Suomen suurin matkablogiyhteisö

Onnen kuplassa Oulussa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Sen piti olla vain yhden yön pikku piipahdus matkalla Saariselälle, virkistävä poikkeus normihotellien tarjontaan. Yllättäen siitä tulikin hurahdus igluihin ja portti avantouinnin kihelmöivään maailmaan. Yö Oulussa iglussa on otettava uusiksi kesäaikaan.

Oulunjoen rannassa pyörii mielenkiintoinen matkailuyritys, joka ei sananmukaisesti lepää laakeereillaan. Koivurannan Saunalautta Oy:n toiminta keskittyi aluksi kesäkauteen, jolloin saunalautta ja kaksi iglua tarjosivat jokielämyksiä kauniissa maisemissa.

Nykyään toimintaa on ympärivuotisesti, sillä oululaiset ovat ottaneet saunalautan avantoineen ja ulkoporealtaineen virkistyspaikakseen. Testasimme iglun oheistoimintoineen sopivasti viikonloppuna, perjantai-iltana oli yhteissaunassa ja ulkoporealtaassa ystävällistä ja puheliasta porukkaa.  Mieleeni muistuivat entiset ajat karavaanarina, jolloin leirintäalueiden saunassa koki samanlaisia fiiliksiä.

Visiitti jää muistoihini merkittäväksi myös siksi, että ensimmäistä kertaa ymmärsin avantouinnin ytimen. Olin kyllä joskus kokeillut pulahtamista jääkylmään veteen, mutta aamusaunan jälkeinen kastautuminen avasi kaikki aistini. Tämän tunteen haluan kokea useammin. 

Parin kilometrin päässä Oulun keskustasta sijaitsevat iglut tarjoavat erikoisen yöpymiselämyksen. Ne ovat talven parkissa rannassa suositun ulkoilureitin vieressä. Urheilullista porukkaa nuo oululaiset, muutama lenkkeilijä juoksi iglumme ohi vielä iltayhdeksältä.

Iglu on hyvin varusteltu, sieltä löytyy ylellisen parisängyn lisäksi vessa ja minikeittiö. Se muistuttaa sisustukseltaan vähän matkailuautoa, mutta tunnelma on jännän ajaton. Vaikka sieltä löytyy wifi Netflixin katseluun, niin ei käynyt leffailta mielessäkään. Saunomisen jälkeen oli taivaallista vain löhöillä sängyssä lasikaton alla, kuunnella musiikkia ja nauttia näkymistä.

Kun heräsin aamuviideltä, silmien edessä avautui luminen maisema. Kuvittelin, että miltähän tuntuu majoittua igluun Lapin tunturissa, jossa ikkunasta näkyy poroja. Ajatukset siirtyivät ensi kesään ja mahdollisuuteen kokea igluyö uudelleen, kun sillä pääsee reissaamaan joelle. Näen jo meidät mielessäni lipumassa hellepäivänä hiljakseen pitkin Oulujokea, pulahtavan uimaan ja nauttimassa illallista iglun pikkuisella terassilla.

Finnlines toi kotiin hotelliolosuhteissa

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ

Kun matkustaa autolla viidessä päivässä Italiasta Suomeen, viimeisen matkaetapin mukavuuksilla on merkitystä. Kokemuksen kruunasi yösauna meren aalloilla.

Paluumatka italiasta Cilenton rannikolta oli täynnä yllättäviä käänteitä, pikaisia yön yli visiittejä kauniisiin Euroopan kaupunkeihin ja loppuhuipennuksena ylellinen Finnlinesin laivamatka Kapellskäristä Naantaliin. Ensimmäinen yllätys tuli maanantaina jo Firenzen korkeudella, kun koronapassit tuuttasivat punaista paikallisessa Mäkkärissä. Emme olleet ihan kartalla siitä, että Italiassa oli tullut uusi neljän kuukauden sääntö rokotusten voimassaoloon. Olimme siis sananmukaisesti päiväysvanhoja.

Menivät kieltämättä vähän biorytmit uuteen asentoon, kun hotelli ei ottanut meitä sisään. Varauduimme jo nukkumaan seuraavat yöt autossa. Onneksi löytyi hotelli, jossa vastaanotossa tehtyjen negatiivisten koronatestien jälkeen saimme majoittua. Matka jatkui nopealla vaihteella Sveitsiin, siellä onneksi oli rokotuksilla pitempi voimassaoloaika.  Helpotuksen huokaus, olimme jälleen vihreän Green Passin omaavia.

Sveitsin Luzern on huikean kaunis kaupunki, sinne pitää päästä uudelleen. Samoin Saksan Hannover, vaikka muuten Saksa tuntui tylsän harmaalta iloisen Italian jälkeen. Vähän kuin olisi ollut jo Suomessa. Toisaalta jo Saksassa huomasimme, että koronarajoitteet lievenevät mitä pohjoisemmaksi mennään. Koronapassia ei enää kyselty ja maskeja näkyi harvoilla.

Tanska on virkistävä maa ajoreitillämme. Siellä korona on kuitattu historiaan ja Kööpenhaminan hotellit täyttyvät matkailijoista. Meillä oli tosi viihtyisä Ansgar-hotelli keskustassa, vahva suositus. Kannattaa ehdottomasti poiketa Tivolin ravintola Anarkistissa, sen tunnelma ja oluet ovat huippuja. Pyysin lupaa käydä ravintolan terassilla kuvaamassa Tivolia, joka oli suljettuna ja niin kaunis valoissa. En voinut itselleni mitään, valot kutsuivat minut aina vain syvemmälle huvipuistoon. Olo oli kuin Liisalla Ihmemaassa, uinuva Tivoli oli mykistävän kaunis. Kunnes havahduin ystäväni Annikan huutoon: ”Outi, äkkiä pois sieltä, siellä on valvontakamerat!”

Hyttiluksusta ja kikatuskohtauksia

Viimeisenä matkapäivänä oli ohjelmassa Ruotsin läpiajo pikku visiitillä Tukholmassa ja pääsy ajoissa Kapellskärin satamaan, josta lähti Finnlinesin laiva kohti Naantalia. Perjantai-iltana väsymys ja matkan jännitykset – koronapassisekoilut, yllättävät välähdykset autobaanoilla ja isojen kaupunkien mystiset ilmanlaatuvaatimukset – aiheuttivat hysteerisiä kikatuskohtauksia.

Finnlinesin M/S Finnswanin ikkunallinen LUX-hytti yllätti todella positiivisesti. Kahteen suuntaan aukeavat ikkunat, vahvoilla väreillä sisustettu hytti ja hulppea parivuode tuntui enemmän hotellihuoneelta kuin laivan hytiltä. Tämä toimii erinomaisesti myös perhematkustajille, sillä LUX-hytissä on myös vuodesohva ja ylävuode. Niihin mahtuvat nukkumaan myös aikuiset.

Googlettamalla selvisi, että tämä matkustaja-alus on rakennettu vuonna 2007 Italiassa. Ei siis ihme, että se tuntui sydäntalven saapasmaassa asuneesta niin hyvältä. Mieleeni palautui vahvasti kolmen vuoden takainen Finnlinesin laivamatka Travemündesta Helsinkiin, siinä laivassa ja tässä on jotain samaa. Kun kerroin tästä laivan henkilökunnalle, selvisi että kysymyksessä on sisarlaivat, italiaksi sorellat.

Minulle kerrottiin myös, että tällä reitillä liikennöivät Finnswan ja Europalink ovat Helsinki-Travemünde välillä liikennöivien kolmen eli Finnstar, Finnlady ja Finnmade sisaraluksia, joskin jo reitin konseptin takia palveluiltaan erilaisia. Esimerkiksi tax-free-myymälä on Kapellskär-Naantali-reitillä suurempi.

Meillä oli Annikan kanssa etukäteen kuvitelma, että laivamatkasta tulee simppeli Pohjanlahden ylitys, jossa on tarjolla perinteistä kotiruokaa. Pitkähkön pizzakauden jälkeen tuo tuntui ihan tyydyttävältä vaihtoehdolta. Tällä reitillä matkalipun hintaan kuuluu illallinen ja aamiainen. Vähän tuli taas sekoiltua, kun meidän kellomme olivat Ruotsin ajassa ja laiva liikkui Suomen tahtiin. Nippa nappa ehdimme illalla syömään – kokille lähtee kiitokset erittäin maukkaista herkuista.

Hyttimatkalla silmiin osui seinällä sana, jota olimme kaivanneet eniten Suomesta. SAUNA. Kerran joimme jopa Italian vuoristossa saunaoluet ihan vain ikävästä kuumaan löylyyn. Ei siinä kulunut kuin pari minuuttia, kun olimme hakeneet hytistä pyyhkeet ja istuimme vähän ennen puoliyötä nirvanassa saunan lauteilla. Todella upeaa, että Finnlines tarjoaa kotiintulosaunat väsyneille matkaajille.

Oli jännittävää hipsiä pyyhkeisiin kietoutuneina ravintolan ohi laivan kannelle vilvoittelemaan. Täysikuun valossa alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että Suomen talvi ei tunnukaan enää niin suurelta möröltä. Kun me muuttolinnut palaamme, se on selvä kevään merkki.

 

Ortigian saaren terapiavoimaa

Matkakohteesta saa eniten irti, kun paikallinen asukas vie sinut aitoon elämänmenoon, kertoo tarinoita ja tutustuttaa ihmisiin. Reissullamme Sisilian Syrakusassa polkumme johti terapeutti Adriana Sillitin terassille, hikiselle zumbatunnille ja kiihkeään asuntokuumeeseen. Adriana vei minut myös tutkimusmatkalle omaan hyvinvointiini.

Sisilian Syrakusan maaseudulla syntynyt Adriana Sillitti on elänyt kansainvälisen kierroksen ennen kuin hän palasi kotiseudulleen. Ranskassa ja Sveitsissä asunut, koulumaailmassa johtajana toiminut nainen näki työssään niin paljon ihmisten välisiä ratkaisemattomia haasteita, että päätti itse oppia paremmaksi ymmärtäjäksi. Taustalla vaikuttivat myös rankat omat elämänkokemukset, kaksosten kolmannen sisaruksen kuolema heti syntymän jälkeen, synnytyksen jälkeinen masennus ja työssä tullut burnout.

Koulumaailman jälkeen hän työskenteli Sveitsissä hyväpalkkaisena liikkeenjohdon konsulttina ja valmentajana. Toimet henkilöstön uudelleensijoittamisessa eivät tuntuneet riittäviltä, Adriana halusi auttaa ihmisiä ratkaisemaan omat ongelmansa, ei vain jatkamaan uudessa työpaikassa vanhojen vaikeuksien kera. Hän muutti takaisin Sisiliaan ja ryhtyi yrittäjäksi ja pitää nyt terapiaistuntoja etänä sekä vastaanotollaan Syrakusassa. Lisäksi hän matkustaa tarvittaessa asiakkaan luokse. Terapeutin työkieliä ovat englanti, ranska ja italia. Asiakkaita on ollut myös Suomesta.

Adriana on opiskellut johtamispsykologiaa ja terapiaa. Hän innostui erityisesti vanhoista hyviksi koetuista hoitomuodoista ja yhdisteli niitä taitavasti nykytieteen uusimpiin virtauksiin. Relaksoiva hoitokapseli, Fengshui, eteeriset öljyt, kehon sähköilmpulsseihin perustuvat analyysit – nuo ja monet muut hoitomuodot kuuluvat palettiin. Adriana on onnistunut esimerkiksi lapsuuden traumojen hoidossa, erilaisten pelkotilojen poistamisessa ja ihmisten välisissä suhdekriiseissä.

Adriana räätälöi terapian aina henkilökohtaisesti. Jos asiakas haluaa, siihen voi kuulua myös vaikka sukeltamista, vaeltamista vuoristossa tai Adrianan bravuuri, herkullisten ruokien kokkausta. Hänellä on tarjolla myös majoitusta hulppeassa rantatalossaan, joten hoitopakettiin voi sisällyttää kokonaisen hermoloman.

Herättelevä matka minuun

Olen viime kuukausina ihmetellyt, miksi henki ei tunnu kulkevan vapaasti, vaikka en koe olevani stressaantunut. Ajatuksissa on jopa vilahtanut, että mahdanko olla tietämättäni sairastanut koronan ja jälkioireina on heikko hapenottokyky. Ja hiukset, ne eivät ole laisinkaan niin hyväkuntoiset kuin muutama kuukausi sitten. Mitenkähän terveyteni laita oikeasti on?

Oli mielenkiintoista päästä Adrianan tekemään Quantum Resonance -testiin, jossa sain käteeni puristettavaksi sähköinstrumentin. Se lukee kehon taajuuksia ja antaa valtavasti tietoa nykytilanteesta – herättelevää sellaista. Tietokoneen näyttö kertoi, että isoimmat ongelmani ovat kollageenin puute, tapa syödä liian nopeasti, vääränlainen ravinto ja mikä pahinta, heikentynyt hapenottokyky rasittaa jatkuvasti sydäntäni.

Huh, olihan kuumottava trippi. Tässähän pitäisi pistää elämä ihan uuteen asentoon. Sain Adrianalta hyviä neuvoja, joilla voin tehdä kunnollisen korjausliikkeen muun muassa säätämällä kivennäisaineet oikealle tasolle. Hyvä hoitokeino on myös mennä merenrantaan ja hengittää syvään samaan tahtiin aaltojen kanssa. Tutustuin myös korkealaatuisiin eteerisiin DoTerra-öljyihin, muutama lähti matkaani testimielessä.

Kansainvälistä yhdessäoloa

Italian kämppäkaverini Annika ja minä olemme toivoneet, että verkostoituisimme mahdollisimman paljon paikallisten ihmisten kanssa. Onneksi satuimme kävelemään ensimmäisenä iltana Syrakusassa Adrianan ja hänen tyttärensä Larissan kodin ohi ja näimme, että terassilla istuskeli iltaa viettämässä naisporukka. Kysyimme, että onkohan tämä ravintola: ei ollut, mutta saimme kutsun viinilasilliselle. Itse asiassa rakennuksessa on toiminut kotiravintola ja se on nyt vuokrattavissa, mikäli joku haluaa perustaa ravintolan Syrakusan vanhaan kaupunkiin.

Kansainvälisen Adrianan ystäväpiiriin kuuluu mielenkiintoisia persoonia. Olemme Annikan kanssa tutustuneet muun muassa Serenaan, joka työskentelee Lontoossa markkinointialalla ja Mirtaan, jonka työ on media-alalla Miamissa. On ollut hauska huomata, miten helposti sitä suomalaisena soljahtaa sisilialaiseen kulttuuriin. Aamukahvilla merenrantaravintolassa tulee sydänalaa kutkuttava tunne, että tännehän voisi oikeasti asettua pitemmäksikin aikaa. Elämä pienellä saarella sijaitsevassa vanhassakaupungissa sykkii komeiden rakennusten keskellä leppoisana ja elinvoimaisena.

Muutaman päivän aikana me kolme naista – Adriana, Annika ja minä – olleen tehneet yhteisen matkan ajatuksiimme, elämänkokemuksiimme, ikäviin ja iloisiin muistoihin sekä tietenkin tuleviin unelmiimme. Olemme myös olleet zumbatunnilla, käyneet viinitastingissa ja ajelleet Adrianan lapsuuden maisemissa. Voimaannuttavalla ajatusmatkallamme olemme huomanneet, että onni koostuu samoista elementeistä: terveydestä, rakkaista ihmisistä ja läheisyydestä. Auringon paisteesta ja naurusta. Mahdollisesti myös yhteisistä työprojekteista ja Sisiliasta.

Tuo viisas ja lempeä nainen juurrutti minuun kipinän pienestä Ortigian saaresta, se kuumottaa mieltäni ja sydäntäni. Hän myös opetti, että harmonisen elämän taikasanat ovat Balance ja Exactly – tavoittele tasapainoa ja kerro tarkalleen, mitä tarkoitat.

Ps. Adrianan ja hänen tyttärensä Larissan vieraaksi pääsee myös Airbnb:n kautta: https://bit.ly/3s4MfD5

Capisci, se on menoa nyt sorella!

Ystävyys voi siivittää huikeisiin seikkailuihin. Joskus sitä onnistuu ja löytää sielunsiskon, jonka kanssa voi muuttaa vaikka Suomen kylmää talvea pakoon Italiaan. 

Se lähti lapasesta viime syksynä ihan viattomasta puhelinsoitosta. Muutama vuosi sitten Espanjassa asuessani ystävystyin Annikaan, jonka kanssa koirat ja ajatukset tuntuivat heti kulkevan samassa tahdissa. Koronan vaivaamassa maailmassa kahta levotonta seikkailijasielua alkoi iltojen pimetessä ahdistaa: pitäisi päästä taas kylmyydestä lämpöön ja valoon.

”Miten olisi, jos lähtisimme yhdessä talveksi Italiaan?”
Viaton heittoni Annikalle jäi kytemään alitajuntaan. Kun sitten yhtenä yönä valvoessani tuli netissä vastaan hurmaava 1890-luvulla rakennettu mökki eteläisessä Italiassa, viesteilin syötteen Annikalle.
”Nyt löytyi meille potentiaalinen majapaikka.”

Ja hupsista, tuo toinen samanmoinen nappasi kopin ja pian singahti Suomesta WhatsApp-viestejä Italiaan. Kysäisin mieheltäni, että mitäs hän tuumisi talvesta kahden puheliaan naisen ja parin koiratyttösen kanssa. Ei kuulemma olisi ollenkaan mahdoton yhtälö ja täällä me nyt sitten elelemme Italian auringon alla kuin uusnuoret konsanaan, kolmistaan edullista pastaa kokkaillen. Annikan mies on tulossa myös tänne, kunhan töiltään ehtii.

Olen yllättynyt, miten mutkattomasti paluu opiskeluaikojen soluasumiseen tapahtui. Jokainen osaa ottaa oman tilansa ja hakea rauhaa, kun sitä kaipaa. Minulle omia hetkiä ovat aamut, jolloin herään kuuden kieppeillä kirjoittamaan. On huikeaa seurata ikkunasta, kuinka aurinko valaisee maiseman.

Mutta vielä mykistävämpää on iltapimeällä, kun sadat valot loistavat lähikylissä ja vastakkaisella rannalla sijaitsevalla Amalfin rannikolla. Siitä näkymästä ei voi saada tarpeeksi.

Eläimellistä menoa
jouluaattona

Mökkimme sijaitsee vuorella noin parin kilometrin päässä San Marco di Castellabate -kylästä. Vuorelle vievän tien varrella on vain muutama talo ja tienoilla pyörii aika monta kissaa. Surukseni valkoinen Blancoksi nimeämä kaunotar kuihtui silmissä sairauden uuvuttamana eikä enää ilmestynyt ovellemme.

Muutenkin kissat äänestivät jaloillaan, kun Annika saapui joulukuussa mökille koirien kera. Ainoastaan pikkuinen Snadiksi ristimämme kissanpentu uskaltautui aamuvarhaisella tervehtimään ja vaatimaan nälkäisenä ruokaa. Minua huolestutti, että kuinka tuo pikkukisu selviää, kun emme enää maaliskuussa ole ruokkimassa sitä. Onneksi yhtenä päivänä näin, kun mökkitiellämme ajoi auto hitaasti ja pikkukisu juoksi sitä kohden. Vanha mies avasi auton oven ja kissa hyppäsi kyytiin. Kysyin mieheltä, että onkohan hän kisun omistaja. Kyllä vain ja oikea nimi on muuten Piccolo. Mikä onni, enää ei ole huolta kissanpennusta.

Annikalla on kaksi jackrussellia, nelivuotias Panda ja kaksivuotias Jacklin. Nuorempi on innokas puuhastelija (katso video), Jacklin tykkää leikkiä kaikkien kanssa. Myös mökin naapurissa laiduntavien lampaiden, jotka eivät olleet ihan yhtä innostuneita vauhdikkaasta koirakaverista. Jouluaattona Jacklin aloitti ”jahtaamisleikin” lampaiden kanssa sillä seurauksella, että yksi lampaista karkasi kauhuissaan aitauksesta. Siellä me sitten porukalla etsiskelimme hämärtyvässä aattoillassa kadonnutta lammasta.

Jouluaamun suuri TAPAHTUMA oli, kun Annika kävi laskemassa lampaat ja kaikki NELJÄ olivat aitauksessa. Nyt siellä aitauksessa asustaa viideskin lammas, karitsa nimeltään Arvo. Me saimme kunnian nimetä sen suomalaisittain.

Mökki maailmankuulun
oliivitarhan naapurissa

Vaikka olemme asustelleet täällä Cilenton rannikolla vasta muutamia viikkoja, sen asukkaiden ystävällisyys on tehnyt suuren vaikutuksen. Käymme kolme kertaa viikossa mieheni kanssa kuntosalilla, jossa on aina sama porukka treenaamassa. Jokainen tervehtii ja tunnelma on tosi kotoisa. Vaikka meillä ei ole yhteistä kieltä (vain salin vetäjä osaa englantia), niin se ei haittaa. Treenaaminen on yhteinen kieli, jota kaikki sujuvasti puhuvat.

Naapurissa olevaa hulppeaa taloa asustavat sveitsiläiset Gennaro ja Margherita, ystävällinen ja eläinrakas pariskunta. He ovat kunnostaneet talonsa vuosien aikana vanhasta kivikehikosta upeaksi lukaaliksi, lisäksi suuressa oliivitarhassa on harmoninen kokonaisuus piharakennuksia ja idyllinen vierasmökki, jossa asui aikaisemmin tilan puutarhuri.

Gennaro on eläkkeelle jäänyt pankkiiri, joka on innostunut puutarhanhoidosta ja oman sadon kasvattamisesta. Hänen vaimonsa Margherita puolestaan kehitti Casa del Sol -tilalla kasvavista oliivipuiden öljystä niin huipputuotteen, että se on viime vuosina palkittu useaan otteeseen maailmalla. Suunnitelmissa on, että ensi syksynä osallistumme maailmankuulun oliivitarhan sadonkorjuutalkoisiin. Sinne tapaa tulla apuvoimia ympäri Eurooppaa ja kauempaakin.

Giovannin rytmittämää
mielenrauhaa

Parasta tässä yhteisöllisyydessä on ehdottomasti Giovanni, talvikotimme omistaja. Hän kurvailee arkiaamuisin 40 vuotta vanhalla Fiat Unolla vuorille mökkimme oliivitiluksille, jossa hänellä on oma miesluola. Parikymppisenä Paavin palvelukaartissa ollut Giovanni on ottanut Annikan ja minut siipiensä suojaan. Harva se päivä hän ilmestyy mökille itse kasvatettujen tuoreiden hedelmien, vihannesten ja yrttien kera.

Annikalla ja Giovannilla oli yhteinen koira-aitausprojekti ja siitäkös tuo aktiivinen papparainen innostui: hän huomasi Annikasta, että suomalaiset naiset ovat ahkeraa työväkeä. Täällä alkoi työleiri, jossa erityisesti Annikalla on iso rooli olla isännän assistenttina.

Olen hengaillut mukana työporukassa sen verran, että en menetä täysin asemaani Giovannin silmissä. Noista italiaismiehen vilkkusilmistä puheen ollen, oli todella ihana huomata, kuinka vanhan herran olemus syttyi, kun hän sai seuraa pihapuuhiinsa. Lievästi jännittyneenä odotan, millaisen pihaprojektin hän meille seuraavaksi keksii. Terassin alla on keskeneräinen huone, johon voisi remontoimalla rakentaa lisämajoitustilaa mökkivieraille…

Kolme vuotta sitten Espanjassa alkanut ystävyys Annikan kanssa on vahvistunut Menoa Dmc Oy yhtiökumppanuudeksi ja italialaiseksi sorella-sisaruudeksi, joka kannattelee sitten vanhoinakin päivinä. Alun perin oli suunnitelmissamme jatkaa matkaa tammikuun puolivälissä Sisiliaan, mutta päätimmekin jäädä tänne vielä kuukaudeksi. Castellabaten vuorella meidän on hyvä olla, täällä on tarjolla kauniita maisemia ja sitä kaivattua mielenrauhaa. Ja kun levoton mieli valtaa, voi lähteä pikku seikkailuille toinen toistaan idyllisempiin naapurikyliin.