Hymyilyttävän herkullinen Budapest

Oletko koskaan kokenut, että joku paikka valloittaa sinut? Olet sanaton ja kävelet pitkin katuja rakastuneena hymyillen? Budapest iski minut juuri noin, hurmasi ensinäkemältä. Uskon tämän rakkaussuhteen olevan ikuinen.

Unkarin pääkaupungista tuli viisi viikkoa kestäneen autoreissun loppuhuipennus ennen kotimatkan alkua. Olimme siskon kanssa etukäteen päättäneet, että virallinen kotimatka alkaisi vasta Budapestin jälkeen.

Meillä kävi jälleen tuuri majapaikan suhteen, sillä NOVO Apartments -asunto oli sijainniltaan erinomainen. Sen ympäristö vilisi elämää, ravintoloita ja kahviloita oli kaikkialla. Koirakävelyllä tunsin, kuinka elähdyttävä energia virtasi suurkaupungissa, täällä voisin vaikka asua kuukauden.

En ole innokas nähtävyyksien bongailija, minulle matkailuelämyksen tuovat lumoavat maisemat, kauniit rakennukset ja kohtaamani ihmiset tarinoineen. Minusta on ihanaa keskustella paikallisten kanssa ja koiran kanssa noita tilaisuuksia tulee tarjolle helposti.

Budapestin huumassa aloin höpöttää liikennevaloissa eräälle naiselle, kuinka tämä kaupunki on saanut minut valtaansa. Ilmeisesti hurmokseni oli niin vaikuttavaa, että Gabriellaksi esittäytynyt nainen innostui viemään minut kotikirkkonsa messuun. Onneksi siskoni osui sattumalta paikalle, pystyimme vuorottelemaan kirkossakäynnin ja koiranhoidon kanssa. The University of Saint Mary the Virgin -kirkon urut soivat todella kauniisti.

Gabriella on unkarilainen, joka asuu osan vuodesta Lontoossa ja osan Teneriffalla. Liikkuvainen nainen, kutsuimme hänet ensi kesänä visiitille Suomeen. Nautimme myös yhdessä erinomaisen kolmen ruokalajin illallisen Hungarian Hell’s Kitchen –ravintolassa. Tai siis jos tarkkoja ollaan, jaoimme nuo kolme eri ruokalajia. Todella herkullisia kaikki, unkarilainen ruoka on maittavaa ja täyttävää.

Jos tykkää kauniista näkymistä, niin veneristeily auringonlaskun jälkeen on Budapestissa must-juttu. Tonavan varren näkymät tarjoavat kullanhohtoisia tunnelmakuvia. Varasimme netistä edullisen veneristeilyn, jonka lähtöpaikka oli kolmen kilometrin päähän keskustasta. Menomatkalla testasimme pyörätaksia, ihan kiva kokemus.

Paluumatkalla otimme tavallisen taksin, Romanian Bukarestin kiskurihinnasta oppineena sovimme nyt etukäteen hinnasta. Kuinkas sitten kävikään, perillä olisi pitänyt maksaa yhdeksän euroa enemmän kuin sovittu kaksikymppinen. Sen verran kokeneita matkailijoita jo olemme, että nousimme määrätietoisesti taksista ja ilmoitimme, että emme maksa kuin sen sovitun summan. Olimme näköjään niin tomeria, että taksikuski tyytyi siihen.

Budapestistä tuli ensimmäisellä kerralla koettua vain Pestin puoli, Buda jäi nyt läpiajeluksi. Siinäkin on erittäin hyvä syy palata tähän rakkaussuhteeseen – ehkäpä ensi vuonna asettaudun kuukaudeksi nauttimaan Budapestin energisoivasta tunnelmasta?