Kuinkas sitten kävikään

Pääsin siis onnistuneesti Shangri-lahan, mutta takaisin vuorille meneminen olikin sitten toinen juttu. Ilmeisesti ehdin viimeiseen bussiin pois Deqinistä, koska silloin alkoivat lumisateet, joiden vuoksi tie suljettiin. Muutama päivä minun jälkeeni Shangri-lahan saapui suomalainen pariskunta, joiden kanssa yritimme päästä Deqiniin. Koska bussit eivät liikennöineet, vuokrasimme auton, mutta silläkin pääsimme vain puoleen matkaan Benzilaniin asti. Autot eivät lähteneet yrittämään vuorten ylitystä. Vietimme kylässä muutaman päivän ja palasimme Shangri-lahan. Sitten tapasin ranskalaisen ja australialaisen miehen, jotka halusivat lähteä meille. Heidän kanssaan onnistuimme jopa ostamaan bussiliput, mutta kun aamulla saavuimme asemalle, meille kerrottiin, että yöllä oli taas tullut lunta ja tie oli kiinni. Yritin vielä kerran kiinalaisen ryhmän kanssa, onnistumatta. Tässä vaiheessa havaitsin, että ylös meneminen on enää turhaa, koska viisumini oli vanhentumassa 10.4., joten minun olisi lähipäivinä kuitenkin tultava taas alas. Olen uusinut viisumini Shangri-lassa jo niin monta kertaa, ettei paikallinen BSP sitä enää suostu uusimaan, joten tätä varten minun oli mentävä Daliin.

Ensi töikseni Daliin savuttuani minun oli mentävä ostelemaan kesävaatteita. Dali on vain 8 tunnin bussimatkan päässä Shangri-lasta, mutta lähes puolitoista kilometriä matalammalla, joten siellä oli jo täysi kesä. Toppatakkini ja –housuni olivat hieman liian lämmin vaatetus. Valitettavasti hostelli, jossa yleensä majoitun, oli täynnä, joten minun oli etsittävä toinen majapaikka. Illalla menin kuitenkin tuttuun hostelliini grillijuhliin. Pimeällä sieltä majapaikkaani palatessa kompastuin rappusissa, kaaduin ja löin käteni kiveyksen reunaan. Yöllä sille ei ollut paljon tehtävissä, mutta aamulla ensi töikseni etsin siihen jäitä ja suuntasin Daliin sairaalaan kuvauttamaan käden. Onneksi luita ei ollut särkynyt, mutta käsi oli valtavan turvoksissa ja mielettömän kipeä. Sen vuoksi en olekaan kirjoittanut muutamaan viikkoon. Käsi on edelleen hieman musta, mutta turvotus on jo lähes hävinnyt ja voin sitä nyt jotenkuten käyttää.

10 vastausta artikkeliin ”Kuinkas sitten kävikään

  1. No kas,
    mietinkin miten sitten kävikään, vai pakenitko suorastaan takaisin länsimaisen sivistyksen pariin. Kiitos päivityksestä.

    On muuten hyvin hankala kuvitella (itseni siis), että jossain sataisi lunta. Viimeiset kuukaudet on omalla matkareitilläni lähes aina ollut liian kuuma. Täällä Pekingissä alkaa olla lämpötilan puolesta sopivaa. Vaikka vain vähän yli kaksi kuukautta sitten olimme sillä bussilla Kazakstanissa, -30 asteen pakkasissa. Kuvitella, niin lyhyt on ihmisen muisti…

    • Joo, Täällä on talvella sen verran kuivaa, ettei lunta paljon satele. Keväällä sitten alkaa sadekausi ja alkukeväästä on viel tarpeeks kylmä, et ensimmäiset sateet tulee lumena. Nyt kyllä loikaa ihan vettä, mut on tässä jo keritty nauttia ensimmäisistä kesäpäivistäkin.

      • Minkälainen se sikäläinen lumiasia oikeasti on , suomalaisen näkökulmasta? Pikavuoron bussi juuttui kiinalaiseen ruuhkaan kun lunta oli satanut yksi sentti. Englanti pysähtyy kokonaan kun lunta on viisi senttiä. Paljonko siellä pitää sataa lunta että se muuttuu ongelmaksi? Tuleeko siellä esim. sellaisia lumisateita että kerralla sataa yli metri lunta, kuten joissakin vuoristoissa.

        • Xidangissa ei yleensä sada lunta juuri ollenkaan, Shangri-lassa ja Deqinissä tulee kerralla ehkä muutamia senttejä, mutta ei ne liikennettä pysäytä. Baiman sola on se pullonkaula ja siellä se voi kai rysäyttää puoli metriä kerralla (en tosin tiedä varmasti, koska onnekseni en ole sinne jäänyt lumisateella). Nää ei kai käytä varsinaisia talvirenkaita, mut ainakin busseilta löytyy ketjut. Ilmeisesti kunnon pyryssä tulee lunta niin paljon, että tietä ei ole eikä autot pääse lumen päälle. Olen tosin kuullut sellaisistakin myräköistä, että Xidangissakin on ollut polveen asti lunta. Nähnyt en ole.

  2. Hei! Olen seuraillut blogiasi jo jonkin aikaa, en vain ole kommentoinut aiemmin. Aion itse kulkea läpi Tiibetin elokuussa, ryhmän mukana tosin, joten reittiin en voi itse vaikuttaa. Mutta ennen sitä saatan vierailla Dalissa. Mikä on tuo hostelli, jossa tapaat asua? Pistän itselleni ylös yöpymisvinkkeihin tulevaisuuden varalta.

    • Se hostelli on Dali Hump. Paikan general manager on kanadalais-suomalainen Matti, ja siellä on joka ke ja la grillibileet.
      Niin, minä en asu varsinaisesti Tiibetissä vaan ihan Pohjois-Yunnanissa Tiibetin rajan lähistöllä eli täällä saa matkustella ihan vapaasti. Jos vaan aikaa riittää, niin terve tuloa! Ois tosi kiva nähä muita suomalaisia. Lisäks, jos tätä aluetta haluaa nähdä ennen kiinalaisen massaturismin saapumista, kannattaa tulla tänä vuonna.

      • Voisin vaikka tullakin. Minulla on nyt menossa Guanxi&Hunan, jonka jälkeen varmaan käyn Hong Kongissa uusimassa viisumini. Sen jälkeen olenkin ajatellut tulla Ynnaniin, Dali on ollut käyntikohdelistallani jo pitkään. Ja olisi tosi mielenkiintoista tulla käymään noissa pienemmissä paikoissa ja vaikka tehdä joku patikkaretki. Siinä minulla olisi yksi 30 pv:n rupeama käyttää siellä suunnalla. Ja suomalaisiin en ole minäkään kyllästymiseen asti tällä matkallani törmännyt, joten olisi kiva saada omankielistä (ja -ikäistä!! :D) juttuseuraa. Nyt sinulla on minun meiliosoitteeni, voidaan pitää yhteyttä.

  3. Tosi kurja juttu, ettet onnistunut viemään matkalaisia Xidangiin. Siellä onvarmaan eletty tosi köyhyydessä, kun turistit eivät ole päässeet sinne tie / tunnelitöiden ja oudon myöhäisten lumisateiden vuoksi?
    Lienee viimevuotiset kuivatut läskinpalat kaikki syöty? Miten sulle on ruokaa riittänyt, kun ne läskit eivät maistu?
    Olisiko matkailu nyt kesää kohti viimein elpymässä ja paikalliset saisivat tuloja? Onko tie auki?

    • No näillä on jotain tuloja viinistä ja sahksanpähkinöistä, jotka myytiin syksyllä, mut aika vähissä tääl rahat rupee olemaan.
      Kiinalaiseks uudeks vuodeks tapettii sika, joten on suht tuoreita läskinpaloja. Mie yritän kokkailla noita omiani j pitää taas Shangri-lasta ostaa purkkipapuja ja tonnikalaa yms.
      Tie on nyt ollu auki ja sesonki on alkanut eli toivotaan parasta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *