Suomen suurin matkablogiyhteisö
All Posts By

diieh

Yleinen

Aikaisia aamuja Itä-Jaavalla: Kawah Ijen ja Mt. Bromo

keskiviikko, elokuu 7, 2019

Ei nää Indonesia-jutut tähän lopu! Seuraavana vuorossa mun toinen suosikkireissu: Kawah Ijen ja Mt. Bromo.

Otettiin tosiaan Jakartasta lento Surabayaan, Indonesian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Siellä meitä oli kuski vastassa, ja suunnattiin nokka kohti Bromoa. Nyt täytyy rehellisesti sanoa, että en tiedä miten hankittiin meidän reissu, koska pari indoa oli meidän kanssa, ja ne oli järjestellyt meille koko reissun. Tultiin tosiaan illalla Surabayaan, ja ajettiin pitkälle iltaan asti. Lopulta päädyttiin pieneen kylään, jossa meidät ohjattiin jonkun kotiin. Öh selvä? Meitä oli 6 ihmistä ja tungettiin ittemme nukkumaan yhteen pari sänkyyn ja yhdelle sohvalle pariksi tunniksi.

Joskus kahden kolmen aikaan meijät kiskottiin ylös, ja lähdettiin taas ajamaan. Tällä kertaa pilkkopimeässä. Selvä. Lopulta tultiin isolle parkkipaikalle, josta meidän käskettiin vaan lähteä kiipeämään ylös päin. Öö okei? Selvä, ei muuta kuin jalkaa toisen eteen ja kohti huippua. Mäen päällä oli näköalatasanne, joka ei pimeässä oikeastaan näyttänyt miltään. Pohdittiin vähän, että mitähän ihmettä? Paikka oli aivan sairas määrä indonesialaisia turisteja, mutta ei juurikaan länkkäreitä. Me oltiin paikalla hyvissä ajoin, joten päästiin eturiviin. Ja se kannatti, maisemat oli nimittäin nämä:

Kun aurinko oli nousemassa, niin sekasorto oli uskomaton. Mun takin hihoissa roikkui tätejä, jotka halus eturiviin ja kyynärpäitä ei säästelty. Kun oltiin saatu meidän kuvat, niin alettiin lähteä pois päin. Pari vähän aggressiivisempaa tätiä pakotti meidät REPIMÄLLÄ kuvaan kanssaan. Siis ei nätisti pyytämällä, vaan vaatteista repimällä. Öh selvä?

Kun päästiin autolle, niin ajettiin vähän matkaa, kunnes meidät siirrettiin jeeppiin. Jeepillä matka jatkui itse Bromolle, jota oltiin ihailtu mäen päältä auringon noustessa. Bromolla pääsee helposti portaita pitkin kiipeämään kraateriin. Tosin törmättiin pariin saksalaiseen tulivuoribongariin, jotka oli kiivennyt jotain Bromon takarinnettä pitkin huipulle. Ei sillä, Bromo ei ole mitenkään korkea vuori, vain reilussa 2300 metrissä huippu. Kun oltiin aikamme pällistelty kraateria, hypättiin jeeppiin ja ajettiin takasin meijän varsinaiselle reissuautolle, ja jatkettiin matkaa kohti Banyuwangia. Jaavalla välimatkat ei koskaan näytä pitkiltä, mutta jotenkin aikaa tuhrautuu aina ihan tolkuttomasti ajamiseen, joten päästiin perille vasta joskus illan suussa – huomatkaa, että lähdettiin Bromolta joskus aamulla yhdeksän maissa ajamaan, koska oltiin siellä jo aamun koittaessa. Banyuwangissa yövyttiin Didu’s homestayssä, ja harmittaa vieläkin, että ehdittiin olla siellä vain muutama tunti, sillä lähdettiin ajamaan Ijenille jo kello yhden jälkeen. Toi Didu’s Homestay oli aivan käsittämättömän siisti paikka, vaikkakin vähän keskellä ei mitään. Mutta tuolla ois mielellään viettänyt vaikka yhden lepopäivän Bromon ja Ijenin välissä.

Ijenistä täytyy sanoa sen verran, että vaikka eksymisen vaaraa ei ole, niin suosittelen opasta. Opas ei oo välttämätön, mutta esim. meidän ryhmästä yks sai astmakohtauksen, jolloin oppaasta todellakin oli apua. Oppaan lisäksi reitille tarvitaan otsalamppu, kaasunaamari/filtteri, hyvät kengät ja lämmin takki. Kiipeäminen huipulle kestää pari tuntia, joten jos halua nähdä auringon nousevan (noin kello 5) niin suosittelen aloittamaan kiipeämisen viimeistään klo 2. Auringonnousun lisäksi pimeällä näkee Ijenin rikistä johtuvan ”sinisen tulen”. Tai siis näkee, jos tajuaa mennä sitä katsomaan. Me käveltiin tyylikkäästi ohi (se opas… kulkekaa oppaan kanssa). Huipulle kyllä löytää seuraamalla polkua. Itse kapuaminen ylös ei ole helpoin reitti, mutta ihan normaalikuntoinen pärjää kyllä.

Se kaasunaamari sitten. Ijenillä kaivetaan rikkiä, ja välillä siitä tulevaan kaasua leijailee ilmassa. Sen, milloin kaasunaamari kannattaa laittaa naamalle, haistaa kyllä. Jos tiedät miltä mätä kananmuna haisee, niin se on rikin haju.

Meillä siis meni muutama tunti ylös mennessä, ja odoteltiin huipulla hetki, että päästiin ihailemaan auringonnousua. Paikallisia ei huipulla juurikaan näe, lähinnä länsimaalaisia turisteja.

Alaspäin tuleminen huipulta oli huomattavasti sutjakkaampaa, mutta siihenkin saatiin tuhrattua yli tunti. Klo 7 jälkeen otettiin taas auton nokka kohti Surabayaa ja lentokenttää. Oli hieman kooma päällä kahden valvotun yön jälkeen, ja Jakartaan takaisin päästyä lämmin suihku ja oma sänky teki kyllä hyvää. Jos lentää Indonesiaan vaan lomalle, niin kannattaa varata ehkä vähän enemmän aikaa näihin kahteen paikkaan, esim. yksi lepopäivä välissä ois tehnyt meillekin hyvää.

Tänne pääsee melko helposti Balilta, joten Bromo ja Ijen on melko helppo yhdistää vaikka Balin lomaan, jos turistimassat alkaa ahdistamaan. Balilta pääsee lautalla Jaavalle, josta voi ottaa kuskin Bromolle ja/tai Ijenille.

Vielä yksi Indonesia postaus tulossa, jossa kerron toisen kohteen, jonka voi yhdistää Balin lomaan.

Yleinen

Orankeja Sumatralla

tiistai, elokuu 6, 2019

Jos Bali ei vienyt mun sydäntä, niin Sumatra vei. Sumatrasta tulee ehkä mieleen vuoden 2004 tsunami, Banda Aceh ja sharialaki sekä kahvi. Minä ja ryhmä saksalaisia suunnattiin pitkäksi viikonlopuksi Sumatralle bongaaamaan orankeja. Otettiin lento Jakartasta Medaniin, josta kuski poimi meidät kyytiin ja jatkettiin matkaa Bukit Lawangiin viidakkoon.

Me otettiin matka Bukit Lawang Ecotravelin kautta, ja tehtiin 3 yön ja 4 päivän Hello Jungle -reissu, johon kuului kaksi yötä hotellissa ja yksi yö teltassa viidakossa. Ensimmäinen yö tosin vietettiin EcoLodge Bukit Lawangissa, koska toi Ecotravelin oma hotelli oli täynnä, mutta sekä EcoLodge että toi EcoTravel Cottage oli tosi kivoja paikkoja yöpyä! Bukit Lawangissa ei tosiaan ole muuta viihdettä, kuin joki, viidakko ja pari matkamuistokauppaa, mutta reissun paras anti oli tosiaan viidakkovaellus. Ekana päivänä tosiaan saavuttiin Bukit Lawangiin vasta illan suussa. Tokan päivän aamuna otettiin reppuun yhden yön tavarat ja suunnattiin viidakkoon. Meillä oli ihan huippu englantia puhuva opas, ja kaksi kantomiestä, jotka kantoi eväitä (ja juorus oppaan kanssa). Osalla meidän porukasta oli ihan kunnon vaelluskengät, mutta mulla ja muutamalla muulla ihan vaan perus lenkkarit, joilla pärjäs myös hyvin. Suosittelen pitkiä lahkeita, koska tuolla viidakossa ei oo aina välttämättä kovin lämmin, sekä saatat haluta suojautua ötököiltä.

Mutta koko reissun kohokohta. No ne orangit! Toi Gunung Leuserin kansallispuisto jatkuu aina Acehiin asti, ja kuulemma viidakon kautta salakuljetetaan huumeita Acehin ja muun Indonesian välillä. Mutta Gunung Leuser on Indonesiassa tunnettu siitä, että sinne vapautetaan vankeudesta orankeja. Me nähtiin muutaman tunnin vaelluksen jälkeen kaksi naarasta ja muutama poikanen. Toisen ryhmän amerikkalaisrouva oli jättänyt reppunsa maahan siksi aikaa, kun koitti ottaa orangeista kuvia, mutta lopputulos oli se, että rouvan reppu, jossa kuulemma oli passi ja kotiavaimet, oli puun latvassa ja äiti-oranki tunki eväitä repusta suuhunsa. Ei varmaan tarvii sanoa, että oranki ei avaa reppua vetoketjusta, vaan repii sen auki. Pienellä lahjonnalla reppu kuitenkin saatiin alas, mutta se oli kyllä entinen reppu se. Note to self: älä jätä reppua maahan orankien lähellä.

Päivän kuumottavin hetki tuli, kun käveltiin korkean harjanteen päällä ja edessä alkoi näkyä kasvava hahmo. Urosoranki. Opas totes vaan meille, et nyt kaikki kääntyy 180 astetta takaspäin ja on ihan hiljaa. Apumiehet sit heitteli meloneja ja banaaneja harjanteen rinteeseen ja koitti hämätä uroksen sinne. Lopulta ahneus voitti ja oranki siirtyi sivummalle mutustelemaan hedelmiä samalla kun me hiippailtiin ohi. Kuumottavinta oli, kun huomattiin, että meidän opastakin selkeästi pelotti. Urosorangit voivat kuulemma olla aggressiiviä, jos alueella on poikasia. Ja me oltiin juuri ohitettu pari poikasta.

Meijän opas oli muuten tosi asiantunteva, ja se kertoi meille paljon viidakon eläimistä ja kasveista. Mä sain viidakosta pakkomielteen katsoa aina puunrunkoa ennen kuin tartun siihen, koska piti kuulemma tarkistaa, että se puu ei ole oikeasti käärme. Pienet traumat jäi. Isommat traumat jäi siitä kun kysyin meidän leiripaikassa, että mikä on isoin käärme, jonka opas on siellä koskaan nähnyt. Kuulemma 12 metrinen. No, tässä saattaa olla pientä lapinlisää, mutta ei paljon naurattanut mennä telttaan nukkumaan.

Onneksi selvittiin kuitenkin ilman käärmeen puremia tai muitakaan vahinkoja. Seuraavana aamuna osa kävi tekemässä aamusta pienen lenkin viidakossa, mut me muut (lue: laiskat) jäätiin leiriin hengailemaan yhden apuoppaan (siis ei oikein tiedetty niiden tarkoitus, kantomies/kokki/veneen ohjaaja/orankien karkottaja). Opas kyseli multa, että mimmosia eläimiä ja kasveja Suomessa on. Kerroin sitten Suomen yöttömistä öistä ja talven pimeydestä. Kaverin silmät meinas tippua päästä. Tää tyyppi kertoi myös, ettei oo kun kerran poistunut Bukit Lawangista; käynyt kerran Medanissa sairaalassa. Kysyin, että haluisko hän nähdä Jakartan tai muita paikkoja? Vastaus oli, että ei hänen tarvitse, koska hän juttelee asiakkaiden kanssa, jotka kertoo millaista muualla on, niin hänen ei itse tarvitse mennä katsomaan muita paikkoja.

Päivällä käytiin uimassa vesiputouksella, ja nähtiin valtavia liskoja! Iltapäivästä sitten otettiin jättimäiset uimarenkaat, jotka sidottiin jonoksi ja laskettiin niillä jokea pitkin takaisin Bukit Lawangiin. Maisemat oli huiput! Koettiin myös eeppinen hetki, kun allekirjoittanut tippui veneestä koskessa. Tokihan mulla oli GoPro kuvaamassa silloin, ja videolle tuli ikuistettua kun kuuluu vaan kiljaisu ja pulahdus, kun tipahdan kyydistä.

Hotellilla parin päivän metsäelämän jälkeen suihku, lämmin ruoka ja pehmeä sänky maistu aika hyvälle

! Voin valehtelematta sanoa, että noi muutamat päivät Sumatralla on yks mun 28-vuotisen elämän huipuimpia hetkiä! Aivan sairaan makee kokemus! Pliis, menkää tonne! Ecotravel on huippu firma, niiden hotellissa on kierrätys kaikelle (todella harvinaista Indonesiassa), ne ei vie roskaa viidakkoon ja tuo leiristä kaiken pois aina. Oppaat oli huippuja, hotellit siistejä, kuljetus Medanista Bukit Lawangiin ja takaisin toimi hyvin! Ecotravel järjestää vaikka viikon vaelluksia viidakossa, jos tuntuu että pari päivää ei riitä.

Loppuun vielä fun fact. Tiesittekö muuten, että orangin englannin kielinen nimi orangutan tulee bahasan sanoista ”orang” ja ”hutan”. Orang tarkoittaa ihmistä ja hutan metsää, eli kirjaimellisesti orangit ovat metsien ihmisiä.

Yleinen

Matkasuunnitelmia ja tunnelmia Norjasta

maanantai, elokuu 5, 2019

Jotta ei ihan menisi pelkäksi Indonesia -jorinaksi niin avaampa hieman mun tulevia reissusuunnitelmia!

Eilen tulin takaisinNorjasta viikonlopun viestosta kaverin luona. Kate oli mun kämppis Irlannissa. Ollaan vieläkin varmoja, että meijän asuntola laitto kaikki pohjoismaalaiset samaan asuntoon ja muut (lue: espanjalaiset) keskenään. Oh well, ei oo valittamista! Ollaan nyt 7 vuotta tunnettu ja nähty säännöllisesti. Tää oli varmaan mun viides kerta Norjassa, mutta Helsingin ja Oslon lisäksi ollaan treffailtu Kööpenhaminassa, Tukholmassa ja Irlannissa.

Kate tosiaan asuu Oslon ulkopuolella, Askerin ja Drammenin välissä, ja pari päivää menikin kivasti tuolla pyöriessä. Toki reissun tarkotus ei ollut niinkään mikään nähtävyyksien katselu vaan ihan vaan rento hengailu yhdessä.

Norjan pikavisiitin jälkeen seuraava loma koittaa syyskuussa, kun otan Itä-Euroopan haltuun. Lennän ensin Minskiin, jossa vietän muutaman päivän ihmetellen Valko-Venäjää. Sieltä jatkan maktaa (lentäen, viisumivapaus vaatii sen…) Kiovaan, josta teen pakollisen päiväretken Tsernobyliin. Tsernobyl on ollut mun to go-listalla varmaan viis vuotta, ja nyt vihdoin! Täytyy myöntää, että tää Tsernobyl hypetys ottaa hieman päähän, koska Tsernobylin matkojen hinnat on noussut ihan sikana.

Kiovan ja Tsernobylin jälkeen matka jatkuu junalla kohti Odessaa, jossa vietän pari päivää. Odessasta jollain tavalla olisi tarkoitus luovia itseni Moldovaan ja Chisinauhun. Transnistria, valtio joka ei ole valtio, täytyy varmaan myös käydä katsastamassa. Moldovasta matka jatkuu vielä Romaniaan, jossa Bukarestin lisäksi ohjelmassa on Transsylvania ja Transfăgărășan. Romaniasta tarkoitus on tehdä myös pikavisiitti Bulgarian Veliko Tarnovoon. Huippu reissu siis tiedossa! Viimeksi olin pidempään reissussa huhti-toukokuussa, joten reissujalkaa vipattaa jo hillittömästi. Tästä kevään Etelä-Kaukasuksen reissusta on myös tulossa juttua nyt vielä elokuun aikana! Eli jos Armenia, Georgia ja Azerbaizhan kiinnostaa niin stay tuned.

Koska yksi matka kalenterissa ei ole tarpeeksi, niin suunnittelen jo tammikuulle Intiaa ja Delhi-Agra-Jaipur-Amritsar-Delhi -kierrosta. I know, I know. Siellä ei oo lämmin tammikuussa, mut just siks sinne haluun sillon. Mä en vaan voi elää yli 30 asteen lämpötiloissa, joten Delhin 20 astetta tammikuussa sopii mulle paremmin kuin hyvin.

Myös keväälle on yks pidempi reissu suunnitteilla, mutta siitä lisää myöhemmin, kun suunnitelmat tarkentuu! Mun 60 maata ennen kuin täytän 30 -suunnitelma pitää edelleen ja etenee tasaista vauhtia.

 

Yleinen

Miksi Bali ei vienyt sydäntäni?

torstai, elokuu 1, 2019

Bali. Ehkä viimeisen viiden vuoden hypetetyin lomakohde. Tuskimpa kukaan on voinut välttyä temppeleiden ja riisipeltojen kuvilta, jos Instagramia vähääkään käyttää. Kun kerran Indonesiassa olin, täytyihin se hypetys käydä itse toteamassa.

Tässä epäsuosittu mielipiteeni:

Ei. Ei oo mun paikka. Varasin ensimmäisen hotellin Kutalta. Ei ei ja ei. Ihminen, joka ei harrasta juhlimista on kyllä siellä aivan totaallisen väärässä paikassa. Hyvä puoli Kutassa oli se, että lentokentältä pääsi sinne nopeasti ja sieltä pääsi helposti Uluwatuun ja Ubudiin. Muuta tarjottavaa Kutalla ei mulle ollutkaan. Kuta oli myös ainut paikka, jossa puolen vuoden aikana Indonesiassa oikeesti pelkäsin. Aggressiivinen setä meinas käydä mun kimppuun kun olin nostamassa rahaa automaatilta. Sattumalta paikalle tullut nainen pelasti mut ja mun rahat. Samoin Kutalla huumeiden avoin myynti kuumotti – Indonesiassa kuitenkin voi saada kuolemantuomion huumeista, joten anteeksi mitä?

Kuta ei vakuuttanut

Hotellini, Samsara Inn, oli mahtava. Henkilökunta oli super mukavaa, huone siisti ja uima-allas kiva. That’s about it. Kun poistuin hotellista, niin joku oli kokoajan tarjoamassa taksia tai myymässä huumeita tai ylipäätään muuten vaan iholla. Ranta oli likainen ja sielläkin joku koitti kokoajan myydä kookospähkinöitä tai satay-vartaita tai huumeita. Ei kiitos. Olin yksin reissussa, mutta Facebookin Bali-ryhmän kautta löysin saksalaisen sooloreissaajan, jonka kanssa otettiin kuski päiväksi. Käytiin Pandawa beachillä, joka oli huomattavasti rauhallisempi ja siistimpi kuin Kutan ranta. Jatkettiin matkaa myös Uluwatuun, jossa käytiin niin ikään biitsillä ja tsekkaamassa Uluwatun temppeli.

Pandawa Beach

Parin päivän jälkeen jatkoin matkaa Ubudiin, joka oli oikeastaan se mitä Balilla halusin nähdä. Ubudissa olin yötä superkivassa The Peacock Inn Ubud hotellissa, jota voin suositella! Henkilökunta oli mukavaa, aamiaisen sai huoneeseen tai huoneen ulkopuolella olevalle pöydälle siihen aikaan kun itse halusi ja sijainti Ubudin keskustassa oli erinomainen.

Uluwatu

Mun Balin reissun ehdoton kohokohta oli Campuhan Ridge Walk. Jos nyt välttämättä haluat mennä Balille, niin tee itsellesi palvelus ja käy Ubudissa kävelemässä Campuhan Ridge Walk. Ja ehdottomasti aikaisin aamulla kun a) ei ole kuuma ja b) se ei ole tukossa ihmisistä. Ehkä hienoimmat maisemat koko puolen vuoden Indonesian reissun aikana. Kattokaa nyt itekin:

Ubudissa taksimafia on todellinen. GoJekit ja Grabit ei saa ajaa Ubudiin, ja sitä koitetaan kiertää kaikin mahdollisin keinoin. Mua kirjaimellisesti koitettiin repiä ottamaan taksi, vaikka halusin kävellä. Oh well.

Tokihan Balilla piti käydä kaikki pakolliset nähtävyydet tsekkaamassa. Tegalalangin riisipellot, Tirta Empulin temppeli, Ubudin Monkey Forest, Ubudin Royal Palace, taidemarkkinat Ubudissa sekä parit vesiputoukset. En vieläkään tiedä mikä mua eniten tökki Balissa – ehkä se järkyttävä turistirysätunnelma, ehkä nenän vartta pitkin katsovat ”influencerit”, ehkä joka paikassa pyörivät jurriset Aussit, ehkä mulla oli vaan huono viikonloppu. En tiedä? Jos olisin lentänyt Indonesiaan Balia varten, niin olisin ollut todella pettynyt. Nyt vaan totesin, että tulipahan nähtyä. Ehkä matkalla Jaavalta Lombokille ja pidemmälle itään Bali voi olla hyvä välietappi, mutta mulle Balilla ei muuten ollut paljoa tarjottavaa. Ehkä joku muu saa Balista enemmän irti kuin minä.

Tegalalangin riisipellot on varmaan yksi Balin kuvatuimpia paikkoja

Bali on muutenkin – siis kaiken massaturismin ulkopuolellakin – todella erilainen kuin muu Indonesia. Bali on pääasiassa hinduenemmistöinen, ja vaikka esimerkiksi Jakarta tai naapurisaari Lombok ei olekaan tiukan konservatiivisia islamin suhteen, on tunnelma todella erilainen niissä Baliin verrattuna. En osaa selittää, miten tai mistä se johtuu, mutta esimerkiksi Lombokille siirryttäessä eron huomaa. En sano, että toinen on toista parempi, mutta ne on erilaisia. Musta on aina hauskaa kuunnella, kun joku Balilla käynyt kertoo tutustuneensa syvällisesti indonesialaiseen kulttuuriin siellä. Anteeks, mutta mikä on indonesialainen kulttuuri? Jaavalainen? Balilainen? Papualainen? Kalimantanilainen? Muslimi, hindu, kristitty, buddhalainen mikä? Bahasan kielinen, jaavan kielinen, sundan kielinen, maduran kielinen, sasakin kielinen? Indonesian valtion motto on ”Unity in diversity” ja koko Indonesiassa on satoja eri etnistä ryhmää ja yli 700 eri kieltä. Joten musta on ”hauskaa”, kun joku kertoo tutustuneensa tosi hyvin indonesialaiseen kulttuuriin Balilla. Ehkä balilaiseen kulttuuriin? Puolen vuoden aikana mä koen tutustuneeni Indonesiaan ja sen kulttuuriin vain pienen pintaraapaisun verran, ja mun työhön kuului kuitenkin kulttuurin ja politiikan seuraaminen.

En sano, etteikö Balille kannata mennä, ehei. Mun oma mielipide on, että Bali ei ole sen kaiken hehkutuksen arvoinen, ja että Indonesiassa on siistimpiäkin paikkoja viettää loma, mutta uskon, että jos lomalta hakee juhlimista, surffausta tai joogaa, niin go for it. Yksikään noista ei vaan kuulu mun harrastuksiin, joten ehkä sen vuoksi mun kokemus jäi vähän vajaaksi.