Suomen suurin matkablogiyhteisö

Slovakiassa matkaa tunnelmasta toiseen

Puolan ja Slovakian yhteinen ylpeys on Tatravuoristo. Lumiset maisemat eivät kyllä olleet alun perin suunnitelmissamme, mutta parin tunnin annoksena se oli ihan miellyttävä ja mieleenpainuva matkakokemus.

Puolan Krakovassa yöpyessämme autoreissumme jatkosuunnitelmat olivat ihanasti levällään. Slovakiaan oli suunta, mutta minne sinne? Autolla matkatessa on tarjolla lukemattomia vaihtoehtoja. Onneksi on valintaa helpottamassa matkablogeja, niistä saa kivoja vinkkejä erilaisista kohteista. Ja mikä parasta, myös matkaseuralaiseni pitää äkkinäisistä muutoksista, joten matkan suunta voi vaihtua yllättävän nopeasti.

Päätimme ajaa katsastamaan blogeissa kehutun Unescon maailmanperintökohteen Vlkolinicin, parinkymmenen asukkaan värikkään vuoristokylän. Jo ajoreitti mutkittelevaa kapeaa pikkutietä pitkin herätti hilpeyttä, että ihanko tämän tien päässä on oikeasti asuttu kylä? Onneksi matkan varrella on tasaiseen tahtiin ohituspaikkoja.

Itse kylä on kuin sadusta, värikkäät pikkumökit henkivät ajatonta tunnelmaa. Siellä kierrellessä ja vuoristomaisemia ihaillessa mielen valtaa rauha – ei ole mitenkään ihme, että ihmisillä on ollut taipumus hakeutua asumaan kauniisiin paikkoihin vuorten juurelle.

Vlkolinicin kylä on hurmaava hyvän mielen matkakohde, jota ei ole pilattu turistikrääsäkojuilla eikä muullakaan kaupallisella tohotuksella. Sisään pääsi ilmaiseksi, vain autoparkki maksoi kymmenen euroa. Se sopii hyvin myös lapsiperheille, koska siellä on todella kiva farmi eläimineen. Kylässä on myös ravintola, jossa on tarjolla perinneruokaa.

Matkamme jatkui toiseen Unescon maailmanperintökohteeseen, Banska Štiavnicaan. Matkabubjetin pitämiseksi kohtuullisena bongasin parin kilometrin päässä keskustasta 56 eurolla Apartmán Zelený dom 43 -ullakkoasunnon. Lähiöasunto ravintolan yläkerrassa oli remontoitu yllättävän viihtyisäksi. Plussaa oli myös se, että naapurissa oli iso kauppakeskus.

Banská Štiavnican vanhakaupunki on todella viehättävä, harmi että tällä kertaa meillä oli aikaa tutustua paikkaan vain pikaisesti. Osasyynä tähän oli, että minulla venähti aamulla aikaa yhdessä vaatekaupassa, jossa oli hurjat alet. Matkalle mukaan lähti sieltä neljä paitaa ja yksi villatakki, yhteensä 20 euroa.

Hyppäys talveen Tatravuorilla

Yli kuukauden mittaisen autoreissun toistaiseksi pisin pysähdys oli Tatranská Lomnica -lomakylässä, jossa parkkeerasimme auton kolmeksi päiväksi Wili Tatry Apartmentsin pihaan. Tilavalle kaksiolle tuli hintaa 225 euroa.

Kylä on suosittu laskettelu- ja patikointikohde, isot vuoret ja alppimajat loivat ihanan miljöön pitkille kävelylenkeille. Huoneistohotellia pyörittävä isäntä onneksi varoitti etukäteen, että hirvet juoksentelevat pitkin pihoja. Ei tullut niin isona yllätyksenä, kun koiranlenkillä ohi viiletti viiden hirven lauma.

