Kuinka määritellä tiibetiläisyys?

Iso Lama (kuten ystäväni Peter sanoi: “nimi kryptattuna, mutta ei viittaa Suomen taantumaan”) puhuu usein Suur-Tiibetistä, alueesta, johon kuuluisi nykyisen Tiibetin itsehallintoalueen lisäksi alueita myös suuria osia Yunnanin, Sichuanin, Gansun ja Qinghain provinsseista. Koko tälle alueelle hän haluaisi itsehallinnon. Mutta nämä alueet eivät ole pelkästään tiibetiläisten kansoittamia. Jos jätetään keskustelusta jo aluksi pois enemmistö eli han-kiinalaiset, jää jäljelle vielä kymmeniä muitakin vähemmistöjä, joista monilla on paikallistason itsehallinto, esim. täällä Weixi on lisujen autonominen piirikunta. Olen myös pohtinut, kuinka määritellä tiibetiläisyys. Lähtökohtanahan on tietysti ryhmän itsemäärittely, mutta se ei vielä riitä. Myös muiden tulee tunnustaa ryhmän olemassa olo, ja Kiinassa tämä on tehty virallisesti valtion taholta. Kiinan hallitus pyrki vuonna 1949 luokittelemaan etniset vähemmistöt tieteellisesti eri ryhmiin. Tässä jaossa kriteereiksi katsottiin yhteinen kieli, alue, talousmuoto, kulttuuri, historia ja ennen kaikkea ryhmien itse-identifiointi.

Jos aloitetaan kielestä, niin tiibet koostuu useasta eri ”murteesta”, jotka eivät ole keskenään ymmärrettäviä. Kielitieteellisesti katsoen voitaisiin siis puhua eri kielistä, mutta ne on luokiteltu murteiksi, koska niitä puhuvat tiibetiläiset. Esimerkiksi täällä puhuttu tiibet eroaa täysin Lhasan murteesta, tervehdyksen ”tashi dele” (en tiedä, kuinka tämä oikeaoppisesti tulisi kirjoittaa) ollessa lähes ainoa samaa tarkoittava ilmaisu. Meillä on käynyt muutamia ulkomaalaisia, jotka osasivat tiibetiä, mutta perhe ei tietenkään ymmärtänyt heidän puhettaan. Monille tiibetiläisille yhteinen kieli onkin kiina, muista vähemmistöistä puhumattakaan. Tiibetiläisillä on myös oma kirjoitusjärjestelmänsä, ja eri autonomisilla alueilla mm. katukyltit on kirjoitettu tiibetiksi. Valitettavasti täälläpäin juuri kukaan ei osaa lukea tiibetiä.

Alueesta tuossa jo kirjoitinkin, joten siirrytäänpä talousmuotoon. Tiibetiläisiä on aina ollut sekä nomadeja että maanviljelijöitä, jotka täydensivät toistensa elinkeinoja. Lisäksi on tietysti ollut aina myös muita ammatteja ainakin suurimmissa keskuksissa, jotka eivät olleet omavaraisia. Mutta talousmuotokaan ei toimi yhteisenä nimittäjänä.

Historiallisesti Tiibet ei myöskään ole ollut järin yhtenäinen alue. Varsinkin monet kham-alueet ovat taistelleet keskusvaltoja vastaan, olivat nämä sitten kiinalaisia tai tiibetiläisiä. Aiemmin myös Tiibetin buddhalaisuuden eri sektit taistelivat vallasta, niin maallisesta kuin uskonnollisestakin.

Joten jäljelle on jäänyt kulttuuri. Kulttuurin katsonkin olevan se yhteinen nimittäjä. Mutta kulttuuriin lasketaan myös uskonto, joka tiibetiläisten ollessa kyseessä, tuntuu olevan se suurin yhteinen tekijä. Ja siitä haluankin kirjoittaa vähän lisää. Lamaismi eli Tiibetin buddhalaisuus koostuu neljästä eri sektistä, joista Gelugpa eli keltahatut on suurin. Kaikki Tiibetin buddhalaisuutta harjoittavat eivät kuitenkaan ole tiibetiläisiä, mm. mosot (virallisesti naxeja) ja ennen kaikkea mongolit ovat harjoittavat myös lamalaisuutta. Eivätkä kaikki tiibetiläiset ole suinkaan buddhalaisia. Heitä on myös kristittyjä, muslimeita ja vanhan animistisen bön-uskonnon harjoittajia. Tosin etnisesti tiibetiläiset, jotka ovat muslimeja, katsovat olevansa hui-vähemmistöä, eivät virallisesti tiibetiläisiä. Huit ovat ainoita Kiinan vähemmistöistä, jotka on luokiteltu ainoastaan uskonnon perusteella. He ovat muslimeja. Virallinen luokittelu ei kuitenkaan pakota etnisesti tiibetiläisiä määrittämään itseään huiksi, mutta uskonnon perusteella he samaistuvat tähän ryhmään. Me katsomme heidän olevan tiibetiläisiä.

Kulttuuriin kuuluu tietysti paljon muutakin kuin uskonto, mutta asuinmuodot, puvut yms. vaihtelevat paljon alueittain. Kuitenkin jokin ”tiibetiläisyys” niitä tuntuu yhdistävän. Jos kuitenkin ajetaan joidenkin alueiden yhdistämistä uskonnollisin ja etnisin perustein, tulee muistaa, että näillä alueilla asuu myös muita ryhmiä ja harjoitetaan muita uskontoja.

Syy siihen, miksi tätä edes pohdin, on keskusteluni varsin tiibetiläisen äitini kanssa. Hän on varmaan sataan kertaan sanonut, että he eivät ole ”oikeita” tiibetiläisiä. He eivät puhu ”oikeata” kieltä, pukeudu ”oikein”, kaikki eivät osaa laulaa ja tanssia (kiinalainen käsitys vähemmistöistä, mm. tiibetiläisistä) jne. He eivät siis ole oikeita tiibetiläisiä, eivät han-kiinalaisia, eikä hän oikein tiedä, mitä he ovat. Miten siis määritellä tiibetiläisyys ja kenellä on siihen oikeus?

11 vastausta artikkeliin ”Kuinka määritellä tiibetiläisyys?

  1. Kiinnostava postaus. Jäin miettimään mihin määrittelyä tarvitaan, millä tavoin nämä ”lokerot” näkyvät paikallisten käytännön elämässä? Entä kuinka alueen asukkaat itse kokevat asian, esimerkiksi tuo perheesi äiti, onko heille ns. oikea tiibetiläisyys ihanne tai tavoite, vai vain neutraalina nähty ominaisuus?

  2. Esimerkiksi niin, että monilla vähemmistöillä on kouraan tuntuvia etuja enemmistöön verrattuna. Mm. saavat hankkia enemmän lapsia ensimmäisen sukupuolesta riippumatta, heille on omia yliopistojaan ja muutenkin vähemmistöt saavat lisäpisteitä esim. yliopistoihin pyrkiessään. Ja itsehallintoalueilla viranhaltijoiden tulee olla juuri tiettyä vähemmistöä. Surkeimmassa asemassa ovat varmaan maaseudun köyhät enemmistökiinalaiset.

    Eihän siihen ”oikeuteen” voi pyrkiä, siihen synnytään ellei nyt halua muuttaa Lhasaaan ja teeskennellä olevansa syntyperäinen, hylätä oma ”väärä” kulttuuriperintö. Mutta tuntuu siltä, että tiettyä alemmuutta he tuntevat ”oikeisiin” verrattuna.

    Ei suomessakaan voi olla saamelainen pelkästään siksi, että tuntuu siltä.
    Eikä kai romanin ole järin helppo muuttuä enemmistösuomalaiseksi, vaikka haluaisikin.

  3. Erittain mielenkiintoista, mutta en tieda miten heittaytyisin keskusteluun silla tietamykseni tiibetilaisista, miten heidat nyt sitten maaritellaankaan, on hyvin hatara. Hyva, etta edes taman blogin kautta saan tutustua tahan vahemmistoon. Mita tama Tiibetin itsehallinto muuten kaytannossa tarkoittaa? Onko sinulla siita enemman tietoa? Tai voisitko suositella joitain Tiibetista tai tiibetilaisista kertovia kirjoja?

    Olisiko muuten mahdollista saada blogiin sellaista ominaisuutta, etta kommentoidessa voisi valita etta saa jatkokommentit sahkopostiinsa?

    • Sori, kone oli laittanut vastauksesi roskapostiksi, vasta huomasin. Tiibetiläisistä on kirjotettu ihan mielettömästi. Siksi heitä en alun perin halunnut tutkiakaan, koska Kiinan vähemmistöistä ei juuri muita tunnetakkaan.

      Oon ihan uusi täs blogin kirjottamisessa, mut yritän asennella juttuja, kun onnistun. Erehtymisen ja onnistumsen kautta.

      Ollaan yhteyksissä!

        • Myös luultavasti hyvä on Tsering Shakyan Dragon in the land of snows. En ole vielä tätä saanu käsiini, mutta olen lukenut Shakyan artikkeleja, ja hänen kirjoituksensa yleisesti ottaen antavat monipuolisemman kuvan tilanteesta kuin joko Kiinan tai pakolaishallituksen virallista kantaa heijastelevat tutkimukset. Yleensäkin tässä kysymyksessä minua ärsyttää ihmisten yksisilmäisyys.

  4. Terveisiä Lhasasta,
    tämähän on selkeää, tämä tiibetiläisyys. Kiitoksia lisätiedoista, esimerkiksi nuo kielelliset erot eri Tiibetin alueiden välillä ovat minulle uutta. Uskonnosta onkin viimepäivät kuunneltu esitelmiä joten keltahatut on sentään jo tuttu termi. Jos haluamme vapauttaa Tiibetin, ketkä oikeastaan vapaaksi haluammekaan, hmm…

    • Ei näy ainakaan täällä, mut nää ei myöskään seuraa uutisia ollenkaan. Olin esim. ensimmäinen kylällä, joka tiesi Qinghain maanjäristyksestä, kun Suomesta alko tulla tekstiviestejä, kysellen, oliko lähellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *