Yleinen

Hei sisko

maanantai, syyskuu 30, 2019

Mitä sulle kuuluu?

Vaikka eihän minulla oikeasti ole omaa siskoa tai veljeä. Onneksi kuitenkin melkein puoli sellaiset, serkut joiden suonissa virtaa samaa sukulaisuutta. Heidän kanssaan voin kuvitella mitä se parhaimmillaan voisi olla. Tuntea samat sukujuuret, tapahtumat ja kemiat perheen ja suvun kesken. Melkein oikean siskon kanssa voin jakaa asioita joita kuvittelen sisarusten jakavan. Melkein oikean pikkuveljen huumori ja positiivisuus on ihan omaa luokkaansa. Kukaan muu ei voi ymmärtää jos puhumme maailman parhaista lusikkaleivistä.

Niin että mitä sinne kauas kuuluu? Olisiko mahdollista pian taas nähdä että voitais vähän halata ja päivittää tilanne. Ihmetellä toistemme uusia tapoja ja hyväntahtoisesti nauraa toistemme ajatuksille. Muistella vanhoja aikoja ja ihmetellä ajankulkua. Vasta juuri kuljimme laastarit polvissa isovanhempien kesäpaikassa ja söimme lihapullia ruskeassa kastikkeessa. Voisimme kysellä toistemme harrastuksista ja ruokavalioista. Ihmetellä toisiamme yhdistävää urheiluhulluutta ja elämännälkää. Arvioida toinen toistamme aikuisuuden kynnyksellä ja yli. Todeta että oothan sä aika tyyppi!

Mitä ajattelimme toisistamme lapsena? Entäs teini-ikäisenä? Miten näemme toisemme nyt? Erillisinä ja itsenäisinä tyyppeinä, jokainen eri kaupunkiin ja elämäntilanteeseen asettuneina. Samasta paikasta lähteneitä. Tyyppejä joista on kehkeytynyt ihan  ajattelevia aikuisen tavoin käyttäytyviä tapauksia kaikenkaikkiaan.

 

Vaikka äitinä näen sisarusten keskinäiset touhut ja yhteydenpidon, en voi liikaa yllyttää heitä olemaan yhteydessä ja huolehtimaan toisistaan vielä enemmän. Heillä on jotain sellaista mitä kenelläkään toisella ei ole. Kokemus oman perheen sielunelämästä ja hassuista reissuista maasta toiseen samaan autoon pakkautuneina. Kaikilla kolmella on yhteinen kokemus Huller och buller-talomme yläkerran asuttamisesta ja yhteneväisiä mielipiteitä siitä minkälaisia mutsi ja faija on missäkin tilanteessa. Heillä on toisensa. Minulla oli koira jonka kanssa jaoin auton takapenkin koko leveydeltä. Vaikka olisinkin ollut valmis jakamaan sen unelmieni isoveljeni kanssa. Ainakin kuvittelen että olisin ollut maailman kivoin pikkusisko.

Siskolta voi kysyä vinkkejä uimatekniikkaan tai pyytää lukemaan taidetta ja feminismiä koskevan ainekirjoituksen. Siskolle voi vinkata hyvää musiikkia ja uudet sarjat  jotka on pakko katsoa. Siskon kanssa voi vaihtaa reseptejä ja leuanvetotyylejä. Vertailla treeniohjelmia ja pyytää makutuomarointia vaateostoksiin. Siskolle voi jakaa Netflix tunnarit pyytämättä tältä pennin hyrrää ja käyttää samoja vaatteita luvalla tai ilman. Siskon kanssa voi pyöritellä silmiä kun mutsi ja faija lellii perheen kuopusta, tahtipuikkoa pyörittävää pikkukoiraa.

Hei sisko, vaikka oletkin siellä kaukana olet meidän ajatuksissa yhtä paljon kuin kuka tahansa muu meidän perheestä. Heti aamusta somessa. Magneettina jääkaapissa. Piirrustuksina ja valokuvina seinillä. Toistemme kasvonpiirteissä, eleissä ja kävelytyylissä. Puhelimessa työmatkalla. Illalla olohuoneen hyllyllä kehyksissä. Aika ihanaa tietää että me ollaan aina sisaruksia.

Se on pysyvää vaikka asuttais kuinka kaukana.

Nina

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply