Nationalismi

Samoin kuin etniset ideologiat, nationalismi painottaa kannattajiensa kulttuurillista samanlaisuutta ja se vetää rajoja suhteessa muihin. Erona on nationalismin suhde valtioon. Kun etnisen liikkeen johtajat alkavat vaatia oikeuttaan valtioon, liikkeestä tulee nationalistinen. (Eriksen 2002: 7.) Gellnerin mukaan nationalismi on poliittinen periaate, jonka mukaan kulttuuristen rajojen tulisi vastata poliittisia rajoja (Gellner 1983: 1). Usein puhutaankin kansallisvaltioista. Kaikilla maailman kansallisuuksilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tai haluakaan perustaa omaa valtiotaan. Nationalismi onkin teoria poliittisesta laillisuudesta, joka vaatii, etteivät etniset rajat leikkaa poliittisia rajoja ja ennen kaikkea etteivät tietyn valtion sisällä etniset rajat erota valtaapitäviä muista (Gellner 1983: 1). Nationalismit ovat siis tämän näkemyksen mukaan etnisiä ideologioita, jotka väittävät, että heidän ryhmänsä tulisi dominoida valtiota. Kansallisvaltio on siis valtio, jota dominoi etninen ryhmä, jonka identiteetin merkitsijät (esim. kieli tai uskonto) on juurrutetut viralliseen symboliikkaan ja lainsäädäntöön. Valtio siis pyrkii kansalaistensa yhtenäistämiseen ja assimiloimiseen. Tämän se saa aikaan yhtenäisellä koulutuksella.

Toisenlaista teoriaa nationalismista edustaa Benedict Andersonin ”Imagined communities”. Hänen mukaansa kansakunta on kuviteltu poliittinen yhteisö. Se on kuviteltu synnynnäisesti rajatuksi ja itsenäiseksi. Se on kuviteltu, koska jopa pienimpien kansakuntien jäsenet eivät koskaan tunne useimpia kanssajäseniään, silti jokaisen mielessä elää kuva yhteydestä. Itse asiassa kaikki alkukantaista kylää suuremmat yhteisöt ovat kuvitteellisia. Kansakunta kuvitellaan rajalliseksi, koska suurimmillakin niistä on rajat, joskin ehkä elastiset, joiden takana elävät toiset kansakunnat. Se kuvitellaan itsenäiseksi, koska käsite syntyi aikana, jolloin valistus ja vallankumous tuhosivat hierarkkisen, dynastisen maailman laillisuutta. Se on kuviteltu yhteisö, koska huolimatta epätasa-arvosta ja hyväksikäytöstä, jotka saattavat vallita, kansa käsitetään aina syvänä, horisontaalisena toveruutena. Pohjimmiltaan tämä toveruus on saanut aikaan sen, että miljoonat ihmiset ovat halukkaita, ei niinkään tappamaan kuin kuolemaan tämän kuvitelman tähden. (Anderson 1991: 6-7.)

Anderson (1991) painottaa massamedian ja etenkin painettujen kirjojen merkitystä kuviteltujen yhteisöjen muodostumisessa. ”Kirjapaino-kapitalismin” myötä valtavat määrät ihmisiä voivat saada haltuunsa saman tiedon ja tämä tapahtuu ilman suoraa kontaktia kirjoittajan kanssa. Kielen ja maailmankuvan standardisoituminen suuressa mittakaavassa on täten mahdollista. Valtion koulutusjärjestelmällä on tässäkin suuri merkitys. Voitaisiin kuitenkin kysyä, kenen kuvittelemia nämä yhteisöt ovat.  Arjun Appaduraita (1990: 295) lainaten ”yhden ihmisen kuviteltu yhteisö voi olla toisen poliittinen vankila”.

LÄHTEET:

ANDERSON, BENEDICT (1991 [1983]): Imagined communities. London: Verso.

ERIKSEN, THOMAS HYLLAND (2002): Ethnicity and nationalism. Anthropological perspectives. London: Pluto Press.

GELLNER, ERNEST (1996 [1983]): Nations and nationalism. New perspectives on the past. Oxford: Blackwell Publishers Ltd.

