Sian tappo -päivä, osa 3

Mitä sitten saatiin aikaiseksi?

LIHAA JA LUITA

Korillinen lihaa ja luita

Lähes kaikki liha syödään tuoreena muutaman päivän sisään sian tappamisesta. Tänä iltana nautimme lihakeittoa ja paistamme ehkä kylkiluita. Sian jalat naulataan seinälle kuivumaan ja syödään viimeiseksi soppana kun siasta ei ole enää muuta jäljellä.

IHRAA

 

Nautitaan tulella paistettuna tänä iltana ja muutamina lähipäivinä.

VERIMAKKARAA

Valmistus:

Suolet pestään

Vereen sekoitetaan jauhoja

… suolaa, riisiä, valkosipulia ja korianteria

Suolet pätkitään sopivan mittaisiksi…

täytetään…

ja sidotaan.

Sitten ei kun kiehumaan.

Osa nautitaan tulella paistettuna tänä iltana, osa ripustetaan kuivamaan.

SISÄELIMET

Osa sisäelimistä keitettiin, osa vain kuivataan tai nautitaan tuoreeltaan tulella paistettuna.

Keitetyt keuhkot. Nautitaan tulella paistettuna.

maksa

PIPA-LIHA ELI SUOLATTU, ILMAKUIVATTU SIKA

Tämän päivän tärkein tuote on kuitenkin pipa-liha, jota perhe syö loppuvuoden.

Valmistus:

Lihan ja luiden poiston jälkeen siasta os jäljellä nahka, läski ja pikku riikkisen lihaa. Tämä suolataan.

Ruho ommellaan kiinni.

Ja jätetään kuivumaan.

Käyttö: Kuivatusta ruhosta leikataan pala tarvittaessa. Tönkkösuolattu liha (lue nahka+läski) liotetaan ja keitetään. Keittoliemi muodostaa keiton yhdessä kaalin kanssa ja liha tarjotaan omana ruokalajinaan tietysti riisin kera.

Tänä iltana juhlitaan! Hyvää ruokahalua!

 

 

 

 

7 vastausta artikkeliin ”Sian tappo -päivä, osa 3

  1. Olen surullinen sian puolesta, mutta kertakaikkiaan hienoa, että siellä ruuaksi laitettavaa eläintä todella näytetään arvostavan (rukoilu sekä kaikkien siasta irti saatujen osien hyötykäyttö, siis aivan mahtavaa). Myös se ilahduttaa, että sika on saanut elää ns. onnellisen elämän ja kuolema tuli nopeasti, vieläpä omalla pihallaan.

    Toista se on täällä ”sivistyksen parissa”, missä sika viettää elämänsä ahtaissa tiloissa, kulkee stressaavan kuljetusautomatkan teurastamolle, kuolee sille vieraassa ja stressaavassa paikassa, ja usein koneistetulla liukuhihnalla sattuu vieläpä virheitä, jolloin tainnuttamaton/pistämätön sika saattaakin jatkaa matkaansa ja tulee tiputetuksi kalttausaltaaseen karvanpoistoon elävänä. Myöskin kun on nähnyt näitä viimeaikaisia kuvia suomalaisista sikatiloista ja sen epäkohdista, ei voi kuin olla hyvillä mielin, että teidän sika eli onnellisemman elämän.

    Hyviä juhlia!

    • Olen samaa mieltä! Meidän sika sai iloisena juoksennella vuorilla etsien syötävää ja jos ei ruokaa löytynyt, kotona sai sitten nami-ruokaa suoraan omaan karsinaan tarjoiltuna. Meillä on käynyt muutamia turisteja, jotka nähtyään, mitä vapaana juoksevat siat syövät, ovat päättäneet pitäytyä sianlihaan vain kotimaissaan. No, jos siististi pakattu stressipossu on mielestäsi parempaa, mikäs siinä. Minä syön ennemmin elämänsä onnellisena elänyttä.

      Toisaalta, on meillä käynyt myös turisteja, jotka kotimaissaan eivät syö lihaa, mutta täällä syövät, koska eläin on kotona kasvatettu ja siitä siis käytetään kaikkki hyväksi.

      • Ja varsinki äiti rakastaa possujaan. Viime keväänä he vaihtoivat yhden isoista sioista vahvaan kaapeliin, jota jossain rakennushommassa tarvittiin. Sitten äiti kuuli, että nämä ihmiset aikoivat teurastaa sian heti, melkein alkukesästä, jolloin suurin osa siasta siis menisi hukkaan, kun on jo liian kuumaa sen kuivattamiseen. Hän meni ja yritti perua kaupat. Kyllä he ne rahat jostain keräävät kasaan, jos saavat sian takaisin. Mutta ei, kauppoja ei suostuttu perumaan. Vielä monena päivänä tämä sika karkasi takaisin kotiin ja äiti ruokki sitä kuin omaansa, jotta sillä olisi edes onnelliset viimeiset päivät.

        • Oikeasti lihansyöjät saavat kylkiäisinä itseensä kaikkia niitä steressihormooneja, joita sikaraasuun on päässyt kertymään.
          Täällä Kouvolassa kaatui siankuljetusrekka liukkaan kelin taki muutama viikko sitten. Sikoja oli ollut kuljetusautossa kolmessa kerroksessa pienissä häkeissä. Muistaakseni yli 200 sikaa kuoli tai jouduttiin ampumaan. Sika voi kuulema kuolla pienemmästäkin järkytyksestä.
          Henkiin jääneet ja järkyttyneet possut joutuivat tämän jälkeen vielä kestämään pitkän kuljetuksen teurastamolle. Osa kuulema siirtyi vapaaehtoisesti kuljetusauton häkkeihin ” turvaan”. Siitä sitten joulustressihormooneja jakoon, jollei löydy omasta takaa

  2. Tosin itsehän en olisi koko teurastus hommaan voinut osallistua tämän enempää. Ihme, että osa kuvista ei ole pahemmin tärähtäneitä, kun kädet tärisi niin pahasti. Mutta se on tottumus kysymys. Kuvissa näkyvä pikkutyttö heilui mukana koko päivän. Ja keuhkoja puhdistanut poika otti reippaasti vain veriset keuhkot huulillensa ja puhalsi ne täyteen. Sitten vaan sylkäisi veret suustaan. Se olisi oikeastaan pitäny videoida. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *