Viiden viikon mittaisen autoreissun kotimatka sujui Budapestista sutjakkaasti Pärnuun saakka kahden yön taktiikalla. Ajomatka Pärnusta Tallinnan satamaan oli raastava, sillä auton akkuvalo syttyi palamaan heti alkumatkasta. Oli vaarana, että auto sammuu minä hetkenä tahansa.
Tšekin Ostrava sijaitsee passelin päivämatkan päässä Budapestista. Keskustassa sijaitseva asunto oli jännittävä kokemus, sillä vuokraemäntä kertoi heti alkumetreillä, että alakerrassa on sitten bordelli. Äänet kantautuivat vanhassa talossa todella hyvin, mitenkähän kiusallinen ilta onkaan tulossa? Kun yritin saada ulko-oveamme lukkoon pienten kolahdusten saattelemana, oven taakse ilmestyi roiston näköinen karvanaama raivoamaan. Matkailu tarjoaa välillä aikamoisia jännityselementtejä.
Onneksi yö sujui rauhaisasti ja pääsimme hyvissä ajoin aamulla tien päälle kohti Puolaa. Suosittelen lämpimästi Via Balticaa matkaaville pysähdyspaikaksi Suwalkia, joka sijaitsee Puolassa lähellä Liettuan rajaa. Meillä oli ihana Pokoje przy Arkadii -huoneisto, vuorokausihinta vain 41 euroa. Ensivaikutelma kaupungista oli hyvä, nyt tutustuminen jäi vain pikaiseen kävelylenkkiin. Chiara-koira oli innoissaan valtavista lehtikasoista puistossa, niissä on niin kivaa pyöriskellä.
Pärnu, tuntui vähän kuin olisi tullut jo kotiin. Valitsimme viimeisen reissuyön kunniaksi yöpymispaikaksi historiallisen Hotel Victorian, ripaus luksusta sopii näin loppuun. Hotelli on kylläkin nähnyt parhaat päivänsä, mutta edelleen se huokuu arvokasta tunnelmaa. Lähellä sijaitseva Restoran Edelweiss tarjoilee todella maukkaita saksalaisia herkkuja.
Veret seisauttava lopputaival
Onneksi emme sunnuntaiaamuna Pärnusta lähtiessämme tienneet, mitä kaikkea päivään mahtuukaan. Kun vartin ajon jälkeen syttyi auton akkuvalo, otin konsultaatiopuhelun Suomeen miehelleni. Mitäs nyt tehdään? Hän totesi, että radio, ilmastointi ja kaikki mahdolliset laitteet pois päältä ja katsotaan, miten pitkään auton akku kestää. Akku ei enää latautunut, joten oli vain ajan kysymys, koska matkanteko loppuu. Siinä samassa hässäkässä välähti myös tiekamera, joten stressitaso alkoi olla huipussaan.
Kilometrit tuntuivat todella pitkiltä, kun ajelimme hiljaisuuden vallitessa kohti Tallinnaa. Autossa alkoi olla myös viileää, lisäksi viimeiset kilometrit päästelimme ilman valoja säästääksemme akkua. Entäpä satamassa, uskaltaako autoa sammuttaa? Jos se ei enää käynnistykään ja emme pääse laivaan. Huh, mikä jännityspiikki oli, kun starttasin auton ja se lähti liikkeelle! Ajoin laivaan ja huokailimme kumpikin helpotuksesta. Ainakin pääsemme Suomeen ja eiköhän auto jollain tavoin hinata ulos laivasta.
Laivamatkan aikana aamiaisbuffetissa aamupäivän tuska jo vähän unohtui, mutta sitten se iski taas, kun oli ulosajon aika. Nyt jo jalatkin tärisivät ja ajattelin, että saan jonkun paniikkikohtauksen. Pikkuinen ihme, auto lähti vieläkin käyntiin. Herättelin jo toiveita, että sillähän ajaa vielä Tampereelle asti korjattavaksi. No ei ajanut. Kun ajoin jonossa laivasta ulos, syttyi ohjaustehostinvalo ja tiesin siitä, että loppu on lähellä. Aika nätisti sain auton parkkeerattua Länsisatamaan Pissapoika-patsaan viereiselle bussipysäkille, kun auton elintoiminnot sammuivat.
Se oli siinä, onneksi on olemassa Autoliitto ja Plusjäsenyys. Hälytin apua ja jonkun tovin päästä auto oli hinauksessa kohti korjaamoa. Tuo palvelu on niin huippu, apua saa missä päin Eurooppaa tahansa. Oli aikamoinen sattuma tai ehkäpä kohtalo, että auton akku päätti simahtaa vasta kotimaan kamaralla. Toki tuhannen euron yllätyspaukku vähän kirpaisee, mutta on paljon kätevämpi hoidella korjausjuttuja Suomessa kuin vaikkapa Albaniassa.
