Takaisin

Tulin eilen illalla takaisin Xidangiin. Vietin Shangri-lassa 20 päivää odottaen erästä ystävääni. Tämän ystäväni piti mennä kymmeneksi päiväksi Shanghaihin, minkä jälkeen hän oli tulossa Shangri-lahan ja olisimme sitten yhdessä menneet Yubengiin. Odottelin ja odottelin. Laitoi hänelle tekstarin, soitin moneen kertaan ja laitoin jopa meiliä. Ei vastausta. Eilen sitten päätin tulla takaisin tänne, koska piakkoin joudun taas poistumaan Kiinasta ja halusin tulla hakemaan vaatteita täältä sitä ennen.

Suuri tietyöprojekti Shangri-lasta Deqiniin näyttää edenneen mukavasti. Meno oli edelleen paikoin kuoppaista, mutta pitkiä pätkiä tietä oli myös jo valmiina. Vanhan tien aikoina matka julkisella bussilla Deqiniin vei 6 tuntia, nyt taitoimme matkan viiteen ja puoleen tuntiin ruokataukoineen. Saavuimme Deqiniin hieman ennen kolmea. Bussi sieltä Xidangiin lähtee kolmelta, mutta en pitänyt mitään kiirettä, koska kuvittelin myöhästyväni siitä kuitenkin. Olin nimittäin luvannut ostaa äidille tonkan öljyä ja omatkin varastoni kaipasivat täydennystä. Tein siis ostokseni kaikessa rauhassa ja sitten suuntasin tienvarteeen. Suunnitelmani oli tönöttää siellä odottaen, josko joku kulkuneuvo olisi suuntaamassa Xidangiin päin. Mutta yllätys, yllätys! Bussi ei ollutkaan vielä lähtenyt. Joten ei kun kyytiin vaan ja kotia kohti. Kyydissä oli myös kaksi israelilaista tyttöä, jotka päättivät myös tulla meille. Valitettavasti bussi ei suostutteluista huolimatta lähtenyt ajamaan kylältä ylös meille päin, joten ei kun hemmetin painava öljytonkka reppuun ja patikoimaan. Olimme päässeet puoleen väliin rinnettä kun äiti soitti, että missä te olette. Hän kuikuili talolta alas kylälle ja oli nähnyt bussin suuntaavan takaisin alas, mutta meitä ei näkynyt missään. Olimme ottaneet kuitenkin eri oikopolun, jota ei talolle näy. Äiti sitten tuli kiireesti auttamaan minua tonkan kantamisessa. Ja ylös talolle päästyämme oli mummo ulkona vastassa naama yhtenä hymynä ja koirani Shitou haukkui ja pomppi ilosta hulluna.

Shangri-lassa oli siis öisin pakkasta, mutta täällä on niin lämmin. Oikeastaan epätavallisen lämmin vuodenaikaan nähden. Yleensä talvisin myös tuulee kammottavasti, mutta tänä talvena tuuletkaan eivät ole tulleet. Mekongin vesi on myös tosi matalalla. En ole nähnyt temppelin alapuolista rantaa koskaan niin suurena kuin se nyt on.

Istuimme yhdessä iltaa ja äiti kertoi olleensa minusta niin huolissaan. Olin ollut työn etsintä matkalla jo puolitoista kuukautta eikä vieläkään mitään varmaa tiedossa. Miksen siis tulisi takaisin kotiin? Tekisimme kaiken niin kuin aiemminkin. No, sitä pitää harkita. Myös veljeksien pitäisi palata kotiin huomenna. Ja sitten teurastamme sian. On aika juhlia kun kaikki ovat kasassa (paitsi veljen vaimo, joka on mennyt uuden vauvan kanssa Pekingiin omien vanhempiensa luokse).

Tänä aamuna seisoskelin tien vieressä hyvästelemässä israelilaistyttöjä ja kaikki ohi kulkevat kyläläiset huikkailivat tervehdyksiä. ”Olet tullut takaisin! Missä  olit? Koska palasit?” Jopa vaari oli aamulla herätessään hymyileväisellä tuulella, mikä varmasti on ohi menevä oikku. 🙂

Ja se kauan odottelemani ystävä? Siinä sitten kävi klassisesti niin, että sain samana iltana häneltä meilin. Hän on viimein saapunut Shangri-lahan!

4 vastausta artikkeliin ”Takaisin

  1. Hei,

    Kiitos todella kiinnostavasta blogistasi! Olisin kiinnostunut käyttämään sitä graduni aineistona ja tarvitsisin siihen tietysti lupasi. Kertoisin siitä mielelläni lisää sähköpostitse, mutta koska en löytänyt blogistasi sähköpostiosoitetta, pyytäisin sinua ottamaan yhteyttä minuun. En kerro siitä liikoja tässä julkisesti, jottei blogisi ole tunnistettavissa tutkimuksesta, mikäli päädyt antamaan luvan blogisi käyttöön aineistona.

    Ystävällisesti,
    Heli H.

  2. Ihanaa, että sinua rakastetaan siellä perheessä ja kylälläkin jopa!
    Ei voi olla totta, että ystäväsi saapui sitten samana päivänä kun olit lähtenyt! Voi hitsinvitsi!

    • Juu, mut tosiasiat on entisellään eli ei oo tarpeeks asiakkaita, ei suihkuuu tai vessaa, ruoka on pääosin pahaa ja veljekset ei osaa käyttäytyä. Mut oli kyl kiva palata. Katotaan nyt sitte. Ja äiti haluis ainakin, et tulisin kiinalaiseks uudeks vuodeks tänne.

      • Mutta juu, ihmiset on täällä kyllä valtavan sydämellisiä esim. Suomeen verrattuna. Toissailtaisten sikajuhlien jälkeenkin monet pyysivät tulemaan luokseen kyläilemään. Samoin ihan vain ohi kävellessäni pyydetään sisään syömään tai teelle. Viime kesänä taas Suomessa käydessäni yritin järjestää tapaamisia ns. ystävieni kanssa, mutta koskaan ei tuntunut sopivan. Ei edes aiemmin sovitut tapaamiset tuntuneet koskaan onnistuvan. Milloin piti mennä purjehtimaan, tai oli pokeri ilta tai piti vaan olla ryyppäämässä jossain muualla. No, seuraavalla kerralla ei tarvitse enää yrittääkkään tavata kovin montaa ihmistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *