Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

yöelämä

Vaikeuksien kautta takaisin Vietnamiin

Loppumatkani oli aika pitkään avoinna, koska minulla oli vielä reilu viikko jäljellä ennen lentoa kotiin Bangkokista. Viikko oli mielestäni liian lyhyt aika tutustua enää uuteen maahan ja Indonesiassakaan ei saanut oleskella kuin 30 vuorokautta yhteen putkeen. Minulla tuli kuitenkin pieni mutka matkaan Indonesiassa ollessani ja jouduin käymään lääkärissä Singaporessa, joten olisin periaatteessa voinut viettää loppuajan ennen Bangkok-Helsinki lentoa vielä Indonesiassa. Rakastuin kuitenkin Vietnamiin niin paljon, että tahdoin palata sinne vielä loppuajaksi.

Säätöä lentokentällä

Paluu Vietnamin Hanoihin ei ollutkaan mikään helpoin tapaus… Vietnamiin pitää hankkiä viisumi, jos tahtoo viettää siellä yli kaksi viikkoa. Ensimmäisellä kerralla Vietnamissa ollessani olinkin juuri sen kaksi viikkoa enkä viisumia tarvinnut. Tämän lisäksi, jos tahtoo palata takaisin maahan uudestaan ilman viisumia, pitää olla maasta poissa 30 vuorokautta. Olin laskenut, että poissaoloni olikin juuri sen 30 vuorokautta ja kyseessä olisi 31. vuorokausi, kun palaisin takaisin, eli ongelmaa ei pitäisi olla. Tämän lisäksi suurinosa maista edellyttää, että sinulla on sinne saavuttaessa myös poistumislippu maasta, ettet jää maahan oleskelemaan liian pitkäksi aikaa. No, kertaakaan sitä ei oltu minulta kysytty aiemmin lentäessäni maasta toiseen, vaikka tiesin tästä edellytyksestä, joten jätin lipun ostamatta, sillä en ollut vielä varma siitä, mikä päivä tahdoin lentää Bangkokiin.

Lentokentälle saapuessani olin jo hieman myöhässä suunnitellusta, sillä moottoripyörätaksikuskini oli hieman hukassa ja jättikin minut vielä aika kauaksi oikeasta sisäänkäynnistä lentokentälle. Olin varma, että myöhästyn jo siitä syystä. Ehdin kuitenkin hyvin lähtöselvitystiskille, mutta sitten alkoikin ongelmat. Nuori lentokenttävirkailija kysyi, olenko aiemmin käynyt Vietnamissa ja sanoin, että kyllä ja 31 vuorokautta sitten. Hän ei kuitenkaan ilmeisesti osannut laskea, sillä oli sitä mieltä, että aikaa ei ollut kulunut tarpeeksi. Monta kertaa näytin kalenteria ja laskin päiviä hänelle. Hän pyysi paikalle ylemmän pomon ja hänen kanssaan he soittivat ilmeisesti jonnekkin Vietnamin päähän ja sain heiltä hyväksynnän siitä, että aikaa oli kulunut tarpeeksi. No seuraavaksi hän kysyi minulta lentolippua pois Vietnamista ja sehän minulta puuttui, koska olin ajatellut, että eihän sitä ollut ennenkään kysytty. Äkkiä yritin tehdä netissä ostoksen lentolipusta, joka ei sitten meinannut kelvata edelleenkään nuorelle virkailijalle, sillä se ei varsinaisesti ollut validi ja siitä puuttui ainakin lipun vahvistusnumero, jonka kerroin hänelle tulevan myöhemmin. Hän pyysi paikalle uudestaan vanhemman virkailijan, joka hyväksyi lopulta tämän ja sitten sainkin jo juosta lentokoneeseen, sillä tämän kaiken selvittelyyn meni noin tunti.

Lentomme laskeutui illalla Hanoihin ja menin odottelemaan lentokenttäbussia, jolla oli tarkoitus päästä lähelle majapaikkaa. Porukkaa kerkesi vaan kertyä ja kertyä, eikä bussia näkynyt. Meitä oli aika iso porukka odottanut noin tunnin ajan lentokenttäbussia ulkona, kunnes joku mies ajoi isolla tilataksilla paikalle ja kertoi, että bussi ei kulje enää, sillä Vietnamissa oli jonkin sortin juhlapäivä. Neuvottelimme hinnan tilataksille ja pääsimme lopulta perille. Kaikin puolin aika ongelmallinen matka perille, mutta olin iloinen vihdoin päästäessäni takaisin Hanoihin.

