Huit

Kiinalaiset muslimit tunnetaan nimellä dungaani Xinjiangissa ja Keski-Aasiassa ja hui muualla Kiinassa. Huit ovat toiseksi suurin kansallisuus Kiinan vähemmistöistä ja kaikkein laajimmalle levinnyt. Huit ovat olleet alusta alkaen maahanmuuttajia Kiinassa; he ovat usein olleet se ”rodullinen” Toinen. He polveutuvat persialaisista, arabialaisista ja turkkilaisista muslimikauppiaista, -sotilaista ja -virkamiehistä, jotka asettuivat Kiinaan ja menivät naimisiin han-naisten kanssa asuen usein eristyneissä yhdyskunnissa. (Gladney 2001.)

Ainoa asia, joka yhdistää osaa tästä väestöstä, on islam. Heidät kuitenkin on tunnustettu yhdeksi viralliseksi vähemmistöksi, huiksi, ja he itse käyttävät tätä nimitystä keskustelussaan sekä muiden huiden että ei-huiden kanssa. Tämä monimerkityksellisyys, sekä kiinalainen että muslimi, vakituinen muukalainen on tärkeä heidän itse-identifioinnilleen. Se, kuinka huit identifioivat itsensä, riippuukin kanssakäymisen luonteesta. Esimerkiksi Pekingin ja Shanghain huit eroavat kieleltään, tavoiltaan ja alueeltaan, mikä usein johtaa vahingolliseen kilpailuun liikesuhteissa kunnes areenalle tulee ei-hui. Tällöin nämä eri alueiden huit liittoutuvat yhteen ulkopuolista vastaan. Samoin, kun dungaani tai hui asuu Kiinan ulkopuolella, he saattavat korostaa kiinalaisuuttaan suhteissaan ei-kiinalaisiin tai muslimiuttaan suhteissaan ei-muslimeihin. Voidaankin sanoa, että huiden koko ”kansallisuus” pohjautuu Kiinan kansallisuuspolitiikkaan, joka antoi heille virallisen aseman. Kiinan valtion ulkopuolella huit usein pitävätkin itseään vähemmän kansallisuutena ja painottavat sen sijaan identiteettinsä muita aspekteja kuten uskontoaan tai kiinan kielen puhumista.(Gladney 2001.)

LÄHDE:

GLADNEY, DRU (2001): Alterity motives. http://cio.ceu.hu/courses/CIO/modules/Module07Gladney/print.html 31.10.2005

 

2 vastausta artikkeliin ”Huit

  1. Mihin uskontokuntaan perheesi Tiibetissä kuuluu ja kuinka paljon uskonto kuuluu heillä jokapäiväiseen elämään?
    Olis kiva kuulla myös – näin vyöhyketerapeuttina – miten he hoitavat sairauksiaan ja uskotaanko itsehoitoihin, joista monet täälläkin ovat siltä pallonpuoliskolta lähtöisin

  2. Perheeni on buddhalaisia, mutta tiibetin buddhalaisuus on tosi sekoittunutta varhaisen animistisen bön-uskonnon kanssa. Uskonto on luonnollinen osa jokapäiväistä elämää. Aamuisin suoritetaan rukoukset sisällä alttarin edessä ja ylhäällä katolla. Alttarille asetetaan puhdasta vettä ja voiteetä buddhalle, iltaisin rukoillaan ja tyhjennetään vesikupit. Mummo menee joka aamu temppelille ja suurin osa hänen päivästään kuluu rukousmyllyä pyörittäen ja rukoillen. Äidillä ja isällä ei tietenkään, töistä johtuen, ole aikaa kuin aamu- ja iltärukouksiin.
    Sairauksiin haetaan apua lääkäriltä tai papistolta, itsehoitoa ei juuri harjoiteta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *