Monthly Archives

Ennakkoluuloille kuperkeikkaa Gdanskissa

Gdanskista tuli kertaheitolla suosikkikaupunkini Puolassa. Mielikuva rähjäisestä satamakaupungista osoittautui kaikkea muuta kuin oikeaksi.

Liettuan Vilnan jälkeen matka jatkui Puolaan. Olin löytänyt sen itäisestä osasta kauniin Hotel Księżycowy Dworek -kartanohotellin, jonne suuntasimme ensimmäiseksi. Olisi mukava viettää vuorokausi fiilistellen kartanoelämää. Paikkaa googlettamalla selvisi, että hotellin naapurissa sijaitsee suosittu turistikohde Hitlerin Sudenpesä. Kätevää, pääsi samalla tutustumaan sotahistoriaan.

Kartanohotellissa oli ystävällinen palvelu ja tilavat huoneet. Jännityselementin toi 64 kiloa painava valkoinen isäntäkoira. Meidän pikkuinen Chiara oli suunnilleen sen pään kokoinen, eikä noita kahta sopinut päästää yhtä aikaa pihalle juoksentelemaan. Kartanon ulko-ovella säikähdin, kun koirajätti työnsi päänsä sieltä sisään. Onneksi isäntä tuli apuun eikä koirien kohtaamisessa tullut haavereita.

Matkalla Gdanskiin piipahdimme Veikselinkynnäksellä ihailemassa Itämerta, siis Puolan puoleisella kaistaleella. Siellä lähistöllä muuten sijaitsee vähemmän tunnettu natsien tuhoamisleiri Stutthof. Olen kuullut monelta Auschwitzin keskitysleirillä vierailleelta, että siellä on valtavat turistijonot joka paikkaan. Puolan pahamaineisella leirillä oli vain vähän kävijöitä eikä museoon ollut edes pääsymaksua. Vaikuttava paikka kaikessa kamaluudessaan. Varsinkin tähän aikaan, kun voi vain aavistella, millaisia hirmutekoja parhaillaan tehdään Ukrainassa.

Ihanaa olla väärässä

Harvoin voi ilokseen olla niin väärässä kuin minä olin Gdanskin suhteen. Mistä lie, ehkä puolalaisesta ammattiliitosta ja sen johtajasta Lech Walesasta, on jäänyt minulle mielikuva, että Gdansk on ruma ja likainen satamakaupunki.

Hyvä opetus, naureskelimme siskon kanssa huokaillessamme ihastuksesta. Huikean kauniita taloja vieri vieressä – hämmästyttävä kulttuuriteko, mitä sodassa lähes kokonaan tuhoutuneen kaupunkikeskustan rakentaminen entiselleen on vaatinut. Hienoa on myös se, että joen toiselle puolen rakennetut uudet rakennukset sulautuvat harmoniseksi kokonaisuudeksi vanhojen fasadien kanssa.

Gdanskissa on myös se kiva puoli, että sieltä löytyy edullista majoitusta ihan kaupungin ytimestä. Löysin meille kahdeksi vuorokaudeksi Downtown Apartments Grano Residence -kaksion 106 eurolla, tuo summa sisälsi myös autohallipaikan. Harvoin on suurkaupungissa tarjolla noin hyvällä sijainnilla edullisia majapaikkoja, varsinkaan uusia sellaisia.

Krakova on ollut monta vuotta toivekohteeni, nyt pääsisin näkemään sen kätevästi matkalla Slovakiaan. Jos Gdanskin majapaikka oli ollut napakymppi, niin tällä kertaa jäimme aika lailla takamatkalle. Yli kuukauden mittaisella autoreissulla on syytä pitää majoituskulut kohtuullisina ja löysin Booking.comista Krakovasta noin parin kilometrin päässä vanhastakaupungista majatalon, jonka ystävällistä palvelua ja sijaintia kehuttiin vuolaasti. Juu toki, majatalon isäntä oli ihastuttavan ystävällinen ja sijaintikin oli ihan ok. Mutta kun on viidelle huoneelle (joissa voi majoittua kussakin kaksi henkilöä) vain yksi vessanpönttö ja samassa tilassa oli myös ainut suihku, niin se hankaloittaa hiukan elämisen perustarpeita.

Eikä Krakovan vanhakaupunki tuntunut oikein miltään Gdanskin jälkeen. Kaupungin keskusaukiolla odotti hevoskärryjen jono turisteja kiertoajelulle, nuoret tytöt keräsivät rahaa ukrainalaisille sotilaille ja taivaskin itki syyssadetta. Matkailu on mitä suuremmassa määrin myös mielentila. Ajatukseni alkoivat suuntautua kohti etelään ja valvoin yöllä yhteen tehden vaihtoehtoisia reittisuunnitelmia. Taisi muuten tulla Krakovassa tämän reissun ennätyslähtö, sillä jatkoimme aamulla matkaamme jo vartin yli seitsemältä.

2 kommenttia
maanantai, 26 syyskuun, 2022 by

Siksakkia autolla Baltiassa

Useita kertoja Via Baltican läpi autolla matkanneena tiedän, ettei sillä tiellä ole tarjolla juuri muuta kuin tylsiä rekkajonoja. Siksi päätimmekin tällä kertaa poiketa suorimmalta reitiltä katsastamaan, mitä mielenkiintoista Baltian maista löytyy.

Tarton jälkeen suuntasimme Latviaan ja siellä Bauskan kaupungin lähellä sijaitsevaan Rundālen palatsiin. Barokkilinnaan, jossa on 138 huonetta. Sen pihapiiristä löytyi mielenkiintoinen majapaikka, 1700-luvulla palvelijoiden asunnoksi rakennettu Balta Maja – mikäs sen hulppeampaa kuin nukkua yö lähes palatsissa?

Pietarin Eremitaasin suunnittelijan käsialaa oleva Rundālen palatsi on todella upea, sitä onkin kutsuttu Itämeren Versaillesiksi. Muutama tuttu totesi nähdessään siitä ottamani kuvan Facebookissa, että luuli kuvan olevan Keskisen kyläkaupasta. Kieltämättä palatsin keltaisessa ja loistokkaassa ulkokuoressa voi olla jotain samaa kuin Tuurin kauppaparatiisissa, mutta siihen yhtäläisyydet jäävätkin.

Erityisen hurmaava on palatsin iso puutarha, jossa ruusut kukkivat vielä syyskuun puolivälissä. Taidokkaasti leikattuja pensaita ja eksoottisia idästä vaikutteita saaneita piharakennuksia. Itse palatsi oli niin suuri, että sitä on turha yrittää saada mahtumaan yhteen valokuvaan. Kannattaa ehdottomasti investoida 13 euroa pääsylippuun.

Seuraavana päivänä matka jatkui kohti Liettuan pääkaupunkia Vilnaa, josta puolen tunnin ajomatkan päässä on sympaattisen oloinen Trakain pikkukaupunki. Asukkaita on vain reilut neljätuhatta, mutta järviä on yli kaksisataa. Pääkadun varrella olevat puutalot on maalattu kirkkailla väreillä ja saarella komeilee jyhkeä linna. Päätin tällä kertaa jättää linnakierroksen väliin ja jäädä koiran kanssa linnan ympäristöön kävelemään ja nauttimaan tunnelmasta. Sisareni tutustui linnaan myös sisältä: vähän jäi kuulemma vaisuksi näyttelyiden anti.

Vilnassa on oma valtio

Liettuan pääkaupungissa Vilnassa oli sopivasti säpinää, vierailumme aikaan siellä oli myös isot markkinat ja pikkuiset ruoka- ja myyntikojut täyttivät pääkadun. Ensimmäisenä iltana yritimme hahmottaa kartalta, että missä ihmeessä sijaitsee niin paljon kehuttu idyllinen vanhakaupunki. Nettiselailulla selvisi, että Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluva Vilnan vanhakaupunki on Euroopan laajin eli vanhakaupunki on vähän kaikkialla.

Apua hahmottamiseen saimme kirkkaanpunaisesta turistibussista. Kahden linjan reilun tunnin kestävä kierros maksaa 15 euroa, tuolla summalla saa hyvän kokonaiskuvan Vilnasta.

Opastettu kierros kulki myös Užupiksen tasavallan vierestä, sinne oli päästävä tutustumaan. Užupis on itsenäiseksi julistautunut boheemi taitelijakaupunginosa, jolla on persoonallinen perustuslakinsa, oma pressa ja piispa.  Nuo perustuslait on kiinnitetty kadulle seinälle usealla eri kielellä, myös suomaksi. Perustuslain 38 eri kohdassa todetaan muun muassa, että ”Jokaisella on oikeus huolehtia koirastaan, kunnes jompikumpi kuolee.”

Ukrainan sota näkyy jonkin verran katukuvassa, Vilnan busseissa lukee ”Vilna❤Ukraina”. Aamukävelyllä juttelimme koiraa kävelyttävän naisen kanssa. Hän kertoi olevansa myös pitkällä matkalla: oli lähtenyt kahdeksan kuukautta sitten kotikaupungistaan Kiovasta.

 

 

2 kommenttia
keskiviikko, 21 syyskuun, 2022 by

Tartossa majailee palanen Tamperetta

Mitä ihmettä, Viron Tartossa on majatalo nimeltään Tampere Maja? Puoliksi tamperelaisena tuo tuntui passelilta majapaikalta aloittaa noin kuukauden mittainen Eurooppatour.

Syksy hei, nyt alkaa seikkailu itäisessä Euroopassa. Lähdimme sisareni kanssa autoreissulle Eurooppaan ajatuksella, että tutkaillaan sääennusteita ja ajellaan kohti aurinkoisia paikkoja. Eikä haittaa, jos välillä vähän sataa – kunhan on lämmintä. Mukaan reissulle pääsi myös pikkuinen heelerinpentu Chiara.

Ai että, se fiilis vatsanpohjassa, kun ajoimme Vuosaaren satamassa Eckerö Linen Finbo Cargo -rahtilaivaan. Suuri seikkailu edessä, ihan mitä tahansa voi tapahtua. Muugan satamasta suuntasimme kohti ensimmäistä etappiamme Tarttoa.

Tartto on Viron kulttuurikaupunki ja kohta myös koko Euroopan sellainen. Katukuvassa näkyy jo nyt mainoksina, että vuonna 2024 kaikkien kultturellien ihmisten katseet kohdistuvat Tarttoon. Tarton ja sen ystävyyskaupunki Tampereen suhde on ollut tiivis kolmekymmentä vuotta. Näkyvin yhteistyön hedelmä on hiljattain neljännesvuosisadan täyttänyt kulttuurikeskus Tampere Maja, joka tarjoaa matkailijoille erinomaisen majapaikan keskellä Tarttoa.

Tampere Majan vetäjänä pitkään toiminut Sakari Neuvonen kertoo, että moni matkailija on löytänyt Tarton sydämessä sijaitsevan kohtuuhintaisen majoituspaikan. Tampere Majasta on tullut suosittu majatalo esimerkiksi vierailevien yliopistoluennoitsijoiden keskuudessa.

Se on myös taidegalleria, johon eityisesti uransa alkuvaiheessa olevat taiteilijat voivat saada työnsä näytteille lahjoittamalla yhden taideteoksen korvaukseksi majatalolle. Tampere Majan seinillä on esillä parisensataa työtä menneistä näyttelyistä. Niistä on muuten tulossa oma näyttely tänä syksynä. Ja kaikki aloittelevat taiteilijat, nyt kannattaa hakea omaa näyttelyaikaa kulttuurikeskukseen (hakuaika on lokakuun 2022 loppuun saakka).

Suosittu suomalaisten
opiskelukaupunki

Tartto on kiinnostava yliopistokaupunki, siellä opiskelee satoja suomalaisia. Tänä syksynä aloitti lääkäriopinnot myös sukulaistyttömme Saga. Kansainvälisellä opintolinjalla on hänen ryhmässään vain neljä muun maan kansalaista, loput 24 ovat suomalaisia.

Saga esitteli meille opiskelukaupunkiaan, josta saattoi aistia nuorekasta ja miellyttävää keskieurooppalaista tunnelmaa. Testasimme La Dolce Vitan, joka näytti olevan myös paikallisten suosiossa. Viihtyisä paikka, johon olisi saanut ottaa mukaan myös koiran. Pizzat olivat kohtuuhintaisia ja maukkaita.

Yli kaksikymmentä vuotta Tartossa asunut, Tampere Majan vetäjä Sakari ja hänen vaimonsa Tiia ovat aktiivisia toimijoita suomalaisten yhteisössä. Vaimo on suomenkielisen koulun rehtorina, opetusta on tarjolla yhdeksänteen luokkaan saakka. Tartossa asuu pysyvästi noin seitsemänkymmentä suomalaista. Tampere Majan alakerrassa sijaitsee entisajan tunnelmaa huokuva kokoontumistila, jossa voi pitää seminaareja. Ja tietysti siellä lämpiää myös suomalaisten rakastama sauna.

Sakari suosittelee Tarttoa kulttuurista pitäville matkailijoille, juhlijat jäävät onneksi Tallinnaan hurvittelemaan. Siksikin Tarton katukuva on siisti – sitä paitsi alkoholin nauttiminen julkisella paikalla on sakon uhalla kielletty. Sakon vaara on myös, jos kulkee pimeällä ilman heijastinta.

Tarton helmi on Viron kansallismuseo, joka on rakennettu neuvostoaikaisen lentokentän päälle. Tartto oli Neuvostoliiton valtakaudella suljettu kaupunki sotilastukikohdan takia. Lapsiperheille on tarjolla AHHAA tiedekeskus. Museovisiitti jäi meiltä toiseen kertaan, hyvä syy matkustaa uudelleen Tarttoon. Ehkäpä jo ensi keväänä, jolloin joenrannan kahvilat ja ravintolat ovat avoinna.

 

 

2 kommenttia
sunnuntai, 18 syyskuun, 2022 by