Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

vesiputous

Nähtävyyksien täyteinen Nusa Penida

Balilta tehdään paljon päiväretkiä Nusa Penidalle, joissa kierretään ns. saaren tärkeimmät nähtävyydet. Itse kuitenkin suosittelen suuresti viettämään saarella enemmän aikaa, sillä mielestäni yksi päivä matkoineen saarelle ja takaisin on aivan liian vähän aikaa näin upealle paikalle. Suuresti minua saarella viehätti se, että esimerkiksi iltaisin syömään mennessä missään ravintolassa ei ollut ruuhkaksi asti ihmisiä ja teillä sai ajella kaikessa rauhassa. Ainoastaan nähtävyyksillä oli aina suurempi joukko ihmisiä, mutta luulen tämän johtuneen juurikin päiväretkistä. Olen jaotellut nähtävyyksiä kahteen eri julkaisuun, joten voit käydä lukemassa edellisen postaukseni tästä.

Olimme sopineet erään kiinalaisen pojan ja saksalaisen mummon kanssa (joka oli muuten ehdottomasti vanhin tapaamani reppureissaaja) (reppureissaus ei katso ikää!) lähtevämme tutkimaan lisää nähtävyyksiä, sillä loput ystävistämme lähtivät jatkamaan jo matkaansa seuraaviin paikkoihin. Heräsimme taas aikaisin, koska silloin on ehdottomasti parhain aika liikkua välttääkseen tukalaa kuumuutta. Ensimmäisenä huristelimme Peguyangan-vesiputoukselle, jonne oli matkaa noin 45 minuuttia hostelliltamme. Mielestäni vesiputous-nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä en nähnyt vesiputousta missään. Sen sijaan näin taas kerran aivan uskomattomat maisemat ja paljon sinisiä portaita, joista paikka on osin myös kuuluisa. Portaat kiemurtelevat alas, jossa odottaa temppeli ja kaunis pieni luonnon oma uima-allas. Parkkimaksu oli taas vaivaiset muutamakymmentä senttiä ja varsinaista sisäänpääsymaksua ei ollut. Temppelille mennessä on kuitenkin pukeuduttava saronkiin, joita on vuokrattavissa eurolla ennen matkan aloittamista. Ilman saronkia reitille ei ole asiaa, joten tämä toimii tavallaan sisäänpääsymaksuna. Matka alas kesti meillä noin puolisen tuntia ja pysähdyimme alasmenomatkalla useaan otteseen ottamaan valokuvia. Perille päästyämme pulahdin altaaseen ja ihastelin, kuinka suuret aallot löivät kallion seiniin. Saksalainen mummomme päätti lähteä melkein heti alas päästyä tarpomaan takaisin ylös perustellen hänen heikompaa kuntoaan. Ihmettelen edelleen, miten hän oli päässyt niin nopeasti kuitenkin takaisin ylös, sillä minulle takastulomatka oli yhtä tuskaa. Jouduin pysähtymään useaan otteeseen nojailemaan kaiteisiin, sillä kuumuus meinasi viedä voiton. Suosittelen ottamaan reissulle reippaasti vettä mukaan. Parkkipaikan vierestä löytyy myös pieni kauppa/ravintola, josta saa ostettua jotain pientä naposteltavaa.

Kyltti ennen varsinaisen matkan alkua Peguyanganille.

Siniset portaat johdattelivat alas pikkutemppelille.

Temppeli

Ihana luonnon oma infinity-allas.

Altaaseen olisi voinut jäädä vaikka koko loppupäiväksi.

 

Mummon ja pojan jäädessä jutustelemaan Peguyangan parkkipaikan vieressä olevaan ravintolaan muutaman muun turistin kanssa, päätin itse lähteä jatkamaan matkaa seuraavalle nähtävyydelle, joka oli ranta, sillä halusin päästä kunnolla uimaan ja loikoilemaan auringossa. Ajelin Crystal Baylle, joka oli yksi Nusa Penidan suosituimmista rannoista ja sen kyllä huomasi, sillä oli iltapäivä ja rannalla oli yllättävän paljon porukkaa. Crystal Bay oli oikeastaan Nusa Penidan ainoa paikka, jossa tuntui olevan tungosta. Se ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä löysin itselleni hyvän paikan nauttia muutaman tunnin ajan auringonpaisteesta ja uida meressä.

Illalla suuntasin vielä syömään ravintolaan, jonka ohi olin ajanut aiemmin päivällä ja se oli näyttänyt ulospäin hyvältä. Olin ravintolan ainoa asiakas, mitä ihmettelen suuresti, sillä ruoka oli erinomaista. Tilasin lasagnen ja sain vuoallisen herkullista ruokaa. Tämä ja coca cola kustansi reilu 5 euroa. Minun oli tultava seuraavana iltana syömään kyseiseen paikkaan vielä uudestaan ja tilasin pizzan. Pizzakin oli oikein maistuva ja maksoi vajaa 5 euroa juoman kanssa. Minulla ei ole varmuutta paikan nimestä, mutta nopealla googlaillu ainakin tällä hetkellä paikka kantaa nimeä Kitchen Steak, isot suositukset!

Superhyvä lasagne!

Ja herkullinen kanapizza!

 

Viimeinen päivä Nusa Penidalla

Koska Nusa Penidalla on oikeasti paljon nähtävää enkä kerennyt kaikkialla edes saarella oloaikanani käymään, niin minulla on erinomainen syy vielä joskus palata. Viimeisenä kokonaisena päivänä teemanani oli suunnata katselemaan hieman rantoja ja ajella vain siellä täällä. Tykkäsin ajaa saarella, sillä liikenne ei missään vaiheessa ollut hurjaa ja maisemat olivat upeita. Pysähdyinkin useaan otteeseen vain ottamaan kuvia.

Tiet olivat erittäin rauhallisia ajaa.

Kuva tien varresta.

 

Päätin suunnata katselemaan rantoja, jotka sijaitsivat saaren toisella puolella siitä, missä hostellini oli. Ajomatkaa kertyi noin tunti suuntaansa ja parkki oli helppo löytää. Kohteenani oli Atuh ja Diamond Beach. Parkkipaikka, johon ajoin sijaitsi kätevästi näiden kahden rannan välissä, joten pääsin helposti katselemaan kumpaakin rantaa. Molemmille rannoille menee portaat alas itse rannalle. Tällä kertaa tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin. Jos rannoilla vierailee, kannattaa laittaa mapsiin osoitteeksi Diamond Beachin parkki eikä Atuh Beachin parkki, sillä silloin pääsee kätevästi molemmille rannoille, eikä Atuh Beachin toiselle puolelle. Toiselta parkkipaikalta pitää ensin laskeutua portaat Atuhille, kulkea rannan poikki ja nousta rannan toisella puolella olevat portaat ylös päästäkseen näiden kahden rannan väliin. Sama matka odottaa tietysti takaisin + sen lisäksi portaat, jos haluat käydä Diamond Beachin rannalla, etkä tyytyä vain näkymiin ylhäältä käsin.

Tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin.

Diamond- ja Atuh-rannan välissä oli näköalapaikka.

 

Laskeuduin portaat Atuh Beachille aika nopeaan ja suuntasin ensin hiekalle makoilemaan. Kuumuus oli kuitenkin sietämätön ja minulta valui hikeä solkenaan vaikken tehnytkään mitään, joten aika nopeasti suuntasin erääseen rantabaariin varjoon, sillä meressä vilvoittelustakaan ei tuntunut olevat apua. Kaikki aurinkotuolit rannalla maksavat ja vuokraisin ehkä sellaisen, jos rannalla olisi tarkoitus olla koko päivä. Nautiskelin Atuh Beachistä jonkin aikaa, kunnes lähdin kipuamaan portaat takaisin ylös. Olin kyllä hiukan pettynyt rantaan, sillä sitä mainostettiin silloin erittäin koskemattomana ja kauniina. Rannalla oli kuitenkin vieri vierin eri rantabaareja, jotka vuokrasivat aurinkotuoleja, joten todellisuus ei ihan vastannut näkemiäni mainoskuvia. Ranta tosin oli aika rauhallinen.

Atuh Beach. Vastapuolella näkyy alas laskeutuvat Atuh-parkkipaikan portaat.

Vesi oli todella matalalla, joten uimisesta ei tullut oikein mitään.

Portaat Atuh Beachille oli hyvässä kunnossa, mutta paikoin aika korkealla askelnousulla.

 

Myöhemmin illalla palattuani hostellille tahdoin vielä suunnata hierontaan. Hierontapaikka sijaitsi hostellimme lähellä ja tunnin hieronta maksoi reilu 8 euroa, mikä oli hiukan kalliimpaa hintatasoa, mitä aiemmat ottamani hieronnat olivat. Tosin en hinnasta sen enempää tahdo valittaa, sillä Suomessa mitään tuntia kestävää hieronta ei taida lähteä ainakaan alle 30-40 euron.

Loppuyhteenvetona tahdon sanoa Nusa Penidasta sen, että suosittelen paikkaa erittäin paljon. Saarella on paljon nähtävää, joista itsekään en kerennyt käydä kaikissa, sillä en halunnut juosta paikasta toiseen. Pidän kuitenkin aika ehdottomana skootterin vuokrausta, sillä välimatkat joka paikkaan ovat pitkät ja valmisretket huomattavasti kalliimpia. Käytönnössä maksoin vain skootterin vuokran ja polttoaineet sekä parkkimaksut, joten kokonaiskustannukset koko ajalle oli pienemmät, kuin yhden Balilta tehdyn päiväretken hinta. Jos siis vierailet Balilla, pistäydy naapurisaarella, sillä et tule pettymään!

Seuraavalla kerralla palataan Balille!

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Kuang Si Falls ja Mount Phousi – Luang Prabangin nähtävyyksiä

Ensimmäinen kokonainen päivä Luang Prabangissa alkoi varhain aamulla hostellin tarjoamalla aamupalalla. Tämän jälkeen aiemmin slowboat matkalla tutustumani tyttö ja minä, päätimme varata hostellin kautta matkan samaiselle päivälle varmaankin Luang Prabangin kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Kuang Si vesiputouksille. Kuitenkin hetken kierreltyämme kaduilla, saimme vastaan paljon paremman tarjouksen kyseisille putouksille pidämmällä oleskeluajalla kohteessa ja halvempaan hintaan, joten päätimme perua hostellin kautta varaamamme matkan.

Matkaa Luang Prabangin keskustasta Kuang Si putouksille oli noin 30 kilometriä ja saimme jaetun kyydin paikalliselta tuktuk-kuskilta noin 4 euron hintaan. Meillä oli reippaasti aikaa kohteessa ennenkuin piti palata takaisin kuskin luo. Itse pääsylippu putouksille oli vain noin 2 euroa. Ennen putouksia alueella sijaitsi karhujen pelastuskeskus, jossa pystyi katsomaan, kuinka pelastetut karhut viettivät aikaa ja lahjoittamaan rahaa karhujen hyväksi esimerkiksi ostamalla t-paitoja. Itse vesiputoukset olivat erittäin vaikuttavat. Paikka muistutti jotakin lastenkirjan satumaata turkoosine vesineen. Putouksilla oli myös muutama paikka missä pystyi uimaan, mutta ainakin joulukuussa, vesi niissä oli erittäin kylmää eikä paljon vedessä lillujia näkynyt. Putouksille kannattaa saapua mahdollisimman aikaisiin aamupäivästä, sillä kävimme kiipeämässä myös putousten päälle ja alas tultuamme paikka oli jo täyttynyt turisteista.

Kuang Si putouksilla oli paljon kaunista katseltavaa.

Turistit kerääntyivät tämän putouksen äärelle erityisesti iltapäivällä kuvaamaan itseään.

Vesi oli varsin viileää uimiseen, mutta nopea pulahdus oli ainakin virkistävää.

Ylhäällä putoksien päällä näkymät eivät olleet kovin erikoiset.

Mount Phousi

Luang Prabangissa sijaitsee Phousi-vuori, joka on myös yksi erittäin suosittu paikka turistien keskuudessa. Vuorelle kiivetään portaat ja vuoren päältä pääsee ihailemaan koko kaupunkia. Kävin täälläkin samaisen slowboat-tytön kanssa ja satutimme vierailumme vuorelle niin, että näimme vuorelta auringonlaskun. Hetki ennen auringonlaskua on kaikista suosituin aika vierailla vuorella ja sen kyllä huomasi, kuinka loppujen lopuksi pieni kukkula täyttyi turisteista, jotka kaikki yrittivät ikuistaa kuviin kaunista auringonlaskua. Pääsymaksu vuorelle oli 20 000 kip eli 2 euroa.

Kuva Mount Phousilta.

Vuorelta näkyi hyvin joka puolelle kaupunkia.

Mount Phousi täyttyy iltaisin auringonlasku-bongareista, joten jos haluaa vierailla vuorella rauhallisempaan aikaan, kannattaa vierailu satuttaa auringonlaskua aikaisempaan hetkeen.

Kaksi päivää riittänee

Alunperin tarkoitukseni oli viipyä Luang Prabangissa kolme yötä, mutta päädyinkin vain kahteen, sillä olin saanut slowboat-tytöstä reissukaverin ja hän oli päättänyt jatkaa matkaansa jo kahden yön jälkeen. Hän onnistui houkuttelemaan minut lähtemään kanssaan jo päivää aikaisemmin Vang Viengiin, joka oli seuraava kohteeni. Kerkesin mielestäni 1,5 päivässä nähdä ja kokea kaikki ”tärkeimmät” nähtävyydet, joten päätin lähteä jatkamaan matkaa tytön kanssa. Luang Prabangissa olisi viihtynyt varmasti pidempäänkin, sillä tekemistä kyllä olisi löytynyt, mutta kaupunkia ehti kyllä tutkimaan ihan hyvin jo muutamankin päivän aikana.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan Luang Prabangin yöelämässä!

 

Ensikosketus reppureissaajien Paihin

Kolmen Chiang Maissa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa Paihin. Olin kuullut ja lukenut, että Pai tunnetaan Pohjois-Thaimaan suosituimpana reppureissukohteena, eikä loppujen lopuksi minulle jäänyt epäselväksi, että miksi. Matka Chiang Maista Paihin kesti noin 3 tuntia ja maksoi reilu 6 euroa jaetulla minivanilla. Päädyin taas käyttämään 12Go Asia -nettisivua kyydin varaamiseen, eikä mitään valittamista!

Koti-ikävä iskee…

Saavuttuani Paihin taisin kokea ensimmäisen kerran koti-ikävää. En tykkää yhtään saapua paikkaan, missä kaikki on aivan uutta ja en tunne mitään tai ketään, varsinkaan väsyneenä. Olin varannut kahdeksi yöksi majoituksen eräästä hostellista, joka sijaitsi lähellä niin sanottua Walking Streetiä. Saavuttuani hostelliin, jonka oleskelualue pihalla oli erittäin hämyinen eikä huonekaan tehnyt erityistä vaikutusta, minulle iski väsymyksen ja kaiken uuden tuoma ahdistus. Muistan, kuinka istuin ulkona, soitin isille ja kirosin paikan, joka vaikutti vain pelkiltä asfalttikaduilta.

Hetken keräilin itseäni ja päätin tarttua tuumasta toimeen! Olin ladannut jo ennen reissuun lähtöäni puhelimeeni couchsurfing-sovelluksen. Käytännössä voit etsiä matkustaessasi itsellesi yöpaikan ilmaiseksi jonkun kotoa tai tarjota vastaavasti jollekin matkustajalle majoitusta omasta kodistasi. Sovelluksessa on kuitenkin myös osio, jolla voi etsiä samalla alueella olevia matkaajia ja sopia tapaamisia. Löysinkin melkein heti useamman reissaajan, jotka suunnittelivat kaikki yhteistä tapaamista illaksi Walking Streetille. Kyseisessä porukassa oli yksi israelilainen tyttö, joka oli aivan rakastunut Paihin ja esitteli paikkoja ja antoi hyviä vinkkejä. Itseasiassa en ole koskaan tavannut missään niin paljon israelilaisia kuin Paissa, he kaikki lähtevät kuulemma yksin, mutta matkustavat yhdessä. Ja jo ensimmäisen illan jälkeen ymmärsin, mitä tuo kyseinen tyttö tarkoitti, sillä pian toisilleen tuntemattomat israelilaiset + minä, vietimme aikaa yhdessä, toisiimme tutustuen.

Half day tour

Ensimmäisenä aamuna herätessäni Paissa päätin ilmoittautua hostellini mainostamalle puolikkaan päivän mittaiselle tutustumiskierrokselle Paihin. Kaduilta löytyi paljon erilaisia tarjouksia niin koko päivän kuin puolikkaan päivän kestäville kierroksille. Näiden kahden kierroksen välinen ero oli se, että koko päivän kestävä kierros sisälsi vierailun kuumilla lähteillä ja sisäänpääsymaksut joka paikkaan. Vaikka hostellimme oli erittäin pieni, lähti kanssani samalle reissulle kolme saksalaista, joiden kanssa pääsin tutustumaan paremmin päivän aikana. Half day tour maksoi noin 9 euroa, mutta ei sisältänyt sisäänpääsymaksua esimerkiksi vesiputoukselle tai bambusillalle riisipellolla. Kierrokseen sisältyi käynti näköalapaikalla, Big Buddhan luona, muutamassa kahvilassa, pienessä kiinalaiskylässä, vesiputouksella, bambusillalla, land splitillä (en tiedä miten tämä suomennetaan) sekä kanjonilla. Mielestäni kyseinen kierros oli ihan kiva, sillä tuohon hintaan sisältyi tosi monta erilaista paikkaa. En halunnut vuokrata skootteria, jolla olisin voinut itse käydä kiertelemässä näitä kyseisiä paikkoja, sillä Paissa oli joka päivä poliiseja sakottamassa kortittomia turisteja, joten tämä reissu oli hyvä vaihtoehto Paihin tutustumiseen.

Half day tourin ensimmäinen kohde oli Big Buddha.

Vierailimme myös kyseisessä pienessä kylässä.

Bambusilta riisipellon päällä.

Auringonlaskun aikaan kanjonille kokoontui paljon ihmisiä, eikä ihme, sillä auringonlasku oli erittäin vaikuttava.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan viidakkobileissä…