Browsing Tag

temppeli

Uluwatu – temppeli ja kauniita rantoja

Indonesian viimeinen kohteeni oli Balilla sijaitseva Uluwatu. Oli aika jättää Nusa Penida taakse, hypätä veneen kyytiin ja suunnata takaisin Balille, josta olin kuukauden mittaisen Indonesia-kierroksen aloittanutkin. Venematka maksoi 10 euroa ja satamaan päästyäni otin vielä moottoripyörätaksin Uluwatuun, jolle hintaa tuli noin 6,5 euroa. Valitettavasti kuskini oli erittäin hukassa määränpäästä ja jouduimmekin pysähtymään useaan otteeseen katsomaan kartalta, minne piti mennä ja tämän takia matkaan meni ainakin 20 minuttia ylimääräistä aikaa. Koska tapanani oli varata yöpaikkoja aina suunnilleen edellisenä päivänä, ei Uluwatusta meinannut löytyä oikein itselleni mieluisaa majapaikkaa. Löysin kuitenkin erään paikan, joka menetteli. Hostelli ei ollut parhaimmasta päästä eikä erityisen yhteisöllinen, mutta pidin kivana lisänä sitä, että reilun 7 euron hintaan/yö sisältyi päivällinen, joka oli erittäin maukas!

Uluwatussa minua odotti Gili T:ltä ja Nusa Penidalta tuttu reissukaveri, joka oli minua aina muutaman päivän edellä matkasuunnitelmissaan. Majoituimme eri paikoissa, mutta oli kiva, että pystyi viettämään jo tutun ihmisen kanssa muutaman päivän lisää. Vuokrasin skootterin hostellilta, sillä liikkuminen helpottui sen avulla huomattavasti. Skootterin vuokra oli noin 4,50 euroa/vuorokausi. Uluwatusta löytyi paljon kauniimpia rantoja kuin esimerkiksi, mitä Canggussa, joten jos himoitset päästä kivalle rannalle, suosittelen viettämään aikaa mielummin Uluwatussa. Uluwatustakin löytyy surffareille sopivia rantoja, mutta myös kivoja rantoja auringonpalvojille!

 

3 yötä Uluwatussa

Olen vähän laiska sen suhteen, että jos löydän jotain kivaa, en jaksa lähteä etsimään uutta parempaakaan. Uluwatussa tavoitteenani oli löytää kiva ranta ja ensimmäisenä kokonaisena päivänä suuntasin Thomas Beachille. Hiekka oli ihanan valkoista, vesi turkoosia ja ranta oli erittäin rauhallinen. Ei muuta valittamista kuin hiukan roskaista, mutta satakertaa kivempi kuin Canggun rannat. Sisäänpääsymaksua rannalle ei ollut.

Thomas Beach

Ranta oli erittäin rauhallinen.

Illalla lähdin vielä tutustumaan Uluwatun temppeliin. Auringonlaskun aikoihin temppeli on erittäin suosittu vierailukohde, sillä temppelin yhteydessä järjestetään joka ilta kecak-tanssiesitys. Esitykseen pitää ostaa erikseen lippu, joka oli noin 10 euroa. Itse sisäänpääsy temppeliin on noin muutaman euron luokkaa. Meidän arvon raatimme koostui kolmesta henkilöstä ja kaikki me olimme sitä mieltä, että kyseisen 10 euroa olisi voinut käyttää paremminkin. Mutta tulipahan koettua!

Uluwatun temppelialueelle kerääntyy paljon porukkaa juuri ennen auringonlaskua.

Näkymät alueella ovat myös hienot!

Kuva kecak-tanssiesityksestä.

Seuraavana aamuna tahdoin joogaamaan. Kyseessä oli ilmajoogatunti, jossa hyödynnettiin katosta roikkuvaa liinaa. Hintaa tunnille tuli 8 euroa. Balilla vieraillessa kannattaa edes kerran käydä jollakin joogatunnilla, sillä tarjontaa löytyy kattavasti joka puolelta saarta!

Yoga Searcher Balin järjestämällä ilmajoogatunnilla.

Pidin Thomas Beachistä, mutta uskoin, että Uluwatulla on vielä jotain parempaa tarjolla ja suuntasin skootterilla joogatunnin jälkeen Melasti Beachille. Tässä oli sitä jotain! Ranta oli isompi ja vilkkaampi kuin Thomas Beach, mutta mielestäni myös kauniimpi. Sisäänpääsy- ja parkkimaksu rannalle olivat 80 senttiä. Näkymät oli myös siistit ajettaessa rannalle, mutta siitä minulla ei ole valitettavasti yhtään kuvaa. Viihdyin loppupäivän ystävieni kanssa kyseisellä rannalla auringosta nauttien. Koko Uluwatussa viettämäni vierailun aikana ei ollut tietoakaan sadekaudesta, joten tämä oli erittäin kiva lopetus Indonesia-vierailulleni!

Melasti Beach

Viimeinen aamu Indonesiassa sarasti ja suuntasin vielä muutamaksi tunniksi Melasti Beachille chillailemaan. Kerroin mukavalle sisäänpääsymaksua lunastavalle miehelle, että kyseessä oli viimeinen päiväni Indonesiassa ja sain 15 senttiä alennusta pääsymaksusta. Mikä ihana mies!

 

Loppuyhteenveto

Indonesia oli mielestäni kiva maa, mutta ei yltänyt suosikikseni. Lämpöä riitti kyllä eniten ja sääkin suosi loppuajasta, vaikka olinkin maassa sadekaudella. Vietin kuitenkin pisimmän ajan Indonesiassa, kuukauden, ja toinenkin kuukausi olisi mennyt helposti, sillä paikkoja olisi vielä riittänyt paljon, missä käydä! Ehdottomat suosikkini reissulla olivat Gili Air ja Nusa Penida sekä Ubudista löytyvä aivan ihana hostelli, jonne olisin voinut jäädä asumaan pidemmäksikin aikaa. Ja tämäkin on ehdottomasti maa, johon haluan vielä joskus palata tietäen ainakin, mitkä paikat ehkä jättää välistä ja minne suunnata ehdottomasti uudestaan.

Seuraavalla kerralla palataan ongelmien saattelemana Vietnamiin!

Nähtävyyksien täyteinen Nusa Penida

Balilta tehdään paljon päiväretkiä Nusa Penidalle, joissa kierretään ns. saaren tärkeimmät nähtävyydet. Itse kuitenkin suosittelen suuresti viettämään saarella enemmän aikaa, sillä mielestäni yksi päivä matkoineen saarelle ja takaisin on aivan liian vähän aikaa näin upealle paikalle. Suuresti minua saarella viehätti se, että esimerkiksi iltaisin syömään mennessä missään ravintolassa ei ollut ruuhkaksi asti ihmisiä ja teillä sai ajella kaikessa rauhassa. Ainoastaan nähtävyyksillä oli aina suurempi joukko ihmisiä, mutta luulen tämän johtuneen juurikin päiväretkistä. Olen jaotellut nähtävyyksiä kahteen eri julkaisuun, joten voit käydä lukemassa edellisen postaukseni tästä.

Olimme sopineet erään kiinalaisen pojan ja saksalaisen mummon kanssa (joka oli muuten ehdottomasti vanhin tapaamani reppureissaaja) (reppureissaus ei katso ikää!) lähtevämme tutkimaan lisää nähtävyyksiä, sillä loput ystävistämme lähtivät jatkamaan jo matkaansa seuraaviin paikkoihin. Heräsimme taas aikaisin, koska silloin on ehdottomasti parhain aika liikkua välttääkseen tukalaa kuumuutta. Ensimmäisenä huristelimme Peguyangan-vesiputoukselle, jonne oli matkaa noin 45 minuuttia hostelliltamme. Mielestäni vesiputous-nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä en nähnyt vesiputousta missään. Sen sijaan näin taas kerran aivan uskomattomat maisemat ja paljon sinisiä portaita, joista paikka on osin myös kuuluisa. Portaat kiemurtelevat alas, jossa odottaa temppeli ja kaunis pieni luonnon oma uima-allas. Parkkimaksu oli taas vaivaiset muutamakymmentä senttiä ja varsinaista sisäänpääsymaksua ei ollut. Temppelille mennessä on kuitenkin pukeuduttava saronkiin, joita on vuokrattavissa eurolla ennen matkan aloittamista. Ilman saronkia reitille ei ole asiaa, joten tämä toimii tavallaan sisäänpääsymaksuna. Matka alas kesti meillä noin puolisen tuntia ja pysähdyimme alasmenomatkalla useaan otteseen ottamaan valokuvia. Perille päästyämme pulahdin altaaseen ja ihastelin, kuinka suuret aallot löivät kallion seiniin. Saksalainen mummomme päätti lähteä melkein heti alas päästyä tarpomaan takaisin ylös perustellen hänen heikompaa kuntoaan. Ihmettelen edelleen, miten hän oli päässyt niin nopeasti kuitenkin takaisin ylös, sillä minulle takastulomatka oli yhtä tuskaa. Jouduin pysähtymään useaan otteeseen nojailemaan kaiteisiin, sillä kuumuus meinasi viedä voiton. Suosittelen ottamaan reissulle reippaasti vettä mukaan. Parkkipaikan vierestä löytyy myös pieni kauppa/ravintola, josta saa ostettua jotain pientä naposteltavaa.

Kyltti ennen varsinaisen matkan alkua Peguyanganille.

Siniset portaat johdattelivat alas pikkutemppelille.

Temppeli

Ihana luonnon oma infinity-allas.

Altaaseen olisi voinut jäädä vaikka koko loppupäiväksi.

 

Mummon ja pojan jäädessä jutustelemaan Peguyangan parkkipaikan vieressä olevaan ravintolaan muutaman muun turistin kanssa, päätin itse lähteä jatkamaan matkaa seuraavalle nähtävyydelle, joka oli ranta, sillä halusin päästä kunnolla uimaan ja loikoilemaan auringossa. Ajelin Crystal Baylle, joka oli yksi Nusa Penidan suosituimmista rannoista ja sen kyllä huomasi, sillä oli iltapäivä ja rannalla oli yllättävän paljon porukkaa. Crystal Bay oli oikeastaan Nusa Penidan ainoa paikka, jossa tuntui olevan tungosta. Se ei kuitenkaan hirveästi haitannut, sillä löysin itselleni hyvän paikan nauttia muutaman tunnin ajan auringonpaisteesta ja uida meressä.

Illalla suuntasin vielä syömään ravintolaan, jonka ohi olin ajanut aiemmin päivällä ja se oli näyttänyt ulospäin hyvältä. Olin ravintolan ainoa asiakas, mitä ihmettelen suuresti, sillä ruoka oli erinomaista. Tilasin lasagnen ja sain vuoallisen herkullista ruokaa. Tämä ja coca cola kustansi reilu 5 euroa. Minun oli tultava seuraavana iltana syömään kyseiseen paikkaan vielä uudestaan ja tilasin pizzan. Pizzakin oli oikein maistuva ja maksoi vajaa 5 euroa juoman kanssa. Minulla ei ole varmuutta paikan nimestä, mutta nopealla googlaillu ainakin tällä hetkellä paikka kantaa nimeä Kitchen Steak, isot suositukset!

Superhyvä lasagne!

Ja herkullinen kanapizza!

 

Viimeinen päivä Nusa Penidalla

Koska Nusa Penidalla on oikeasti paljon nähtävää enkä kerennyt kaikkialla edes saarella oloaikanani käymään, niin minulla on erinomainen syy vielä joskus palata. Viimeisenä kokonaisena päivänä teemanani oli suunnata katselemaan hieman rantoja ja ajella vain siellä täällä. Tykkäsin ajaa saarella, sillä liikenne ei missään vaiheessa ollut hurjaa ja maisemat olivat upeita. Pysähdyinkin useaan otteeseen vain ottamaan kuvia.

Tiet olivat erittäin rauhallisia ajaa.

Kuva tien varresta.

 

Päätin suunnata katselemaan rantoja, jotka sijaitsivat saaren toisella puolella siitä, missä hostellini oli. Ajomatkaa kertyi noin tunti suuntaansa ja parkki oli helppo löytää. Kohteenani oli Atuh ja Diamond Beach. Parkkipaikka, johon ajoin sijaitsi kätevästi näiden kahden rannan välissä, joten pääsin helposti katselemaan kumpaakin rantaa. Molemmille rannoille menee portaat alas itse rannalle. Tällä kertaa tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin. Jos rannoilla vierailee, kannattaa laittaa mapsiin osoitteeksi Diamond Beachin parkki eikä Atuh Beachin parkki, sillä silloin pääsee kätevästi molemmille rannoille, eikä Atuh Beachin toiselle puolelle. Toiselta parkkipaikalta pitää ensin laskeutua portaat Atuhille, kulkea rannan poikki ja nousta rannan toisella puolella olevat portaat ylös päästäkseen näiden kahden rannan väliin. Sama matka odottaa tietysti takaisin + sen lisäksi portaat, jos haluat käydä Diamond Beachin rannalla, etkä tyytyä vain näkymiin ylhäältä käsin.

Tyydyin ihastelemaan Diamond Beachiä ylhäältä käsin.

Diamond- ja Atuh-rannan välissä oli näköalapaikka.

 

Laskeuduin portaat Atuh Beachille aika nopeaan ja suuntasin ensin hiekalle makoilemaan. Kuumuus oli kuitenkin sietämätön ja minulta valui hikeä solkenaan vaikken tehnytkään mitään, joten aika nopeasti suuntasin erääseen rantabaariin varjoon, sillä meressä vilvoittelustakaan ei tuntunut olevat apua. Kaikki aurinkotuolit rannalla maksavat ja vuokraisin ehkä sellaisen, jos rannalla olisi tarkoitus olla koko päivä. Nautiskelin Atuh Beachistä jonkin aikaa, kunnes lähdin kipuamaan portaat takaisin ylös. Olin kyllä hiukan pettynyt rantaan, sillä sitä mainostettiin silloin erittäin koskemattomana ja kauniina. Rannalla oli kuitenkin vieri vierin eri rantabaareja, jotka vuokrasivat aurinkotuoleja, joten todellisuus ei ihan vastannut näkemiäni mainoskuvia. Ranta tosin oli aika rauhallinen.

Atuh Beach. Vastapuolella näkyy alas laskeutuvat Atuh-parkkipaikan portaat.

Vesi oli todella matalalla, joten uimisesta ei tullut oikein mitään.

Portaat Atuh Beachille oli hyvässä kunnossa, mutta paikoin aika korkealla askelnousulla.

 

Myöhemmin illalla palattuani hostellille tahdoin vielä suunnata hierontaan. Hierontapaikka sijaitsi hostellimme lähellä ja tunnin hieronta maksoi reilu 8 euroa, mikä oli hiukan kalliimpaa hintatasoa, mitä aiemmat ottamani hieronnat olivat. Tosin en hinnasta sen enempää tahdo valittaa, sillä Suomessa mitään tuntia kestävää hieronta ei taida lähteä ainakaan alle 30-40 euron.

Loppuyhteenvetona tahdon sanoa Nusa Penidasta sen, että suosittelen paikkaa erittäin paljon. Saarella on paljon nähtävää, joista itsekään en kerennyt käydä kaikissa, sillä en halunnut juosta paikasta toiseen. Pidän kuitenkin aika ehdottomana skootterin vuokrausta, sillä välimatkat joka paikkaan ovat pitkät ja valmisretket huomattavasti kalliimpia. Käytönnössä maksoin vain skootterin vuokran ja polttoaineet sekä parkkimaksut, joten kokonaiskustannukset koko ajalle oli pienemmät, kuin yhden Balilta tehdyn päiväretken hinta. Jos siis vierailet Balilla, pistäydy naapurisaarella, sillä et tule pettymään!

Seuraavalla kerralla palataan Balille!

Slowboatilla Laosiin, osa 1 – tunkkainen majoitus

Ensimmäinen herätys soi aamu kuudelta ja minä uskolliseen tapaani ja muita ärsyttääkseni taisin torkuttaa muutaman kerran ennen kuin sain kammettua itseni ylös sängystä. Juoksin vielä aamulla ostamaan 7/11:stä aamupalaa matkalle. Seuraavat kolme päivää kuluisivatkin matkustaessa Thaimaasta Laosiin ja hintaa tälle matkalle oli vain 53 euroa, mikä oli huomattavasti halvempi (ja pitkäkestoisempi) vaihtoehto kuin lentäminen.

Tällaisen matkan varasin hostellini kautta.

Minivan tuli hakemaan minua hostellilta noin aamu seitsemän aikoihin. Hassua, mutta samaan autoon hyppäsi yksi aiemmin tapaamani poika Paissa, jolla oli myös sama suunta. (niin pieni maailma!) Ensimmäinen automatka kesti noin 7 tuntia sisältäen yhden ruokatauon ja autonvaihdon, jossa porukkaa myös eroteltiin uusiin autoihin. Noin 7 tunnin jälkeen teimme noin 20 minuutin pysähdyksen Chiang Raihin, jossa olisi ollut mahdollisuus vierailla White templessä sisäänpääsymaksua vastaan. Minulle riitti tällä kertaa pelkästään temppelin ihasteleminen ulkopuolelta.

Chiang Rain White Temple oli ainakin hieno ulkoapäin!

Parinkymmenen minuutin tauon jälkeen matkamme jatkui vielä pari tuntia, kunnes saavuimme Chiang Khong nimiseen kylään. Kylä sijaitsi joenvarrella ja majoitus sekä päivällinen ja aamupala kylässä kuuluivat hintaan. Ja sitten muutama sana majoituksesta… Tai ennen kuin sanon mitään, pohdi, että mitä voit odottaa vain 53 euroa maksavan matkapaketin majoituksesta? -Et hirveästi mitään. Portaat laskeutuivat alas vastaanottokerrokselta rakennuksen hämyisiin uumeniin ja makuuhuoneet olivat pimeitä ja kosteudesta kärsineitä. Thaimaassa aiemminkin reissatessani olen kyllä tottunut pieneen kosteuteen majoituksissa, mutta tämä olikin jo aivan omaa luokkaansa, vieläkin voin päässäni haistaa huoneen kosteuden ja tunkkaisuuden. Enkä oikein tiedä oliko ”peittoani” pesty viimeiksi milloin, mutta ainakin sain siitä jonkinlaisia allergiareaktioita eikä sen tuoksukaan mikään hirveän miellyttävä ollut. Jaoin huoneeni onneksi kahden erittäin mukavan tanskalaistytön kanssa, joten kokemuksesta tuli vähän miellyttävämpi. (he muuten käyttivät mielummin omia mukanaan kuljetettavia peittojaan :D)

Tässä nukuimme tanskalaistyttöjen kanssa. Ja peittoni oli siis tuo valkoinen mytty perimmäisessä sängyssä.

Huoneen seinien väri teki pimeän valaistuksen kanssa huoneesta vieläkin synkemmän.

Ja tässä vielä kuva vessan ovesta. Oikealla olevaan reikään meni suihkuvesi, joka oli muuten jääkylmää.

Kävimme vielä illalla kävelemässä kylässä etsiessämme 7/11:iä, jotta saisimme ostettua seuraavan päivän matkalle ruokaa tanskalaistyttöjen kanssa. Herätimme huomiota kauppareissulla, sillä ihmiset huutelivat meille ”Hello! Where are you from?” muutamaankin otteeseen. En ollut nähnyt koko kylässä oloaikanamme yhtään muita turisteja meidän kahden minivanillisen lisäksi.

Seuraavalla kerralla matka Laosiin jatkuu…

Ensikosketus reppureissaajien Paihin

Kolmen Chiang Maissa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa Paihin. Olin kuullut ja lukenut, että Pai tunnetaan Pohjois-Thaimaan suosituimpana reppureissukohteena, eikä loppujen lopuksi minulle jäänyt epäselväksi, että miksi. Matka Chiang Maista Paihin kesti noin 3 tuntia ja maksoi reilu 6 euroa jaetulla minivanilla. Päädyin taas käyttämään 12Go Asia -nettisivua kyydin varaamiseen, eikä mitään valittamista!

Koti-ikävä iskee…

Saavuttuani Paihin taisin kokea ensimmäisen kerran koti-ikävää. En tykkää yhtään saapua paikkaan, missä kaikki on aivan uutta ja en tunne mitään tai ketään, varsinkaan väsyneenä. Olin varannut kahdeksi yöksi majoituksen eräästä hostellista, joka sijaitsi lähellä niin sanottua Walking Streetiä. Saavuttuani hostelliin, jonka oleskelualue pihalla oli erittäin hämyinen eikä huonekaan tehnyt erityistä vaikutusta, minulle iski väsymyksen ja kaiken uuden tuoma ahdistus. Muistan, kuinka istuin ulkona, soitin isille ja kirosin paikan, joka vaikutti vain pelkiltä asfalttikaduilta.

Hetken keräilin itseäni ja päätin tarttua tuumasta toimeen! Olin ladannut jo ennen reissuun lähtöäni puhelimeeni couchsurfing-sovelluksen. Käytännössä voit etsiä matkustaessasi itsellesi yöpaikan ilmaiseksi jonkun kotoa tai tarjota vastaavasti jollekin matkustajalle majoitusta omasta kodistasi. Sovelluksessa on kuitenkin myös osio, jolla voi etsiä samalla alueella olevia matkaajia ja sopia tapaamisia. Löysinkin melkein heti useamman reissaajan, jotka suunnittelivat kaikki yhteistä tapaamista illaksi Walking Streetille. Kyseisessä porukassa oli yksi israelilainen tyttö, joka oli aivan rakastunut Paihin ja esitteli paikkoja ja antoi hyviä vinkkejä. Itseasiassa en ole koskaan tavannut missään niin paljon israelilaisia kuin Paissa, he kaikki lähtevät kuulemma yksin, mutta matkustavat yhdessä. Ja jo ensimmäisen illan jälkeen ymmärsin, mitä tuo kyseinen tyttö tarkoitti, sillä pian toisilleen tuntemattomat israelilaiset + minä, vietimme aikaa yhdessä, toisiimme tutustuen.

Half day tour

Ensimmäisenä aamuna herätessäni Paissa päätin ilmoittautua hostellini mainostamalle puolikkaan päivän mittaiselle tutustumiskierrokselle Paihin. Kaduilta löytyi paljon erilaisia tarjouksia niin koko päivän kuin puolikkaan päivän kestäville kierroksille. Näiden kahden kierroksen välinen ero oli se, että koko päivän kestävä kierros sisälsi vierailun kuumilla lähteillä ja sisäänpääsymaksut joka paikkaan. Vaikka hostellimme oli erittäin pieni, lähti kanssani samalle reissulle kolme saksalaista, joiden kanssa pääsin tutustumaan paremmin päivän aikana. Half day tour maksoi noin 9 euroa, mutta ei sisältänyt sisäänpääsymaksua esimerkiksi vesiputoukselle tai bambusillalle riisipellolla. Kierrokseen sisältyi käynti näköalapaikalla, Big Buddhan luona, muutamassa kahvilassa, pienessä kiinalaiskylässä, vesiputouksella, bambusillalla, land splitillä (en tiedä miten tämä suomennetaan) sekä kanjonilla. Mielestäni kyseinen kierros oli ihan kiva, sillä tuohon hintaan sisältyi tosi monta erilaista paikkaa. En halunnut vuokrata skootteria, jolla olisin voinut itse käydä kiertelemässä näitä kyseisiä paikkoja, sillä Paissa oli joka päivä poliiseja sakottamassa kortittomia turisteja, joten tämä reissu oli hyvä vaihtoehto Paihin tutustumiseen.

Half day tourin ensimmäinen kohde oli Big Buddha.

Vierailimme myös kyseisessä pienessä kylässä.

Bambusilta riisipellon päällä.

Auringonlaskun aikaan kanjonille kokoontui paljon ihmisiä, eikä ihme, sillä auringonlasku oli erittäin vaikuttava.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan viidakkobileissä…