Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

vesiputous

Kuang Si Falls ja Mount Phousi – Luang Prabangin nähtävyyksiä

Ensimmäinen kokonainen päivä Luang Prabangissa alkoi varhain aamulla hostellin tarjoamalla aamupalalla. Tämän jälkeen aiemmin slowboat matkalla tutustumani tyttö ja minä, päätimme varata hostellin kautta matkan samaiselle päivälle varmaankin Luang Prabangin kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Kuang Si vesiputouksille. Kuitenkin hetken kierreltyämme kaduilla, saimme vastaan paljon paremman tarjouksen kyseisille putouksille pidämmällä oleskeluajalla kohteessa ja halvempaan hintaan, joten päätimme perua hostellin kautta varaamamme matkan.

Matkaa Luang Prabangin keskustasta Kuang Si putouksille oli noin 30 kilometriä ja saimme jaetun kyydin paikalliselta tuktuk-kuskilta noin 4 euron hintaan. Meillä oli reippaasti aikaa kohteessa ennenkuin piti palata takaisin kuskin luo. Itse pääsylippu putouksille oli vain noin 2 euroa. Ennen putouksia alueella sijaitsi karhujen pelastuskeskus, jossa pystyi katsomaan, kuinka pelastetut karhut viettivät aikaa ja lahjoittamaan rahaa karhujen hyväksi esimerkiksi ostamalla t-paitoja. Itse vesiputoukset olivat erittäin vaikuttavat. Paikka muistutti jotakin lastenkirjan satumaata turkoosine vesineen. Putouksilla oli myös muutama paikka missä pystyi uimaan, mutta ainakin joulukuussa, vesi niissä oli erittäin kylmää eikä paljon vedessä lillujia näkynyt. Putouksille kannattaa saapua mahdollisimman aikaisiin aamupäivästä, sillä kävimme kiipeämässä myös putousten päälle ja alas tultuamme paikka oli jo täyttynyt turisteista.

Kuang Si putouksilla oli paljon kaunista katseltavaa.

Turistit kerääntyivät tämän putouksen äärelle erityisesti iltapäivällä kuvaamaan itseään.

Vesi oli varsin viileää uimiseen, mutta nopea pulahdus oli ainakin virkistävää.

Ylhäällä putoksien päällä näkymät eivät olleet kovin erikoiset.

Mount Phousi

Luang Prabangissa sijaitsee Phousi-vuori, joka on myös yksi erittäin suosittu paikka turistien keskuudessa. Vuorelle kiivetään portaat ja vuoren päältä pääsee ihailemaan koko kaupunkia. Kävin täälläkin samaisen slowboat-tytön kanssa ja satutimme vierailumme vuorelle niin, että näimme vuorelta auringonlaskun. Hetki ennen auringonlaskua on kaikista suosituin aika vierailla vuorella ja sen kyllä huomasi, kuinka loppujen lopuksi pieni kukkula täyttyi turisteista, jotka kaikki yrittivät ikuistaa kuviin kaunista auringonlaskua. Pääsymaksu vuorelle oli 20 000 kip eli 2 euroa.

Kuva Mount Phousilta.

Vuorelta näkyi hyvin joka puolelle kaupunkia.

Mount Phousi täyttyy iltaisin auringonlasku-bongareista, joten jos haluaa vierailla vuorella rauhallisempaan aikaan, kannattaa vierailu satuttaa auringonlaskua aikaisempaan hetkeen.

Kaksi päivää riittänee

Alunperin tarkoitukseni oli viipyä Luang Prabangissa kolme yötä, mutta päädyinkin vain kahteen, sillä olin saanut slowboat-tytöstä reissukaverin ja hän oli päättänyt jatkaa matkaansa jo kahden yön jälkeen. Hän onnistui houkuttelemaan minut lähtemään kanssaan jo päivää aikaisemmin Vang Viengiin, joka oli seuraava kohteeni. Kerkesin mielestäni 1,5 päivässä nähdä ja kokea kaikki ”tärkeimmät” nähtävyydet, joten päätin lähteä jatkamaan matkaa tytön kanssa. Luang Prabangissa olisi viihtynyt varmasti pidempäänkin, sillä tekemistä kyllä olisi löytynyt, mutta kaupunkia ehti kyllä tutkimaan ihan hyvin jo muutamankin päivän aikana.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan Luang Prabangin yöelämässä!

 

Ensikosketus reppureissaajien Paihin

Kolmen Chiang Maissa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa Paihin. Olin kuullut ja lukenut, että Pai tunnetaan Pohjois-Thaimaan suosituimpana reppureissukohteena, eikä loppujen lopuksi minulle jäänyt epäselväksi, että miksi. Matka Chiang Maista Paihin kesti noin 3 tuntia ja maksoi reilu 6 euroa jaetulla minivanilla. Päädyin taas käyttämään 12Go Asia -nettisivua kyydin varaamiseen, eikä mitään valittamista!

Koti-ikävä iskee…

Saavuttuani Paihin taisin kokea ensimmäisen kerran koti-ikävää. En tykkää yhtään saapua paikkaan, missä kaikki on aivan uutta ja en tunne mitään tai ketään, varsinkaan väsyneenä. Olin varannut kahdeksi yöksi majoituksen eräästä hostellista, joka sijaitsi lähellä niin sanottua Walking Streetiä. Saavuttuani hostelliin, jonka oleskelualue pihalla oli erittäin hämyinen eikä huonekaan tehnyt erityistä vaikutusta, minulle iski väsymyksen ja kaiken uuden tuoma ahdistus. Muistan, kuinka istuin ulkona, soitin isille ja kirosin paikan, joka vaikutti vain pelkiltä asfalttikaduilta.

Hetken keräilin itseäni ja päätin tarttua tuumasta toimeen! Olin ladannut jo ennen reissuun lähtöäni puhelimeeni couchsurfing-sovelluksen. Käytännössä voit etsiä matkustaessasi itsellesi yöpaikan ilmaiseksi jonkun kotoa tai tarjota vastaavasti jollekin matkustajalle majoitusta omasta kodistasi. Sovelluksessa on kuitenkin myös osio, jolla voi etsiä samalla alueella olevia matkaajia ja sopia tapaamisia. Löysinkin melkein heti useamman reissaajan, jotka suunnittelivat kaikki yhteistä tapaamista illaksi Walking Streetille. Kyseisessä porukassa oli yksi israelilainen tyttö, joka oli aivan rakastunut Paihin ja esitteli paikkoja ja antoi hyviä vinkkejä. Itseasiassa en ole koskaan tavannut missään niin paljon israelilaisia kuin Paissa, he kaikki lähtevät kuulemma yksin, mutta matkustavat yhdessä. Ja jo ensimmäisen illan jälkeen ymmärsin, mitä tuo kyseinen tyttö tarkoitti, sillä pian toisilleen tuntemattomat israelilaiset + minä, vietimme aikaa yhdessä, toisiimme tutustuen.

Half day tour

Ensimmäisenä aamuna herätessäni Paissa päätin ilmoittautua hostellini mainostamalle puolikkaan päivän mittaiselle tutustumiskierrokselle Paihin. Kaduilta löytyi paljon erilaisia tarjouksia niin koko päivän kuin puolikkaan päivän kestäville kierroksille. Näiden kahden kierroksen välinen ero oli se, että koko päivän kestävä kierros sisälsi vierailun kuumilla lähteillä ja sisäänpääsymaksut joka paikkaan. Vaikka hostellimme oli erittäin pieni, lähti kanssani samalle reissulle kolme saksalaista, joiden kanssa pääsin tutustumaan paremmin päivän aikana. Half day tour maksoi noin 9 euroa, mutta ei sisältänyt sisäänpääsymaksua esimerkiksi vesiputoukselle tai bambusillalle riisipellolla. Kierrokseen sisältyi käynti näköalapaikalla, Big Buddhan luona, muutamassa kahvilassa, pienessä kiinalaiskylässä, vesiputouksella, bambusillalla, land splitillä (en tiedä miten tämä suomennetaan) sekä kanjonilla. Mielestäni kyseinen kierros oli ihan kiva, sillä tuohon hintaan sisältyi tosi monta erilaista paikkaa. En halunnut vuokrata skootteria, jolla olisin voinut itse käydä kiertelemässä näitä kyseisiä paikkoja, sillä Paissa oli joka päivä poliiseja sakottamassa kortittomia turisteja, joten tämä reissu oli hyvä vaihtoehto Paihin tutustumiseen.

Half day tourin ensimmäinen kohde oli Big Buddha.

Vierailimme myös kyseisessä pienessä kylässä.

Bambusilta riisipellon päällä.

Auringonlaskun aikaan kanjonille kokoontui paljon ihmisiä, eikä ihme, sillä auringonlasku oli erittäin vaikuttava.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan viidakkobileissä…

Tahmea vesiputous

Chiang Mai oli reppureissuni toinen kohde, eikä minulla ollut hirveästi odotuksia kyseisestä kaupungista. Joitain kertoja Etelä- sekä Itä-Thaimaassa käyneenä osasin odottaa kylmempiä iltoja sekä pienempiä turistimassoja ja nämä odotukset pitivätkin paikkansa.

Saavuttuani uuteen hostelliin törmäsin sattumoisin samoihin nuoriin, joiden kanssa olin viettänyt aikaa ensimmäisenä iltanani Bangkokissa. He kertoivat, että olisivat pian lähdössä jollekin vesiputoukselle tunnin ajomatkan päähän ja ehdottivat, että liittyisin seuraan. Olin nukkunut edellisenä yönä vain noin tunnin ja viime ruokailukin oli tapahtunut edellisenä päivänä. Ei tarvinnut kuitenkaan kauaa miettiä, että lähtisinkö mukaan, nopea vaatteiden vaihto, lähikaupasta pähkinöitä aamupalaksi ja matkaan!

Tingimme kadulta porukallemme lavataksin 1000 bahtin hintaan. Meidän 9 hengen porukasta, kolme näistä nuorista oli ennestään tuntemiani ja viisi aivan uusia tuttavuuksia. Uusista tuttavuuksistani kaksi tyttöä kertoivat, kuinka he olivat tulleet opettamaan englantia lapsille thaikouluun. Tapasin tytöt vielä noin neljä kuukautta myöhemmin, juuri ennen kotiinpaluulentoa, lainatessani heille suihkuamme, heidän muutaman tunnin Bangkok-pysähdyksen aikana. He olivat matkalla Australiaan thai-koulujen lomien alkaessa ja olimmekin sattumalta samaan aikaan Bangkokissa. Hassua, miten reissussa törmäsi samoihin ihmisiin aina uudestaan paljon myöhemmin sekä joihinkin vielä aivan eri maassa, sillä näiden vanhojen tuttujen kohtaaminen ei todellakaan jäänyt yksittäiseksi kerraksi! Palatakseni takaisin vesiputousreissuun, jokaiselle jäi siis maksettavaa vain noin reilu 3 euroa meno-paluumatkasta. Matka Bua Thongin vesiputoukselle, joka tunnetaan vielä paremmin nimellä Sticky Waterfalls, taittui verkkaisesti maisemia katsellessa. Tämän ajomatkan aikana, maisemia katsellessa, koko kehoni valtasi äärimmäinen onnellisuuden ja vapauden tunne. Kaikki tuntui niin epätodelliselta, mutta niin mahtavalta.

Itse kansallispuistoon, jossa vesiputouksetkin sijaitsivat, sisäänpääsy oli ilmainen. Ainoastaan kyydistä, joka odotti tarvittavan ajan putouksilla, täytyi maksaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ajaa kansallispuistoon itse moottoripyörällä tai autolla. Alueelta löytyi muutama paikallinen ruokapaikka, tavaroiden säilytyspaikka, piknik-alue sekä kaksi polkua. Toinen polku vei meidät eräänlaisen pienen ja kirkkaan sinisen lammen luo ja toinen itse vesiputouksille. Kiviä joita pitkin kävelimme, virtasi koko ajan vesi ja pelkäsinkin, että kivet olisivat olleet tämän takia erittäin liukkaita. Kuitenkaan näin ei ollut ja tästä tuleekin vesiputouksille nimitys sticky eli tahmea. Karheat kivet tekivät jalkapohjista reissun jälkeen hiotun pehmeät. Vesiputous oli erittäin kaunis paikka, kiipeiltävää riitti, eikä meidän lisäksemme ollut kuin muutamia muita turisteja.

Ensimmäinen polku vei meidät tämän sinisen lammen luo.

Vettä virtasi joka puolella, missä kävelimme. Kivillä oli kuitenkin erittäin hyvä kävellä!

Lähtiessämme tilasimme vielä pitkän päivän jälkeen ruokaa, joka ei nyt kuitenkaan ollut mikään menestys tarina. Yhdeksästä annoksestamme saimme puolen tunnin odottelun jälkeen vain kaksi, jonka jälkeen kyselimme, missähän loput annoksistamme mahtoivat olla. Onneksi toinen annoksistamme oli minun, sillä edellisestä kunnon ruokailustani oli kertynyt jo vuorokausi ja olin napsinut välissä vain pähkinöitä. No, ilmeisesti kielimuuri oli liian suuri ja saimme taas hetken odottelun jälkeen vain muutaman annoksen lisää. Loppujen lopuksi, noin reilun tunnin jälkeen, onnistuimme saamaan loputkin annoksistamme ja pääsimmekin lähtemään takaisin kohti Chiang Main keskustaa.

Meille sattui oikein kaunis ja aurinkoinen päivä. Kansallispuiston vehreys oli upeaa.

Ensi kerralla vieraillaan taas temppelissä ja tutkitaan Chiang Maita!