Dynamic nature

torstai, huhtikuu 4, 2019

”Dynamic nature.”

Tää videon nimi tuli mieleen yhden kirjan pohjalta, jonka ahmaisin yhtenä iltana. Sylvi-Sanni Manninen (1914-2009) kirjoittaa tutkimusraportissaan Outolintu, erilainen – Tutkimusraportti yliherkästä väri-ihmisestä muotojen yhteiskunnassa: ”Väri-ihmisen olemukseen kuuluu  jatkuva sisältä päin kehittyvä dynaaminen prosessi.”

Manninen selventää tätä väri- ja muotoihmisten luokittelua näin: ”Suhteessa herkkyyteen ihmiset elävät kuin pitkän janan eri kohdissa. Toisessa äärimmäisyydessä ovat ulkoapäin ohjautuvat, muodolliset, jäykät järjestyksen ja byrokratian ihannoijat. Toinen äärimmäisyys on yliherkkä taitelijasielu, jonka kokemusmaailmaan ja elämänkaareen tämä kirja paneutuu.”

Tuo on hyvä huomio, että luokittelua ei tule tehdä jyrkästi. Mikä tahansa inhimillinen aines on vaikea absoluuttisella tavalla luokitella.

Manninen: ”Ihanne olisi, että itse kukin oivaltaisimme oman ja toistemme laadun muoto- tai väri-ihmisenä – ja antaisimme kummallekin tilan toimia yhtä arvokkaina yhteisöjen ja ihmiskunnan parhaaksi.”

Vaikka kirja on kirjoitettu väri-ihmisten puolesta, ei se mustamaalaa muotoihmisiä. Molempia tarvitaan!

Manninen: ”Mitä tekee väri-ihmisillä yhteiskunta, jossa hyöty ja tehokkuus ovat ihmisen arvon mittana? Mitä hyötyä on edelläkävijöistä?” 

Yhteiskunnan säännöillä täällä pelataan. Kuin paljon on liikkumavaraa? Mun mielestä nykyisin yhä enemmän tässä monimuotoistuvassa ja erilaistuvassa yhteiskunnassa ja maailmassa.

Manninen: ”Erityisen vahvoja väri-ihmiset ovat kahdella alueella: ihmisten parissa toimiessaan ja luovassa työssä. Viedäkseni asian konkreettiselle tasolle tarkastelen väri-ihmisen vahvoista alueista palvelua, viihdettä, taidetta ja rauhantyötä.”

Humanisti ja taideharrastaja ilmoittautuu.

Manninen: ”On olemassa yliherkkiä henkilöitä, joita luovuuden voima ravistelee niin ankarasti, etteivät he tiedä, minne pääsisivät pakoon.”

Jotenki tosi hyvin sanottu.

Manninen: ”Ihmisissä on ikään kuin sisäinen koodi, joka määrää elämän suunnan, jos nimittäin kaikki menee hyvin.”

Vähän niin kuin puhutaan siitä, että joku on todella löytänyt oman paikkansa.

Manninen: ”Terapian tehtävä on auttaa ihmistä, jos hän on juuttunut kiinni. Hän saattaa tietää päämääränsä, mutta olosuhteet ovat voineet sulkeutua hänen ympärilleen ja estää dynaamisen prosessin.”

Opiskelin opinnoissani vasta aiheesta voimavarasuuntautunut työote, joka tarkoittaa ihmisen voimavaroista lähtevää työskentelyä. Tämä on ihmisen ainutlaatuisuutta kunnioittava suuntaus, vaikkakin osittain naiivi törmätessään rakenteellisiin realiteetteihin.

Manninen: ”Kun ihminen löytää lahjansa ja alkaa toteuttaa niitä, hän kasvaa humisten kuin puu. Silloin hän ei sairastu neuroosiin eikä muihinkaan mielen sairauksiin.”

Siksi onkin petollista runnoa itseään johonkin sellaiseen muottiin, mihin ei sovi. Oppia ja kehittyä voi monessa asiassa, mutta valheellista performanssia on raskasta ylläpitää. 

Manninen: ”Väri-ihmisen olemukseen kuuluu jatkuva sisältä päin kehittyvä dynaaminen prosessi. Niin sanottu paniikkihäiriö johtuu usein sisäisen yksilön ja kaavoittuneen ympäristön törmäyksestä.”

Ehkä tää on ongelma sellaisissa ympäristöissä, joissa on tiukka käyttäytymiskoodi. Kulttuurin tasolla tää voi näkyä niin, että ihanteet ja odotukset luovat paineita käyttäytyä tietyntyyppisesti. Toki on tärkeetä kehittyä ja oppia yhteiskunnan jäseneksi, mutta on kans tärkeetä tukea kutakin löytämään sen oman parhaan polkunsa ja totuutensa.

Tasan vuosi sitten

keskiviikko, maaliskuu 20, 2019

Jotain random kuvia viimeisen vuoden ajalta.

Tasan vuosi sitten 20.03.2018 päivitin tänne viimeksi ja tässä välissä oon käyny täällä oman blogin puolella ehkä muutaman kerran. Nyt oli kyllä ihan sattumaa että juuri tänä päivänä tulin tänne. Tässä oon kuumetokkurassa ollut ja aattelin kai jotain pientä tekemistä johon ei tarvis enempää ku kahta aivosolua. Kohta kuitenkin taas sohva kutsuu..

Muutamia blogeja tulee vielä luettua. Itellä ei oikeastaan oo ollut annettavaa blogimaailmassa. Jos jotain, niin voisi kyllä jotain pohdiskelevia aihepostauksia vielä kirjoittaa ja kertoa omista taide/käsityöprojekteista. Nyt instagram (nooramillamarjatta ja frozenmilla) on riittänyt siihen jos jotain haluan somessa jakaa.

Ihanaa kevättä kaikille. 🙂 Kesä tulee.

 

Let the spring rays reach us

tiistai, maaliskuu 20, 2018

Heipsandee. Mulla pitää saada tän päivän, tai viimeistään huomenna palautettua yks aikaa vievä tehtävä, mutta ehkä vaan venytän työskentelyä pidemmälle iltaan. 😀

Aattelin tulla tallettaan joitain kuvia viimeiseltä 1,5 kuukaudelta tännekin. Jo pari päivää on aurinko lämmittänyt ja lumi putoillut katolta siihen malliin, että kevät se aikoo sieltä oikeasti tulla, niin en sitten enää myöhemmin kehtaa laittaa tänne kovin talvisia kuvia.

  

Vuosi 2017

tiistai, tammikuu 2, 2018

En ole täällä blogin puolella käynyt aikoihin, mutta tänään vasiten tulin lukemaan vanhoja juttuja. Sitten yks kaks hoksasin, että jos haluisin, niin voisin tehdä perinteisen vuosikatsauksen; tuli sellainen pieni viba, että kyllä haluan, vaikka muuten en tänne hirveästi enää kirjoita mitään. Olen tehnyt vuosikatsauksen edelliset neljä vuotta, joten eihän tätä perinnettä nyt voi katkaista. 😀 Mitään suuria tarinoita ei varmaan ole kerrottavana, mutta katsotaan..

TAMMIKUU

Tammikuulta ei paljoa löytynyt kuvia. Joitain kuvia tuli otettua tuolta näkötornilta ja laavulta, josta tulikin mieleen, että pitäisi ehdottomasti nyt joululoman aikana käydä ainakin yhdellä laavureissulla.

Oltiin asuttu tuolloin vasta parisen kuukautta tässä nykyisessä asunnossa, joten tuli sisustettua jonkin verran. Tuo taulu onkin jo ehtinyt lähteä uuteen kotiin.

Blogissa pohdin suoristusraudan käyttöä ja sitä, miten se kärventää tukan: https://www.rantapallo.fi/nolibre/2017/01/16/miksi-tuhoan-hiukseni/

Täytyy sanoa, että vuodessa oon saanut hiukseni parempaan kuntoon! Vielä välillä tulee suoristettua hiuksia, mutta ei läheskään päivittäin. Olen koittanut myös pidentää hiusten pesuväliä, sillä jatkuva hiusten peseminen kuivattaa ja rasittaa hiusta. Jotkut hiusasiantuntijat suosittelevat hiuspesua 1-2krt viikossa, johon en tosin ole päässyt. Varsinkin urheilun jälkeen tekee mieli aina pestä hiukset ja kun on asunnossa sauna ja rrrakastaa saunomista, on vaikea olla pesemättä hiuksia saunan jälkeen. Olenkin koittanut välillä käydä pesulla ilman saunaa, ettei tarvi hiuksia pestä. Oikeasti, kun on hiukset ollut pesemättä vaikka 2-3 päivää ja pesee hiukset, hiukset tuntuu sen jälkeen elinvoimaiselta ja hyväkuntoisilta. Mä luulen, että päänahan oma sellainen rasvaisuus tekee hiuksille hyvää. Jokapäiväisen hiustenpesun seurauksena hius on (ainakin mulla) sellainen kevyt, hauras ja kuiva. Mulla hiusten pesuväli on ehkä noin joka toinen päivä – parempi jo sekin, kun joka päivä. Lisäksi hiusöljy hiusten latvoihin jokaisen pesun jälkeen on ihan ehdoton! Juureen en käytä kuin shampoota, että hiukset tuntuisi pitempään puhtailta. Niin ja kuivashampoo on muuten kans ehdoton – sitä suihkuttamalla saa hiuksista rasvaisuutta pois nopeasti; nopea freesaus hiuksiin ilman suihkua. Nään kuitenki tärkeimpänä sen, että olen jättäny vähemmälle hiusten kärventämistä 🙂

