Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

yöelämä

Onko Luang Prabangissa yöelämää?

Yöelämä Luang Prabangissa on varsin rauhallinen, mutta sitä löytyy kyllä. Kaikki baarit menevät kiinni noin puolenyön aikaan ja tämän jälkeen oikeastaan ainoa paikka juhlia on keilahalli. Kävin kuitenkin kahden kaupungissa viettämäni yön aikana testaamassa kaksi baaria ja keilahallin, joista aion nyt hieman tarkemmin kertoa.

Utopia

Heti ensimmäisenä iltana Luang Prabangiin saavuttuamme suuntasimme Utopiaan, jonka oli kehuttu kuuluvan kaupungin parhaimpiin baareihin. Saavuimme Utopiaan pimeän aikaan, joten emme ainakaan hirveästi päässeet ihastelemaan maisemia. Valoja oli kuitenkin useita sekä baarissa että joen vastarannalla, mikä teki paikasta kivan näköisen! Muutenkin baarissa oli paljon porukka ja hyvä ilmapiiri. Kokonaisuudessaan Utopia oli viihtyisä chillailu paikka ja käymisen arvoinen.

Saavuimme Utopioaan pimeän tullen, joten kuvatkin olivat sen mukaisia.

 

Sky Garden

Saimme ensimmäisenä iltana Luang Prabangiin saavuttuamme heti syömään mennessämme esitteet Sky Gardenista kahdelta baarin työntekijältä. Kyseisessä baarissa suurinosa työntekijöistä oli siis itsekin reppureissaajia, jotka työskentelivät todennäköisesti ruoka-ja majoituspalkalla. Päätimme mennä katsastamaan Sky Gardenin toisena iltana. Baari sijaitsi hiukan kauempana keskustasta ja oli enemmän ”bilepaikka” verraten Utopiaan, sillä Sky Gardenista löytyi esimerkiksi dj, tanssilattia, biljardi- ja beerpongpöytä. Tosin bileet jäivät aika vähäisiksi, sillä baari ammotti aikalailla tyhjyyttään. Tunnelmaa nostatti kuitenkin useat ilmaiset shotit, joita pystyi saamaan esimerkiksi seuraamalla baarin instagram-sivua. Toisin sanoen baarista olisi ollut paljonkin ainesta vaikka mihin, vain juhlakansa ainakin käyntihetkelläni puuttui.

Sky Gardenista löytyi myös kiva kuvausseinä!

 

Luang Prabang Bowling Alley

Keilahalli on oikeastaan ainoa menomesta, mikä kaupungissa on auki puolenyön jälkeen. Sen sijainti on hieman syrjemmässä ja siksi paikkaan ei välttämättä kannata lähteä kävellen. Sky Garden tarjosi ilmaisen tuktuk-kyydin baarin sulkeutumisen jälkeen keilahallille. Hallille saavuttuamme paikka oli täynnä reppureissaajia sekä muutamia paikallisia ja menoa hallilta löytyi. Minulla oli seuraavana aamuna aikainen herätys, sillä olin päättänyt aikaistaa lähtöäni seuraavaan paikkaan yhdellä päivällä, joten päädyin lähtemään hallilta noin tunnin oleilun jälkeen nukkumaan takaisin hostellille. Yöt olivat muuten erittäin kylmiä joulukuun aikaan. Heräsin useana yönä siihen, että tärisin hostellihuoneessa peittoni alla ja tarkastaessani ulkona oli vain muutama aste lämmintä… Tulin keilahallilta skootterin kyydillä takaisin hostellilleni ja päällä olevien pitkien vaatteideni lisäksi olisin ehdottomasti tarvinnut myös takin ja hanskat, sillä olin aivan jäässä perille päästyäni. 😀

Kaikki juhlijat kokoontuivat keilahallille puolenyön jälkeen.

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Vang Viengiin!

”Two more nights, two more nights!”

Olin kuullut aiemmin tapaamani israelilaisen tytön kehuneen minulle Paissa sijaitsevaa uima-allasta. Olin ollut reissussa kuitenkin jo melkein kaksi viikkoa, enkä ollut vielä kertaakaan päässyt ottamaan kunnolla aurinkoa, joten auringonpalvojana päätin päivän ainoaksi aktiviteetikseni uima-altaan. Vaihdoin kyseisenä päivänä myös hostelliani vähän kauemmaksi, joten kävin ensin heittämässä tavarani uudelle hostellille ja sitten suunnistin kohti uima-allasta! Alunperin olin varannut majoituksen Paihin kahdeksi yöksi katsoakseni, pidänkö paikasta. Loppujen lopuksi pidin ja päätin jatkaa oleskeluani vielä kahdella yöllä.

Toinen hostelli Paissa. Viihtyisyyttä loi jokaisen sängyn kohdalla oleva ikkuna.

Fluid Swimming Pool

Paikka, jonne suunnistin kantoi nimeä Fluid Swimming Pool. Saavuin noin kello 11 maissa ja tällöin olin paikan ainoa asiakas. Iltapäivää kohti paikka kuitenkin täyttyi muistakin auringonottajista ja uima-altaassa vilvoittelijoista. Sisäänpääsy uima-altaalle oli vähän päälle 2 euroa. Altaalta sai myös ostettua ruokaa ja juomaa, joka oli mielestäni erittäin hyvää. Vietinkin loppujen lopuksi muutaman kokonaisen päivän altaalla loikoillen.

Paissa oli erittäin mukava ilmapiiri ja tuntui kuin kaikki olisivat olleet ystäviä keskenään. Ensimmäisen kerran juuri lähtiessäni Fluidilta ehdin kävelemään kohti hostelliani ehkä noin 50 metriä, kun joku nuori herrasmies ajoi minua vastaan skootterilla, pysähtyi ja kysyi, oliko minulla mitään suunnitelmia. Suunnitelmiahan ei ollut, joten hän pyysi minua hyppäämään kyytiinsä ja kanssaan katsomaan auringonlaskua. Ajoimme jonnekkin pellolle, jossa oli pieni baari ja kaunis auringonlasku. En ollut koskaan aiemmin nähnyt häntä, enkä tämän auringonlaskureissun jälkeenkään tullut näkemään häntä, mutta siinä hetkessä tuntui, kuin olisi mennyt ystävän kanssa oluelle. Näitä hetkiä rakastin yksin reissatessani, sillä ikinä ei tiennyt, minne ja kenen seurassa päätyi.

Pellon laidalla oli pieni baari, josta pystyi katsomaan, kuinka aurinko laski vuorien taakse.

Viidakkobileet

Viimeinen päivä Paissa oli koittamassa, kun tajusin, että enhän minä tiedä, että minne ja millä jatkan matkaani seuraavana aamuna. Liikaa miettimistä, joten päätin jatkaa oleskeluani Paissa vielä kahdella lisäyöllä. Valitettavasti hostelli, jossa sillä hetkellä olin, oli täyteen varattu, joten päätin ottaa yhteyttä ensimmäiseen hostelliini ja palata takaisin sinne. Henkilökunta laittoi minulle viestiä ”Tervetuloa takaisin, saat oman sänkysi takaisin!” Jippiii, ihanaa asiakaspalvelua!

Koska lähtö uuteen paikkaan ei koittanutkaan seuraavana päivänä, päätin lähteä illalla juhlimaan. Päätin katsoa löytyisikö minulle Couchsurfing-appista seuraa ja silmän räpäyksessä minä olinkin jo syömässä ja aloittelemassa iltaa jonkun ulkomaalaisen tytön kanssa. Paissa järjestetään säännöllisesti jungle partyja, joissa idea on hyvin yksinkertainen: Bileet viidakossa, keskellä ei mitään. Lippu juhliin maksoi 8,5 euroa. Matka juhlapaikalle taitettiin lava-autolla ja loppukilometrit olivat pölyävää ja erittäin monttuista hiekkatietä. Kenelläkään meistä ei ollut mitään hajua, minne menimme eikä kenelläkään toiminut puhelimen verkkoyhteys, olimme siis oikeasti viidakossa. Porteista sisäänpäästyämme eteemme avutui oma pieni kylä: dj soittamassa musiikkia puussa, iso nuotio, baaritiski, muutama ruokakoju ja bajamajat, vähän kuin olisi festareilla ollut! Kokemuksena todella erilainen, mutta siisti! Vaikka en olekaan mikään elektronisen musiikin suurin fani, jota kyseisissä bileissä soitettiin, voisin mennä sinne uudestaankin juhlimaan.

Jungle partyissa oli paljon porukkaa ja teemana taisi olla merirosvot.

Seuraavalla kerralla palaudutaan juhlista ja eletään rentoa elämää!

wat pho

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Bangkokistahan löytyy tekemistä varmasti aivan kaikille. Aikaa voi kuluttaa esimerkiksi shoppailemalla ostoskeskuksissa, vierailemalla temppeleissä, rentoutumalla majapaikan uima-altaalla, ihan vain seuraamalla pääkaupungin vilskettä tai ottamalla vaikka perinteisen thai-hieronnan. Ensimmäisenä iltana tutustuin hostellissa muutamaan nuoreen, joiden kanssa ilta meni niin, että kävimme ensin syömässä jonkin lähikujan katukeittiössä, palasimme hostelliimme pelaamaan korttia ja nautimme pelaamisen lomassa muutaman paikallisen oluen.

Huono hostellivalinta?

Tulin jo ensimmäisenä päivänä hostelliin saavuttuani tulokseen, että hostellivalinta ei välttämättä ollut aivan paras. Hostelli oli täynnä hollantilaisia ja heitä oli vähintään noin 90%. Ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta jos kaikki muut kommunikoivat keskenään yhteisellä kielellä ja se kieli on joku muu kuin englanti, eivätkä osoita juurikaan kiinnostusta edes vaihtaa kommunikointikieltään omasta äidinkielestään englantiin, on hieman vaikeaa tehdä uusia tuttavuuksia. Tosin se oli myös ensimmäinen kertani hostellissa, enkä oikein edes tiennyt, mitä odottaa.

liukumäki

Meidän hostellista löytyi liukumäki sisältä!

Wat Pho ja Khaosan Road

Kaikki nuoret, joihin tutustuin edellisenä iltana, lähtivät jatkamaan seuraavana päivänä matkaansa eri puolille kohti Pohjois-Thaimaata. Täten päätin pienen googlailun jälkeen suunnistaa kohti Wat Pho -temppeliä mopotaksilla. Wat Pho on yksi Bangkokin suosituimmista temppeleistä valtavan makaavan Buddha-patsaansa ansiosta. Temppelialueella voi myös ottaa thaihieronnan hierontakoulun oppilailta. Sisäänpääsy temppeliin oli noin kuuden euron luokkaa. Temppelialueella riitti monenlaista ihailtavaa jättimäisestä makaavasta buddhasta koristeellisiin patsaisiin. Rakennus, jossa jättimäinen buddha makasi herätti itselläni monenlaisia tunteita. Kengät otettiin pois ja laitettiin muovipussiin rakennukseen astuttaessa, tila oli erittäin ahdas ja täynnä turisteja, jotka halusivat kuvan itsestään poseeraamassa buddha-patsaan kanssa ja tämä oli erittäin epämiellyttävää, sillä tilaa liikkua ei juurikaan ollut, toisella puolella huonetta kulki pitkä jono metallisia kuppeja, jonne ihmiset pudottelivat kolikoitaan. Ääni pudotettavista kolikoista oli toisaalta erittäin hermoja raastava, mutta toisaalta se toi oman tunnelmansa huoneeseen. Itse en ole loppujen lopuksi mikään suuri temppeli-fani, mutta sain käytettyä alueella noin tunnin verran aikaa ja tämä taisikin olla ensimmäinen kertani, kun kävin kunnon temppelissä eikä se viimeiseksi kerraksi matkallani jäänyt.

wat pho

Wat Pho -temppelin kuuluisa makaava Buddha

wat pho

Kaikki temppelissä oli erittäin koristeellista

wat pho

Temppelistä löytyi myös paljon patsaita

Samana iltana lähdin vielä käymään kuuluisalla Khaosan Roadilla ensimmäistä kertaa. Tien pätkällä riitti vilinää, vilskettä ja ihmeteltävää. Musiikki pauhasi kilpaa vieri viereen rakennetuista baareista, baarien ja hierontapaikkojen sisäänheittäjät yrittivät saada asiakkaita joka nurkalla ja koko ajan joku oli tyrkyttymässä jotain ostettavaa. Kävimme ensimmäiseksi uuden sveitsiläisen tuttavuuteni kanssa syömässä kyseisellä kadulla, jolloin sainkin huomata, kuinka paljon hinnakkaampaa sama ruoka oli Khaosan Roadilla verrattuna sen lähikatuihin. Olin kyllä kuullut tästä hintaerosta jo aiemmin, mutta nyt pääsin sen vielä itse todistamaan. Khaosan Roadilla maksoin yhdestä lempiruuastani, Fried rice with chickenistä, pienen oluen kera 8,5 euroa. Samasta ruuasta coca colan kanssa  maksoin vain 1,2 euroa lähikadulta ostettuna ja ainakin omasta mielestäni kyseinen annos oli paljon paremman makuinen ja ruokaa oli annoksessakin vielä enemmän kuin itse Khaosan Roadilla. Loppuilta menikin baareissa olutta ja viinaämpäreitä nauttien, vaikkei se kuulunutkaan alunperin suunitelmiin. Kadun iloinen bilefiilis tempasikin yhtäkkiä mukaansa ja jo toisena iltana tällä matkalla tämä savolaistyttö olikin jo ihan kunnolla radalla! Khaosan Road oli ihan ok bilepaikka ja kokemuksena kerta oli tarpeeksi, sillä ihmisiä siellä ainakin riitti. Itseäni kuitenkin häiritsi baarien musiikin  kilpasoittaminen, joka tarkoitti sitä, että jos jonkun kanssa tahtoi keskustella, oma asiansa piti huutaa sekä jatkuvasti pysäyttävät eri baarien sisäänheittäjät…

khaosan road

Iltaisin katu täyttyi ihmisistä…

khaosan road

…Päivisin kyseistä katua ei meinannut tunnistaa samaksi

Ensi kerralla ollaan junamatkalla Chiang Maihin!