APPADURAI, ARJUN (1990): “Disjuncture and Difference in the Global Cultural Economy.” Theory, Culture and Society 7: 2/3 (Jun., 1990), pp. 295-310.

11 vastausta artikkeliin ”Nationalismi

  1. Syynä tähän kirjoitukseen on, että Lijiangissa asuva walesilainen tyyppi sai raivokohtauksen, kun kehtasin sanoa, ettei Wales ole itsenäinen valtio. Valtio se kyllä on, mutta kuuluu Isoon Britanniaan. Samalla logiikalla esim. vaikka Utah on itsenäinen valtio. Voi jessus sentään!

    • En mie ole koskaan kuullutkaan, että Wales olisi valtio?! Englannistahan meillä vain koulussa puhuttiin ei edes UK:sta eli United Kingdom. Mitenkähän nykyään kouluissa opetetaan?

  2. Mitenkähän tuo kurdi- kysymys asettuu tähän nationalismi ajatteluun? Kurdejahan asuu monen maan alueella ja pakolaisina. Onko ollut olemassa kurdien oma valtio joskus?

    • Niin asuu varmaan kaikkia ihmisryhmiä. Kansallisvaltiot ovat modernin ajan luomuksia ja yhden ”kansan” asuttamia valtioita ei varmaan ole olemassakaan. Ihmisryhmät ja ”valtioiden” rajat ovat liikkuneet vuosituhansia. Jos sitten tiettyä ryhmää järjestelmällisesti syrjitään tms. on nationalistinen liikehdintä varmaa. Myös, jos ryhmä katsoo omanneensa aiemmin itsenäisen valtion. Kurdien historiasta en tiedä mittään.

      • Kurdit ovat Lähi-idän neljänneksi suurin kansanryhmä, mutta heillä ei ole koskaan ollut omaa valtiota. Maantieteellisesti alue on nimeltään Kurdistan (”Kurdien maa”), ja se sijaitsee Iranin, Irakin, Syyrian ja Turkin raja-alueilla.

        Kurdit – maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota
        ( oma huom; mutta taistelevat sellaisen saadakseen )
        Kurdit, joita on yhteensä noin 25-30 miljoonaa, ovat maailman suurin etninen ryhmä, jolla ei ole omaa valtiota. Useimmat kurdit asuvat Turkissa, mutta monet asuvat myös Iranissa, Irakissa, Armeniassa ja Syyriassa.

        Piti katsoa vähän netistä kun oli aukko sivistyksessä täsäkin kohden

  3. Nationalismi tuntuu meille nyt niin kaukaiselta aiheelta, mutta 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa se Suomessakin hyvin ajankohtaista. Olen törmännyt siihen taidehistorian opiskelussani monelta kantilta. Ja ajatellaanpa pelkästään Saksan historiaa. Hienoa, että valotat asiaa tämän päivän kannalta. Harvat tuskin tuntevat termiä!

    • Ei se nationalismi Suomessakaan ole kuollut ja kuopattu (enkä puhu mistään äärimmäisyysliikkeistä), se on vaan niin jokapäiväistä, ettei siihen kiinnitä huomiota. Kuinka usein esim. kuulee sanonnan ”on lottovoitto syntyä Suomeen”? No, sehän riippuu, mihin verrataan, mutta luultavasti iso osa maailman ihmisistä ajattelee ihan samalla tavalla omasta maastaan. Riippuu tietenkin myös omista kulttuuriarvoista, ja ne ovat suurelta osin valtion koulutusjärjestelmän ja ”hyväksyttyjen arvojen” muovaamia. Ja median ylläpitämiä. Samoin tieto niistä ”muista” kulttuureista ja niiden oloista ja arvoista ovat median välittämiä ja värittämiä.

      Mutta, juu, suomalaiset on erittäin hyvä esimerkki kansallisuudesta, joka on luotu erotuksena muihin (ruotsalaisiin ja venäläisiin). Käsitykseni mukaan suomalaiset olivat ihan onnellisesti ruotsalaisia, mutta eivät halunneet alkaa venäläisiksi, joten painotettiin suomalaisuutta (valtiollisessa mielessä, esim. suomen kielihän on ihan omanlaisensa, mutta ei kieli vielä valtiota luo, on meilläkin vähemmistömme).

      • Tervehdys nomad, pitkästä aikaa. Ja terveisiä Amerikan ihmemaasta.

        Mutta asiaan, olen eri mieltä. Suomalaisuuden vertaus venäläiiin ja ruotsalaisiin silloin aikanaan oli nähdäkseni vain jo ikiaikoja vallinneen tosiasian manifestaatio. Kuka ulkopuolinen nyt olisi tätä käsittämätöntä mongerrusta ymmärtänytkään. Tässä tapauksessa väittäisin, että kieli on aika merktävä tekijä. Ja onnea on ollut myös se, että yksi mainittua mongerrusta puhuva kansa oli hyvn täsmällisesti keskittynyt tietylle alueelle joka ei ollut maailmanpoliittisesti kovin merkittävä. Esimerkiksi maantieteellisesti Puolan paikalla ei ole ollut helppo olla.

        Lisäksi uskoisin, että suomalaiseen perusluonteeseen on vaikuttanut paljon myös tosiseikka, ettei Suomessa ikinä oikeasti ollut maaorjia, kuten Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Porukkaa oli liian vähän ja tilaa liikaa, metsiin pääsi piiloon.

        Mutta joo. Oletko ikinä lukenut Taloussnomien, tai vaikkapa Hesarinkin keskustelupalstojen kommentteja Suomeen positiiviisesti suhatutuviin uutisiin? Lottovoitot ovat vähissä. Kaikki tuntuu Suomessa olevan väärin ja huonoiten maailmassa.

        • Heipä hei, pitkästä aikaa!

          Kuitenkin, käsittääkseni, suomalaiset olivat suht tyytyväisiä Ruotsin osana. Joitain talonpoikaiskapinoita oli, mutta niitä taisi olla vielä enemmän itse Ruotsin puolella. Eli, jos Venäjä ei olisi valloittanut Suomea, kuinkahan kauan olisi mennyt ennen kun olisimme itsenäisyyttä alkaneet ajatella.

          Saamelaiset eivät esim. ole havitelleet kansallisvaltiota, vaikka heillä on oma kielensä ja lisäksi valtakulttuurista eroava talousmuoto.

          Enpä täällä paljon taloussanomia tao hesaria pääse lueskelemaan, mutta olen aivan samaa mieltä: lottovoitot on vähissä. Silti sitä kuulee ihmisten hokevan yhä edelleen.

          • Minusta Suomessa harrastetaan aika paljon ylimielistä ”me ollaan me, ja parempia kuin muut” -ajattelua. Sitä ei vaan aina suostuta myöntämään, mikä paraksodaalisesti on yksi ilmiön ilmentymä. 🙂 ”Me ei korosteta itteemme niinkun muut. Ollaan vaatimattomia!” Minusta tämä näkyy esim EU-aiheisessa keskustelussa, missä on helppo kommentoida eteläisten valtioiden korruptiota ja huonoa taloudenhoitoa. Ja samalla väittää, ettei Suomessa ole mitään korruptiota. Mikä siis ei ole millään tavalla totta.

  4. Jep! Olen samaa mieltä! Ne korrpution asteet ja ilmentymät vaihtelevat eli valintaan vain joku äärimmäisen härski esimerkki muulta ja sitten väitettään, ettei kyseistä ilmiötä ole lainkaan Suomessa.
    Esim. Kiinassa työnantaja voi sanella työpaikkailmoituksessa työntekijältä haluamansa ominaisuudet sukupuolta ja ulkonäköä myöten. Olen itsekin syyllistynyt kertomaan, kuinka meillä Suomessa tämä on laitonta. No, onhan se, mutta kuka voi tosissaan väittää, ettei mm. sukupuoli tai ulkonäkö vaikuta työpaikkaa haettaessa. Ei ne mehdollisuudet ole kaikille samat, vaikka niin haluaisimme uskoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *