Monthly Archives

lokakuu 2017

Punaisen maton humua ja muita elokuvakokemuksia

Ekat viikot täällä ovat kuluneet vahvasti leffojen merkeissä, ja ajattelin kertoa, minkälaista täällä on käydä elokuvissa. Tässä ekat kolme leffakokemustani New Yorkista siis:

1. Blade Runner

Kävimme katsomassa Blade Runnerin AMC-teatterissa Broadwaylla. Ja ai että, niihin penkkeihin olisi voinut vaikka nukahtaa. Vahva suositus mukavuudesta! Elokuvasta en ole oikea henkilö antamaan arviota, koska en ole nähnyt ensimmäistä osaa enkä ole muutenkaan kovin sisällä Blade Runner -maailmassa. Leffa oli kuitenkin sellainen, jota jäin miettimään poikkeuksellisen pitkäksi aikaa teatterista poistumisen jälkeen. Ja olihan siinä se Goslingin poikakin.

2. Tom of Finland

Halusimme tukea suomalaista elokuvaa, joten menimme katsomaan Tom of Finlandin New Yorkin -ensi-illan. Leffa pyörii Greenwich Villagessa QUAD Cinemassa, joka on tyylikkäästi sisustettu teatteri, jonka ohjelmisto koostuu pitkälti vaihtoehtoisista, kansainvälisistä tuotannoista. Pienenä kuriositeettina mainittakoon, että teatterin jokaisessa salissa on oma väriteemansa ja tyylinsä.

Tom of Finlandin ensi-illassa törmäsimme myös pääosan näyttelijään, Pekka Strangiin, jonka kanssa oli pakko vaihtaa pari sanaa ja onnitella onnistuneesta roolityöstä. Elokuva oli hieno ja koskettava, ajoittain pienellä huumorillakin maustettu. Oli mielenkiintoista seurata, miten eri asioille amerikkalaiset kanssakatsojat nauroivat.

Tom of Finlandissa pääosaa näytellyt Pekka Strang oli ensi-illan suosituin henkilö.

3. Wonder Wheel

Kolmanneksi oli vuorossa isomman salin näytös, nimittäin New York Film Festivalin päätöspäivänä esitettävä maailmanensi-ilta Woody Allenin uusimmalle elokuvalle, Wonder Wheelille. Elokuva esitettiin Lincoln Centerin Alice Tully Hallissa, ja paikalla oli ohjaaja Woody Allenin lisäksi näyttelijät Kate Winslet, Justin Timberlake, James Belushi ja Juno Temple. Tarjolla oli siis todella ainutlaatuinen kokemus ja vähän tähtihumuakin.

Punainen matto ammotti tyhjyyttään saapuessamme paikalle, mutta näimme näyttelijät ja ohjaajan näytöksessä.

Tilaisuus oli arvokas ja hieno, mutta nyt tällaisen kokeneena huomasin kaipaavani leffassa tiettyä rentoutta. Enemmän poppareita ja vähemmän pönötystä siis. 🙂

Leffaan New Yorkissa? Ota nämä vinkit talteen:

  1. Leffoissa käyminen on hitusen kalliimpaa touhua kuin Suomessa. Pienissä teattereissa hinta on halvempi kuin isoissa, mutta noin 15 dollaria lipusta on aika normaali hinta. Liput Film Festivaleille ovat hintavampia.
  2. Popcornit, juomat ja muut herkut ovat teattereissa superkalliita, esim. poppareista sai muistaakseni pulittaa seitsemän dollaria. Jos olet budjettimatkalla, niin nappaa omat herkut mukaan.
  3. Leffateattereissa ja kaikissa muissakin julkisissa saleissa on ilmastointi todella kovalla. Leffaan kannattaa pukeutua lämpimästi, vaikka ulkona olisi täysi helle.
  4. Jos olet äärimmäinen leffafiilistelijä ja haluat eläytyä elokuvaan kaikilla aisteilla, kokeile 4D-kokemusta, joita tarjoaa ainakin Regal Cinemas Times Squarella.

