Browsing Tag

havaintoja

Kaikki mitä rakastin Oslossa

Viimeisessä postauksessa pohdin, että onko Oslo hintansa väärti. Nyt kun kaupunki on koettu, niin vastaukseni on, että ehdottomasti! Oslo on varsinkin lämpimään aikaan vuodesta suorastaan valloittava yhdistelmä luontoa ja urbaania maisemaa.

Kyseessä ei ole mikään suurkaupunki – enemmänkin sellainen Helsingin kokoinen paikka, jossa on paljon kivoja kuppiloita, kävelykatuja, huikeaa arkkitehtuuria ja ystävällisiä ulkoilmaihmisiä. Keskustassa kulkiessasi sinut ympäröivät vanhat ja kauniit talot, mutta halutessasi voit ottaa metron vaikka Holmenkollenille, jossa tunnelma on kuin alppikylässä. Aika siisti kontrasti, sanoisin!

Oslon vahvuuksia ovat ehdottomasti luonnon läheisyys ja rauha, mutta silti suuri määrä kiinnostavaa kaupunkitekemistä ja -näkemistä. Listaan jutun loppuun vielä omat tärppini, mutta ihmetellään ensin yleistä tunnelmaa. Kaikkialla oli rauhallista, eikä pelkästään lukuisten kävelykatujen vuoksi, vaan myös siksi, että niin suuri osa oslolaisista ajelee hiljaisilla sähköautoilla. Norjan vauraus näkyy juuri siinä, että on varaa tehdä tällaisia fiksuja valintoja. Kun norjalainen ostaa sähköauton, hän välttää suuret verot, ruuhkamaksut ja parkkimaksut sekä saa vieläpä ajella jonon ohi bussikaistaa. Ei ollenkaan hassumpi porkkana vaihtaa vähemmän saastuttavaan liikkumismuotoon.
Norjalaiset vaikuttivat kovin ystävällisiltä ja elämäniloisilta tyypeiltä. En tiedä kumpuaako se maan vauraudesta vai luonnon läheisyydestä, mutta jotain tasapainoista heissä oli. Suomalaiselle Norja on kuin toinen koti, sillä ensi tuntumalta norjalaiset eivät olleet yltiösosiaalisia, vaan ennemminkin ystävällisen rauhallisia. Esimerkiksi kaupoissa sai katsella ihan rauhassa, mutta hyvää palvelua sai heti kysyttäessä.

Mitä Oslossa sitten kannattaa tehdä? Ainakin liikkua ja ihastella ympäristöä, pistäytyä pienissä ja isommissa putiikeissa, vierailla lukuisissa museoissa sekä käydä hörppäämässä hyvät kahvit aina välillä. Norjalaiset ovat selvästi kahvi- ja aamiaiskansaa. Yövyimme kahdessa eri hotellissa, ja vaikka ne olivat hiukan eritasoisia, molemmissa oli erittäin hyvä aamiainen. Sen kun tankkasi ensimmäiseksi, ei tarvinnut mennä syömään ihan heti kaupungin kuuluisan kalliisiin ravintoloihin.

Paitsi että eivät ne kaikki ravintolat niin kalliita edes olleet. Tietysti fine dine -paikat – niin kuin kaikkialla muuallakin maailmassa – mutta ruokaa sai edullisemmin esimerkiksi italialaisista ravintoloista, joissa pizzat, pastat ja risotot maksoivat noin 15–20 euroa. Myös Grønlandin etniset ravintolat tekevät ruokailemisesta huokeampaa, ja suosittelenkin suunnittelemaan syömispuolta hiukan etukäteen, jos haluaa löytää hyviä ja edullisia paikkoja Oslosta. Hyvin suunniteltu on paremmin syöty!
Kolme päivää, ehkä jopa kaksi, on varsin riittävä aika tutustua kaupunkiin. Oslo City Biket vain alle ja menoksi. Verrattuna aiempiin kokemuksiin Oslon kaupunkipyörät olivat erittäin toimiva ratkaisu: niitä oli paljon tarjolla joka nurkassa, ja 24 tunnin käyttöoikeus maksoi noin 500 kruunua (reilut 5 euroa).

Joten kyllä, rakastin Oslossa melkein kaikkea ja menisin sinne koska tahansa uudelleen – varsinkin kevät- ja kesäkuukausina! <3 Ja hei, vaikka olisit kaupungissa vain muutaman tunnin vaikkapa välilaskun vuoksi, kannattaa silti mennä Express-junalla katsomaan rautatieasemalta kivenheiton päässä sijaitsevaa oopperataloa, jonka arkkitehtuuri ja ympäristö lumoavat kenet tahansa.

6 x hurmaava Oslo – mitä kannattaa tehdä ja nähdä

1. Oopperatalon arkkitehtuuri
Tämä talo ei ole tarkoitettu vain oopperan ja baletin ystäville. Sen katolle voi mennä kävelemään tai hengailemaan kauniilla säällä vaikka noutokahvin kanssa ja ihailla upeita merimaisemia. Näyttävät lasiseinät nousevat vedenrajasta, ja rakennus itsessään ulottuu pinnan alle. Kamera mukaan!
2. Holmenkollenin näkymät
Kuuluisaan Holmenkolleniin hurauttaa kätevästi metrolla noin puolessa tunnissa. Paikanpäällä odottavat huikea mäkihyppymäki ja maisemat sekä skimuseo, johon pääsee samalla pääsylipulla kuin hyppymäen korkeuksiin. Myös Holmenkollenin Scandic Park -hotellin edusta ja Holmenkollen Restaurant tarjoavat messevät maisemat kaupungin suuntaan.

Aika alppikylämäinen tunnelma, vai mitä?


3. Ihanat naapurustot kuten Aker Brygge
Aker Bryggen kaupunginosa kylpi auringossa huhtikuun puolessavälissä, ja kävimme lounaalla ravintolassa nimeltä Olivia Aker Brygge. Oikein jees italialainen ravintola, jossa hinnat yllättävän edulliset verrattuna yleiseen hintatasoon Norjassa. Ulkona 18 asteen kevätsää ja ranta täynnä iloisia oslolaisia. Voiko olla parempaa?

Muita mukavia alueita Oslossa olivat Grünerløkka, Tøyen ja Grønland, mutta mielestäni ne eivät vetäneet vertoja vanhalle Oslolle tai modernille ja merelliselle Aker Bryggelle, jonne menimme sitten vielä toisena päivänä nauttimaan lounasta ja jäätelöä.

Aker Bryggen viihtyisä kaupunginosa.

Amaldus Nielsens plassin markkinoilla oli myynnissä aarteita.

4. Vigelandin patsaspuisto
Vigelandin patsaspuistosta kuulimme paljon hyvää, ja mielestäni se myös oli käynnin arvoinen. Parasta oli kävellä sinne kuninkaanlinnan kautta, sillä matkalla näki paljon Oslon vanhoja ja kauniita katuja sekä Amaldus Nielsens plassin vintagemarkkinat.

5. Hotel Continental
Meidän hotelli Continental kansallisteatterin vieressä oli myös nappivalinta, jossa natsasi oikeastaan kaikki: sijainti, tyyli, palvelu, puhtaus, aamiainen. Kaikki ne pienet yksityiskohdat. Panostimme tarkoituksella vähän parempaan hotelliin, koska olemme päässeet lomailemaan niin vähän tänä vuonna. Ja kyllä kelpasi!

Aamiaiskattaus Theater Caféen -ravintolassa oli 5/5, ja sillä lähti päivä täydellisesti käyntiin. Suosittelen! Olimme yhden myös Scandic Holmenkollen Parkissa, jossa olivat kyllä maisemat ja aamiainen kohdillaan, mutta muuten hotelli ei ollut täysosuma, ja esimerkiksi huoneet kaipaisivat päivitystä.
6. Lukuisat museot
Oslosta löytyy paljon tekemistä matkaajalle. Tarkoitus ei ollut tämän loman aikana kierrellä museoita, mutta niin siinä vain kävi, että kolme museota ja useampia näyttelyjä tuli nähtyä. Skimuseo kannattaa tsekata, jos suuntaa Holmenkollenille, ja aivan must-see on Oslon Nobel Peace Centerin näyttely Generation Wealth (13.2.–20.8.2018). Mielenkiintoinen tuttavuus oli myös maanläheinen Interkulturelt Museum Grønlandissa.

Generation Wealth -näyttely Nobel Peace Centerissä on näkemisen arvoinen.

Sininen huone esitteli Nobelin rauhanpalkinnon voittajia eri vuosilta.

Kiitos Oslo, olit huippu!
xx, H

Elämä Suomessa on luksusta

Central Parkissa marraskuussa.

Arki on jatkanut rullaamistaan Suomessa, ja työt, opinnot ja muut projektit ovat täyttäneet päivät kiitettävästi. Blogi on jäänyt, ja se on ok. Nyt kuitenkin leppoisan sunnuntaipäivän kunniaksi ajattelin kirjoittaa muutaman sanasen siitä mitä maailmalla ollessani kaipasin. Toisin sanoen, mitkä asiat ainakin itselläni täällä Suomessa on todella hyvin.

Aloitetaanpa liikkumisesta. Kuinka monta kertaa arvoimmekaan metron, bussin, polkupyörän, Uberin ja taksin välillä kulkiessamme kaupungille tai lentokentille kolmen kuukauden aikana? Ei riitä kahden käden sormet laskemaan. Suomessa kaikki on niin selkeää ja oma auto käytössä tarvittaessa. Ei tarvitse tunkea täpötäyteen metroon viikonloppuna kun osa vuoroista ei kulje (tämä tapahtui joka viikonloppu New Yorkissa), eikä kuskata Ikea-ostoksia lautan ja metron kanssa. Luksusta.


Oma koti ja sänky. Oh my! Näitä rakastan. Omia lakanoita, omaa sohvaa ja keittiötä, miljoonia telkkarikanavia, suomenkielistä olympiaselostusta – elämän kertakaikkista helppoutta. Omaa pyykkikonetta ja kuivausrumpua – siinä muuten kaksi asiaa, jotka tuntuivat todella arkisilta lähtiessä ja kuninkaallisilta palatessa! Hotelleja on kiva testailla, mutta harvassa ovat ne huoneet, joissa tuntisi oikeasti olevansa kuin kotonaan.

Rahanmenoa ei tule myöskään ikävä. Matkustaminen on tyyristä, ja erityisen kallista on oleilu Manhattanilla. Edelleen Suomessa kaupassa käydessäni ihastelen pientä loppusummaa ja sitä, että hedelmistä ei tarvitse pulittaa koko omaisuutta. Terveellisesti syöminen on Suomessa mahdollista kaikille, Nykissä se on vain varakkaiden ilo. Jos nyt ylipäätään onnistuu löytämään kaupan, jossa jotain tuoretta myydään, heh.


Ruisleipää en niinkään ikävöinyt, mutta irtokarkkeja kyllä. Oi autuus sitä tunnetta, kun pääsee käymään suomalaisen videovuokraamon tai edes S-marketin karkkilaarien ääressä! Jokainen matkustamista harrastava irtokarkkifani tietää, että Suomi on ylivoimainen ykkönen tässä asiassa. Ei epäilystäkään.

Summa summarum, Suomessa on helppoa ja mukavaa olla. Kotona on niin kivaa, että on vaarana unohtaa itsensä siihen hyväosaiseen mukavuuteen työpäivän päätteeksi. Vuodenvaihde ja lupaukset menivät jo, mutta ehkä sitä voi helmikuussakin luvata jotain. Että tekee tai näkee joka viikko jotain uutta – uhmaa rutiineja edes silloin tällöin?

Kiitollisena uuteen viikkoon.

xx, H

Viisi lääkettä pimeyteen

Okei. Nyt se on iskenyt vasten kasvoja. Pimeys.

Vaikka kuvittelin, että lumi olisi piristänyt tätä pimeyden valtakuntaa nimeltä Suomi, niin ei siitä mihinkään pääse – valon vähäinen määrä alkaa tuntua olossa. Ajattelinkin julistaa reseptini lopputalven selättämiseen.

1. Tee, koe, näe.

Sopiva määrä liikuntaa, kulttuuria, harrastuksia, mitä vain arjen kuplasta irrottautumista saa jaksamaan paremmin. Kävimme perjantaina nauramassa posket kramppiin Jim Gaffiganin keikalla. Hauska oli myös hänen lämppärinsä Ted Alexandro. Mutta vain yksi koomikko pystyy näköjään naurattamaan tällä hetkellä ilman Trump-vitsejäkin: Hyvä Ismo Leikola!

2. Opi uutta.

Olen opiskellut töiden ohessa jonkin aikaa, välillä aktiivisemmin, välillä vähemmän. Se on ollut yhtä aikaa raskasta ja virkistävää. Raskasta silloin, kun lukeminen on kasautunut taakaksi, virkistävää silloin kun on ollut aikaa omaksua tietoa rauhassa. Joka tapauksessa oppiminen tuottaa iloa, ja itsensä sivistäminen kiinnostavilla aiheilla kannattaa ottaa osaksi elämää edes pienissä määrin.

3. Syö hyvin.

Terveellisemmän ruoan syöminen alkoi kiinnostaa Jenkeissä vietetyn bagel-kvartaalin jälkeen. Otimme kokeiluun Sannan ruokakassin, joka toimittaa ruoat kotiovelle resepteineen kaikkineen. Heti ekalla viikolla on tullut syötyä mm. selleriä, turskaa, retiisiä, piparjuurta… Jälkimmäistä en olisi välttämättä edes kaupan heviosastolta itse tunnistanut. 😀

4. Napsi D-vitamiinia.

Varsinkin toimistotyöläisen arjessa päivän valoisat hetket istutaan sisällä, eikä luonnonvaloa ehdi nähdä juurikaan. D-vitamiinia saa onneksi purkista, ja nautiskelen omani aina aamuisin. Kahvi ja kirkasvalolamppu ovat myös hyviä aamutiimiläisiä.

5. Haaveile.

Ja suunnittele tulevaa. Lähitulevaisuudessa odottava reissu piristää yleensä jo ennen kuin on alkanutkaan. Itseäni kutkuttelee tällä hetkellä Berliini, jossa en ole jostain syystä käynyt vielä kertaakaan.

Jim Gaffigan sai nauramaan viime perjantaina Kulttuuritalolla.

Lasillinen miehen synttäreiden kunniaksi.

Mitäs niksejä muilla on tämän vuodenajan kukistamiseen?

xx, H
Auringonlaskukuvat: Karmen Savileppä

Lux Helsinki ja muita kuulumisia

Täällä ollaan taas, tutuissa maisemissa ja kuvioissa. Jotain uuttakin arkeen on mahtunut: kotikulmille on avattu uusi kahvila ja olen ottanut Länsimetron käyttöön. Ihan samanlaista väenpaljoutta ei ole Helsinki–Espoo-akselilla havaittavissa kuin New Yorkin metrossa, heh. Aamuisin saa istua ihan omassa rauhassaan neljän hengen loosissa.

Olen katsellut Suomea ja suomalaisuutta herkistynein silmin. Sitä tiettyä hillittyä insinöörimäisyyttä, ahkeruutta, vähäpuheisuutta, jurouttakin. Sitä että tuntemattoman sanaan voi luottaa, ainakin useimmiten. Kylmää täällä ei ole ollut, mutta jokusen valohiukkasen lainaisin kyllä Karibialta jos voisin.

Kuva: Jussi Hellsten / Helsinki Marketing

Onneksi joku on keksinyt, miten loihditaan pimeyden keskelle iloa ja valoa. Valotaidetapahtuma Lux Helsinki on mielestäni täydellinen esimerkki kulttuuriteosta, jonka lähestymistavassa on lasi puoliksi täynnä. Ajattelutapa, jota arvostan yhä enemmän ulkomailla oleilun jälkeen. Luin juuri, että tänä vuonna kävijöitä olisi ollut yli puoli miljoonaa! Onnittelut ja kiitokset tekijöille.

Kuva: Lauri Rotko / Helsinki Marketing

Kuva: Lauri Rotko / Helsinki Marketing

 

Helsinki näyttää muutenkin kovin kauniilta. Vanhojen kivitalojen rivistöjä pukee mielestäni parhaiten juuri tämä kylmempi aika vuodesta. Ja näitä talojahan piisaa kantakaupungin alueella, jossa sijaitsee monta suosikkialuettani. Kaikissa omanlaisensa tunnelma. Vähän niin kuin Nykissä tai Pariisissa. Että kyllä mekin täällä osataan! 😉

Teimme myös vuorokauden mittaisen pikapiipahduksen kotikonnuille Turun seudulle, jossa tapasimme perheitämme pitkästä aikaa. Seuraavalla kerralla on toivottavasti enemmän aikaa käytössä, että ehdin nähdä myös ystäviä ja ihastella alati kauniimpaan suuntaan kehittyvää Turkua. Ja nauttia yhden cappuccinon legendaarisessa ja parhaassa Café Artissa. <3

Olen kiitollinen niin monesta asiasta Suomessa. Tässä yksi esimerkki. Ilmaisia opintoja tällaisissa puitteissa – only in Finland.

 

Tulevien viikkojen aikana pitäisi saada yhtä jos toistakin projektia alkuun ja päätökseen. Blogia päivittelen aina kun ehdin, mutta ensi viikolla on luvassa takuuvarma radiohiljaisuus, kun työpäivien jälkeiset tunnit kuluvat tenttikirja kourassa. Onneksi viikko saa nauravaisen päätöksen, kun menemme katsomaan Jim Gaffiganin Noble Ape Touria Kulttuuritalolle.

Mitäs muuta Helsingissä kannattaa tehdä ja nähdä näinä päivinä? Kuulin hyvää ainakin Yes Yes Yes -nimisestä vegeravintolasta. Onko joku testannut?

xx, H

P.S. Suomi ja suomalaisuus on toki paljon muutakin kuin juroutta ja vähäpuheisuutta, eikä ole tarkoitus niputtaa kaikkia suomalaisia samaan muottiin. Selvennys just in case.