Yleinen

One different weekend

sunnuntai, kesäkuu 2, 2019

11.7.2018 

”What do you want to do for our anniversary?”

– ”hmm, maybe go hot air ballooning?”

Vihdoin! Melkein vuosi meni tätä järjestäessä mutta näin samaan lahjaan mahtui myos ystävänpäivä, synttärit ja muut kissanristijäiset. Siispä eräänä kauniina viikonloppuna suuntasimme Byron Bayhin viettamaan ihanaa viikonloppua ihan kahdestaan, toki samalla reissulla täytyi tavata kaikki jotka samalla alueella asustavat mutta perjaatteessa ihan kahdestaan. Varasimme kivan hotelli huoneen ja farmi lounaan seka tietenkin muutaman pullon paikallista viiniä ja kuplivaa.

Saavuimme kiireiseen Byroniin perjantai iltana, avasimme heti skumpat hotelli huoneessamme, nautimme kaupungin valoista ja katselimme humalaisia teineja parvekkeelta. Byron Bay on yksi Australian suosituimmista ranta kaupungeista varsinkin hippien ja hippi-mielisten keskuudessa. Melkein tuli mieleen Ecuadorin ranta kaupungit ja Uuden Seelannin Queenstown jossa jokainen vastaan tulija on kotoisin maailman eri kolkasta. Pienia puoteja taynna kalliita muoti vaatteita, surffareita, surffilautoja ja fish and chip-ravintoloita. Myos sata erilaista kahvilaa joista kaikista saa samat aqai-bowlit, kookos smoothiet ja detox-aamupalat hikisen yogan jalkeen. Kahvi maksaa ainakin 5 dollaria ja kaikki on vegaania tai orgaanista. Hauskaa.

Lauantai aamuna lähdimme kävelemään kohti kuuluisaa majakkaa. Nappasimme mukaan take away kahvit rannan vieressä sijaitsevasta ”the beach” nimisestä ravintolasta. Kupit olivat kierrätettäviä eikä barista-tytto voinut uskoa etten halunnut manteli tai soya maitoa vaan ihan vain mustan kahvin ja vähän kylmää vetta. Kävelimme kukkulalle josta aukesi mieleton näkymä Byron Bayn lahteen. Meri näytti turkoosilta ja aurinko oli juuri tarpeeksi lämmin, nautin. Majakka seisoi kaikessa uljaudessaan ja sen kanssa piti ottaa perinteiset kuvat kaikkien muiden turistien tavoin. Harmiksemme emme voineet jäädä pitkäksi aikaa sillä olimme varanneet poydän eräässa paikallisessa ravintolassa.

Juuri ennen kello kahtatoista saavuimme ”the farm” nimiselle farmille noin 10min ajomatkan päähän Byronin keskustasta. Hetken luulin olevani keskellä huvikumpua, lapsia juoksenteli ympäriinsa saippuakuplineen ja pihatossa seisoi muutaman hassun näkoinen hevonen. Puutarhassa kasvoi vaikka mita ja koko paikka kuhisi iloisia ihmisia, kanoja ja possuja. Tasan kello 12 Meidät ohjattiin poytään ja tarjolle tuotiin talon viiniä ja ihanaa uunituoretta leipää. Kuuluisa Three Blue Ducks- ravintola oli toden totta suosittu eikä mikään ihme. Olimme varanneet poydän jo aikaisemmin viikolla silla muuten odotusaika saattoi olla jopa kaksi tuntia. Three Blue Ducks on tunnettu puhtaista raaka-aineista ja mahtavista lounas aterioista. Kaikki raaka-aineet tulevat samalta farmilta jossa ravintola seisoo ja sen kyllä maistoi. Tuoretta leipää, hummusta, punaviiniä, kanaa, sieniä, porkkanoita, yrttejä ja Morton Bay Bugseja. Lounaan jalkeen kävelimme vielä kerran farmin ympäri sulatellen suuria annoksiamme, ah mita elämää mietimme oikein ääneen ja taas saisimme lisätä yhden kohteen perheeni vierailua varten.

Illalla katselimme laskevaa aurinkoa rannalla istuen. Mukana sixpacki paikallista kaljaa jonka olimme aikasiemmin käyneet panimosta hakemassa sekä tusina tuoreita oistereita. Tälläisina iltoina en ikinä unohda kuinka onnekas olenkaan ja kuinka erikoista elämä voi olla ihan tavallisena lauantai iltana. Seuraavana aamuna olisimme taas yhtä kokemusta rikkaampia sillä luvassa oli kauan odotettu kuumailmapallo lento!

Herätyskellomme soivat kilpaa kun kello loi 4.10am pomppasimme ylos sängystä ja puimme päälle kaikki lämpimät vaatteet jotka olimme varanneet mukaan. Olisi pitanyt ottaa pipo mukaan, mietin kun astelimme kohti pienta autoamme. Pipo! Australiassa! Siis kyllä, täällä on tulossa talvi ja minun nahkani on kovasti pehmentynyt viimeisten vuosien aikana maailman auringon alla. Saavuimme määränpäähän noin 4.45 ja hyppäsimme melkein suoraan pakuun joka vei meidät noin 30min ajomatkan päähän isolle pellolle. Kokosimme pallon kasaan, kori kaadettiin kyljelleen maahan ja palloon alettiin pumppaamaan ilmaa jotta se saataisiin kohomaan. En tiennyt etta kuumailmapallot voisivat olla niinkin isoja mutta tämä oli valtava, no olihan sen tarkoitus kannatella meita 16sta ihmista korkealla pilvien yläpuolella.

Kapteenina toimi aksentin mukaan italialaiseksi todettu lentäjän näköinen mies, puuttui vain lentäjän hattu ja lasit. Hän olisi voinut olla kuin mistä tahansa toiminta elokuvasta kaikkine eleineen ja liikkeineen. Tuulen suunta, ilman eri kerrokset ja savumerkit saivat hänet eloon. ”There is no hot balloon ride that would be the same, you cannot decide where you go, you can only decide if you go up or down”

Huikealla lennolla näimme vihreitä niittyjä, karjaa, macadamia metsiä ja kaukana kiiltävän meren. Kuljimme välillä 20km/h ja toisinaan vauhtimme kiihtyi jopa 56km/h ilmakerroksista riippuen. Liikuimme ylös korkealle taivaisiin ja välillä melkein koskimme puiden latvoja. Saatoimme nähdä heijastuksemme jokien pinnoilla ja muutamat lehmät katselivat ihmeissään meidän menoa. ”Isn’t it beautiful to see the birds flying underneath us?” Keskeytti kapteenimme aina välillä, ja sitten hän taas vaihtoi vakavaan ilmeseen.
Kaikista eniten olin ihmeissäni hiljaisuudesta, siitä kuinka livuimme farmien ja metsien yli aivan äänettömästi. Toisinaan hiljaisuuden keskeytti palloon lisättävä ilma mutta muuten saimme nauttia tuulen huminasta ja toisiemme kuiskailusta. Kukaan ei kai halunnut rikkoa tuota hetkeä sillä jokainen meistä puhui vain välillä ja todella hiljaa.
Lopulta oli aika laskeutua, en ollut ihan varma miten kulmikas kori saataisiin nätisti maan pinnalle, mutta kapteeni supersankari näytti enemmän kuin varmalta. Olimme harjoitelleet laskeutumis asentoa jo ennen lähtöä joten kun kapteeni käski – ”landing position!” Kaikki istuivat puoli kyykkyyn toivomaan parasta. 1,2,3 ja maanpinta osui korin kylkeen, kallistuimme oikealle sitten vasemmalle, sitten melkein kaaduimme kyljellemme ja hops vain kapteeni sai kuin saikin korin vielä pystyyn, huh turvallisesti maan kamaralla. Taputuksia ja hurraa huutoja ei enään säästelty ja kapteeni oli ylpeä itsestään.
Koko aamun ja oikeastaan koko viikonlopun kruunasi mieletön champagne aamupala. Oli kakkuja, kroisantteja, piirakoita, hedelmiä, hilloa ja maapähkinävoita. Kahvia, appelsiini mehua ja kaikkea mitä sunnuntai aamuna tarvitsee. Taisi olla yksi parhaista elämysmatkoista joita olen pitkään aikaan tehnyt ja kyllä voin lämpimästi suositella Byron Bay ballooning companyä jos sielä päin sattuu pyörimään.
Ajaessamme kotiin katselimme Polaroid kuvia joita nappasimme hetkittäin, nämä hetket muistaisimme ikuisesti. Ja jos jotain opin niin sen ettei kuumailmapalloa voi ohjata, niinkuin ei elämääkään. Menemme tuulien mukana etelään ja länteen, välillä pohjoiseen ja toisinaan ihan jonnekkin muualle. Voimme ainoastaan päättää mihin laskeudumme ja milloin lähdemme taas lentoon,

 

 

 

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Aikku sunnuntai, kesäkuu 2, 2019 at 13:11

    On kiva seurata elämääsi Australiassa. Olen Marjut-isoäitisi ystävä. Olen tällä hetkellä itsekin Australiassa ja vietän täällä kaikkiaan kolme kuukautta. Tyttäreni perheineen asuu Newcastlessa. Australiassa hän on nyt asunut n 10 vuotta. Byron bay majakkoineen on tuttu paikka ja ehdottomasti yksi lempipaikoistani hippikulttuureineen. Koruntekijänä olin mielissäni kun löysin sieltä emun sulkia, joista olen tehnyt korvakoruja. Kaikkea hyvää sinulle Aussielämään tulevaisuudessakin. Luen mielelläni kokemuksistasi jatkossakin.

    • Reply ohana sunnuntai, kesäkuu 23, 2019 at 06:40

      Kiitos paljon! Mahtava kuulla, taalla Australiassa on kylla aika kivaa ja ihana kuulla jos itsekkin nautit!

    Leave a Reply