Eurotourin lukuja ja tunnelmia
Näin lopuksi on hyvä summata, mitä maksoi ja mitä jäi käteen. Ajoimme siskon kanssa 10 000 kilometriä ilman yhtäkään kiistaa. Oli kiva huomata, että osaamme kumpikin ottaa eteen tulevat pikku probleemat huumorilla ja toisiamme tukien.
Reilu viisi viikkoa eli 38 vuorokautta kestäneen matkan aikana tankkasimme auton kymmenen kertaa. Kilometrejä kertyi kymmenentuhatta ja dieseliin kului 850 euroa eli 425 euroa per nainen. Lisäksi oli tietullimaksut ja kaiken maailman vinjetit, arviolta noin sata euroa per henkilö, ehkä vähemmänkin. Laivamatkoihin meni noin satanen henkeä kohden eli matkakulut olivat vähän yli kuusisataa euroa. Ei kovinkaan kallista, tuolla hinnalla näimme ja koimme 17 maata.
Majoitukset muodostivat isoimman menoerän, meillä potiksi tuli 2362 euroa. Henkilöä kohden se on 1181 euroa. Kun reissuöitä oli kaikkiaan 38, niin kahden ihmisen vuorokausihinnaksi rauhallisilla omilla huoneilla tuli 62 euroa. Osassa majoitus sisälsi myös aamiaisen, mutta aika usein laitoimme sen itse. Koirista otetaan nykyään enää harvin erillistä maksua. Jouduin koko reissun aikana kustantamaan koiran majoituksesta alle 50 euroa.
Kannoimme laukkuja autosta majapaikkaan ja sieltä takaisin yhteensä 56 kertaa. Varasin yhtä lukuun ottamatta kaikki majoitukset Booking.comissa, se ansaitsee arvosanaksi kiitettävä kymmenen. Kaikki toimii moitteettomasti ja superasiakkaana saan tuntuvia alennuksia, huoneen tasonnostoja ja ilmaisia aamiaisia. Lisäksi siellä on nykyään paljon huoneistoja vuokrattavana, niissä on kiva majoittua, kun on pitempään reissussa. Pyykkikone on ylellisyyttä, televisiota emme tainneet avata kertaakaan.
Liikenneympyröiden määrää voi vain arvioida, tööttäyksiä tuli noin 50, joista vain pari oli meidän mielestämme aiheellista. Kaistan vaihto oli yllättävän helppoa, aina sai autolleen tilaa. Monessa paikassa Euroopassa on helpompaa ajella kuin Suomessa. Vain yksi katuraivotapaus ilmeni Budapestissa. Pieni aasialaisnainen kurvasi autollaan ohitsemme ja kun liikennevaloissa ajoin hänen peräänsä, niin heilutin hilpeästi. Apua, hän nousikin autosta ja tuijotti uhkaavasti kuin aikoisi tulla lyömään. Jätti onneksi tulematta, olisi ollut aika noloa saada köniin puolta pienemmältä naiselta.
Huoltoasemapysähdyksiä (pissahätä, kahvihimo tai auton tankkaus) tuli noin 70. Niissä hittituotteiksi nousivat hotdogit ja kylmät makukahvit. Tosin alkumatkalla ostimme vahingossa automaatista irlantilaista menolientä sisältävät cappuccinot. Ihmettelin ajaessani ja samalla kahvia hörppiessä, että maistuupa jotenkin erityisen maukkaalta.
Poliisi pysäytti meidät kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla sain roimat sakot Kreikassa ylinopeudesta. Liettuassa oli puhallusratsia, hiukan kyllä närkästyimme, kun poliisi meidät nähdessään viittoili, että menkää vaan. Lisäksi naapuri kertoi, että kotiini Kuusankoskelle on tullut postitse yksi ylinopeussakko Latviasta (onneksi vain 20 euroa).
Ystäväni kysyi minulta, että mikä oli kohteista huikein. Meteora, Perast, Timișoara, Gdansk, Plovdiv, Zadar, Ohrid, Tirana, Budapest … oli niin useita mielenkiintoisia ja kauniita paikkoja, että vasta sulattelen kaikkea näkemääni. Minusta parasta kaikessa oli itse matka. Se että sain sisareni ja pienen koirani kanssa niin monta kertaa lähteä aamulla tien päälle kohti uusia seikkailuja.
