Suomen suurin matkablogiyhteisö
Monthly Archives

Lomasykkeet kuntoon Kuortaneen Urheiluopistolla

Urheilijoiden suosima paikka soveltuu erinomaisesti myös lomailijoille, jotka haluavat nauttia herkullisesta ruoasta ja kauniista luonnosta. Ja jos kuntoiluvimma yllättää, niin tarjolla on runsaasti aktiviteetteja.

Olin 1980-luvulla useita kesiä töissä Kuortaneen Urheiluopistolla. Se oli unelmaduuni, sain vastaanotossa palvella urheilijoita ja kesäkursseille osallistuvia matkailijoita. Oli mielenkiintoista päästä kurkistamaan, miten paljon tuo urheilullinen paikka on vuosikymmenten aikana muuttunut. Ja onhan se: Kuortane-hallin naapurustoon on noussut useita isoja halleja, lisäksi vanhan Eppula-rakennuksen ja matalan ruokalan tilalla on komea kolmikerroksinen Liikuntahotelli.

Jotain sympaattisen samanlaista on edelleen aistittavissa ilmapiirissä liki neljänkymmenen vuoden jälkeenkin – mäntymetsässä sijaitsevan opiston ajaton tunnelma. Kuulen mielessäni, kuinka ennen vanhaan kuulutukset kaikuivat pitkin aluetta: ”Rehtori Lähdesmäki, puhelu odottaa, rehtori Lähdesmäki, puhelu.” Silloin ei todellakaan ollut somen täyttämiä kännyköitä.

On hämmästyttävää, että noin urheilullisessa paikassa aika jotenkin seisahtuu, sillä lailla hyvällä tavalla. Kaikkialla näkyy lapsiperheitä ja kaveriporukoita pelaamassa pallopelejä tai muuten vain viettämässä aikaa yhdessä. Hyväntuulista, rentoa ja reipasta meininkiä. Muistelin myös, kuinka hyvää ruokaa opistolla aina oli. Mieleeni on erityisesti jäänyt, kun osuin syömään samaan aikaan venäläisen koripallojoukkueen kanssa. Siinä jonottaessani tunsin itseni todella pieneksi, olin pelaajia napaan saakka.

Ruoka on edelleen opiston valtteja, ilokseni sieltä löytyi maukkaita vaihtoehtoja myös kasvisruokailijalle (ne kasvispihvit olivat ihan liian hyviä, tuli syötyä varmaan kuusi). Tulisista mausteista pitävän kannattaa ehdottomasti maistaa Alavuden Öljypuristamon kylmäpuristettua Chili-rypsiöljyä, siitä saa mukavasti potkua ruokaan kuin ruokaan.

Monimuotoisuus
on lisääntynyt

Kuortaneen Urheiluopiston henkilökunnasta on jäänyt mieleen paljon ihania tyyppejä. Muistan elävästi, kun Annu Ridanpää-Taittonen aloitti opistolla liikunnanopettajana. Virtaa oli kuin pienessä kylässä, eikä hymy. hyydy tiukoissakaan paikoissa. Iltavuorot vahtimestarina toimineen painija Harri Koskelan kanssa olivat monesti yllätyksellisiä, sitä ehdittiin töiden lomassa keksiä myös viattomia kepposia, kuten pilapuheluita.

Noihin aikoihin tuli vastaanottoon töihin Aila Rantamäki ja meistä tuli hyvät ystävät. Oli hauskaa, kun meitä luultiin monesti siskoksiksi. Minut on elämä vienyt muualle, Aila on työurallaan päässyt kokemaan opiston kasvun. Hän kertoo, että monimuotoisuus on kaikin tavoin lisääntynyt. Lajikirjo on kasvanut ja opistolla on tarjolla entistä enemmän erilaista ohjelmaa myös muille kuin urheilijoille.

Urheilurippileirien, leirikoulujen, luokkaretkien ja lasten liikuntaleirien myynnistä vastaava Aila on myös huomannut, että ihmisten tietoisuus Kuortaneen Urheiluopistosta vapaa-ajanviettopaikkana on lisääntynyt. Kymmenen vuotta sitten tuli vielä puhelinsoittoja, voiko opistolle majoittua muutkin kuin urheilijat. Nykyään suurin osa tietää, että Kuortaneella järjestetään monenlaisia lomia ja leirejä kaikenikäisille.

Aila kertoo, että opistolla on tehty kovasti porukalla töitä tietoisuuden lisäämiseksi ja siinä on onnistuttu. Kuortaneen urheiluopistosta on tullut koko kansan paikka. Monimuotoisuus on myös hänen työnsä rikkaus. Talvikaudella opiston täyttävät arkisin enemmän opiskelijat ja yritysten tilaukset, viikonloppuisin ja kesällä taas lomalaiset ja leiriläiset.

Läheltä löytyy
vaikka mitä
 

Vierailumme suvun naisten kanssa ajoittui sopivasti Kuortaneen kesätapahtumaviikolle, jolloin paikkakunnalla on paljon ohjelmaa ja entisiä kuortanelaisia visiitillä. Aika monta tuttua tulikin kohdattua urheiluopiston hulppealla rantaterassilla. Siellä ja Liikuntahotellin parvekkeilla voi nauttia uskomattoman kauniista näkymistä, olo on vähän kuin ulkomailla.

Hieno kokemus oli myös lähellä Aholankankaalla olevan tervahaudan sytytys. Paikallinen Lions Club pitää Nokiottien perinnettä yllä polttamalla tervaa juhlallisin menoin. Ihana vierailukohde sijaitsee aika lähellä opistoa Porraslammella. Vanhaa upeasti kunnostettua maatilamiljöötä emännöi Mia Vesala.

Lapsiperheille sopivia päivävisiittikohteita ovat Huvivaltio PowerPark ja Ähtärin Eläinpuisto. Ja Keskisen Kyläkauppa on vain puolen tunnin ajomatkan päässä Kuortaneen Urheluopistolta. Paikka on kaikessa korniudessaan näkemisen arvoinen, lisäksi sieltä löytää myös laadukasta ostettavaa.  Kannattaa sitten varata riittävästi ostosaikaa myös Nahkapaikkaan, jonka valikoima yllätti positiivisesti. Me ainakin opimme sen, että on turha piipahtaa Keskiselle vain muutamaksi tunniksi – siellä hurahtaisi helposti koko päivä.

Visiitti Kuortaneen Urheiluopistolle antoi mukavan jälkimaun, taidamme matkata sinne myös ensi kesänä. Ja vähän jäi mielen päälle kutkuttamaan, että jos aktivoituisi ja osallistuisi vaikka Kuortane Camp 55+ -viikonloppuun tai Hyvän olon päiville? Olisi siellä myös tarjolla Syksyn Superjumppa

 

Luovuuden keidas löytyy Somerolta

Missä piilee Someron salaisuus? Jotain merkillistä Somerossa on, kun sinne on pesiytynyt niin paljon taiteilijoita ja luovuudesta innostuvia vapaaehtoistoimijoita.

Tähän saakka Somero on ollut minulle vain epämääräinen piste Suomen kartalla, siellä jossain Turun liepeillä. Kun Timantti-idean mediamatkoja järjestävä Päivi Arvonen houkutteli minua Someron kaupungin vieraaksi, tuumin reissuohjelmaa tutkaillessani, että voisihan sitä päivän huonomminkin käyttää: kartanoita, näyttelyitä ja mahdollisuus verkostoitua uusiin ihmisiin. Enpä osannut aavistaa, että ensikosketus Someroon jättäisi pysyvän kiinnostuksen tuohon Varsinais-Suomen pikkukaupunkiin.

Aamukahvit upean Härkälän kartanon salissa antoivat esimakua siitä, että Somerolla eletään menneisyyttä kunnioittaen. Paluumuuttajat Soili Suominen-Hurme ja Raino Hurme ostivat vuonna 2005 romahtamispisteessä olevan kartanon piharakennuksineen. 1500-luvulta peräisin olevan kartanon nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1882. Radiotoimittajan vankalla ammattitaidolla historiakatsauksen pitänyt Raino Hurme kertoi kartanon värikkäistä vaiheista, aatelisista, Downtown Abbey -tyylisestä elämästä, konkursseista ja alati vaihtuvista isännistä.

Ja tietysti kummituksista, niitä on kuulemma kuolemaa ennustava mustapukuinen lempeä Hilma ja rennosti kuistilla tupakkaa polttava Eikka, jolla on 1930-luvun asu. Hilma on todennäköisesti elänyt aikana, kun kartano toimi kunnalliskotina. Eikka lienee puolestaan yksi kartanon omistajista, joka kuoli yllättäen viisikymppisenä. Sen verran höveli nykyinen kartanonherra on, että lupaa kummituksen valokuvaan ikuistavalle vieraalle ilmaisen lisäyön. Eikä tarvitse olla edes yhteiskuvaa, yksi kummitus riittää.

Kartanon 33. isäntäparilla kesti 15 vuotta kunnostaa rakennus loistoonsa. Nykyään siellä pidetään juhlia ja näyttelyitä, lisäksi on tarjolla majoitusta. Pysyvissä näyttelyissä on muun muassa taidetta Kiinasta ja Japanista, barbinäyttely sekä kokoelma hattuneuloja – innokkailla keräilijöillä on mukavasti neliöitä, joihin voi sijoittaa kaikenlaista kaunista. Tällä hetkellä kartanossa on myös Aavikon valoa ja menneisyyden jälkiäPäivi Arvosen valokuvia Egyptin aavikolta ja Saharan kalliotaiteesta.

Tiesitkö, että vajaa yhdeksäntuhannen asukkaan Somerolla on 13 kartanoa?

Luovien ihmisten
yhteisöllinen paratiisi

Seuraavana oli vuorossa visiitti Someron Kulttuurigalleriaan, jonka päänäyttely kertoo Kaija Aarikasta ja vaihtuva näyttely Kaari Utriosta. Jälleen aukko sivistyksessäni, en tiennyt heidän olevan kotoisin Somerolta. No ei Kaari Utrio olekaan, hän on muuttanut sinne 1970-luvulla.

Wau, lounaalle Jussin Baariin ilmestyi seuraamme ilmielävänä Kaari Utrio. Tämä retkihän muuttuu aina vain mielenkiintoisemmaksi. Someron kaupunki saa olla kiitollinen, että siellä asuu kirjailijalegendan kaltainen markkinointilähettiläs. Kaari Utrion kertomat tarinat hänen ja edesmenneen miehensä Kai Linnilän elämästä Somerolla viidellä vuosikymmenellä, siinä jos missä on suosituksia isolla ässällä.

Kaari Utrion tarinoista huokuu aito kiintymys Someroon ja siellä vaikuttaviin ihmisiin. Hän ihailee somerolaisten toimeliaisuutta ja luovuuteen kannustavaa ilmapiiriä. Siellä on ollut taiteilijaperheen hyvä toteuttaa omia kutsumuksiaan. Kaari Utrion mukaan Somero on Suomen taiteilijamyönteisin kaupunki, taiteilijoiden paratiisi. Kaupungissa asuukin harvinaisen paljon luovan alan ihmisiä.

Suomen suurin kesätori Somernimellä sai alkunsa, kun 35 vuotta sitten Kai Linnilä pohdiskeli naapurien kanssa, että pitäisi saada yhteinen tapaamispaikka. Tuumasta toimeen, nykyään Somero-Helsinki maantien varrella sijaitsevalla tapahtumapaikalla kohtaa kesälauantaisin tuhansia ihmisiä. Tori pyörii vapaaehtoisvoimin ja suosiosta kertoo se, että muutamat torikauppiaat ovat olleet mukana alusta alkaen.

Muistojen kultaa
Hovilan kartanossa

Hovilan kartanon kivinavetan yläkertaan on luotu tunnelmallinen kylänraitti 1950–1960-lukujen elämästä. Avarasta tilasta löytyy kaikkea koululuokasta kampaamoon, tuon ajan autoja ja elokuvateatteri. Oppaana muistojen matkalle toimii kartanonrouva Arja Torkkomäki. Entinen lentoemäntä siivittää vieraat taidolla tarinoihin ja tunnelmiin. Asiaan perehtymättömänkin on helppoa uskoa, että taustajoukoissa on vaikuttanut asiaan hyvin perehtyneitä ammattilaisia, niin hienosti näyttely on rakennettu.

Mieleeni jäi tarina pariskunnasta, jossa vaimo oli nähnyt näyttelystä kertovasta ET-lehden jutun kuvasta, että heidän ensimmäinen kuplavolkkarinsa on siellä esillä. Mies ei aluksi uskonut, mutta kun rekkari todisti näin asian olevan, autoa lähdettiin paikan päälle ihmettelemään. Ja kyllähän siinä kohtaamisessa tuli raavaalle miehellä tippa silmäkulmaan.

Jyhkeän kivinavetan yläkerta on näyttelytilana paras mahdollinen, sillä se on rakennettu kattorakenteiden varaan ilman kannatinpylväitä. Itse rakennus on jo nähtävyys, ja sen näyttely jotain ainutlaatuista. Tulee hiki, kun ajattelen kahdesti vuodessa tehtävää suurta urakkaa: kaikki näyttelyesineet siirretään talveksi suojaan sisätiloihin ja palautetaan entisille paikoille taas keväällä.

Hovilan kartanon päärakennus valmistui 1841 ja avattiin restauroinnin jälkeen yleisölle 2011. Kesäaikaan on mahdollista järjestää tilassa juhlia. Kartanon päärakennuksessa on heinäkuussa esillä Kari Suomalaisen grafiikkaa, oivalluksia ja sivalluksia, lisäksi sieltä löytyy graafikko Heikki Paakkasen elämänmakuista kommentointia.

Päiväretki päättyy suosittuun matkailunähtävyyteen, laulaja Rauli Badding Somerjoen perheen vanhalle kioskille. Suomalaisen rockin uranuurtajaa käy kioskilla muistelemassa faneja jopa ulkomaita myöten.  Pieni polku johdattaa kotitalolle, joka on hiljattain kunnostettu ja on edelleen suvun kesäpaikka. Liikuttavan vaatimattomista olosuhteista on tämä taiteilija musiikkiuralle ponnistanut.

Aikamoisen palan Someroa ehtii kokea päivässä, mutta paljon jäi vielä seuraaviin kertoihin. Miellyttävä maaseutukaupunki, joka on myös todellinen tanssipitäjä. Jos vain kesän aikataulut antavat myöten, seuraava Someron reissuni suuntautuu Somerniemen kesätorille, tanssimaan Esakallioon tai Ämyriin ja katsomaan Satumaan kuningas -kesäteatteria. Lisäksi on varattava parisen tuntia shoppailuaikaa Muotiputiikki Helmeen, jossa ehdin nyt käydä vain pikaisesti. Toinen toistaan kauniimpia mekkoja ja hurmaava yrittäjä Anita Hallapelto, jonka innostus tartuttaa iloa ympärilleen.