Yleinen

Lombok ja Gili T

tiistai, elokuu 13, 2019

Jaksatteko vielä yhden Indonesia postauksen? Lupaan,että tän jälkeen siirryn seuraavaan kohteeseen! Vielä Lombok ja Gili T käsittelemättä niistä paikoista, joissa kävin Indonesiassa. Mua harmittaa, että mulla jäi monta paikkaa käymättä, kuten Sulawesi ja Raja Ampat, mut ehkä jonain päivänä!

Tosiaan, meillä oli vähän pidemmät vapaat, kun Ramadanin loppuminen sattui juhannusviikolle, joten oli viikko vapaata ja päätettiin suunnata Lombokille ja Gilille viikoksi. Meidän alkuperäinen suunnitelma oli kiivetä Mt. Rinjani vuorelle, mutta laiskuus voitti ja skipattiin vuori. Oltiin viikkoa ennen oltu Ijenillä ja Bromolla ja sitä edeltävänä viikonloppuna Sumatralla, joten olo oli ihan väsynyt. Ensimmäiseksi suunnattiin muutamaksi päiväksi Kutalle. Kyllä, se Balilla että Lombokilla on Kuta, mutta nää kaks kohdetta ei vois enää yhtään erilaisempia olla! Lombokin Kutalla ei nimittäin ollut yhden yhtä turistia kesäkuussa:

Sehän ei meitä haitannut, päin vastoin. Kutalla yövyttiin Family House Lombok hotellissa, jossa on sairaan kiva uima-allas ja sijainti erinomainen.

Kutalta otettiin suunta kohti Pantai Pink -rantaa. Todettiin, että totuus on joskus instagramia ihmeellisempää. Nimittäin, tämän rannan piti olla pinkkihiekkaista:

Joo ei ollut ei. Kysyttiin joku sata kertaa, et ollaanko oikeessa paikassa, mutta sekä kuski että muut paikalliset totes paikan olevan oikea. Oh well. Mitä tästä opittiin, älä luota aina instagramiin. No, saatiinpahan hauska roadtrip. Matkalla Pantai Pinkiltä takaisin Kutaan, poikettiin matkalla Sasak -heimon kylään. Sasakit ovat siis heimo, joka asuu pääasiassa Lombokilla ja joiden kieli on sukua balin kielelle, ja muutenkin heimot ovat sukulaiskansoja. Tosin balilaiset ovat pääasiassa hinduja kun taas sasakit ovat pääasiassa muslimeita.

Oon useamman kerran kuullut kysymyksiä siitä, että voiko Lombokilla mennä rannalle tai käyttää shortseja, kun se on muslimienemmistöinen saari. Bali on ihan oma lukunsa Indonesiassa ton uskonnon osalta, mutta Lombok on, kuten moni muukin saari Indonesiassa, pääasiassa islamin uskoinen. Me oltiin Lombokilla Ramadanin vikalla viikolla ja Eid al fitr -juhlan aikaan. En suosittele kulkemaan kaduilla pelkissä bikineissä (en kyllä suosittele tätä ylipäätään missään….) mutta esim shortsit ei ollut missään ongelma. Alkoholia sai hotelleista ja ravintoloista ja ravintolat oli auki Ramadanin aikanakin. Lombok kuitenkin elää turismista, joten siellä on jo (sekä hyvässä että pahassa) totuttu turisteihin. Lombokia markkinoidaan jonkun verran Lähi-idässä halal-lomakohteena, ja esim. Senggigissä ja Gileillä törmättiin jonkun verran Lähi-idästä kotoisin oleviin turisteihin, jotka oli uima-altaalla kotoisasti burkini päällä.

Indonesiassa ylipäätään ollaan ainakin tähän asti suhtauduttu uskontoon melko liberaalisti. Meitä tuijotettiin Jaavan maaseudulla, kun käytiin bensa-asemalla vessatauolla shortseissa ja huppareissa, mutta se oli ehkä enemmän uteliasta länsimaalaisten tuijotusta, kuin paheksuvia katseita. Ainut paikka, johon oikeasti kannattaa suhtautua varauksella pukeutumisen suhteen on Aceh Sumatralla. Acehissa sovelletaan sharia-lakia, ja siellä esimerkiksi esiaviolliset suhteet ei ole sallittuja, puhumattakaan seksuaalivähemmistöistä. Aiemmin turisteihin suhtauduttiin sielläkin suopeammin, mutta viime aikoina on asenteet turisteja kohtaankin kiristyneet, ja sharia-poliisi valvoo myös (ainakin jonkun verran) turisteja. Mutta siis, all in all, Lombok on melko chilli ja turisti voi suht vapaasti olla no, turisti.

Mutta takaisin meijän reissuun. Kutalla oltiin pari päivää, josta jatkettiin matkaa kohti Pemenangia. Koitin googlata meijän Pemenangin hostellia, mutta ilmeisesti viime vuoden Lombokin maanjäristyksessä hostelli on tuhoutunut niin, ettei sitä enää ole ainakaan samalla nimellä. Ei sillä, en ois voinut suositella sitä kuitenkaan. Henkilökunta oli super töykeää, sijainti huono ja hostelli epäsiisti. Oh well. Pemenangissa parasta oli auringonlaskut. Osa meidän porukasta suuntasi täältä vaeltamaan Rinjanille, mutta me otettiin rennommin. Vietettiin yks päivä Senggigissä, joka on Lombokin suurin turistikeskittymä. Vietettiin päivää spassa hieronnassa ja manikyyreissä sekä rannalla ihailemassa auringonlaskua. Senggigissä on kivannäköisiä hotelleja, ja muutenkin enemmän menoa kuin Pemenangissa, joten suosittelen ehkä yöpymään siellä, mikäli kaipaa tekemistä hotellin lähistöllä.

 

Yhtenä päivänä siis otettiin kuski, ja suunnattiin Senaruun Sendang Gile ja Tiu Kelep vesiputouksille. Tää päivä oli varmaan yks mun suosikkipäiviä Lombokin reissulla, ja vaikka ei Rinjanin vaellusta lähtisi tekemään, kannattaa käydä Rinjanin kansallispuistossa tsekkaamassa nää vesiputoukset. Vähän saa kävellä, että pääsee putouksille, mutta se kannattaa! Kannattaa myös varautua uimapuvulla, sillä tuolla vesiputoksilla voi uida.

Tiu Kelep Senaru

Pemenangista otettiin public ferry Gili Trawanganille. Toi public ferry maksaa about 20.000IDR ja jos haluaa niin oman kyydin saa maksamalla lisää. Nii ne Gilit. Mä olin tosiaan saksalaisten kanssa reissussa, joten jouduin tekemään kompromissejä. Gilejä on tosiaan kolme tossa Lombokin edustalla; Trawangan, Meno ja Air. Trawangan on isoin ja menevin kaikista, ja me siis suunnattiin jostain syystä sinne. Itse olisin ehkä valinnut Menon tai Airin, mutta aina ei voi voittaa. Tästä syystä pidän soolomatkustuksesta; ei tarvii tehdä kompromissejä. No joka tapauksessa, Trawanganille päädyttiin. Yövyttiin La Boheme Hostellissa, joka oli ihan ok. Kävelymatkaa rannalle oli aika paljon, ja Gileillä ei tosiaan oo autoja tai muitakaan moottorikulkupelejä. Plussaa siitä, että koska meitä oli viis, niin me saatiin ilmaseksi oma huone, vaikka oltiin varattu dormista paikat.

Mun matkaseurahan siis halus vaan makoilla rannalla, mut mun semi-adhd luonne ei kestä tommosta paikallaan makoilua paria tuntia kauempaa, joten vaeltelin saarella jonkun verran yksikseni. Ihan hirveesti tuolta en saanut irti. Mikäli tykkää sukeltaa niin varmaan hieno kohde, mut mä en mun ahtaanpaikankammon kanssa voi mennä kovin syvälle veteen panikoimatta, joten tyydyin snorklaukseen. Gili T:lle iso peukku monista tosi kivoista ravintoloista, ja beach clubeista (jos tykkää rannalla makoilusta). Mulle henkilökohtaisesti muutama päivä rantalomaa on enemmän kuin tarpeeksi, mutta huvinsa kullakin.

Me varattiin puolikas päivä siis snorklausretkelle, ja käytiinkin varmaan viidessä eri paikassa snorklailemassa eri Gilien ympärillä. En oo ihan varma miten suhtaudun tähän, koska musta oli lähinnä surullista nähdä miten pahasti korallit oli tuhoutunut. Nähtiin joo merikilpikonnia ja värikkäitä kaloja, mutta oikeesti… Indonesia ja kierrätys ei oo kaks sanaa jotka sopii yhteen lauseeseen. Surullista. Gilit (ja viereiset Bali ja Lombok) elää turismista, joten kaikki roskat meressä saa mut miettimään, et eikö tommonen roskaaminen vähän ammu omaan nilkkaansa? Tosin, Gili T:llä oli ainakin monessa ravintolassa luovuttu pilleistä, josta iso peukku!

All in all, puol vuotta Indonesiassa meni tosi nopeesti, ja vaikka välillä hajoilin Jakartaan, ruuhkiin, tuijotukseen, saasteisiin ja roskiin, niin tälleen jälkikäteen katsottuna toi puol vuotta oli ihan huippuaikaa! Mun ehdoton suosikkireissu oli Sumatran vaellus, mutta Ijen ja Bromo tulee kyllä hyvänä kakkosena. Bali, Lombok ja Gilit oli jees nähdä, mutta en voi sanoa kokevani mitään palavaa halua mennä takaisin noille saarille. Jos vielä joskus palaan Indonesiaan, niin haluisin ehdottomasti Raja Ampatiin, Komodoon ja Sulawesille.

 

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply