuin autoon hätävilkku päälle ja poliisipäällikön puhutteluun. Olin näkevinäni pienen hymyn häivähdyksen vakavailmeisen poliisin silmissä ja tuumailin, että en ehkä joudukaan putkaan.

Sakoksi määrättiin 170 euroa, mutta sen pystyisi suorittamaan 20 eurolla, jos menisi paikalliseen postiin. Ne olivat jo tietysti kiinni ja meillä oli seuraava asunto varattuna Pohjois-Makedonian Ohridissa, joten päätimme jatkaa matkaa. Sakkoa ei saa kuulemma postittaa eikä poliisi suostunut ottamaan rahaa vastaan – syyllistyin samalla myös poliisin lahjontayritykseen. Nyt sitten odottelen mielenkiinnolla, saanko Kreikasta postia Kuusankoskelle. Riikasta on tullut sinne jo yksi sakko, onneksi vain 20 euroa.

Niin se rajanylitys, vielä vähän sakosta järkyttyneenä ajelimme kohti Ohridia. Noissa Euroopan unionin ulkopuolisissa maissa netin käyttö on todella tyyristä, joten navi oli poissa päältä. Vilkaisin karttasovelluksessa olevaa auton mukana liikkuvaa palloa ja ihmettelin siskolle, että me ei taidetakaan olla Pohjois-Makedoniassa. Näyttää pahasti siltä, että ollaankin Albaniassa. Purskahdimme kumpikin nauruun.