Venematka Gili Trawanganilta Nusa Penidalle starttasi kello 10 aamulla venerannasta. Ranta näytti yhdeltä isolta kaaokselta, sillä ihmisiä oli pilvin pimein odottamassa venekyytejään pois saarelta. Olin ostanut venelipun jo Lombokista ja se maksoi 20 euroa. Venematkalla meidän piti vaihtaa jossakin satamassa venettämme pienempään pikaveneeseen, jolla jotkoimme vielä matkaa. Osa pikaveneen matkustajista jäivät viereisellä Nusa Lembongan saarelle, josta oli enää erittäin lyhyt matka Nusa Penidalle. Otin venerannasta moottoripyörätaksin hostellille ja se maksoi reilu 3 euroa.
Kasapäin ihmisiä jonotti yhtä aikaa moneen eri veneeseen. Kuvassa näkyy vain murto-osa…
Hostelli johon saavuin oli nimeltään Nuansa Penida. Se oli erittäin kiva ja näin pian jo tuttuja ihmisiä vilkuttelemassa uima-altaassa. Hostelli koostui useammasta eri rakennuksesta ja alueella oli myös kaksi uima-allasta. Kooltaan se ei silti ollut mikään suuri. Pihapiirissä käveli kanoja sekä kissoja ja aivan hirveä määrä kärpäsiä lenteli joka puolella. Mielestäni eräänä päivänä oli hiukan koominen tilanne, sillä yrittäessäni syödä tilaamaani kolmioleipää lautasen läheisyydessä kärpästen lisäksi leipääni yritti vaania myös kissa sekä kanat, joita jouduin koko ajan hätistelemään. Skootterin vuokraaminen saarella oli aika pakollista, sillä välimatkat voivat olla hyvinkin pitkiä ja taksia oli hieman haastavampaa saada. Vuokrasin skootterin hostellilta, joka taisi maksaa noin 5 euroa päivä. Yö hostellissa maksoi noin 12 euroa sisältäen aamupalan ja vietinkin saarella 4 yötä. Ensimmäinen ilta meni porukkaan tutustuessa ja sovimme seuraavalle aamulle retken keskenämme, jolloin kävisimme katsomassa hiukan saaren nähtävyyksiä.
Saaren nähtävyyksiin tutustumista
Aamun valjetessa otimme skootterit allemme ja lähdimme ajamaan kohti Kelingking-rantaa. Hostelliltamme oli noin puolen tunnin ajomatka määränpäähän. Skootterin parkkeeraus maksoi noin 30 senttiä ja itse paikan päälle ei muistaakseni ollut sisäänpääsymaksua. Itse rannalle menohan ei käy aivan yksinkertaisesti enkä voi suositella sitä läheskään kaikille. Rannalle päästäkseen pitää kiipeillä alas paikoittain erittäinkin jyrkkää rinnettä alas, mikä takaisin tullessa muuttuu raskaaksi ylämäeksi. Maasto oli mielestäni paikoin huono ja askelmat tuntuivat tällaiselle lyhytjalkaiselle välillä erittäin kaukana toisistaan oleville, joka tuotti pieniä vaikeuksia etenemisessä. Kun lopulta pääsimme rannalle, oli se kaiken vaivan arvoista! Ranta oli upea, mutta aallot olivat erittäin isot, joten rannalla ei olisi pystynyt uimaan. Nautimme maisemista hetken ennen kuin aloitimme paluumatkan. Takaisin kiipeäminen rinteen päälle olikin hikistä hommaa auringon paisteen koko ajan sekä ilman muuttuessa kuumemmaksi. Meillä meni kiipeillessä noin tunti suuntaansa ja sijoitimme vierailun aamupäivään. Aamupäivällä lämpötila ei ollut aivan niin tukala ja turistejakin oli vähemmän. Rannalta palatessamme rinteen päällä oli jo huomattavasti enemmään turisteja ottamassa kuvia maisemista kuin silloin kuin aloitimme laskeutumisen rannalle. Saimme paljon kyselyitä rannalla käynnistämme muilta turisteilta, sillä vain pieni osa oikeasti lähti käymään alhaalla itse rannalla. Hikisen urakan jälkeen oli mukava istahtaa hetkeksi tuoreelle appelsiinimehulle!
Kelingkingin näkymät ylhäältä oli uskomattomat!
Alkumatka kiipeilyosuudesta oli erittäin helppokulkuinen ja moni kävikin kävelemässä tämän pätkän.
Rannalla oli koko ajan isoja aaltoja. (Jotka eivät näytä edes niin isoilta näissä kuvissa)
Niiiin kaunista!
Mehujemme jälkeen hyppäsimme skoottereiden selkään ja jatkoimme huristelua seuraavalle nähtävyydelle, joka sijaitsi noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Seuraava kohteemme sisälsi oikeastaan kaksi nähtävyyttä. Parkkeerasimme taas skootterimme ja maksoimme noin 30 sentin parkkimaksun. Ensimmäisenä kävelimme katsomaan kohdetta nimeltä Angel’s Billabong, joka tunnetaan luonnon infinity-altaana. Taas aivan upea paikka! Altaassa kävi yksi turisti meidän oloaikanamme uimassa. Uiminen on kuitenkin hiukan vaarallista, sillä altaaseen on kuollut turisteja uidessa siellä väärään aikaan. Aallot voivat muodostua valtaviksi ja sellaisina ne ovat pyyhkäisseet altaan reunan yli ja paiskanneet altaassa uivia kalliota vasten, johon he ovat valitettavasti menetyneet. Altaaseen hypätessa on siis oltava varma, että on tyyni keli eikä aallot pääse yllättämään.
Angel’s Billabong, jossa näkyy uiva turisti.
Angel’s Billabongilta jatkoimme kävellen Broken Beachille. Kyseessä ei kylläkään ole mikään uimaranta, jota osa meistä toivoi. Broken Beach on nähtävyys, joka on saanut alkunsa romahtaneesta luolasta. Pidin myös näistä maisemista, jotka avautuivat Broken Beachiltä. Näiden nähtävyyksien jälkeen palasimme takaisin hostellille, jonne oli noin 40 minuutin ajomatka. Välimatkoja saarella siis on ja ehdottomasti edullisin tapa liikkua on vuokrata skootteri. Liikenne oli mielestäni erittäin rauhallista ja pidin saarella ajamisesta. Ja ennen kaikkea nähtävyydet ovat kertakaikkiaan henkeäsalpaavia!
Broken beach
Osa meistä pettyi, kun ei päässytkään Broken Beachille uimaan.
Palattuamme hostellille eräs hostellimme asukkaista ehdotteli, jos lähtisimme vielä istumaan iltaa Amok-nimiseen auringonlasku ravintolaan. Yritimme tilata hostellin kautta taksia, jonka saaminen osottautuikin yllättävän haasteelliseksi, mutta loppujen lopuksi saimme kyydin sinne ja takaisin. Paikka oli upea ja drinkitkin maksoivat vain noin 3,50 euroa happy hourin aikaan. Harmiksemme auringonlasku ei päässyt hämmästyttämään, mutta onneksi seura oli mitä parhain ja meillä oli erittäin mukavaa.
Amok Sunset bar & restaurant
Auringonlaskua olisi päässyt katsomaan myös uima-altaasta käsin.
Illan lopuksi muutama porukastamme lähti vielä syömään illallista Paavo Pesusieni -teemaravintolaan. Ravintolassa oli soittamassa jokin paikallinen bändi, joka kruunasi koko illan. Soittajat yrittivät houkutella jäämään meitä heidän kanssaan vielä viettämään iltaa, mutta itselläni väsy vei jo siinä kohtaa voiton ja päätin palata takaisin hostellillemme. Kokonaiseen päivään mahtui aika paljon tekemistä ja illalla sänkyyn päästessä uni kyllä maistui.
Seuraavalla kerralla lisää Nusa Penidan seikkailuja!