Aasian sisäisillä lennoilla sai yleensä itselleen koko penkkirivin.

Train Street ja tatuointeja

Aamulla herätessäni olin yhteyksissä muutamaan Laosissa tutustumaani kaveriin, sillä kuulin heidän myös olevan Hanoissa. Vietimmekin koko päivän yhdessä ja menin heidän mukaansa, kun he kävivät ottamassa tatuoinnit. Yhtäkkiä olinkin pöydän ääressä istumassa useamman vietnamilaisen naisen kanssa juomassa iltapäiväviiniä ilman yhteistä kieltä samaan aikaan, kun kolme ystävääni olivat neulan alla tatuoitavana eri huoneessa.

Hanoissa on liikettä vuorokaudenajasta riippumatta.

Hanoissa sijaitsee kuuluisa Train Street, joka jäi minulla käymättä ensimmäisen vierailuni aikana. Netin mukaan kyseiselle kadulle ei pitänyt päästä, sillä joku turisti oli riskeerannut henkensä ottaessaan ”hauskaa” kuvaa, mutta näin ei ollut. Kävin kahdesti Train Streetillä ja molemmilla kerroilla minua oli joku kahvilan pitäjä vastassa ja hän ohjasi minut sitten istumaan kahvilaansa. En saanut itse valita kenen kahvilaan menen istuskelemaan, vaan joku oli aina noutamassa turisteja ns. Train Streetin sisäänkäynnillä, mutta tämä ei haitannut. Lähinnä minulta odotettiin, että tilaan jotakin ja sen jälkeen kyllä sain liikkua kadunpätkällä vapaasti.

Juna kulkee kapean kadun läpi.
Pieni poseeraus

Ja sitten vielä itse asiaan siitä, miksi palasin Hanoihin! Tahdoin matkastani muistoksi tatuoinnin ja olin suunnitellut ottavani sen eräällä tekijällä Balilla. Hinta oli kuitenkin melkein sama, mitä se olisi Suomessa ollut, joten ajattelin metsästää hyvää tekijää jostain muualta ja sellaisen löysinkin Hanoista. Paikka, jossa kävin tatuoinnin ottamassa oli 3.ink ja voin suositella paikkaa. Kaikki oli siistiä, työntekijät puhuivat englantia ja kaikki sujui sovitusti. Hintaa tatuoinnilla oli vain 48 euroa.

3.ink
Ensimmäinen tatuointini!

Viimeisenä iltana lähdin vielä ystävieni kanssa juhlimaan Hanoin yöhön ja onnistuin ostamaan itselleni paikallisen Grab-merkkisen mopotaksin kuljettajan takin. Hintaa takilla oli 12 euroa ja olimme monta kertaa yrittännet ostaa takkeja kavereiden kanssa kuljettajien päältä, mutta vihdoin viimeisenä iltana onnistuin. Mikä hauska lopetus koko reissulle!

Grab-taksikuskin takki

Seuraavalla kerralla Bangkokin kautta kotiin!

Gili Trawanganin bileitä etsimässä

Hieman haikeana jätin Gili Airin taakseni aamulla hypätessäni veneeseen, joka kuljetti minut Gili Trawanganille. Venematka taisi kestää noin 15 minuuttia ja maksoi reilu 2,50 euroa. Koska vene lähti aikaisiin Gili Airilta enkä pystynyt kirjautumaan sisälle vielä uuteen majapaikkaani, päätin viedä rinkkani jo kuitenkin sinne odottamaan ja lähteä rannalle loikoilemaan. Kävellessäni ja etsiessäni hyvää auringonottopaikkaa minulle huudeltiin vähän väliä eri paikoista, jotka tarjosivat aurinkotuoleja, ruokaa, juomaa tms. Halusin kuitenkin kävellä hiukan edemmäs enkä jäädä heti ensimmäiselle mahdolliselle loikoilupaikalle. Löysin lopulta kivan paikan, jonne asetuin loppupäiväksi.

Päivän loikoilupaikka.

Uudessa majapaikassani tarjottiin aamupalan sijaan päivällistä, mikä oli mielestäni kiva lisä ja se siis sisältyi 8,30 euroa maksavaan yön hintaan. Päivällisellä pystyi tutustumaan muihin hostellin asukkaisiin ja sopia esimerkiksi illaksi jotain yhteistä tekemistä. Päivällisen jälkeen pelailimmekin muutamia juomapelejä ja illan tultua päätimme lähteä baareihin.

Gili T on tunnettu vilkkaasta yöelämästään ja kaikista paras Gili-saarista bilettäjälle. Joudun kuitenkin myöntämään, että olin hitusen pettynyt saaren bileisiin. Toki asiaan voi vaikuttaa sekin, etten ollut kaikista kovimmalla matkustuskaudella, mutta kaikkien hehkuttamalta bilesaarelta ei kyllä omasta mielestäni löytynyt juhlia, jotka olisivat edes sijoittuneet reissun top 3 juhliin. Ilmeisesti joka ilta juhlat sijoittuvat vähän eri baareihin, mutta baarit olivat vieretysten yhden kadun varrella, joten paikasta toiseen on helppo ja nopea liikkua kävellen. Valitettavasti minulla ei ole nyt yhtään kuvaa jakaa yöelämästä, sillä otin sieltä vain muutaman videon ja kumpikaan niistä ei suostu tänne millään latautumaan…

Päätin viettää Gili T:llä vain kaksi yötä ja jatkaa siitä Nusa Penidalle. Olin tutustunut ensimmäisenä iltana Gili T:llä ollessani muutamiin reissaajiin, joiden suuntana oli kanssa Nusa Penida. He lähtivät päivän ennen minua ja sovimme, että tulen jäljestä samaan majapaikkaan uudella saarella. Toinen päivä Gili T:llä meni aika samanlaisissa merkeissä kuin ensimmäinenkin eli päivällä rantaelämää ja illalla katselemaan yöelämää. Toisena iltana en jaksanut edes lähteä varsinaisesti juhlimaan. Hassua oli myös se, että oikeastaan kaikki meidän hostellin asukkaista olivat päättäneet pitää lepopäivän, joka minua ei kyllä haitannut, sillä seuraavana aamuna oli kuitenkin taas aikainen lähtö.

Ravintoloiden ja majapaikkojen edessä oli paljon erilaisia ja hauskoja kylttejä.

 

Yhteenveto Gili-saarista

Loppupohdintana voin todeta sen, että pidin ehdottomasti enemmän Gili Airista ja sen tunnelmasta. Molemmilla saarilla olisi toki saanut aikaa kuluman paljon pidempäänkin, mutta palaisin ehdottomasti leppoisalle Gili Airille takaisin. Ruoka maksoi molemmilla saarilla suurinpiirtein  saman verran, Gili T:llä maksoin herkullisesta curry-lounaasta juoman kanssa 5,50 euroa, kun taas Gili Airilla törkeän hyvä pizza maksoi 7 euroa ja tuoreesta tonnikalasta tehty hampurilaisateria 5 euroa. Molemmilta saarilta pystyi tekemään esimerkiksi snorklausretkiä ja uskoisin, että hinnat pyörivät suurinpiirtein samoissa saarista riippumatta. Gili T oli kyllä huomattavasti eläväisempi saari, jolla oli myös esimerkiksi rannoilla paljon tarjolla maksua vastaan aurinkotuoleja, tällaiseen en Gili Airilla törmännyt ollenkaan.

En toki osaa sanoa juhlimisesta kiinnostuneille, että onko Gili T:n kuuluisat bileet kuinka paljon siistimmät matkailun huippusesongin aikana, mutta tällä kertaa ne jäivät ainakin aika laimeiksi… En missään nimessä kadu, että menin käymään vielä Gili T:llä, enkä jatkanut matkaa suoraan Gili Airilta Nusa Penidalle, mutta jos palaisin saarille, ehdoton valintani olisi Gili Air, johon haluaisin yhdistaa myös paremman tutustumisen Gili Menoon. Tällöin olisi kaikki Gili-saaret käyneet tutuksi, mutta ehkä palaan vielä joku päivä Indonesiaan ja tämä suunnitelma toteutuu!

Merivesi oli kyllä kirkasta joka puolella! Tämä kuva Gili T:ltä.

Seuraavalla kerralla kohteena on Nusa Penida!

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Canggu – Balin ensimmäinen kohde

Suurimmat odotukset minulla oli Balilta, jonne lensin Ho Chi Minh Citystä. Paljon instagram-nähtävyyksiä, ihania uima-altaita, joogaa, surfausta ja hintatasoltaan aiempia kohteitani kalliimpi olivat mielikuviani Balista. Saapuessani keli ei ollut mitenkään erityisen hyvä, sillä satoi vettä. Tiesin kuitenkin, että matkasin kohteeseen sadekauden aikaan, joten sateita oli varmasti luvassa. Ensimmäinen kohteeni Balilla oli Canggu, jossa vietin kolme yötä. Hostelliarvosteluita lukiessani löysin kaikista jotain moitittavaa, yleisimmin lutikoita tai likaista. Ensimmäisessä majapaikassani oli lutikoita ja toisessa likaista. Puhelimenikin päätti alkaa reistailemaan eikä suostunut enää latautumaan, joten reissu ei saanut mitään parasta mahdollista alkua eikä oikeastaan jatkoakaan, josta kerron myöhemmin. Bali itsessään oli aika suuri pettymys. Aika on kuitenkin kullannut muistot, joten voisin mennä sinne uudestaankin, vaikka pitkään olin sitää mieltä, että kyseinen kerta oli ensimmäinen ja viimeinen.

Balilla yleinen kulkuneuvo oli skootteri.

 

Kokemuksia Canggusta

Ensimmäisenä iltana Canggussa en tehnyt juurikaan mitään muuta kuin söin, ostin sim-kortin ja nostin rahaa. Sim-kortti, minkä ostin ei toiminutkaan sitä aikaa mitä luvattiin, joten 8 euroa meni hieman hukkaan. Kaksi ensimmäistä automaattiakaan ei antanut nostaa rahaa, mutta kolmannella se lopulta onnistui. Vettä satoi, mutta se oli oikeastaan ihan kiva, sillä en tuntenut mitään velvoitetta lähteä illaksi tutkimaan paikkoja. Sänkyyn mennessä huomasin sitten luteet, mutta koska oli niin myöhä niin en voinut enää tehdä asialle mitään.

Aamun sarastaessa etsin hostellin pitäjän ja kerroin ongelmasta. Olin maksanut kahdesta yöstä, joten hän ehdotti rakennuksen vaihtoa. Vähän epäilevänä suostuin, mutta siellä ei ollut nähtävillä kyseistä ongelmaa, joten päätin jäädä vielä yhdeksi yöksi. Samassa paikassa majottui eräs suomalainen tyttö, joten päätimme hänen kanssaan lähteä rannalle. En ole varma millekkä Canggun rannoista menimme, mutta söimme aamupalaa jossakin kivassa rantaravintolassa. Tämän jälkeen siirryimme itse rannalle. Olin kuullut, että Balilla rannat ja vesi eivät ole mitään puhtaimpia, eivätkä ne kyllä ollutkaan. Ensimmäistä kertaa reissuni aikana minun ei juurikaan tehnyt mieli uida veden roskaisuuden takia. Rantahiekkakin oli väriltään jotain ruskean ja mustan sekoitusta, joten en ollut vielä kovinkaan vaikuttunut. Rannalle saapuessamme aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, mutta äkkiä taivaalle alkoi kertymään tummia pilviä ja päätimme lähteä ajamaan skootterilla äkkiä takaisin. Emme kerenneet pitkälle ennenkuin alkoi järkyttävä kaatosade, joka kasteli joka ikisen vaatekappaleen litimäräksi. Loppupäivä menikin sateen suojissa.

Ensimmäinen hostelli Cangussa.

Hostellin oleskelutila oli iso katettu ulkotila, jossa oli hyvä viettää sadepäivää.

Illalla suuntasimme Pretty Poison -nimiseen skeittibaariin. Siellä oli kyllä ihan kiva tunnelma. Pidin musiikista ja siitä, kuinka sain katsella joidenkin taitavien tyyppien skeittaamista. Se olikin ainoa baari, missä kävin Canggussa ollessani, mutta voin antaa ainakin kyseiselle paikalle suosituksen. Aiempi juhliminen alkoi hieman painamaan, joten ajattelin ottaa hetken hieman rennommin.

Pretty Poison

Skeittibaarin keskellä pystyi näyttämään yleisölle taitojaan.

Viimeiseksi yöksi vaihdoin siis hostellia, joka oli erittäin kivannäköinen! Ainoa miinus oli huoneisen likaisuus, mutta kyllä siellä yhden yön pärjäsi. Myös henkilökunta oli mukavaa, joten olisin mielelläni viipynyt kaikki kolme yötä jälkimmäisessä paikassa. Canggu kohteena oli Indonesiassa vähiten pitämäni enkä sinne itse enää palaisi. En vain pitänyt kyseisen paikan tunnelmasta, mutta eihän kaikesta voikaan pitää!

Canggun toinen hostelli.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Ubudiin!