Yleinen

Georgia – maa, ei osavaltio

keskiviikko, elokuu 28, 2019

Armeniasta otin suunnan kohti Tbilisiä, Georgiaa. Kysyin mun Jerevanin hotellin respalta, et miten pääsen Georgiaan, niin mun käskettiin olla aamulla respassa klo 10:30 kyytiä varten. No, mä suomalaisena olin siellä 10:20. Odotin. Kello oli 10:45 kun kysyin, et olisko kuskia mahdollisesti tulossa? Juu on, odota. Seuras pari armenian kielistä puhelua ja klo 11 respa ilmotti mulle, että nyt mennään. Respan tyttö käveli mun kanssa päätien varteen odottamaan kuskia. Sieltä kuski sit kurvaskin 8 paikkasella autolla, ja mä hyppäsin takapenkille kahden georgialaisen sedän ja koiran kanssa. Keskirivissä oli kolme armenialaista tyttöä ja etupenkillä korealainen setä. Nokka kohti Georgiaa siis! Köyhdyin tästä noin 5 tunnin matkasta 6000 dramia eli about 11 euroa.

 

Mtshketa

Jostain syystä nautin ihan suunnattomasti näistä ajeluista pikkuteillä keskellä maaseutua. Ah, sielu lepää kun kylät ja vuoristomaisemat vilisee ohi. Rajan ylitys on sinänsä simppeli proseduuri. Ulos autosta, Armenian rajalle. Passi tädille, täti kysy et mihin oon menossa (Öö…. Georgiaan?) ja iski leiman passiin. Takas autoon ja nomanlandin läpi Georgian rajalle. Kamat kantoon (siis ihan kaikki tavarat mitä sulla on mukana) ja kohti Georgian rajaa. Rajavartija kysyi peruskysymykset kenenkanssaoot, mihinmeetgeorgiassa, kauanoot, mihinmeetgeorgianjälkeen. Leima passiin ja tulliin. Todennäköisin skenarion on, että valitset vihreän linjan ja ketään ei voisi vähempää kiinnostaa sun tavarat, mutta kuten missä tahansa, satunnainen tai ”satunnainen” tarkastus voi osua kohdalle.

Georgian puolella kuski veti kaasun pohjaan ja oltiinkin melko pian Tbilisissä. Armenian marsut tulee Avlabarin metroasemalle, josta voi ottaa metron hotellille. Mullahan siis ei tässä vaiheessa ollut a)hajua missä olin, b)Georgian lareja ja c)nettiä. Menin sitten pyörimään metroasemalle, ja arpomaan mihin metroasemalle mun pitäis mennä. Siinä pyöriessäni joku poika tuli kysymään, että onko mulla lippua metroon. No ei ollut. Poika avas matkakortillaan mulle metron portit ja totes että ole hyvä. Jaahas. Arvoin sitten tsägällä metroaseman, missä mun hotelli saattais olla (meni oikein!) ja suuntasin viemään tavarat sinne.

 

Oon siitä onnekas, että mulla on kavereita eri puolilla maailmaa, niin myös Tbilisissä. Ihana Keti oli mun opiskelukaveri Tallinnassa, ja meillä olikin ihana jälleennäkeminen parin vuoden jälkeen. Keti myös reissaili mun kanssa Georgiassa, käytiin yhdessä Gorissa ja Borjomissa sekä pääsiäistä vietin Ketin luona, jonka mummo leipoi mulle gluteenitonta hatshapuria! Kuinka siistiä!

Tosiaan, Tbilisin lisäksi kävin Mtshketassa (tää on ehkä maailman hankalin paikan nimi….), Batumissa, Gorissa ja Borjomissa. Harkitsin vähän aikaan Kazbegiä, mutta se jää ensi kerralle.Tbilisistä teen ihan oman postauksensa, koska siitä on paljon kerrottavaa. Samoin Batumista tulee oma postauksensa. Tässä kerron meijän päiväretkistä Mtshketaan, Goriin ja Borjomiin.

Churchkhelaa Mtshketassa

Mtshketa on tosiaan parinkymmenen kilometrin päässä Tbilisistä oleva muinainen pääkaupunki, jossa vanhimmat rakennukset on 500-luvulta. Me mentiin Mtshketaan kaverin autolla, mutta sinne pääsee myös marsulla Diduben bussiasemalta ja taksilla. Matkall Mtshketaan pysähdyttiin Džvarin luostarissa, josta olikin upeet näkymät Mtshketan yli. Mtshketassa voi tosiaan seikkailla pikkukujilla, syödä viinijäätelöä, tklapeja ja churchkhelaa ja shoppailla vaikka mattoja.

Gori

Seuraavana päivänä me suunnattiin Ketin kanssa marsulla Goriin. Gori on kuuluisa (ainakin) yhdestä asiasta. Muuan Josif Vissarionovitš Džugašvili on syntynyt siellä vuonna 1878. Heppu tunnetaan ehkä hieman paremmin nimellä Josif Stalin, lienette ehkä kuullut joskus hepusta. Historiafriikkinä mun oli pakko käydä tsekkaamassa Stalinin synnyinkoti ja Stalin-museo. Goriin pääsee marsulla Diduben bussiasemalta Tbilistä ja se maksaa muutaman larin. Gori on noin 75 km päässä Tbilisistä, joten päiväretki on hyvin mahdollinen. Matkalla Goriin voi esimerkiksi vilkuttaa ”rajan” yli Etelä-Ossetiaan. Gori     a myös pommitettiin vuoden 2008 sodassa, ja osassa taloja on jälkiä näkyvissä tästä. Stalin-museon lisäksi Gorissa on Goris tsikhe -linnoitus ja muinainen Uplistsikhen kaupunki sijaitsee myös Gorin lähellä. Gori oli ihan söpö pikkukaupunki, mutta jos historia ei kiinnosta, niin en tiedä onko kaupungissa ihan kamalasti nähtävää. Fun fact: Gorissa sijaitsi Stalinin patsas vuoteen 2010, joka oli yksi harvoja Stalinin patsaita pystyssä vielä Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Nykyisin tää patsas on Stalin-museossa.

Stalinin synnyinkoti Gorissa

Yks päivä me otettiin marsu Borjomiin. Borjomi on (ehkä) suomalaisillekin tuttu nimi, Borjomista on nimittäin kotoisin Borjomin kivennäisvesi. Kuulemma maailman paras krapulalääke. Me otettiin köysirata mäen päälle Borjomin keskuspuistosta, ja tultiin polkua pitkin alas vuorelta. Vuoren päällä kun kävelee parikymmentä minuuttia eteenpäin köysirata-asemalta, tulee metsän keskellä olevalle pienelle kappelille. Köysirataa ajava vanha pappa kertoo tarkemmat koordinaatit, tosin se edellyttää venäjän tai georgian kielen taitoa. Käytännössä köysirata-asemalta kävellään vartti ylöspäin, semmosten kunnon neukkukerrostalojen ohi, ja lopulta käännytään pienelle metsätielle.

Borjomi

Alasvuorelta pääsee joko köysiradalla tai kävelemällä polkua pitkin. Meillä meni noin puol tuntia tulla alas mäeltä, mutta oltiin kyllä super hitaita. Polku vuorelta tulee suoraa Borjomin lähteen luokse, jossa pääsee juomaan Borjomin vettä suoraan lähteestä. Kuuma Borjomin vesi on kyllä varsinainen makuelämys, ja ei mun mielestä mitenkään hyvässä mielessä. Maistuu lähinnä metallilta, mutta ainakin on kuulemma terveellistä…

Borjomi

Borjomissa kannattaa huomata, että viimeinen marsu Tbilisiin lähtee (kuulemma) jo viiden jälkeen. Tämän jälkeen pääsee marsulla myös, mutta se kiertää kaikki pikkukylät, joten matka kestää tuntikausia. Marsut Borjomiin lähtevät Diduben bussiasemalta Tbilisistä. Takaisin pääsee huitomalla marsun pysähtymään sen ison tien varresta Borjomissa, johon marsu sut on jättänyt. Matka maksaa muutamia lareja.

 

 

You Might Also Like

2 Comments

  • Reply Katja / Historia de Viajes keskiviikko, elokuu 28, 2019 at 08:05

    Oi olipa mukava lukea Georgiasta! Olen ajatuksissani menossa kiertämään Georgiaa ensi keväänä, joten odotan myös noita muita postauksia. Tarkoituksena olisi ehkä lentää Tbilisiin ja ottaa paluulento Batumista.

    • Reply diieh tiistai, syyskuu 3, 2019 at 06:34

      Georgia on kyllä ihan tosi kiva! Varmasti ihan huippu reissu sulle tulossa! 🙂

    Leave a Reply