Lux Helsinki ja muita kuulumisia

Täällä ollaan taas, tutuissa maisemissa ja kuvioissa. Jotain uuttakin arkeen on mahtunut: kotikulmille on avattu uusi kahvila ja olen ottanut Länsimetron käyttöön. Ihan samanlaista väenpaljoutta ei ole Helsinki–Espoo-akselilla havaittavissa kuin New Yorkin metrossa, heh. Aamuisin saa istua ihan omassa rauhassaan neljän hengen loosissa.

Olen katsellut Suomea ja suomalaisuutta herkistynein silmin. Sitä tiettyä hillittyä insinöörimäisyyttä, ahkeruutta, vähäpuheisuutta, jurouttakin. Sitä että tuntemattoman sanaan voi luottaa, ainakin useimmiten. Kylmää täällä ei ole ollut, mutta jokusen valohiukkasen lainaisin kyllä Karibialta jos voisin.

Kuva: Jussi Hellsten / Helsinki Marketing

Onneksi joku on keksinyt, miten loihditaan pimeyden keskelle iloa ja valoa. Valotaidetapahtuma Lux Helsinki on mielestäni täydellinen esimerkki kulttuuriteosta, jonka lähestymistavassa on lasi puoliksi täynnä. Ajattelutapa, jota arvostan yhä enemmän ulkomailla oleilun jälkeen. Luin juuri, että tänä vuonna kävijöitä olisi ollut yli puoli miljoonaa! Onnittelut ja kiitokset tekijöille.

Kuva: Lauri Rotko / Helsinki Marketing

Kuva: Lauri Rotko / Helsinki Marketing

 

Helsinki näyttää muutenkin kovin kauniilta. Vanhojen kivitalojen rivistöjä pukee mielestäni parhaiten juuri tämä kylmempi aika vuodesta. Ja näitä talojahan piisaa kantakaupungin alueella, jossa sijaitsee monta suosikkialuettani. Kaikissa omanlaisensa tunnelma. Vähän niin kuin Nykissä tai Pariisissa. Että kyllä mekin täällä osataan! 😉

Teimme myös vuorokauden mittaisen pikapiipahduksen kotikonnuille Turun seudulle, jossa tapasimme perheitämme pitkästä aikaa. Seuraavalla kerralla on toivottavasti enemmän aikaa käytössä, että ehdin nähdä myös ystäviä ja ihastella alati kauniimpaan suuntaan kehittyvää Turkua. Ja nauttia yhden cappuccinon legendaarisessa ja parhaassa Café Artissa. <3

Olen kiitollinen niin monesta asiasta Suomessa. Tässä yksi esimerkki. Ilmaisia opintoja tällaisissa puitteissa – only in Finland.

 

Tulevien viikkojen aikana pitäisi saada yhtä jos toistakin projektia alkuun ja päätökseen. Blogia päivittelen aina kun ehdin, mutta ensi viikolla on luvassa takuuvarma radiohiljaisuus, kun työpäivien jälkeiset tunnit kuluvat tenttikirja kourassa. Onneksi viikko saa nauravaisen päätöksen, kun menemme katsomaan Jim Gaffiganin Noble Ape Touria Kulttuuritalolle.

Mitäs muuta Helsingissä kannattaa tehdä ja nähdä näinä päivinä? Kuulin hyvää ainakin Yes Yes Yes -nimisestä vegeravintolasta. Onko joku testannut?

xx, H

P.S. Suomi ja suomalaisuus on toki paljon muutakin kuin juroutta ja vähäpuheisuutta, eikä ole tarkoitus niputtaa kaikkia suomalaisia samaan muottiin. Selvennys just in case.

Previous Post Next Post

You Might Also Like

No Comments

Leave a Reply