Yleinen

Hei mutsi, täällä kaukana kaikki on vähän erilaista

lauantai, marraskuu 2, 2019

Auton mittari näyttää 22 astetta lämmintä vaikka kello on vasta 3.30am. Huh taitaa tulla kuuma päivä, tuumaan ja siemaisen kahvia. On marraskuu eikä tänäkään vuonna tarvitse miettiä tulevia pakkasia, talvivaatteita tai mitään muutakaan talveen liittyyvää. Sen sijaan saan kaivaa esiin tuulettimet ja alkaa pakastamaan vettä kuumien päivien varalle. Täytyy myös piilottaa kaikki hupparit ja villapaidat ja ehkä hankkia muutamat uudet bikinit. Ehkä tänä vuonna ehdin myös ruskettumaan, mutta en ota siitä mitään stressiä.

Viimeiset puolitoista vuotta tässä kovin ihmeellisessä maassa ovat opettaneet minulle vaikka ja mitä,  ja sisälleni on alkanut kasvaa pieni australialainen. Olen oppinut ymmärtämään lyhenteitä ja slangia vaikka alussa olinkin kovin hämmentynyt farmareiden kielenkäytästa. Edellinen pomoni sanoi aina : “Okay smoko time, see you soon!” ja jätti minut yksin hevosten kanssa. En todellakaan tiennyt mistä oli kyse joten jatkoin työskentelyä kunnes han palasi ja sanoi: “Did you have a good smoko?” nyökkäsin vain ja jatkoin töiden tekoa. Näin kului muutama viikko kunnes ymmärsin että silloin pitää mennä aamupalalle eika ratsastaa lisää hevosia.

Toinen vanha ukko ajoi aina aamuisin ohitseni ja kysyi: “ Have you seen the pelicans?” Tosiaan, lammessa asui kaksi pelikaania jotka olin nähnyt tuhat ja sata kertaa, mutta silti kysymys kuului joka ikinen aamu. Jossain vaiheessa ymmärsin aussien hassun tavan vain sanoa jotain. Ihan mitä tahansa vain sanoakseen jotain silloin kun me suomalaiset mielummin emme sanoisi mitään. Eikä siihen välttämättä edes oikeasti tarvitse vastata muuta kuin ”jep jep”.

Aksenttini on kuulemma parantunut kovasti ja aina silloin tällöin kuulostan kovinkin aussielta. Asiaa varmasti helpottaa se että työskentelen erittäin paksu aksenttisien ihmisten kanssa.

Tulin ensimmäistä kertaa tänne ihan vaan vierailemaan, reppu selässä ja pankkitili melkein tyhjänä. Heti ensimmäisellä vierailulla tykkäsin maasta kovasti mutten koskaan tiennyt että seuraavasta reissusta tulisi näin pitkä. Olen nähnyt Sydneyn oopperatalon ja Great Ocean Roadin apostolit. Olen syöttänyt kenguruita kädestä ja silittänyt koalaa. Olen uinut Bondi Beachilla ja surffanut Bells Beachin aallokossa. Olen nähnyt ja kokenut vaikka ja mitä turistioppaat kehottavat kokemaan, mutta se ei ole minun Australiani.

Minulle Australia on karjan paimentamista ja lehmien raskauden testaamista. Lampaiden merkkaamista ja kuivaan talveen valmistautumista. Hevosten kouluttamista ja kahvi- taukoja. Uusia ystäviä ja ihmisiä joita kutsua perheeksi. Työpaikka jossa en ole vain joku satunnainen ulkomaalainen. Sanojen lyhenteitä ja jatkuvaa muistutusta siitä että olemme Australiassa.

Minulle Australia on loputon safari kaikkien villieläinten seassa. Aamuisin näen kenguruita tien varressa ja töissä laukkaradalla. Välillä näemme koalan juoksevan tai kiipeävän puuhun ja päivän aikana kaiken maailman papukaijat ja linnut pyörivät ympäri tallia. Kerran jo törmäsin kenguruun matkalla töihin. Molemmat kuolivat, auto ja kenguru, mutta työkaverit sanoivat että nyt olen vähän enemmän australiainen.

Edelleen ihmettelen kookaburrien naurua ja sitä miten kummallisia koalat oikeasti ovat.

Australia on uusia kokemuksia ja aikuistumista. Auto -vakuutuksia ja nopeussakkoja. Urheilua ja seikkailua ja monta ihanaa sunnuntaita. Uskomattomia auringonlaskuja ja kaikkea sitä mitä voi nähdä elokuvissa. Voisin kirjoittaa pitkiä tekstejä kaikesta tästä kauneudesta, vegimitesta ja aussie bbqsta, mutta kaikki se on jo koettu ja nähty niin televisiossa kuin kaikkien maailman matkaajien blogeissa.

Minulle elo täällä on aiheuttanut sykkeen kohoamista ja kunnon kasvamista.  Täällä innostuin triathlonista, ostin käytetyn pyörän ja opettelin uimaan. Ostin myös oikeat pyöräilyvaatteet vaikka edelleen naurankin kaikille niille sunnuntaiurheilijoille joilla on varusteet kohdillaan mutta nopeutta ei tunnu löytyvän ollenkaan, mutta eihän kaikki oikeasti edes halua urheilla varsinkin jos voi vain näyttää hyvältä. Sitten kun luulin jo tehneeni kaikkea hauskaa ja hullua, työkaverini yllytti minua osallistumaan rodeoon. En miettinyt kahta kertaa vaan ilmottauduin naisten sarjaan, hankin satulan ja lähdimme viikonlopuksi rodeoon. Kun on hypännyt taivaalta 200km tuntinopeudella, asunut Ecuadorissa, lasketellut Kiinassa, eksynyt Indonesiassa, surffannut, kouluttanut laukkahevosia ja asunut Tammisaaressa ei yksi rodeo voi olla niin paha.

Perjantai-iltapäivänä istuimme kaljalla ja sain sata eri ohjetta mitä pitää tehdä kun hyppään hevosen selkään ja sata lisäohjetta mitä teen ennen sitä. Äiti sattui sopivasti olemaan Kiinassa, joten ei tarvinnut aiheuttaa sydämentykytyksiä sinne päin maailmaa.  Kerroinkin suorituksestani sitten vasta kun olin turvallisesti selvinnyt. Työkaverini ja muutama pro cowboy tulivat paikalle auttamaan minua ja antoivat vielä viimehetken vinkkejä ennen kuin oli aika satuloida tuo hurjapää hevonen.

Jo silloin tunsin sydämeni lyövän liian kovaa ja muistelin aikoja esteradalla.  Viimein oli minun vuoroni, kuuluttaja oli ihmeissään kansainvälisestä osallistujasta ja nimeni sanomiseen meni muutama yritys. Sitten hyppäsin sen puolivillin hevosen selkään, sykkeeni oli varmasti 250 mutta tiesin tekeväni jotain mistä olisin ylpeä jälkeenpäin ja huusin :” OUTSIDE!”

Ja niin olin kovin ylpeä itsestäni ja niin oli myös kaikki minua kannustaneet ja mukana olleet. Taas yhtä kokemusta rikkaampana lampsin baariin ja tilasin niin monta kaljaa kuin pystyin kantamaan. En voittanut mutta kuulemma ratsastin paljon paremmin kuin muut tytöt. Hevoseni vain sattui olemaan hieman muita hurjempi ja vaikka olin luvannut Johnille tämän jäävän vain “once in a lifetime” kokemukseksi, taidan osallistua myös ensivuonna ja voittaa. Ainakin olin ensimmäinen ja ainoa suomalainen tyttö joka on koskaan ratsastanut Australian toiseksi suurimmassa rodeossa. Juhlintamme jälkeen jäimme katsomaan pro ratsastajia koko viikonlopuksi, nukuimme autossa ja ostin cowboy hatun.Tunsin olevani jossain elokuvassa kun aamulla kahvia ostaessamme muutama cowboy käveli kahvilaan hevostensa kanssa ja viereisissä autoissa nuoret cowboyt valmistautuivat uuteen päivään.

Taisimme Johnin kanssa kumpikin olla aivan yhtä ihmeissämme ja innoissamme . Tuon viikonlopun aikana tunsin niin monta tunnetta kehossani että nyt voin hyvin mielin odottaa ja miettiä mitä hullua teen seuraavaksi.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply