Browsing Tag

Washington DC

Hurmaava Washington, osa 2 + muutama ravintolavinkki

Washington on kaupunki, jossa tarjonnan määrä yllätti meidät. Tai sitten kyse on vain fear of missing outista, eli siitä, että olisimme tahtoneet nähdä ja tehdä vielä enemmän kuin yksinkertaisesti oli mahdollista. Ehdimme vierailla vain kahdessa museossa (voi tuntua paljolta muttei ole sitä tässä ilmaisten huippumuseoiden kaupungissa!). Joka tapauksessa tämä on kaupunki, jonne haluamme mennä vielä jokin päivä uudelleen, jos vain saamme siihen mahdollisuuden.

Vaikka Washingtonista tulee ensimmäisenä mieleen White House, Capitol ja muut valkoiset hallintopalatsit, löytyy sieltä myös värikkäämpiä ja tunnelmallisempia townhouse-rakennuksia. Kannattaa ehdottomasti poistua keskustasta ja käydä katsomatta myös esimerkiksi Adams Morganin ja Georgetownin sympaattisia naapurustoja.

Adams Morgan -nimisen suloisen kaupunginosan rakennuksissa ei ole säästelty värejä.

Jos Georgetownissa ei tule joulutunnelmaa, niin missä sitten?

Restaurant Roadin kupeessa sijaitsevan Chinatownin kaari on näyttävä ilmestys.

Washingtonin yleistunnelma on turvallinen, selkeä ja mukava – siis hyvin suomalainen, niin kuin taisin aiemmassa tekstissäni jo mainita. Paikalliset kertoivat, että huhtikuusta lokakuuhun kaupungissa on myös todella lämmintä (se ei sitten olekaan enää niin suomalaista :D), eli kaikkein paras aika vierailla DC:ssä olisi tuolloin.

Yövyimme Hotel Cambriassa, joka sijaitsee keskusta-alueen pohjoisosassa. Hotelli on uusi ja hyväkuntoinen, ja sen huoneet ovat todella tilavia ja siistejä. Yläkerroksesta löytyy kattoterassi, kuntosali ja uima-allas. Mielestäni Cambriassa parasta on nimenomaan hinta-laatusuhde. Moitittavaa oli ajoittain palvelussa, jonka taso tuntui vaihtelevan sen mukaan, kuka seisoi respan tiskin takana. Kuitenkin yleisfiilis hotellista oli hyvä, ja loistavaa oli myös se, että ihan naapurista löytyy sekä iso supermarketti (todellista luksusta New Yorkissa elelleelle!) ja kaupunkipyöräparkki, josta sai napattua pyörän käyttöönsä kahdella dollarilla puoleksi tunniksi. Käytimme kaupunkipyöriä useampana päivänä, koska DC:stä löytyi mukavasti pyöräteitä, joilla ajella.

Cambria-hotellin kattoterassilla olisi kesällä vielä mukavammat oltavat.


Päädyimme hotellipohdintojen jälkeen vierailemaan National Air and Space Museumissa ja Holocaust Memorial Museumissa. Ensimmäinen kuuluu Smithsonian-instituutin museoihin, ja siellä säilytetään maailman suurinta lentokoneiden ja avaruusalusten kokoelmaa. Lähes kaikki alukset ovat aitoja ja käytettyjä tai käyttämättömiä varakappaleita. Lisäksi pääsimme tutustumaan esimerkiksi astronauttien asuihin ja tarvikkeisiin lähtien niistä muovisista ruokapakkauksista, joita näkee avaruusleffoissa.


Jännästi moni asia Jenkeissä – niin museoissa, kaduilla, ihmisten keskuudessa kuin liikenteessäkin – muistuttaa aina jostain elokuvateollisuuden tuotoksesta. Joko sitä sattuu suoraan jonkin kohtauksen kuvauspaikalle tai sitten huomaa pieniä viittauksia, joita populaarikulttuurin teokset ovat täynnä. Tämä tekee kaikesta vähän helpommin lähestyttävää. Löytyy edes jokin tarttumapinta, vaikkei aihe – tässä tapauksessa lentokone- ja avaruuskalusto – olisi yhtään tuttu.

Jos ilmailu- ja avaruusmuseo vei meidät to the moon and back, Holocaust-museossa tunnelmat olivat toisenlaiset, niin kuin arvata saattaa. Vuodesta 1993 asti toiminut museo esittelee holokaustin tarinan kronologisessa järjestyksessä historiallisten esineiden, valokuvien ja videopätkien keinoin. Ja materiaalia piisaa. Sanattomaksihan nuo tapahtumat vetävät, ja vielä omakohtaisemmaksi kokemuksen teki Identification Card, jonka jokainen kävijä sai itselleen. Näissä passeissa on oikeiden ihmisten oikeita tarinoita tuolta ajalta. Itse olin wieniläinen Johanna-niminen nainen, joka vangittiin ompelemaan vaatteita kuudeksi vuodeksi väärän uskonnon takia, mutta pääsi lopulta vapaaksi ja selvisi hengissä toisin kuin miljoonat muut. Jos tästä museosta haluaa saada kaiken irti, on hyvä varata tarpeeksi aikaa, eikä ehkä suunnitella sitä kaikkein hulvattominta menoa museokeikan perään.


Saimme loppuviikosta myös ainutlaatuisen mahdollisuuden vierailla Bluemontin kylän viinitilalla ja olutpanimolla ihailemassa maalaismaisemia ja maistelemassa juomia. Tila sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Washingtonista, ja tuon matkan aikana näimme taas ihan uuden puolen Amerikasta: mutkittelevia teitä kukkulaisen luonnon keskellä. Tuona samaisena päivänä sattui satamaan myös ensilumi, jota tupruttelikin ihan kunnolla koko päivän ajan. Amerikkalaiset viinit ja oluet saivat meiltä täyden hyväksynnän, samoin Bluemont Wineyardin ruokalistan herkulliset antimet, joista viinien kaverina toimivat hyvin flatbread ja bruschetta.

Olemme muuten tällä reissulla iloinneet useasti siitä, miten vieraanvaraisia ja ystävällisiä ihmisiä olemme tavanneet niin New Yorkissa kuin Washingtonissakin. Ihmisiä, joiden ansiosta monet kokemukset olisivat jääneet väliin – niin kuin nyt vaikka tämä upea päiväreissu. Tällaisella pidemmällä matkalla joidenkin ulkosuomalaisten auttavaisuus tuntuu erityisen lämpimältä.

Bluemontin viinitilalla oli kaunista. Uskon, että paikka on vähintään yhtä upea kesäasussaan.

Näistä maisemista tulevat jopa Alpit mieleen.

Loppuun listaan vielä muutaman testatun ja hyväksi havaitun ravintolan Washingtonista:

The Hamilton
Suuri ravintola, jossa on tarjolla kaikenlaista ruokaa sushista burgereihin suhteellisen huokeaan hintaan. Lisäksi mahdollisuus kuulla livemusiikkia. Sijainti keskustassa.

La Tasca
Kiva ja eläväinen tapas- ja paellapaikka espanjalaisen ruoan ystäville. Ei edullisin muttei kalleinkaan. Sijainti Restaurant Roadilla.

POV at W
Hulppea kattoterassibaari, josta näkyy kaupungin yli ja myös Valkoinen talo. Ei edullisin paikka, mutta harvoin kattoterassit kaupungin ytimessä ovat.

Kaiken kaikkiaan Washington oli meidän molempien mieleen ja New Yorkin jälkeen rauhallisuudessaan kuin piipahdus koti-Suomeen kesken reissun. Matkan oli kuitenkin jatkuttava, ja tällä hetkellä näppäimistöni laulaa kohteessa nimeltä Miami Beach. Seuraavat kuulumiset ovat luvassa täältä, kunhan ehdin taas kirjoitella. Jos haluat ottaa varaslähdön Miamin maisemiin, niin seuraa blogia Instagramissa.

Aurinkoa Suomeen! <3
xx, H

P.S. Koska jokaisella reissulla pitää olla se yksi ruudinkeksijähetki, niin kerrottakoon, että tällä kertaa se tapahtui lentokoneessa Pentagonin yllä, jossa totesin, että sehän on ihan pentagonin muotoinen ja sain mieheltäni merkitsevän katseen. 😀

Lue myös: Hurmaava Washington, osa 1

Hurmaava Washington DC – osa 1

Yli neljän tunnin bussimatkan jälkeen meitä odotti tällainen näky Union Stationilla.

Ensimmäiset päivät Washingtonissa ovat olleet niin tapahtumantäyteisiä, että buukkasimme hotellistamme pari lisäyötä, että ehdimme kokea enemmän. Tähän mennessä olemme polkeneet cityfillareilla ympäri kaupunkia, ihailleet nähtävyyksiä National Mallilla ja tietysti juhlineet Suomen pyöreitä vuosia. Suomen Washingtonin-suurlähetystössä järjestettiin Linnan juhlien katselmus sekä upeat juhlat, joissa kuultiin puheita ja kuorolaulua. Ja kyllähän se Finlandia joka kerta tuntuu luissa ja ytimissä – seisoipa sitä sitten kuuntelemassa Amerikan tai Suomen maaperällä. Juhlat olivat muuten niin suomalaiset, että välillä unohdin olevani ulkomailla. Jopa lähetystön saunatilat oli muutettu karaokebaariksi. Miten loistava idea!

Mieheni otti itsenäisyyspäivän löylyt Traveling Saunassa, ja erinomaiset löylyt kuulemma olivatkin. Sisuksi nimetty sauna on kiertänyt 30 000 kilometriä ympäri Amerikkaa tarjoten paitsi hyviä löylyjä myös suomalaisia kulttuurikokemuksia kaikille halukkaille. Itse en ole saunaihmisiä, vaan pikemminkin se alalauteilla nopeasti vieraileva nössö, joten jätin saunakokemuksen väliin tällä kertaa. Saunaa sopi kyllä ihastella ulkoakin päin: punainen puurakennus vei mielen Turun saaristomaisemiin hetkessä!

Traveling sauna Sisu ilahdutti saunojia Washingtonin-suurlähetystön edessä.

Otimme täällä Washingtonissa myös yhtenä päivänä kiertoajelun, koska jalkamme alkoivat olla hellinä ja pientä flunssaakin pukkaa päälle. Vaikka jotkut ovat sitä mieltä, että bussiajelut ovat liian turistihommaa, niin itse olen kokenut saavani niistä paljon. Itse asiassa paras ratkaisu olisi täälläkin ollut ottaa bussikierros heti ihan ekalle päivälle. Sillä tavalla kaupunki tulee heti tutuksi ja kuulee mielenkiintoisia faktoja historiasta. Sen jälkeen onkin helpompi tallustella (tai pyöräillä) omia reittejä niihin paikkoihin, jotka tuntuvat kaikkein kiinnostavimmilta. Kivoja alueita ovat olleet ainakin Georgetown ja Adams Morgan.

Lentokoneita ja helikoptereita on vaikea olla bongaamatta keskustassa. Kuvassa näkyy myös Lincoln Memorial.

Lincoln Memorial kannattaa kiertää kokonaan, sillä takaa paljastuu mukavat maisemat Arlingtonin suuntaan.

Olen huomannut, että Washington on museoiden luvattu kaupunki. Parin lisäpäivän ansiosta ehdimme niihinkin paremmin. Nyt pitäisi vain päättää, mihin mennä. Ainakin Newseum, International Spy Museum ja United States Holocaust Memorial Museum kiinnostaisivat. Kuulin, että monet museot ovat vieläpä ilmaisia täällä, ja niin on muuten eläintarhakin, jossa pääsee katsomaan pandoja. <3 Lisäksi bussilippuumme kuuluu vierailu Madame Tussaudsiin. En ole koskaan ollut vahakabinetissa, joten ajattelin, että nyt voisi olla korkea aika piipahtaa ainakin nopeasti ja ottaa selfie Obaman kanssa. 😀

Maailman korkeimmasta obeliskista, Washington Monumentista, näkyy tässä kuvassa vain murto-osa.

DC on muuten huomattavasti suomimaisempi kaupunki kuin New York. On tilaa liikkua ja vähäsen raikkaampi ilmakin. Ja kesti hetken tajuta, että taksit eivät enää ole keltaisia. Nyt ne ovat punaisia. Olisipa muuten hauskaa, jos meillä Helsingissäkin olisi oma taksiväri, eikö?

Hyvää viikonloppua kaikille!

xx, H

Yhteistyössä Big Bus Tours, kuvat: iPhone

Lisää matkameininkejä Instagramissa ja Facebookissa.

Suomi 100 – itsenäisyyspäivä ulkomailla


Miltä tuntuu viettää niin suurta tapahtumaa kuin Suomen 100-vuotisjuhlaa ulkomailla? Hienolta! Huomasin viimeviikkoisen Tuntematon sotilas -kokemuksen jälkeen, että isänmaallisuus on nostanut päätään ja olen alkanut odottaa itsenäisyyspäivää ihan eri lailla kuin normaalisti. Vaikka tavallaan olisi hienoa olla Suomessa näkemässä kaikki juhlallisuudet, on vielä hienompaa olla täällä maailmalla kertomassa 100-vuotiaasta Suomesta ulkomaalaisille.

Joitain asioita Suomessa muistaa arvostaa nyt paremmin. Turvallisuutta. Omaa kotia. Julkista terveydenhuoltoa. Irtokarkkeja ja ruisleipää. Asioiden hoitamisen helppoutta. Ystäviä ja perhettä, totta kai. Kaamosaika ei ehkä ole Suomessa sitä helpointa, mutta tänä vuonna se sisältää ainakin yhden ison ja valoisan juhlan, jonka ilon toivottavasti kaikki suomalaiset – kotimaassa ja ulkomailla – voivat ylpeänä jakaa.


On ollut ihana huomata, miten 100-vuotinen Suomi on huomioitu ympäri maailmaa merkkikohteissa, kuten Niagaran putouksilla, Kristus-patsaalla ja Colosseumilla. Jälkimmäisen sinivalkoiset valot oli kuulemma sytytetty vieläpä Finlandian soidessa taustalla. <3

Meidän itsenäisyyspäivämme alkaa Linnan juhlien katselmuksella Suomen Washingtonin-suurlähetystössä. Tämän jälkeen syömme hyvin, ja mieheni on varannut vuoron lähetystön edessä sijaitsevasta Traveling Saunasta. Ja onhan 100-vuotiaalle vanhukselle skoolattava myös lasillisella kuplivaa.


Täten toivotan täältä Washingtonista käsin kaikille hyvää itsenäisyyspäivää! Nautitaan yhteisestä juhlasta ilolla ja arvokkuudella.

xx, H

Kuvat: Steven Kamenar,fox jia ja Jason Briscoe / Unsplash

5 päivää Washington DC:ssä – kerro vinkkisi!


Viimeinen viikonloppu New Yorkissa oli tekemistä täynnä, joten aikaa kirjoittelulle ei ole ollut. Lähetän kuitenkin tällaiset pikaterveiset ja jaan muutaman kännykkäkuvan. Meillä kävi myös mieluisa vieras Suomesta, joka toi mukanaan pussikaupalla salmiakkia! Voitte kuvitella, miten hyvältä maistui. <3 Lucky day!

Kävimme myös katsomassa Tuntemattoman sotilaan Scandinavia Housessa (jossa on muuten myös tosi hyvä ravintola Smörgås Chef, nam!), ja vau, missä tunnelatauksessa koko kolmetuntinen meni! Elokuva kosketti todella monella tasolla, ja harvemmin tulee itkettyä ja naurettua vuorotellen noin paljon. Vaikea arvioida, minkälaisen vastaanoton teos saa kansainvälisesti noin muuten, koska varsinkin suomalaisten murrevivahteiden ja huumorin kääntäminen muille kielille voi olla haastavaa.

Mutta jos olet suomalainen, etkä ole vielä tätä helmeä nähnyt, niin äkkiä katsomaan! Ainakin tällaiselle (väliaikaiselle) ulkosuomalaiselle kokemus oli niin vaikuttava, etten muista hetkeen nähneeni näin hienoa ja koskettavaa kotimaista filmiä. Hyvä Suomi!



Mutta tosiaan, vaikka nämä kuvat ovat New Yorkista, niin tällä hetkellä näpyttelen tätä tekstiä Washingtonissa, jossa vietämme seuraavat viisi päivää. Jos sinulta löytyy jokin vinkki takataskusta mitä tehdä, missä käydä, mitä syödä jne. niin nyt olisi oikea aika kertoa se! 🙂 Vietämme myös itsenäisyyspäivää DC:ssä, ja kirjoittelen sen päivän ohjelmasta lisää myöhemmin. Palaan myös suosikkeihini New Yorkissa, kunhan saan enemmän aikaa blogille.

Juhlavaa Suomi 100 -viikkoa kaikille! On hienoa olla suomalainen. <3

xx, H

Kuvat: iPhone