Yleinen

Suomalainen sielunmaisema

perjantai, heinäkuu 5, 2019

Nyt on kyllä tehty kaikki mahdollinen.

Esitelty kaikki kiehtova mikä ulkomaalaisen kuuluu nähdä ja kokea eteläisessä rannikko-Suomessa ja vähän naapurissakin.

Pallon toiselle puolelle asettunut rakas tyttäreni on onnistuneesti levittänyt Suomi-tietoisuutta ja samalla herättänyt poikaystävänsä vanhempien kiinnostuksen maatamme kohtaan. Saimme vieraita kaukaa Oceaniasta keskellä kauneinta kesää. Ja valoisinta. Onneksi silmälaput mukanaan kuten heille oli ystävällisesti vihjattu.

Vieraiden tuloa oli valmisteltu huolella. Suomalainen menu oli kokolailla kasassa ja Australiassa ”Finskana” tunnettu mölkky kaivettu autotallin perältä. Tekemisen puute ei olisi vaivannut jos me vanhemmat emme jostain syystä olisi olleet yhtä sujuvasanaisia keskenenämme kuin tulevaisuutta yhdessä rakentavat lapsemme. Finskaa ei koskaan ehditty pelaamaan sillä suunnitelmat soljuivat yksi kerrallaan kysymyksestä ja ihmetyksestä toiseen.

Tiivis kuusipäiväinen vierailu piti sisällään kulttuuria, huvia, nähtävyyksiä, paikallista ruokaa ja yksi kirkko, se upean valkoinen. Raaseporin luontoa ja pääkaupunkiseutua. Myös päivä Tallinnassa oli elämys.

Aurinkoa ja sadetta. Kaikista ihmeellisintä oli ehkä saunominen ja siihen liittyvät proseduurit. Mitä laittaa päälle vai ollaanko ihan oikeasti kelteisillään?

Vihreys ja ilman raikkaus, sopivasti kauneimmillaan kukkivat pionit ja ruusut. Hangon kalliot ja rannat.

Veneestä hyppy mereen ja kroolia rantaan. Paljain jaloin ihastelemaan suomalaista metsää ja hämmästelemään siellä kypsyviä marjoja ja sieniä. Ja jokamiehenoikeuksia.

Kun veneretki oli tehty ja Tammisaaren saaristo joutsenineen näytetty, oli aika katsoa Kaurismäen elokuva. Arvatenkin yksi “ Kauas pilveet karkaavat” -tyyppinen elokuvakokemus vierailua kohden on juuri sopiva määrä vaikka ystävämme kohteliaasti katsoivatkin koko tarinan loppuun. Vakuuttivat pitävänsä karusta ja eleettömästä, kultturiamme kuvastavasta kieltämättä koomisesta tunnelmasta.

Selväksi tuli että me pieni kansa ymmärrämme toisiamme ilman lepertelyä.

Hei ja heippa, siinä on jo kaksi tervehdystä molemmin puolen lausetta.

Aurinko paistoi jo viidettä päivää yhtä soittoa kun ylpeänä esittelimme Helsingin lahjaa 100-vuotiaalle Suomelle,  keskuskirjasto Oodin palvelutarjontaa. Viiniä ja herkkuja, 3D-tulostimet, lastenvaunujen pitkä rivistö ja arkkitehtuuri saivat kaikki suurta ihastelua. Miten upea paikka tulla ja olla.

Ateneumin näyttely Suomen taiteen historiasta valotti maamme värikkäitä vaiheita ja valtakausia. Samoin hetki Kalevalan kansantarujen parissa, puolukasta sikiäminen ja kanteleen soiton kuunteleminen oli aikamoisen eksoottista.

Kalasoppaa ja saaristolaisleipää, suomalaisia oluita, toast skagenit, raparperipiirakkaa, uudet perunat ja silli, grillatut kasvikset ja sipulisula. Talon omaa omenamehua, herkkumakkaroita, ruisleipää ja maailman parasta suklaata, Fazerin makuja ja lakuja.

Kaikki maistui ja se valoisuus, sitä jaksettiin moneen kertaan ihmetellä.

Ja jos jotain ihmeteltiin alusta loppuun niin suomalaista saunakulttuuria. Sitä miten harrastamme nakuilua kuumassa huoneessa lähes ventovieraiden kanssa ja vielä mallasjuomia siemaillen. Kasvonaamiot naamaan ja ylälauteille pötkölleen, tunnelman nostatus vihtoen päätettiin jättää suosiolla seuraavaan kertaan. Olisipa kiva olla kärpäsenä katossa kun ystävämme muistelevat Suomi-reissua kotiin palattuaan.

 

– Kyllä, lähes kaikilla suomalaisilla ON sauna, myös kerrostaloissa. Ja niitä käytetään ahkerasti. Yksin ja yhdessä.

Helsingin merenrantaesplanadia pitkin kävellessä voit löytää saunan myös ravintolasta jossa voit nauttia herkullisen aterian ja halutessasi pulahtaa meriveteen löylyjen lämmöstä.

Kyllä, olen samaa mieltä.

Meillä suomalaisilla taitaa olla kaikki onnen avaimet.

Nina

 

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply