Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Maailman ääriin Ms. Sylvialla

tiistai, lokakuu 6, 2020

“Seikkailun mastossa loistava myrskylyhty näkyi selvästi,

yksinäinen tähti,

joka liukui uloimmaisten saarien ohi ja jatkoi vakaasti matkaansa avomerelle.”

Tove Jansson: Muumipappa ja meri( Pappan och havet, 1965)

Maailman ääriin Ms. Sylvialla

Näyttää nyt vahvasti siltä että pitäisi alkaa pakata muonaa veneeseen ja valmistautua muutaman valtameren ylitykseen. Jos tästä Tammisaaresta tai vaikka Hangon eteläisimmästä kärjestä ottaisi ensin suunnan vaikka kohti Gotlantia, ja sitten Tanskan salmen jälkeen tekisi päätöksen että kumpaa kautta lähtisi.

Olisiko parempi navigoida Afrikan vai Siperian ympäri, kumpaakohan kautta olisi eka perillä jos vaikka ensi viikonloppuna lähtisi matkaan? Ennen reitin valintaa pitäisi kai punnita merivirrat, sään muutokset  ja merten rosvot. Syksy saapuu pohjoiseen mutta eteläisellä pallonpuoliskolla kevät on jo pitkällä.

Muonan lisäksi mukaan lähtisi kaikki tuliaiset joiden lähettäminen ei ole ollenkaan ollut helppoa viime aikoina. Postin kautta lähetetyt paketit eivät ole päässeet perille ei Australiassa eikä monessa muussakaan  maassa sitten alkukesän. Korona on vaikuttanut ihan kaikkeen. Jostain syystä juuri pakettien kulkemattomuus on tuntunut erityisen vaikealta. Vaikka kaikkein vaikeinta on tietenkin matkustuskielto. Mutta että pakettiakaan ei voi pistää matkaan! Pieniä yllätyksiä, herkkuja ja synttärilahjoja. Ei mitään. Kaikki lähetettäväksi tarkoitetut asiat muodostavat jo tornin ruokahuoneen apupöydällä.

 

Onneksi on sentään puhelimet, kuulo-ja näköyhteys. Yhdessä voi onneksi ajaa töihin, kokata, viettää iltaa ja nauraa. Vaikka ikävä kuinka itkettää, siihen ei kannata tuhlata yhteisiä hetkiä. Nyyhkin ja ikävöin sitten itsekseni.

Ennen köysien irroittamista laiturista täytyisi varmaan vielä selvittää minkälaisia maahantuloproseduureja tai pakollisia karanteeneja siitä seuraisi jos omalla paatilla rantautuisin Australian länsirannalle. Osaisivatkohan vastata edes Suomi-Australia seurassa? Siitä voisi sitten vaikka autolla jatkaa koko maan halki, yli 4000 kilometriä aina toiselle puolelle New South Walesiin. Siellä tyttäreni saapastelee cowboy-hattu päässä hevoset ja koirat kintereillään. Ehkä viranomaiset toivottaisivat säälistä tervetulleiksi jos kertoisin että en jaksa odottaa enää päivääkään jotta saan halata omaa lasta. Nyppästä heinän hänen hiuksista ja tarjoutua hieromaan rankasta työstä kovettuneita hartioita. Alkaa olla jo aika pitkä aika viime joululomasta.

Koska lentoja menee nyt harvakseen ja karanteenikin on pakollinen, onhan se omalla paatilla lähdettävä. Ainakin haaveissa.

Pitkin merta joka levittäytyy kaikkialle. Jota pitkin pääsee mihin vaan.

Istun Ms. Sylvian kannella ja haaveilen. Suljen silmät ja annan aaltojen keinuttaa. Ajatuksissani matkustan etappi kerrallaan. Halki Itämeren, Pohjanmeren ja siitä sitten kohti Jäämerta, eteläistä tai pohjoista, kumpaan suuntaan sitten päädynkään. Tunnen tuulet ja levän tuoksun. Lasken kalliot ja tähyilen kaukana siintävään horisonttiin.

Luotan että merilintujen huudot ja lentoradat ohjaavat eteenpäin. Itämeri, Pohjanmeri ja Jäämeri.

Ja vihdoinkin, Kapteeni Cookin jalanjäljissä kohti Intian valtamerta, trooppisia syklooneja väistellen.

Vaikka kuinka toivoisin, taitaisi reissu olla liikaa meidän pikkupaatille,

vaikka merikelpoinen onkin.

Lapselle ja lapsen aussiperheelle hankitut  lahjat ja herkut odottavat edelleen lähtölupaa.

Samoin minä.

Kunhan vain rajat aukenevat, lähden matkaan. Ilma-, maa- tai meriteitse. Se on varma.

G’day mate! As soon as it’s possible!

– Nina-

 

“Lopuksi hän antoi veneen ajelehtia ja meni sen pohjalle maata ja lauloi,

ja Vikenissä ja Rödholmilla kaikki kuulivat kun hän lauloi illansuussa ja tiesivät,

että siellä se Anna makaa isona ja iloisena ja lämpöisenä ja viis veisaa maailman menosta.

Juuri sitä hän tahtoi.”

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär ( Bildhuggarens dotter, 1968)

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply