Suomen suurin matkablogiyhteisö
Yleinen

Minä matkailijana

sunnuntai, heinäkuu 28, 2019

Olen matkailijana melko määrätietoinen. Tiedän mitä haluan nähdä ja kokea reissussa. Pysyn harvoin reissussa vain yhdessä kohteessa koko loman ajan, vaan koetan nähdä mahdollisimman paljon eri paikkoja. Kaksi viimeisintä pidempää reissua on tästä hyviä esimerkkejä; marraskuussa olin Japanissa, jossa kiersin Kioton, Tokion ja Nagoyan ja huhtikuussa kiersin kolme viikkoa Armeniassa, Georgiassa ja Azerbaidzhanissa. Syyskuussa lähden Valko-Venäjä, Ukraina, Moldova, Romania ja Bulgaria kierrokselle.

Koen, että kun kerran lennän johonkin, niin käytänsitten tilaisuuden hyväksi ja jatkan maata pitkin muuallekin kuin ensimmäiseen kohteeseen. Vähemmän lentoja, vähemmän päästöjä. Ja toisaalta, matkustan harvoin samaan maahan uudestaan, joten mielelläni näen sitten kerralla useamman paikan.

Mullahan on siis ei-niin-kovin-salainen tavoite. Mun tavoitteena on kiertää 60 maata siihen mennessä kun täytän 30 ja 100 maata siihen mennessä kun täytän 40. Tällä hetkellä ikää on 28 vuotta ja maita takana 42. Mun matkasuunnitelman mukaan ens vuonna tähän aikaan maita pitäisi olla 53 ja sitten onkin vielä 10 kuukautta aikaa saada loput 7 maata. Avaan tulevaisuudessa vähän enemmän mun ens vuoden suunnitelmia, mutta listalla on ainakin Intia, Keski-Aasia ja Balkan.

Mä matkustan useimmiten yksin. Siihen on useita syitä, mutta tykkään siitä, että voin tehdä reissussa just sitä mitä haluan. Lisäksi mun kavereiden elämän tilanne on vähän erilainen kuin mun. Monella on pieniä lapsia, yhdellä semmoisen valtion passi, jolla ei paljon matkustella, osaa ei kiinnosta ja osa reissaa mieluummin tyttö- tai poikaystävänsä kanssa.

Silti mulla on harvoin yksinäinen olo reissussa. Georgiassa hengailin vanhan Tallinnan koulukaverin kanssa, samoin Moskovassa. Indonesiassa reissasin muiden työharjoittelijoiden kanssa. Kaakkois-Aasian kierroksella jaksoin vielä hostelleja, joten muiden reissaajien tapaaminen oli helppoa. Lisäks oon sopinut treffejä erinäisiin paikkoihin; brasilialaisen kaverin kanssa sovittiin treffit Bangkokiin ja indonesialaisen kaverin kanssa Tokioon. Entinen poikaystävä asui Jenkeissä, joten siellä bunkkasin luonnollisesti hänen luona.

Mutta niin, ne hostellit. Traumatisoiduin Bangkokissa 2017 hostelleista ja sen jälkeen oon suosiolla valinnut hotellin. Oli nimittäin Songkran, thaimaalainen uusi vuosi, jolloin kaikki ampuu vesipyssyllä ja kaataa ämpäreillä vettä muiden päälle ympäripäissään. Itse en reissussa(kaan) käytä alkoholia, joten siinä vaiheessa kun hostellin respa kaatoi ämpärillisen vettä mun reppuun ja yläpunkan australialainen oksensi koko yön sänkyynsä niin totesin olevani liian vanha hostelleihin. Yövyn yleensä hotelleissa, en missään parhaimmissa, mutta hotellissa kuitenkin. Oon oppinut ninjailemaan hotels.comista hyviä diilejä, joten sekään ei välttämättä tuu kalliiksi.

Käytän myös paljon yöjunia. Sillä säästää sekä hotelliyön että hereilläoloaikaa kaikkeen muuhun kuin siirtymiseen.  Lisäksi junissa tapaa mitä erikoisempia persoonia. Viimeksi Tbilisi-Baku junassa jaoin vaunun parinkymmenen kiinalaisen keski-ikäisen turistin kanssa. Ei meillä yhteistä kieltä ollut, mutta hauskaa oli, kun koetettiin täyttää yhdessä Azerbaidzhanin maahantulolomaketta, joka kätevästi oli vaan azeriksi.

Mä oon sen verran adhd-tapaus, että rantalomat tai uima-altaalla makoilu ei oo mua varten. Ensinäkin palan noin vartissa 50 suojakertoimellakin ja toisekseen en jaksa maata paikallani.

Suunnittelen lomani tiettyyn pisteeseen asti etukäteen, mutta en reissaa minuuttiaikataulun kanssa. Joissain paikoissa turvaudun viatorin tai tourradarin reissuihin, jos oma turvallisuus tai käytännön järjestelyt sitä vaatii. Esimerkiksi Armeniassa ja Sumatralla varasin suosiolla opastetun reissun, jotta pääsin näkemään enemmän kuin vain kaupunkeja.

Kuvituksena Balin kuvia.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply