Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

skootteri

Lombokin rentoa rantaelämää

Olin Lombokissa kaksi ensimmäistä yötä hostellissa, jonka vain löysin siksi ajaksi, kun haluamani hostelli oli ainakin netin varausjärjestelmän mukaan täynnä. Näin ei oikeasti todennäköisesti ollut, sillä siirryttyäni uuteen hostelliin, huone ei ikinä ollut täynnä vaan siellä oli aina väljää nukkua. Olisin todennäköisesti päässyt haluamaani hostelliin heti, jos olisin vain vaivautunut paikalle kysymään. Kuitenkin uuteen hostelliin saavuttuani tapasin heti erään suomalaisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä rannalle. Vuokrasin hostellilta skootterin, jonka päivävuokra oli 4 euroa. Menopeli oli kätevä, sillä välimatkoja kuitenkin oli paikasta toiseen eikä takseja pahemmin liikkunut lähiympäristössä.

Ajoimme rannalle nimeltä Tanjung Aan. Vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka valkeaa. Rannalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tosin suurin osa heistä oli paikallisia. Vietimme kivan rantapäivän ja paloin aika mukavasti päivän aikana. Hostellilla eräs työntekijä kutsui minut illalla mukaansa, kävelimme puskan lähelle ja hän taittoi sieltä palan aloe veraa ja levitti sitä naamaani nauraen sitä, kuinka punainen olin. Hän antoi loppuvarren minulle ja käski levittää sitä palaneelle iholle. Olen käyttänyt useasti kaupan aloe vera -valmisteita, mutta yksikään niistä ei voita tuota, jota pääsin silloin käyttämään. Tuntui, että ihoni rauhoittui todella hyvin yhden yön aikana.

Ensimmäisenä rantapäivänä rannalla oli jonkin verran muita ihmisiä.

Auringonlaskun ihastelua hostellin pihalta.

 

Surffausta

Pääsin kokeilemaan myös Lombokissa ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni surffausta. Hostellin työntekijä vei minut ja suomalaistytön surffaamaan Selong Belanak -nimisellä rannalle. Ranta on hyvä paikka varsinkin surffaamisen opetteluun, sillä aallot eivät ole hirveän isoja. Rannalla oli myös useita muita suffausta opettelevia. Surffausopetus maksoi reilu 16 euroa. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin surffannut, joten kävimme ensin pikaopetuksen hiekalla. Nopeasti siirryimme veteen ja taisin päästä seisomaan jo kolmannella yrittämälläni! Opettajamme kyseenalaisti sitä, olinko varmasti surffilaudalla vasta ensimmäistä kertaa. Päivämme kului harjoitellessa ja aivan viimeisillä aalloilla tipahdin laudalta niin, että lauta syöksyi jotenkin suoraan polveeni. Polvi oli tämän jälkeen monta päivää aika kipeä ja turvoksissa, enkä päässyt enää harjoittelemaan sinä aikana surffausta uudestaan. Itseasiassa minulle ei tullut enää hyviä mahdollisuuksia surffata koko reissun aikana uudestaan, joten tämä kerta on toistaiseksi ainoa surffaukseni.

Laiskottelua ja hyvää ruokaa

Ihastuin todella Lombokin rentoon tunnelmaan ja vähäiseen määrään turisteja. Pidin myös hostellistamme, vaikka on vähän epäselvää tuliko puremat jalkoihin hostellin sängystä vai mistä, mutta niitä oli aina aamulla herätessäni hirveä määrä. Ja sängyt olivat itseasiassa vain paksuja patjoja lattialla, mutta ne olivat yllättävän hyviä nukkua. Kutan alueelta löytyi myös paljon kivoja ravintoloita, joissa kävin syömässä. Ruokaa löytyi paikallisesta meksikolaiseen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kipeän polven takia vietinkin loppupäivät rannalla loikoillen. Kelit eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta minusta oli kiva loikoilla aurinkotuolissa ja lukea kirjaa aina muutama tunti päivässä ennen kuin alkoi satamaan. Suuntasin joka päivä Tanjung Aan rannalle, sillä ensimmäisen päivän jälkeen siellä ei ollut yleensä kuin kourallinen ihmisiä, joten ranta oli erittäin rauhallinen enkä jaksanut ajella pidemmälle, vaikka ajatuksissani oli tutustua eri rantoihin Lombokissa.

Muutamat ruokakuvat tähän väliin!

Smoothie bowl

Meksikolaista

Nasi goreng, paikallista ruokaa

 

Huomio jonka tein Indonesiassa ollessani oli, että kaikille yleisille rannoille mentäessä oli maksettava parkkeerauksesta maksu. Tämä oli hiukan erilaista siitä, mihin olin tottunut, sillä ikinä esimerkiksi paikoissa, joissa Thaimaassa olen ollut, en tähän tapaan ole törmännyt. Tämä kuitenkin päti niin Balin kuin Lombokinkin rannoilla, joissa kävin.

Vietin yhteensä reilun viikon Lombokissa ja olisin voinut olla saarella pidempäänkin. Jouduin kuitenkin välissä käymään Singaporessa lääkärissä, mutta se oli nopea 1,5 päivän reissu, sillä lentoja kulki erittäin hyvin Lombokista lyhyen välilaskun kautta Jakartasta Singaporeen. Lombok oli mielestäni paljon kivempi paikka kuin Bali. Mutta, koska olin suunnitellut olevani Indonesiassa kuukauden, piti minun jatkaa matkaani jo seuraavaan kohteeseen, että kerkeän nähdä kaiken haluamani. Aion jatkaa vielä Indonesia kertomuksillani loppuun asti, jonka jälkeen palaan Singapore käyntiini ja kirjoitan siitä oman postauksen.

Loppupäivinä sain nauttia ”autiorannan” tunnelmasta.

 

Ensi kerralla suuntaan Gili Airille!

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!