Kansallispäivän loma

Nyt se on alkanut, yksi Kiinan kultaisista viikoista eli kansallispäivän loma. Viime vuonna ennakoitiin 1,3 miljardin turistin lähtevän tällä viikolla lomailemaan (tämän vuoden lukuja en ole seuraillut). Kansallispäivän lomalla ei ole mitää, perinteistä merkitystä kuten esim. Kiinalaisella uudella vuodella, jolloin kaikki menevät kotiin viettämään aikaa perheen kanssa. Tämä viikko on omistettu sen sijaan lähinnä matkailulle. Junalippuja on mahdoton saada, lentolippuja ehkä bisnes-luokkaan, bussit on täynnä ja majoituksen hinta räjähtää. Koska pienemmissä paikoissa majoitusta on rajallisesti, joutuvat asiakkaat välillä päättämään huutotarjouksin, kuka sen viimeisen vapaan huoneen saa. Olen kuullut huonehinnan nousevan yli tonniin kun kolme autolastillista kiinalaisia taistelee viimeisestä vapaasta huoneesta.

Viime vuoden kansallispäivän viikko oli meillä aika rauhallinen tieolosuhteiden takia, mutta edellisvuonna jopa meidän paikka oli täynnä Yubengista puhumattakaan. Yubeng on siis n. 350 asukkaan kylä, mutta edellisenä vuonna siellä oli tämän viikon aikana 2000 turistia sisällä joka päivä. Tämä tarkoitti sitä, että ihmisiä nukkui lattioilla joka paikassa ja jopa yöpymisestä teltassa joutui maksamaan 100 yuania per yö (normaalisti 20 yuania per sänky huoneessa).

Ilmakin on yleensä tällä viikolla karmea, ja niin tänäkin vuonna. Koko viikon on aurinko paistanut kauniisti, mutta tänään loikaa vettä ja on harmaata. Koska Yubengiin ei siis ole tietä ja varsinkin kiinalaiset tykkäävät ratsastaa kävelemisen sijaan, kaikki polut muuttuvat kuraliukumäiksi. Muulit ja ohjaajat kävelevät ylös solaan ja takaisin jopa 3-5 kertaa päivässä turisteja kuljettaen.

Olen tavannut ulkomaisia turisteja, jotka ovat käyneet Yubengissa tällä viikolla. Heistä se oli kamala paikka. Ihmiset epäystävällisiä, joka paikassa likaista, kaikki kallista. Mitä he oikein odottavat? Ihmiset työskentelevät tämän yhden viikon vuodessa lähes yötä päivää eikä ilmoille kukaan mahda mitään. Turha todellakaan odottaa ystävällisten tiibetiläisten tanssivan iltaisin turistien iloksi.

Nyt se siis on alkanut. Autoja ja busseja ajaa lähes katkeamattomana letkana talomme ohi ylös kuumille lähteille, josta trekki alkaa. Meillä ei vielä ole asiakkaita, mutta odotellaan. Kunhan Feilaisi on täynnä alkavat turistit virrata alas meille yöpymään.

Ekoturismia

Shangri-lassa sijaitseva ETTI (East Tibetan Traning Institute) järjestää ensikuussa alkavan 6 viikon kurssin vihreästä teknologiasta ja ekoturismista. Kurssille voi osallistua 15 paikallista tiibetiläistä täysin ilmaiseksi. Jopa bussiliput paikalle saapumiseksi korvataan ja ruoat ja asuminen ovat täysin ilmaisia. Kurssilla opetetaan mm. rakentamaan ekovessa, laatimaan ekoraportteja, energia auditointia, sähkötekniikkaa, englantia, kirjanpitoa, tietokoneen ja internetin käyttöä yms. Vaatimuksena osallistumiselle on ainoastaan tiibetiläisyys ja kohtalainen kiinan kielen taito. Kurssin järjestäjät antoivat minulle 5 hakemusta eli 5 täkäläistä saa mahdollisuuden osallistua. Ja kiinnostuneita on… 1! Äiti ja isä tavasivat kaavakkeita koko illan ja päätyivät siihen tulokseen, että kurssilla oikeastaan opitaan hyödyllisiä taitoja, jotka hyödyttävät paitsi perhettämme myös ympäristöä ja kaiken lisäksi niillä voi tulevaisuudessa ansaita rahaa. Isä haluaisi lähteä, mutta hänellä ei oikeastaan ole aikaa olla poissa kotoa kuutta viikkoa, joten perhe lähettää Reiskan. Jos Reiska ei jostain syystä suostu menemään, niin sitten isä lähtee. Mutta muut perheet eivät tunnu olevan kiinnostuneita. Tiibetiläisethän eivät käytä vessoja, ja sitä paitsi nämä ovat heidän vuorensa ja heidän jokensa; se ei muille kuulu kuinka paljon he niitä roskaavat ja saastuttavat.

Kurssilaiset rakentavat Hemugun kylään ekovessan. Hemugu markkinoi itseään ekoturismikylänä. Tämän ekokurssin organisoija kertoi heidän neuvotteluistaan kylän johtajien kanssa: organisoijat pyysivät lupaa rakentaa ekovessa kylään, johon johtajat vastasivat, että heidän tulee rakentaa jokaiselle talolle oma vessa, muuten kyläläiset eivät luota heihin (kylässä on 39 taloa, kurssilaisia 15 ja kurssi kestää 6 viikkoa). Organisoijat kertoivat 5 kyläläisen voivan osallistua kurssille täysin maksutta, jolloin johtajat kysyivät, paljonko osallistujille maksettaisiin palkkaa. Hehän ovet ekokylä ja kansainväliset NGOt käyttävät heitä ”asiantuntijoina” ja maksavat suuret rahat. Semmoista se ekoturismi on täälläpäin. No, parempi meille, jos oikeastaan olemme alueen ainoa paikka, joka oikeasti välittää näistä asioista ja on valmis niihin panostamaan. Ja sitten meillä on vielä todistuskin siitä. Ja ehkä pian saan sen vessankin!

Lisää turisteja

Ja sitten välillä sattuu niitäkin ihmisiä, jotka on halukkaita kokemaan vähän erilaisiakin asioita, eikä vaan ottamaan ne normaalit turistiposeerauskuvat. Tänne saapui 6 hengen ryhmä (espanjalainen, kanadalainen ja amerikkalaisia), joista miespuolinen osio lupautui pitelemään sikaa huomenna kastraatiossa. Huh! Pääsinpä pälkähästä. Eikä tarvinut edes pyytää. Mainitsin vain asiasta ja he olivat kyselemääsä aikaa; jos teemme sen aamulla, he voivat osallistua.

Turisteja

En tiedä miksi, mutta viime aikoina iso osa meille saapuneista turisteista ovat halunneet vain jättää rinkkansa tänne ja saada minulta ilmaista trekki-infoa. Olisiko syynä, että olemme päässeet israelilaiselle reppumatkailusivustolle? Kaikki vakuuttavat yöpyvänsä täällä Yubengista palattuaan. Jostain syystä heille kuitenkin iskee kova kiire ja eteenpäin on sitten päästävä samana päivänä. Eli toimin ilmaisena informaatiokeskuksena ja rinkkojen säilytyspaikkana. Lisäksi saan järjestää heille kuljetukset eli soitella kuskeille, koska hehän eivät osaa kiinaa. Kaikki sanovat kertovansa ystävilleen paikastani. No kiitos, ehkä olisi parempi, ettette kertoisi. Pahimmassa tapauksessa kanssani Shangri-lasta tullut pariskunta vakuutteli tulevansa tänne. Hoidin meille auton, mutta he halusivat ensin käydä syömässä. Menin sitten sillä aikaa hoitamaan omia asioitani. Kun palasin, he olivat lähteneet kiinalaisryhmän kanssa järjestämälläni autolla, jättäneet tavarani ravintolaan, josta niitä ei luovutettu ennen kuin maksoin heidän laskunsa. Ilmaisen informaationsahan he olivat jo matkan aikana saaneet. Kiitos!

TREKIT

Suosituin turistikohde Meili-lumivuorilla on Mingyongin jäätikkö, koska retken jäätikölle voi tehdä päivässä. Suurin osa turisteista yöpyy Feilaisin kylässä, josta he ajavat jäätikölle, vierailevat pyhän jäätikön temppeleissä, ja palaavat illaksi takaisin. Feilaisiista on upeat näköalat koko vuoriketjusta, mutta itse kylä on muuttunut pelkäksi hotellikeskittymäksi, eikä siellä valokuvausta lukuun ottamatta ole juuri muuta tekemistä. Turistit parveilevat aamuisin näköalatasanteella kuvaamassa nousevan auringon ensisäteiden osumista Miancimun huippuun värjäten sen kultaiseksi. Tämä näköalatasanne ja muualta näkymän blokkaava muuri rakennettiin viime vuonna ja samalla purettiin kylässä aiemmin olleet pyhät stupat, jotka uudelleen rakennettiin ennen Deqiniä sijaitsevalle näköalatasanteelle. Stupat on aikoinaan rakennettu juuri Feilaisihin kunnioituksesta pyhiä vuoria kohtaan. Xidangista Mingyongiin pääsee myös patikoimalla. Aiemmin polku kulki vuoren läpi, mutta tämä tunneli on nyttemmin romahtanut.

Reiska Mingyongissa

Hieman seikkailumielisemmät turistit menevät Yubengiin. Autotie päättyy Xidangiin, joten Yubengiin pääsee vain kävelemällä tai muulilla ratsastaen. Trekki alkaa Xidangin Kuumilta lähteiltä. Matkaa Yubengiin on n. 18 km, mutta kävely yläsolaan kestää 4-6 tuntia ja koko matka on jyrkkää ylämäkeä. Solasta alas kylään kävelee 1-2 tunnissa. Yubeng muodostuu ylä- ja alakylästä, joiden etäisyys on n. tunti kävellen. Kylästä näkee kolme lumihuippua. Turistit yöpyvät kylässä tehden päivätrekkejä alueen muihin kohteisiin.

Matkalla Yubengiin

Yubeng yläkylä

Yubeng alakylä

Yläkylästä lähtee polku Jäätikköjärvelle (Bing Hu), joka on n. 4 000 m korkeudessa sijaitseva järvi. Sinne ja takaisin Yubengiin kävelee n. 8-10 tuntia. Kävin jäätikköjärvellä ensimmäisen kerran pari vuotta sitten, ja mielestäni järvelle vuorta alas virtaavat jäävirrat ovat sulaneet huomattavasti jo näissä parissa vuodessa.

Matkalla Jäätikköjärvelle

Jäätikköjärvi

Alakylästä lähtee polku Pyhille vesiputouksille (Sheng Pu). Nämä vesiputoukset ovat tiibetiläisille pyhät, joten sinne saapuu vuosittain monia pyhiinvaeltajia. Paikallisten tulisi käydä putouksilla vuosittain. Tarkoituksena on kiertää putoava vesi kolmasti ja usein pyhää vettä otetaan kotiin tuliaisiksi. Vesi on tietenkin jäätävää eikä putouksessa kastumisen jälkeen saa peseytyä viikkoon. Paikan pyhyydestä johtuen sinne johtava polku on reunustettu mani-kivikasoilla. Kasaan asetettu kivi on aina rukous. Kävin vesiputouksilla Reiskan kanssa puolitoista vuotta sitten syksyllä. Pettymykseni oli suuri kun huomasimme, ettei vettä virrannut juuri lainkaan, vain pieni noro lirui kalliota myöten alas. Mutta Reiska alkoi laulaa rukousta putouksille ja vesi tuli! Pystyimme kiertämään vesipatsaan kolmasti, ja kun Reiska lopetti laulamisen, veden tulo loppui. Lähtiessämme putouksille saapui kolme turistia, jotka valittivat veden vähyyttä. Trekki vesiputouksille ja takaisin Yubengiin kestää viitisen tuntia.

Pyhät vesiputoukset

Yubengistä voi patikoida myös Pyhälle järvelle (Sheng Hu), joka sijaitsee 4370 metrissä. Tämä on jo huomattavasti vaativampi trekki, enkä itse ole sitä vielä suorittanut.

Yubengista voi palata takaisin Xidangiin joko samaa reittiä vuoren yli tai kiertämällä vuoren ympäri Ninongin kautta. Reitti Ninongin kautta on 38 km, mutta lähinnä alamäkeä Yubengista Xidangiin. Ensin polku seuraa Yubeng-jokea, joka laskee Mekongiin, ja sen jälkeen patikoidaan Mekongin laaksossa. Muutos Yubengin alueen vanhoista metsistä Mekongin kuumaisemaan on huimaava. Mutta reitti on myös vaarallinen, sillä välillä polku on vain pari kymmentä senttiä leveä ja pudotus rotkoon satoja metrejä. Reitillä ylitetään myös polun poikki virtaavia vesiputousia huojuvilla kivillä tasapainoillen. Ja kovalla tuulella tai sateella täytyy kiinnittää huomiota myös ylöspäin, ettei saa tippuvia kiviä niskaansa. Trekillä on kuollut 3 turistia, tosin yleensä aivan omasta tyhmyydestä johtuen. Noin puolessa matkassa Yubengista Ninongiin sijaitsee tyhjä talo, jossa paikalliset uskovat olevan kummituksia. Serkkuni ottamassa kuvassa talon mustassa oviaukossa näkyy valopallo. Tässä talossa yövyin erään ystäväni kanssa 2 yötä. Lisäksi karhut saattavat tulla yöllä sisään taloon. Täytyy myöntää, etten ainakaan ensimmäisenä yönä nukkunut kovin sikeästi ja ruokaa etsivät hiiri sai minut kauhun valtaan sitä teltan sisältä kuunnellessani.

Yubeng-joen varella (kuvaaja Katja Järvinen)

Ninongin reitillä

Ninongin reitillä (kuvaaja Katja Järvinen)

Ninong (kuvaaja Katja Järvinen)

Kaikkein vaativin täältä tehtävistä vaelluksista on pyhiinvaellus eli kora Meili-vuorten ympäri. Koko vaellus kestää 6-12 päivää, riippuen siitä, käyttääkö matkan varrella autokyytejä vai käveleekö koko matkan. Reitti kulkee 4 korkean solan kautta, joista kuuluisin on Dokerlan-sola, ja päätyy Tiibetin kautta takaisin Mekong-joen laaksoon. Periaatteessa koko koran suorittamiseksi täytyisi hankkia kallis Tiibet-lupa, mutta on myös konsteja päästä rajasta läpi. Vaihtoehtoisesti voi kävellä vain osan reitistä vuorten eteläpuolelle ja kääntyä alas Nu-joen laaksoon. Oppaalle joutuu tosin maksamaan koko hänen kävelemänsä ajan, eivätkä oppaat voi myöskään kääntyä takaisin, koska pyhä reitti on käveltävä myötäpäivään. Paikallisten tiibetiläisten tulisi suorittaa kora ainakin kolme kertaa elämänsä aikana. Itse en ole tätä vaellusta vielä tehnyt.