Matkavaatetuksemme on suunniteltu pääosin hellekeleihin, toki paluumatkan varalle oli jotain lämmitäkin pakattu. Mutta että ihan talviolosuhteisiin, sitä varten emme todellakaan olleet varautuneet. Onneksi on kerrospukeutuminen, otin reppuun mukaan varahousut, jotka voisi vetää tarvittaessa toisten housujen päälle.

Sunnuntaiseikkailu ylös Tatravuorille oli jännittävä. Ensimmäinen tuolihissi oli nykyaikainen ja vei näppärästi palan matkaa ylöspäin. Seuraava hissi oli oikein gondolihissi ja nousimme jo 1750 metrin korkeudelle. Kolmas hissi oli hyvin vanhalta näyttävä kahdenistuttava tuolihissi, se heilui pelottavasti kivutessaan keskelle talvea. Mielessä jo kävi, että olikohan tämä nyt hyvä idea.

Ylhäällä yli 2000 metrin korkeudessa oli lenkkareilla liukasta liikkua, pyllähdin saman tien lumikasaan. Muutama valokuva ja äkkiä alaspäin. Paluumatkalla tuolihissi tuntui jo mukavalta, sillä maisemat olivat mahtavat. Vuorelle on rakennettu 1750 metrin korkeuteen panoraamaravintola. Siellä on myös kirkasvetinen lampi, jonka ympäri kiertää kävelyreitti sekä observatorio.

Unkari yhdellä pysähdyksellä

Tässä vaiheessa matkaa on jo kova hinku etelää kohti, siksi päätimme huristella Unkarin läpi yhden yön taktiikalla. Matkalla sattui hauska kohtaaminen, kun pitkästä aikaa tuli suomalaisia vastaan. Moottoripyörällä matkalla olleista miehistä toinen tuli juttelemaan todeten, että kiva nähdä pitkästä aikaa. Olin ihmeissäni, että mistä muka tunnen tuon miehen. Ei ollut ennestään tuttu, vaan oli kaverinsa kanssa bongannut meidän suomalaisen rekkarin.

Pysädyspaikaksi valitsimme Egri Bikavér -viinin kotipaikan Egerin kaupungin. Vanhempi väki muistaa tuon viinin Erkin pikakiväärinä, se oli 1970-luvulla suosittu juoma myös Suomessa. Talvimatkailusta viinimatkailuun, minusta se oli oikein hyvä suunnanmuutos. Majapaikkamme sijaitsi vanhankaupungin sydämessä. Lähdin sieltä koirakävelylle pari kilometrin päässä sijaitsevaan Kauniiden naisten laaksoon, jossa oli kuulemma viiniystävien keidas ja noin 40 tavernaa. Kuvittelin mielessäni, että paikka olisi jotenkin erityisen upea, mutta minun silmissäni se näytti ihan kuin olisi laitettu ravintoloita vieri viereen. Toki noin euron maksanut viinilasillinen siellä oli elämys, olin sentään Egri Bikavérin alkulähteillä.

Koiran kanssa reissatessa on se lisäbonus, että on helppo päästä juttuun paikallisten kanssa. Aika hauska sattuma oli, kun rupattelin toisen koiranomistajan, Ritaksi esittäytyneen naisen kanssa. Kerroin tulevani Suomesta ja hän innostui kovasti asiasta. Ilmeni, että hän opiskelee suomea ja osallistuu ensi kesänä Tampereella European Masters Games -kilpailuihin.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

1 Comment

  • Reply Mikko / Matkalla Missä Milloinkin lauantai, 8 lokakuun, 2022 at 15:58

    Meidän piti 2020 toukokuussa matkustaa Krakovaan, mutta koronan takia tuo matka peruuntui. Yksi suurimmista mielenkiinnonkohteista olisi ollut Tatravuoret, koska tykkäämme kovasti patikoinnista. Ja hienolta paikalta tuo tämänkin jutun perusteella näyttää.

  • Leave a Reply