Täytyykin buukata taas seuraavat liput leffaan ja kokeilla samalla uutta teatteria. Osaako joku suositella hyvää elokuvaa? 🙂

xx, H

Kuva 1: Thomas Engblom, kuvat 2 & 3: iPhone, kuva 4: Jeremy Yap on Unsplash

8 x arjen outoja havaintoja

1. Employees must wash hands -kyltit

Nämä kyltit löytyvät jokaisen ravintolan vessan seinästä ja ovat suomalaisen silmään tosi hassuja muistutuksia. Eiköhän ihan kaikkien olisi hyvä pestä kädet vessakäynnin jälkeen?

2. Monen pysähdyksen taktiikka

Manhattanilla on mahdotonta kävellä ilman jatkuvia pysähdyksiä liikennevaloissa. Siis ihan jatkuvia. Toisinaan ratkaisuksi käy siksak-kävely, eli se että kävelee vuorotellen esim. korttelin verran Avenue’ta ja korttelin verran Streetiä. Joskus taas paras ratkaisu on jaywalking, eli kadun ylitys, vaikka punainen valo palaa. Tämä onnistuu helposti yksisuuntaisten katujen ansiosta ja on yleinen tapa täällä.

3. Doppelgängerit

Täällä on niin monennäköistä kulkijaa, että bongaamme lähes joka päivä kaksoisolentoja sekä kavereillemme että julkisuuden henkilöille.

4. Central Parkin penkkien nimikkolaatat

Kaikissa Central Parkin penkeissä on laatta, jossa on viesti tai tarina jostain henkilöstä. Tykkään lukea aina juuri sen penkin tarinan, jolle istahdan. Vielä ei ole tullut vastaan Madonnan omaa penkkiä, eikä penkkiä, jossa on kosinta. Itselleen saa hankittua nimikkopenkin 10 000 dollarilla.

5. Kertakäyttöastioiden käyttö

Katudinereissa ruoka syödään melkein poikkeuksetta kertakäyttöastioilta, ja se tekee vähän pahaa ympäristönäkökulmasta. Muutenkin roskaa syntyy turhan paljon, ja kadut täyttyvät illalla roskasäkkien merestä. Olemmekin alkaneet suosia ravintoloita, joissa ruoka tarjoillaan kunnon lautasilta.

6. Suuret leluautot liikenteessä

Kuorma-autot, paloautot ja rekka-autot ovat kuin suoraan lelukaupan hyllyltä – siis todella koristeellisia ja hienoja kiillotettuine metalliyksityiskohtineen.

7. Metrotunnelit vievät alamaailmaan

Jos satut osumaan ensimmäiseen vaunuun metrossa, kurkkaapa miltä tunnelit näyttävät kuskin näkökulmasta. Silmiesi eteen avautuu tietokonepeleistä tuttu alamaailma.

8. Central Parkin oravamäärä

Se on huikea. Olen nähnyt täällä muutaman viikon aikana niin monta oravaa, että se vastaa monen vuoden oravamäärää Suomessa. 😀


Tsemppiä alkavaan viikkoon! 🙂

xx, H
Kuvat: Thomas Engblom

Juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan

Olen matkaajana sellainen, että tykkään kyllä suunnitella ohjelmaa, mutta toisaalta jättää aikaa myös spontaanille haahuilulle. Joskus tämä johtaa hirveään nälkään ja eksymiseen, joskus mielettömiin kokemuksiin. Tänään oli jälkimmäisen vuoro.

Olimme päättäneet mennä tutustumaan Meatpacking Districtillä sijaitsevaan High Lineen, jota olen kuullut kovasti kehuttavan. (Kirjoittelen siitä vaikka myöhemmin enemmän.) Lisäksi halusimme testata Hell’s Kitchen -alueella sijaitsevaa italialaista Masseria Dei Vini -nimistä ravintolaa, jonka poimimme TripAdvisorin top-listalta (ja voi että oli herkullista ruokaa!). Loppuillan olimme ajatelleet vain hengailla kaupungilla.

Tepastelimme Columbus Circlen tienoilla, ja päätimme mennä läheiseen ostoskeskukseen kahville ja lukemaan lehtiä. Kahvittelun jälkeen kävelimme katsomaan, mitä yläkerroksista löytyi, ja iloksemme löysimme sieltä Jazz at Lincoln Centerin, jonka yhtä suosittua jazzklubia olinkin jo tutkinut netistä.

Aloimme suunnitella vierailua tälle klubille ja tutkiskella esitteitä jazzkeskuksen aulassa, kun meitä lähestyi paikan työntekijä, joka kyseli, millä asialla olimme liikenteessä ja mistä päin tulemme. Sanoimme tutustuvamme paikkaan ja sen tarjontaan uteliaisuudesta ja olevamme suomalaisia. Tämän jälkeen koitti ehkä koko matkamme yllättävin hetki tähän mennessä. Nainen kaivoi kirjekuoresta pari lippua ja antoi ne meille.

No mitkäs liput ne olivat? No tietysti juuri soittonsa aloittaneen Lincoln Center Orchestra with Wynton Marsaliksen konserttiin! Ei sille pienelle klubille, jota olimme tutkailleet aiemmin, vaan isoon Rose Theater -saliin. Kävelimme sisään silmittömän hämmentyneinä ja istahdimme huippupaikoille valmiina katsomaan maailmanluokan jazzmuusikoista koostuvan big bandin show’ta. Sali oli tupaten täynnä. Jäljellä oli vain muutama vapaa paikka – ne joille me pääsimme. Ehdimme kuulla big bandin ekasta setistä muutaman kappaleen ja väliajan jälkeisestä toisesta kaikki.

On edelleen vaikea uskoa tuuriamme. Sitä että päämäärättömän haahuilumme tuloksena löydämme upean jazzkeskuksen ja törmäämme henkilöön, jolta löytyy muutama ylimääräinen lippu. Olimme juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Täysin vahingossa.

Yksi haaveeni reissuamme suunnitellessa oli se, että pääsen kuuntelemaan live-jazzia. No enpä ajatellut pääseväni kuuntelemaan Grammy-palkittuja muusikoita, kuten Ted Nashia ja Wynton Marsalista, upeaan Rose Theateriin. Jotta uskon itsekin huomenna, että tämä tarina ei ole unta vaan täyttä totta, otin kuvan lipuistamme hotellilla.

Kyllä, 140,5 dollaria kappale.

Rakas New York, tykkään sinusta päivä päivältä enemmän.

xx, H

 

3 x näitä ilman en matkusta

1. Aurinkolasit

Minulla on herkät silmät ja migreeniherkkyyttä. Lisäksi tarvitsen lukemiseen silmälasit. Vahvuuksilla varustetut aurinkolasit ovatkin tärkeä osa matkavarustustani, enkä tiedä mitä tekisin jos kadottaisin aurinkolasini.

Tai siis tiedän. Menisin ostamaan uudet.

2. Läpsyt

Kun asuu hotellihuoneessa, eikä halua puhtaussyistä olla sukkasillaan muttei sitten taas ahdistavissa ulkokengissäkään, niin ratkaisu on läpsyt. Ne vaihtuvat jalkaan aina hotellihuoneen ovella, ja ne saa helposti pois jalasta kun rojahtaa huoneen ykköspaikkaan eli sänkyyn. Yleensä tepastelen niiden kanssa hotellin aulassakin. Yhdistettynä tennissukkiin.

Vyölaukku on etsinnässä.

3. Vesipullo

Yöpöydällä pitää olla aina vesipullo. Samoin repussa. Jano iskee joka käänteessä. Täällä voi juoda hanavettä, mutta jotenkin olen neurooseissani jämähtänyt pulloveteen. Roudaan sitä kaupasta, ja välillä ostan hotellin automaatista.

Ja tähän loppuun haluan korostaa, että hotellin automaatista ostan vain vesipulloja. En koskaan esimerkiksi Cokista, Doritos Nacho Cheese -sipsejä tai M&M-karkkeja. EI TULISI MIELEENKÄÄN.

xx, H