 

HELMIKUU

Helmikuulta on jo jotain mainitsemisen arvoista. Helmikuussa järjestin miehelle yllätys 33-vuotissynttärit, juhlin ainejärjestöni vuosijuhlia ja olin laskiaistapahtumassa pelaamassa hankifutista. Lisääntynyt auringonvalo toi energiaa ja sai odottamaan kevättä.

Kirjoitin blogiin negatiivisesta energiasta: https://www.rantapallo.fi/nolibre/2017/02/11/negatiivisesta-energiasta/ Ajankohtainen aihe kuukaudesta riippumatta.

 

MAALISKUU

Maaliskuussa taas sisustin kotia – maalasin mintunvihreällä ja hankin uusia huonekaluja. Rapsautin myös tukan kertaheitolla lyhyemmäksi kuin aikoihin. Hiihtolomalla käytiin maalla siskonpoikien kanssa. Viihteelle mentäessä halusin yhä useammin mennä laulamaan karaokea. 😀

 

HUHTIKUU

 

Tein munkkeja hyvissä ajoin vappua (huhtikuun alussa). 😀 Olin siihen mennessä tehnyt munkkeja vain lapsuudenkodissa (apuleipurina), mutta halusin kokeilla meidän häälahjaksi saamaamme pataa munkkien paistoon. Käytiin tuplasynttäreillä. Kevään myötä innostuin väreistä.

TOUKOKUU

Mies lähetti yllä olevan kuvan poroemosta ja vasasta, kun oli vielä rekkahommissa. Musta tuo kuva on ihana! Toinen kuva on kuninkaanlaavulta; sinne pitäisi päästä uudestaan. Toukokuulta on jäänyt mieliin myös eräs Tornion reissu kun käytiin Olavi Uusivirran keikalla… Ja kunnon vappubrunssi, jonka tein kotona.

Blogi päivittyi toukokuussa ahkeraan. Tein yhteistyöpostauksen luonnonkosmetiikkayritys Detrian kanssa ja höpöttelin muitakin juttuja.

 

KESÄKUU

Kesäkuussa kävin kolmella valokuvauskeikalla – yhdissä koko päivän häissä ja kahdissa hääparikuvauksessa. Käytiin laavuilemassa, mistä tein videon: https://www.rantapallo.fi/nolibre/2017/06/04/kesan-eka-patikointi/.

Juhannus oli perinteinen mökkijuhannus. Nään aina silloin sukulaisia ja yhden Etelä-Suomesta tulleen serkun kanssa juhlittiin aamuseitsemään.. Muutaman tunnin päästä äiti tuli hakemaan naapurimökistä kadonneita lampaita (minä ja mies) – oli melko hatara olo…

 

HEINÄKUU

Heinäkuussa oli kahdet häät, joissa olin valokuvaajana (toisissa olin myös varsinaisena vieraana). 2.hääpäivänä heräsin miehen kattamaan aamupalapöytään, ruusuineen kaikkineen. <3 Samalla viikolla käytiin hakemassa kotiin 7kk-ikäiset kissanpennut! Kohta Miisa ja Elvis on olleet meillä puoli vuotta. Heinäkuun viimeisenä päivänä kävin heittämässä talviturkin – vihdoin.

 

ELOKUU

Elokuu – mun lempikuukausi. Mä muistan viime vuosien elokuut pelkästään onnellisina. Niin muistan viime elokuunkin. Hilla-aika oli vuonna 2017 myöhässä, joten sen sijaan että se ois ollut heinäkuussa, saatiinkin hillastaa vasta elokuussa. Elokuusta tulikin super-marjastelukuukausi – pääsi maadoittumaan oikein kunnolla. 😀 Elokuulta jäi vaikka mitä hyviä muistoja. Alkukuusta kävin Posiolla kuvaamassa yhdet häät – samana iltana menin viettämään iltaa Ranualle hillamarkkinaviikonlopun kunniaksi. Pari muutakin loppukesän hämärtyvää iltaa hyvässä seurassa on jäänyt mieleen. Kuvasin myös yhdet raskausajan kuvat ja 1-vuotiskuvat.

Löysin uudet, huiput mustikkapaikat ihan vaan sillä, että lähdin niitä kartan ja mututuntuman perusteella etsimään. Hillavuosi oli aika hyvä, myin niitä jonkin verran ja osa lähti pakkaseen. Elokuun lähentyessä loppua ehdotin miehelle vadelmareissua Pohjois-Pohjanmaalle. Oltiin kolme yötä teltassa, keskellä korpea. Elokuun viimeisinä päivinä oli kylmä öisin, sai olla pipot ja takit päällä, sillä makuupussi ei lämmittänyt tarpeeksi – pärjäsi kuitenkin, olipahan vähän extremeä. Pesu niinä päivinä oli kylmä vesi pullosta suoraan päälle, ei muutenkaan ihan liian lämmin keli ollut. 😀 Aurinko silti paistoi koko reissun – oliki aika mahtavaa herätä aamulla ja juoda nokipannukahvia alkusyksyn kauneuden vallitessa ympärillä. Iltaisin oli myös tosi tunnelmallista, kun ympärillä oli pilkkopimeää ja nuotion roihu oli ainoa valo. Niin ja kun oli kyse vadelmareissusta, niin päivät oltiin sitten vadelmapaikoilla. Löydettiinki ihan mahtavia vadelmapaikkoja ja sai muuten olla rauhassa poimimassa. Se, et oon niin kikseissä tuommosesta reissusta, vahvistaa tunnetta, että haluan vielä joskus asua maalla, kun se on mahdollista ja järkevää.

 

SYYSKUU

Syyskuussa koitti taas arki. Rytinällä se alkoikin – opiskelun ohelle hain töitä. Tein hakemuksen eräänä perjantaina ja seuraavana maanantaiaamuna tuli soitto. Saman päivän aikana menin vielä työhaastatteluun ja sainkin paikan. Ei kestänyt kuin muutama päivä hakemuksesta, kun olin jo tekemässä sopparia. Samalla viikolla taisin jo tehdä ekan työvuoron. Työ on helppo sovittaa opiskeluihin, sillä työ on keikkatyötä ja voin ottaa työtä vastaan omien menojen ja jaksamisen mukaan.

Syyskuussa tuli käytyä usein patikoimassa syksyisissä maisemissa. Saimme äitiltä valtavan chilin keittiön pöydälle – chiliruokaa tuli siis tehtyä usein. Käytiin miehen kummipojan rippijuhlissa.

 

LOKAKUU

Lokakuussa alkoi talvi. Sain virkamiesruotsin pakettiin, opiskelin ja tein töitä. Olin kuumeessa syyslomaviikolla. Mitäs muuta? 😀 Käytiin Haaparannalla 2 x pariskunta-kokoonpanolla – Ikeassa ja syömässä.

 

MARRASKUU

Viimeistään marraskuussa jo olin pienissä joulutunnelmissa – jöin glögiä, söin pipareita, tein jouluisia/talvisia lyhtyjä ja ripustin ikkunan ylle tähtivalot. Vietin 27-vuotissynttäreitäni ja samalle päivälle sattui myös ainejärjestön pikkujoulut – kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mies teki mulle synttärikakun – elämänsä ensimmäisen itsetehdyn.

 

JOULUKUU

Joulukuun alussa tehtiin Oulu-Haaparanta-reissu – tällä kertaa toisenlaisella 2 x pariskunta-kokoonpanolla. Irish coffee oli joulukuun hitti – nam! Jouluviikonloppuun asti oli paljon kaikenlaisia velvollisuuksia – onneksi pystyin piettää joululomaa, josta saa vielä tän viikon nauttia. Uutena vuotena istuttiin iltaa porukalla, käytiin katsomassa ilotulitus ja sitten jo koti kutsui – ei jaksanu bilettään.

Nyt onki jo tammikuun 2.päivä. Oon tehnyt tätä postausta tässä jo monta tuntia. 😀 Meneehän tässä aikaa, kun eka etsii kuvat kullekin kuulle, siirtää niitä paikasta toiseen, sovittaa näytölle sopivan kokoiseksi ja vielä tämä teksti. Mutta tää oli kivaa pitkästä aikaa 🙂 Vaikka oma hommansa onki koodailla ja datailla.

Tosiaan, tässä on kuitenki oma vaivansa ja vie aikaa, että ei sitten ole jaksanut blogiin panostaa. Ja toisaalta ei oo mikään niin isosti inspiroinut, että olisi jaksanut. Mutta onneksi tätä voi tehdä silloin kuin huvittaa 🙂 Tuossa loppuvuodesta juttelin erään kanssa, joka sanoi, että odottaa aina, että tämä blogi päivittyisi. Ehkä osittain sun innostamana nytten jaksoin pitkästä aikaa päivittää tänne – oot ehkä siellä <3

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA KAIKILLE !