Yleinen

Orankeja Sumatralla

tiistai, elokuu 6, 2019

Jos Bali ei vienyt mun sydäntä, niin Sumatra vei. Sumatrasta tulee ehkä mieleen vuoden 2004 tsunami, Banda Aceh ja sharialaki sekä kahvi. Minä ja ryhmä saksalaisia suunnattiin pitkäksi viikonlopuksi Sumatralle bongaaamaan orankeja. Otettiin lento Jakartasta Medaniin, josta kuski poimi meidät kyytiin ja jatkettiin matkaa Bukit Lawangiin viidakkoon.

Me otettiin matka Bukit Lawang Ecotravelin kautta, ja tehtiin 3 yön ja 4 päivän Hello Jungle -reissu, johon kuului kaksi yötä hotellissa ja yksi yö teltassa viidakossa. Ensimmäinen yö tosin vietettiin EcoLodge Bukit Lawangissa, koska toi Ecotravelin oma hotelli oli täynnä, mutta sekä EcoLodge että toi EcoTravel Cottage oli tosi kivoja paikkoja yöpyä! Bukit Lawangissa ei tosiaan ole muuta viihdettä, kuin joki, viidakko ja pari matkamuistokauppaa, mutta reissun paras anti oli tosiaan viidakkovaellus. Ekana päivänä tosiaan saavuttiin Bukit Lawangiin vasta illan suussa. Tokan päivän aamuna otettiin reppuun yhden yön tavarat ja suunnattiin viidakkoon. Meillä oli ihan huippu englantia puhuva opas, ja kaksi kantomiestä, jotka kantoi eväitä (ja juorus oppaan kanssa). Osalla meidän porukasta oli ihan kunnon vaelluskengät, mutta mulla ja muutamalla muulla ihan vaan perus lenkkarit, joilla pärjäs myös hyvin. Suosittelen pitkiä lahkeita, koska tuolla viidakossa ei oo aina välttämättä kovin lämmin, sekä saatat haluta suojautua ötököiltä.

Mutta koko reissun kohokohta. No ne orangit! Toi Gunung Leuserin kansallispuisto jatkuu aina Acehiin asti, ja kuulemma viidakon kautta salakuljetetaan huumeita Acehin ja muun Indonesian välillä. Mutta Gunung Leuser on Indonesiassa tunnettu siitä, että sinne vapautetaan vankeudesta orankeja. Me nähtiin muutaman tunnin vaelluksen jälkeen kaksi naarasta ja muutama poikanen. Toisen ryhmän amerikkalaisrouva oli jättänyt reppunsa maahan siksi aikaa, kun koitti ottaa orangeista kuvia, mutta lopputulos oli se, että rouvan reppu, jossa kuulemma oli passi ja kotiavaimet, oli puun latvassa ja äiti-oranki tunki eväitä repusta suuhunsa. Ei varmaan tarvii sanoa, että oranki ei avaa reppua vetoketjusta, vaan repii sen auki. Pienellä lahjonnalla reppu kuitenkin saatiin alas, mutta se oli kyllä entinen reppu se. Note to self: älä jätä reppua maahan orankien lähellä.

Päivän kuumottavin hetki tuli, kun käveltiin korkean harjanteen päällä ja edessä alkoi näkyä kasvava hahmo. Urosoranki. Opas totes vaan meille, et nyt kaikki kääntyy 180 astetta takaspäin ja on ihan hiljaa. Apumiehet sit heitteli meloneja ja banaaneja harjanteen rinteeseen ja koitti hämätä uroksen sinne. Lopulta ahneus voitti ja oranki siirtyi sivummalle mutustelemaan hedelmiä samalla kun me hiippailtiin ohi. Kuumottavinta oli, kun huomattiin, että meidän opastakin selkeästi pelotti. Urosorangit voivat kuulemma olla aggressiiviä, jos alueella on poikasia. Ja me oltiin juuri ohitettu pari poikasta.

Meijän opas oli muuten tosi asiantunteva, ja se kertoi meille paljon viidakon eläimistä ja kasveista. Mä sain viidakosta pakkomielteen katsoa aina puunrunkoa ennen kuin tartun siihen, koska piti kuulemma tarkistaa, että se puu ei ole oikeasti käärme. Pienet traumat jäi. Isommat traumat jäi siitä kun kysyin meidän leiripaikassa, että mikä on isoin käärme, jonka opas on siellä koskaan nähnyt. Kuulemma 12 metrinen. No, tässä saattaa olla pientä lapinlisää, mutta ei paljon naurattanut mennä telttaan nukkumaan.

Onneksi selvittiin kuitenkin ilman käärmeen puremia tai muitakaan vahinkoja. Seuraavana aamuna osa kävi tekemässä aamusta pienen lenkin viidakossa, mut me muut (lue: laiskat) jäätiin leiriin hengailemaan yhden apuoppaan (siis ei oikein tiedetty niiden tarkoitus, kantomies/kokki/veneen ohjaaja/orankien karkottaja). Opas kyseli multa, että mimmosia eläimiä ja kasveja Suomessa on. Kerroin sitten Suomen yöttömistä öistä ja talven pimeydestä. Kaverin silmät meinas tippua päästä. Tää tyyppi kertoi myös, ettei oo kun kerran poistunut Bukit Lawangista; käynyt kerran Medanissa sairaalassa. Kysyin, että haluisko hän nähdä Jakartan tai muita paikkoja? Vastaus oli, että ei hänen tarvitse, koska hän juttelee asiakkaiden kanssa, jotka kertoo millaista muualla on, niin hänen ei itse tarvitse mennä katsomaan muita paikkoja.

Päivällä käytiin uimassa vesiputouksella, ja nähtiin valtavia liskoja! Iltapäivästä sitten otettiin jättimäiset uimarenkaat, jotka sidottiin jonoksi ja laskettiin niillä jokea pitkin takaisin Bukit Lawangiin. Maisemat oli huiput! Koettiin myös eeppinen hetki, kun allekirjoittanut tippui veneestä koskessa. Tokihan mulla oli GoPro kuvaamassa silloin, ja videolle tuli ikuistettua kun kuuluu vaan kiljaisu ja pulahdus, kun tipahdan kyydistä.

Hotellilla parin päivän metsäelämän jälkeen suihku, lämmin ruoka ja pehmeä sänky maistu aika hyvälle

! Voin valehtelematta sanoa, että noi muutamat päivät Sumatralla on yks mun 28-vuotisen elämän huipuimpia hetkiä! Aivan sairaan makee kokemus! Pliis, menkää tonne! Ecotravel on huippu firma, niiden hotellissa on kierrätys kaikelle (todella harvinaista Indonesiassa), ne ei vie roskaa viidakkoon ja tuo leiristä kaiken pois aina. Oppaat oli huippuja, hotellit siistejä, kuljetus Medanista Bukit Lawangiin ja takaisin toimi hyvin! Ecotravel järjestää vaikka viikon vaelluksia viidakossa, jos tuntuu että pari päivää ei riitä.

Loppuun vielä fun fact. Tiesittekö muuten, että orangin englannin kielinen nimi orangutan tulee bahasan sanoista ”orang” ja ”hutan”. Orang tarkoittaa ihmistä ja hutan metsää, eli kirjaimellisesti orangit ovat metsien ihmisiä.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply