Ei valjennut kolmaskaan päivä sen kirkkaampana, joten päätimme jättää kamat tutkimusasemalle ja yöpyä siellä viimeisenäkin yönä. Vaihtoehtoina päivälle olisi ollut trekata ylös toiseen laaksoon, jossa olisi voinut nähdä erilaisia vuorivuohia, tai seurata jokea alavirtaan. Alan toivoi edelleen löytävänsä apinoita, joten läksimme alas. Jos meillä olisi ollut riittävästi aikaa, olisimme voineet seurata jokea lähimpään kylään, jonne on 3-4 päivän trekki.
Jonkun aikaa käveltyämme tulimme taas paimentolaismajalle ja päätimme, että isä voi jäädä sinne. Tapaisimme majalla n. kolmelta iltapäivällä.
Hieman majalta alaspäin saavuimme joen ylittävälle sillalle. Tutkimme ensin joen oikeaa rantaa, sitten vasenta. Minä omistauduin enemmän kuvaamiselle Alanin patikoidessa enemmän apinoita etsien. Sienisatoni olettekin jo nähneet, joten nyt seuraa taas kukkia ja vähän muuta linssin eteen osunutta.

Ei ole enään puronen.
- Gentiana sino-ornata
- Cassiope selaginoides
- Pinkkejä rhododendronin lehtiä
- Jäkälää
- Pedicularis longiflora ssp. tubiformis (Scrophulariaceae)
- Naavaa sateen jälkeen
- Voikukka, kun siemenet ovat lentäneet
- Hylättyjä perhosen siipiä
- Monotropa hypopitys
- Edelweiss
Noin neljän maissa palasimme paimentolaismajalle ja yllätykseksemme majalla asuva vanha mies kertoi isän jo lähteneen kun meitä ei kuulunut. Jäimme kuitenkin majalle teelle ja parin kymmenen minuutin päästä isäkin palasi. Hän oli huolestuneena lähtenyt etsimään meitä kun ei meitä kuulunut eikä puhelimeeni saanut yhteyttä (se kastui ja lopetti toimintansa).

Iltapäivätee

Mantouta eli höyrytettyä leipää, voiteetä ja tuoretta jakkijuustoa (joka laitetaan teehen)
Teehetken jälkeen kävelimme takaisin tutkimusasemalle. Viimeiseksi yöksi otimme oikein huoneen. Iltaa istuttiin taas henkilökunnan kanssa kanakeittoa ja ohraviinaa nauttien.
Tässä tämä trekki pääpiirteissään. Viimeiseen päivään kuului enää kahden tunnin kiipeäminen maantielle ja bussimatka takaisin Haraan. Kyytikin saatiin kivuttomasti sillä Deqinistä tuleva bussi saapui samalla hetkellä kun tulimme tielle. Apinoita emme sitten nähneet, mutta paljon kaikkea mielenkiintoista kuitenkin.
Yunnania syytetään valtaisasta turismista, mutta täysin turistittomiakin paikkoja löytyy. Trekkasimme siis Yunnanin suurimmalla luonnonsuojelualueella ja 3 päivän aikana törmäsimme yhteen kiinalaiseen trekkariin, joka myös sattuu olemaan Shangri-laan kasvitieteellisen puutarhan johtaja eli ei varsinaisesti turisti. Turismia Baimaalla kuitenkin pyritään kehittämään. Isä olikin antanut tutkimusaseman johtajalle puhelinnumeroni, koska tämä oli kertonut heidän etsivän kielitaitoisa ihmisiä asemalle töihin. Saa nyt sitten nähdä.