Yleinen

Aikaisia aamuja Itä-Jaavalla: Kawah Ijen ja Mt. Bromo

keskiviikko, elokuu 7, 2019

Ei nää Indonesia-jutut tähän lopu! Seuraavana vuorossa mun toinen suosikkireissu: Kawah Ijen ja Mt. Bromo.

Otettiin tosiaan Jakartasta lento Surabayaan, Indonesian toiseksi suurimpaan kaupunkiin. Siellä meitä oli kuski vastassa, ja suunnattiin nokka kohti Bromoa. Nyt täytyy rehellisesti sanoa, että en tiedä miten hankittiin meidän reissu, koska pari indoa oli meidän kanssa, ja ne oli järjestellyt meille koko reissun. Tultiin tosiaan illalla Surabayaan, ja ajettiin pitkälle iltaan asti. Lopulta päädyttiin pieneen kylään, jossa meidät ohjattiin jonkun kotiin. Öh selvä? Meitä oli 6 ihmistä ja tungettiin ittemme nukkumaan yhteen pari sänkyyn ja yhdelle sohvalle pariksi tunniksi.

Joskus kahden kolmen aikaan meijät kiskottiin ylös, ja lähdettiin taas ajamaan. Tällä kertaa pilkkopimeässä. Selvä. Lopulta tultiin isolle parkkipaikalle, josta meidän käskettiin vaan lähteä kiipeämään ylös päin. Öö okei? Selvä, ei muuta kuin jalkaa toisen eteen ja kohti huippua. Mäen päällä oli näköalatasanne, joka ei pimeässä oikeastaan näyttänyt miltään. Pohdittiin vähän, että mitähän ihmettä? Paikka oli aivan sairas määrä indonesialaisia turisteja, mutta ei juurikaan länkkäreitä. Me oltiin paikalla hyvissä ajoin, joten päästiin eturiviin. Ja se kannatti, maisemat oli nimittäin nämä:

Kun aurinko oli nousemassa, niin sekasorto oli uskomaton. Mun takin hihoissa roikkui tätejä, jotka halus eturiviin ja kyynärpäitä ei säästelty. Kun oltiin saatu meidän kuvat, niin alettiin lähteä pois päin. Pari vähän aggressiivisempaa tätiä pakotti meidät REPIMÄLLÄ kuvaan kanssaan. Siis ei nätisti pyytämällä, vaan vaatteista repimällä. Öh selvä?

Kun päästiin autolle, niin ajettiin vähän matkaa, kunnes meidät siirrettiin jeeppiin. Jeepillä matka jatkui itse Bromolle, jota oltiin ihailtu mäen päältä auringon noustessa. Bromolla pääsee helposti portaita pitkin kiipeämään kraateriin. Tosin törmättiin pariin saksalaiseen tulivuoribongariin, jotka oli kiivennyt jotain Bromon takarinnettä pitkin huipulle. Ei sillä, Bromo ei ole mitenkään korkea vuori, vain reilussa 2300 metrissä huippu. Kun oltiin aikamme pällistelty kraateria, hypättiin jeeppiin ja ajettiin takasin meijän varsinaiselle reissuautolle, ja jatkettiin matkaa kohti Banyuwangia. Jaavalla välimatkat ei koskaan näytä pitkiltä, mutta jotenkin aikaa tuhrautuu aina ihan tolkuttomasti ajamiseen, joten päästiin perille vasta joskus illan suussa – huomatkaa, että lähdettiin Bromolta joskus aamulla yhdeksän maissa ajamaan, koska oltiin siellä jo aamun koittaessa. Banyuwangissa yövyttiin Didu’s homestayssä, ja harmittaa vieläkin, että ehdittiin olla siellä vain muutama tunti, sillä lähdettiin ajamaan Ijenille jo kello yhden jälkeen. Toi Didu’s Homestay oli aivan käsittämättömän siisti paikka, vaikkakin vähän keskellä ei mitään. Mutta tuolla ois mielellään viettänyt vaikka yhden lepopäivän Bromon ja Ijenin välissä.

Ijenistä täytyy sanoa sen verran, että vaikka eksymisen vaaraa ei ole, niin suosittelen opasta. Opas ei oo välttämätön, mutta esim. meidän ryhmästä yks sai astmakohtauksen, jolloin oppaasta todellakin oli apua. Oppaan lisäksi reitille tarvitaan otsalamppu, kaasunaamari/filtteri, hyvät kengät ja lämmin takki. Kiipeäminen huipulle kestää pari tuntia, joten jos halua nähdä auringon nousevan (noin kello 5) niin suosittelen aloittamaan kiipeämisen viimeistään klo 2. Auringonnousun lisäksi pimeällä näkee Ijenin rikistä johtuvan ”sinisen tulen”. Tai siis näkee, jos tajuaa mennä sitä katsomaan. Me käveltiin tyylikkäästi ohi (se opas… kulkekaa oppaan kanssa). Huipulle kyllä löytää seuraamalla polkua. Itse kapuaminen ylös ei ole helpoin reitti, mutta ihan normaalikuntoinen pärjää kyllä.

Se kaasunaamari sitten. Ijenillä kaivetaan rikkiä, ja välillä siitä tulevaan kaasua leijailee ilmassa. Sen, milloin kaasunaamari kannattaa laittaa naamalle, haistaa kyllä. Jos tiedät miltä mätä kananmuna haisee, niin se on rikin haju.

Meillä siis meni muutama tunti ylös mennessä, ja odoteltiin huipulla hetki, että päästiin ihailemaan auringonnousua. Paikallisia ei huipulla juurikaan näe, lähinnä länsimaalaisia turisteja.

Alaspäin tuleminen huipulta oli huomattavasti sutjakkaampaa, mutta siihenkin saatiin tuhrattua yli tunti. Klo 7 jälkeen otettiin taas auton nokka kohti Surabayaa ja lentokenttää. Oli hieman kooma päällä kahden valvotun yön jälkeen, ja Jakartaan takaisin päästyä lämmin suihku ja oma sänky teki kyllä hyvää. Jos lentää Indonesiaan vaan lomalle, niin kannattaa varata ehkä vähän enemmän aikaa näihin kahteen paikkaan, esim. yksi lepopäivä välissä ois tehnyt meillekin hyvää.

Tänne pääsee melko helposti Balilta, joten Bromo ja Ijen on melko helppo yhdistää vaikka Balin lomaan, jos turistimassat alkaa ahdistamaan. Balilta pääsee lautalla Jaavalle, josta voi ottaa kuskin Bromolle ja/tai Ijenille.

Vielä yksi Indonesia postaus tulossa, jossa kerron toisen kohteen, jonka voi yhdistää Balin lomaan.

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply