Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

temppeli

Slowboatilla Laosiin, osa 1 – tunkkainen majoitus

Ensimmäinen herätys soi aamu kuudelta ja minä uskolliseen tapaani ja muita ärsyttääkseni taisin torkuttaa muutaman kerran ennen kuin sain kammettua itseni ylös sängystä. Juoksin vielä aamulla ostamaan 7/11:stä aamupalaa matkalle. Seuraavat kolme päivää kuluisivatkin matkustaessa Thaimaasta Laosiin ja hintaa tälle matkalle oli vain 53 euroa, mikä oli huomattavasti halvempi (ja pitkäkestoisempi) vaihtoehto kuin lentäminen.

Tällaisen matkan varasin hostellini kautta.

Minivan tuli hakemaan minua hostellilta noin aamu seitsemän aikoihin. Hassua, mutta samaan autoon hyppäsi yksi aiemmin tapaamani poika Paissa, jolla oli myös sama suunta. (niin pieni maailma!) Ensimmäinen automatka kesti noin 7 tuntia sisältäen yhden ruokatauon ja autonvaihdon, jossa porukkaa myös eroteltiin uusiin autoihin. Noin 7 tunnin jälkeen teimme noin 20 minuutin pysähdyksen Chiang Raihin, jossa olisi ollut mahdollisuus vierailla White templessä sisäänpääsymaksua vastaan. Minulle riitti tällä kertaa pelkästään temppelin ihasteleminen ulkopuolelta.

Chiang Rain White Temple oli ainakin hieno ulkoapäin!

Parinkymmenen minuutin tauon jälkeen matkamme jatkui vielä pari tuntia, kunnes saavuimme Chiang Khong nimiseen kylään. Kylä sijaitsi joenvarrella ja majoitus sekä päivällinen ja aamupala kylässä kuuluivat hintaan. Ja sitten muutama sana majoituksesta… Tai ennen kuin sanon mitään, pohdi, että mitä voit odottaa vain 53 euroa maksavan matkapaketin majoituksesta? -Et hirveästi mitään. Portaat laskeutuivat alas vastaanottokerrokselta rakennuksen hämyisiin uumeniin ja makuuhuoneet olivat pimeitä ja kosteudesta kärsineitä. Thaimaassa aiemminkin reissatessani olen kyllä tottunut pieneen kosteuteen majoituksissa, mutta tämä olikin jo aivan omaa luokkaansa, vieläkin voin päässäni haistaa huoneen kosteuden ja tunkkaisuuden. Enkä oikein tiedä oliko ”peittoani” pesty viimeiksi milloin, mutta ainakin sain siitä jonkinlaisia allergiareaktioita eikä sen tuoksukaan mikään hirveän miellyttävä ollut. Jaoin huoneeni onneksi kahden erittäin mukavan tanskalaistytön kanssa, joten kokemuksesta tuli vähän miellyttävämpi. (he muuten käyttivät mielummin omia mukanaan kuljetettavia peittojaan :D)

Tässä nukuimme tanskalaistyttöjen kanssa. Ja peittoni oli siis tuo valkoinen mytty perimmäisessä sängyssä.

Huoneen seinien väri teki pimeän valaistuksen kanssa huoneesta vieläkin synkemmän.

Ja tässä vielä kuva vessan ovesta. Oikealla olevaan reikään meni suihkuvesi, joka oli muuten jääkylmää.

Kävimme vielä illalla kävelemässä kylässä etsiessämme 7/11:iä, jotta saisimme ostettua seuraavan päivän matkalle ruokaa tanskalaistyttöjen kanssa. Herätimme huomiota kauppareissulla, sillä ihmiset huutelivat meille ”Hello! Where are you from?” muutamaankin otteeseen. En ollut nähnyt koko kylässä oloaikanamme yhtään muita turisteja meidän kahden minivanillisen lisäksi.

Seuraavalla kerralla matka Laosiin jatkuu…

Ensikosketus reppureissaajien Paihin

Kolmen Chiang Maissa vietetyn yön jälkeen oli aika jatkaa matkaa Paihin. Olin kuullut ja lukenut, että Pai tunnetaan Pohjois-Thaimaan suosituimpana reppureissukohteena, eikä loppujen lopuksi minulle jäänyt epäselväksi, että miksi. Matka Chiang Maista Paihin kesti noin 3 tuntia ja maksoi reilu 6 euroa jaetulla minivanilla. Päädyin taas käyttämään 12Go Asia -nettisivua kyydin varaamiseen, eikä mitään valittamista!

Koti-ikävä iskee…

Saavuttuani Paihin taisin kokea ensimmäisen kerran koti-ikävää. En tykkää yhtään saapua paikkaan, missä kaikki on aivan uutta ja en tunne mitään tai ketään, varsinkaan väsyneenä. Olin varannut kahdeksi yöksi majoituksen eräästä hostellista, joka sijaitsi lähellä niin sanottua Walking Streetiä. Saavuttuani hostelliin, jonka oleskelualue pihalla oli erittäin hämyinen eikä huonekaan tehnyt erityistä vaikutusta, minulle iski väsymyksen ja kaiken uuden tuoma ahdistus. Muistan, kuinka istuin ulkona, soitin isille ja kirosin paikan, joka vaikutti vain pelkiltä asfalttikaduilta.

Hetken keräilin itseäni ja päätin tarttua tuumasta toimeen! Olin ladannut jo ennen reissuun lähtöäni puhelimeeni couchsurfing-sovelluksen. Käytännössä voit etsiä matkustaessasi itsellesi yöpaikan ilmaiseksi jonkun kotoa tai tarjota vastaavasti jollekin matkustajalle majoitusta omasta kodistasi. Sovelluksessa on kuitenkin myös osio, jolla voi etsiä samalla alueella olevia matkaajia ja sopia tapaamisia. Löysinkin melkein heti useamman reissaajan, jotka suunnittelivat kaikki yhteistä tapaamista illaksi Walking Streetille. Kyseisessä porukassa oli yksi israelilainen tyttö, joka oli aivan rakastunut Paihin ja esitteli paikkoja ja antoi hyviä vinkkejä. Itseasiassa en ole koskaan tavannut missään niin paljon israelilaisia kuin Paissa, he kaikki lähtevät kuulemma yksin, mutta matkustavat yhdessä. Ja jo ensimmäisen illan jälkeen ymmärsin, mitä tuo kyseinen tyttö tarkoitti, sillä pian toisilleen tuntemattomat israelilaiset + minä, vietimme aikaa yhdessä, toisiimme tutustuen.

Half day tour

Ensimmäisenä aamuna herätessäni Paissa päätin ilmoittautua hostellini mainostamalle puolikkaan päivän mittaiselle tutustumiskierrokselle Paihin. Kaduilta löytyi paljon erilaisia tarjouksia niin koko päivän kuin puolikkaan päivän kestäville kierroksille. Näiden kahden kierroksen välinen ero oli se, että koko päivän kestävä kierros sisälsi vierailun kuumilla lähteillä ja sisäänpääsymaksut joka paikkaan. Vaikka hostellimme oli erittäin pieni, lähti kanssani samalle reissulle kolme saksalaista, joiden kanssa pääsin tutustumaan paremmin päivän aikana. Half day tour maksoi noin 9 euroa, mutta ei sisältänyt sisäänpääsymaksua esimerkiksi vesiputoukselle tai bambusillalle riisipellolla. Kierrokseen sisältyi käynti näköalapaikalla, Big Buddhan luona, muutamassa kahvilassa, pienessä kiinalaiskylässä, vesiputouksella, bambusillalla, land splitillä (en tiedä miten tämä suomennetaan) sekä kanjonilla. Mielestäni kyseinen kierros oli ihan kiva, sillä tuohon hintaan sisältyi tosi monta erilaista paikkaa. En halunnut vuokrata skootteria, jolla olisin voinut itse käydä kiertelemässä näitä kyseisiä paikkoja, sillä Paissa oli joka päivä poliiseja sakottamassa kortittomia turisteja, joten tämä reissu oli hyvä vaihtoehto Paihin tutustumiseen.

Half day tourin ensimmäinen kohde oli Big Buddha.

Vierailimme myös kyseisessä pienessä kylässä.

Bambusilta riisipellon päällä.

Auringonlaskun aikaan kanjonille kokoontui paljon ihmisiä, eikä ihme, sillä auringonlasku oli erittäin vaikuttava.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan viidakkobileissä…

Epäeettiset norsuleirit ja vankien tekemää hierontaa

Chiang Maihin saavuttuani olin suunnitellut viettäväni siellä kaksi yötä, mutta loppujen lopuksi pidensin aikani kolmeen yöhön. Jälkeen päin ajateltuna minua hieman harmittaa, etten vieraillut norsuleirillä, sillä Chiang Maista niitä löytyi ja paljon. Yllätys, yllätys, tapojeni mukaan, en ollut etsinyt etukäteen juurikaan tietoa eettisimmistä norsuleireistä ja paikan päällä tutkiessani, tulin tulokseen, ettei nyt ehkä löydykkään tarpeeksi hyvää. Norsuleirit ovat norsujen turvakoteja, joihin on siis mahdollisuus tehdä esimerkiksi päivän tai  vaikka viikon mittaisia vierailuja. Norsut ovat siis pelastettuja ja tuotu asumaan leireille eikä niillä ratsasteta siellä. Suurin osa ”eettisistä” leireistä tarjosi pääosin yhden päivän vierailuja. Loppujen lopuksi selailtuani erilaisia suosituksia leireistä, bongasin jonkun kirjoittaman tekstin siitä, että jos pääset norsujen kanssa kylpemään jokeen, on myös se epäeettistä, sillä vaikka norsut nauttivat kylpemisestä, niille ei ole loppujen lopuksi luonnollista tehdä sitä ihmisten kanssa. Löysin lopulta ainoastaan yhden paikan, jossa kaikki nämä kriteerit toteutuivat ja jonne olisin voinut mennä vierailulle. Jätin tämän kuitenkin jostain syystä tekemättä, ompahan esimerkiksi yksi syy, miksi palata vaikka Chiang Maihin!

Temppeleitä ja muuta tekemistä

Chiang Maista löytyy paljon temppeleitä ja kävinkin katsastamassa yhden temppelin muutaman Bangkokissa ja vesiputouksilla kanssani olleiden kavereideni kanssa. Temppeliksemme valikoitui Wat Phrathat Doi Suthep. Kyseinen temppeli sijaitsi vähän kaupungin ulkopuolella, joten etsimme paikan, josta lähti jaettuja punaisia lavatakseja kyseiseen temppeliin. Temppeli sijaitsi vuoren päällä, joten matka temppelille oli yhtä isoa ylämäkeä. Satutimme vierailumme auringonlaskulle. Minua itseäni eivät temppelit sen kummemmin hetkauta, mutta maisemat olivat ainakin kivat korkealta katsottuna ja temppelialueella riitti hetkeksi tutkittavaa. Koko reissu lavatakseineen ja temppelin sisäänpääsymaksuineen kustansi vain noin 4,5 euroa.

Temppeliin päästäkseen piti ensin kiivetä kyseiset portaat.

Vuoren päällä ennen portaita oli alue, mistä pystyi ostamaan ruokaa, vaatteita ja erilaisia matkamuistoja. Täällä myös kaikki taksit odottivat temppelissä vierailijoita.

Perinteistä temppelimeininkiä eli paljon koristeellisia ja kullattuja asioita.

Maisema temppelistä kaupungin ylle.

Chiang Maissa löytyy paljon erilaista tekemistä. Aktiviteettejä löytyy niin erilaisista kursseista ja vaelluksista vaijeriliukuihin. Kolmantena aamuna lähdin suunnistamaan eräällä hierontapaikalle. Olin lukenut netistä, että Chiang Maista löytyy yksi paikka, jossa vankilassa olevat naisvankit tekevät hierontoja yrittäen päästä kiinni työelämään ja tienaten hieman rahaa säästöön vapautumistaan varten. Valitettavasti kyseessä oli viimeinen kokonainen päiväni ja seuraava vapaa aika olisi ollut vasta seuraavana päivänä, joten tämäkin kokemus jäi nyt valitettavasti välistä. Tosin bongasin lähialueelta muutaman paikan, joissa mainostettiin ex-vankien tekemiä hierontoja, mutta se ei ollut juuri kyseinen kokemus, mitä lähdin tavoittelemaan.

Päädyin sitten viimeisenä iltana tutkimaan suurta iltatoria (ja pizzalle!! Tähän asti olin syönyt pelkästään thairuokaa, joten mieli rupesi tekemään erittäin paljon vähän jotain muuta syötävää kuin riisiä ja nuudelia.) Iltatorilta olisi löytynyt vaikka mitä vähän pientä ja jopa suurempaakin ostettavaa, mutta matkani oli vasta alussa ja rinkkani oli jo valmiiksi melko täynnä, joten tyydyin vain ihastelemaan kaikkea myytävää.

Iltatorilta olisi löytynyt vaikka minkälaista ostettavaa!

Testasin myös elämäni ensimmäisen kerran Pohjois-Thaimaassa suosittua Khao soi -keittoa.

Seuraavalla kerralla ollaan ihanassa Paissa!

wat pho

Kaupunki, joka ei koskaan nuku

Bangkokistahan löytyy tekemistä varmasti aivan kaikille. Aikaa voi kuluttaa esimerkiksi shoppailemalla ostoskeskuksissa, vierailemalla temppeleissä, rentoutumalla majapaikan uima-altaalla, ihan vain seuraamalla pääkaupungin vilskettä tai ottamalla vaikka perinteisen thai-hieronnan. Ensimmäisenä iltana tutustuin hostellissa muutamaan nuoreen, joiden kanssa ilta meni niin, että kävimme ensin syömässä jonkin lähikujan katukeittiössä, palasimme hostelliimme pelaamaan korttia ja nautimme pelaamisen lomassa muutaman paikallisen oluen.

Huono hostellivalinta?

Tulin jo ensimmäisenä päivänä hostelliin saavuttuani tulokseen, että hostellivalinta ei välttämättä ollut aivan paras. Hostelli oli täynnä hollantilaisia ja heitä oli vähintään noin 90%. Ei siinä muuten mitään ongelmaa, mutta jos kaikki muut kommunikoivat keskenään yhteisellä kielellä ja se kieli on joku muu kuin englanti, eivätkä osoita juurikaan kiinnostusta edes vaihtaa kommunikointikieltään omasta äidinkielestään englantiin, on hieman vaikeaa tehdä uusia tuttavuuksia. Tosin se oli myös ensimmäinen kertani hostellissa, enkä oikein edes tiennyt, mitä odottaa.

liukumäki

Meidän hostellista löytyi liukumäki sisältä!

Wat Pho ja Khaosan Road

Kaikki nuoret, joihin tutustuin edellisenä iltana, lähtivät jatkamaan seuraavana päivänä matkaansa eri puolille kohti Pohjois-Thaimaata. Täten päätin pienen googlailun jälkeen suunnistaa kohti Wat Pho -temppeliä mopotaksilla. Wat Pho on yksi Bangkokin suosituimmista temppeleistä valtavan makaavan Buddha-patsaansa ansiosta. Temppelialueella voi myös ottaa thaihieronnan hierontakoulun oppilailta. Sisäänpääsy temppeliin oli noin kuuden euron luokkaa. Temppelialueella riitti monenlaista ihailtavaa jättimäisestä makaavasta buddhasta koristeellisiin patsaisiin. Rakennus, jossa jättimäinen buddha makasi herätti itselläni monenlaisia tunteita. Kengät otettiin pois ja laitettiin muovipussiin rakennukseen astuttaessa, tila oli erittäin ahdas ja täynnä turisteja, jotka halusivat kuvan itsestään poseeraamassa buddha-patsaan kanssa ja tämä oli erittäin epämiellyttävää, sillä tilaa liikkua ei juurikaan ollut, toisella puolella huonetta kulki pitkä jono metallisia kuppeja, jonne ihmiset pudottelivat kolikoitaan. Ääni pudotettavista kolikoista oli toisaalta erittäin hermoja raastava, mutta toisaalta se toi oman tunnelmansa huoneeseen. Itse en ole loppujen lopuksi mikään suuri temppeli-fani, mutta sain käytettyä alueella noin tunnin verran aikaa ja tämä taisikin olla ensimmäinen kertani, kun kävin kunnon temppelissä eikä se viimeiseksi kerraksi matkallani jäänyt.

wat pho

Wat Pho -temppelin kuuluisa makaava Buddha

wat pho

Kaikki temppelissä oli erittäin koristeellista

wat pho

Temppelistä löytyi myös paljon patsaita

Samana iltana lähdin vielä käymään kuuluisalla Khaosan Roadilla ensimmäistä kertaa. Tien pätkällä riitti vilinää, vilskettä ja ihmeteltävää. Musiikki pauhasi kilpaa vieri viereen rakennetuista baareista, baarien ja hierontapaikkojen sisäänheittäjät yrittivät saada asiakkaita joka nurkalla ja koko ajan joku oli tyrkyttymässä jotain ostettavaa. Kävimme ensimmäiseksi uuden sveitsiläisen tuttavuuteni kanssa syömässä kyseisellä kadulla, jolloin sainkin huomata, kuinka paljon hinnakkaampaa sama ruoka oli Khaosan Roadilla verrattuna sen lähikatuihin. Olin kyllä kuullut tästä hintaerosta jo aiemmin, mutta nyt pääsin sen vielä itse todistamaan. Khaosan Roadilla maksoin yhdestä lempiruuastani, Fried rice with chickenistä, pienen oluen kera 8,5 euroa. Samasta ruuasta coca colan kanssa  maksoin vain 1,2 euroa lähikadulta ostettuna ja ainakin omasta mielestäni kyseinen annos oli paljon paremman makuinen ja ruokaa oli annoksessakin vielä enemmän kuin itse Khaosan Roadilla. Loppuilta menikin baareissa olutta ja viinaämpäreitä nauttien, vaikkei se kuulunutkaan alunperin suunitelmiin. Kadun iloinen bilefiilis tempasikin yhtäkkiä mukaansa ja jo toisena iltana tällä matkalla tämä savolaistyttö olikin jo ihan kunnolla radalla! Khaosan Road oli ihan ok bilepaikka ja kokemuksena kerta oli tarpeeksi, sillä ihmisiä siellä ainakin riitti. Itseäni kuitenkin häiritsi baarien musiikin  kilpasoittaminen, joka tarkoitti sitä, että jos jonkun kanssa tahtoi keskustella, oma asiansa piti huutaa sekä jatkuvasti pysäyttävät eri baarien sisäänheittäjät…

khaosan road

Iltaisin katu täyttyi ihmisistä…

khaosan road

…Päivisin kyseistä katua ei meinannut tunnistaa samaksi

Ensi kerralla ollaan junamatkalla Chiang Maihin!