Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

ruoka

Gili Air – Leppoisaa rantaelämää

Olin ostanut satamasta Balilta ennen Lombokiin lähtöä avoimen venelipun 20 eurolla matkalle Gili Trawangan – Nusa Penida. Halusin kuitenkin mennä käymään ensin Gili Air -nimisellä saarella. Gili-saaret koostuvat kolmesta eri saaresta: Gili Airista, Gili Menosta  ja Gili Trawangasta eli tuttavallisemmin Gili T:stä. Koska minulla oli jonkin verran aikaa, halusin tutustua näistä saarista kahteen ja olin kuullut eniten positiivisia kommentteja Gili Airista sekä Gili T:stä, joten nämä valikoituivat minun kohteikseni.

Matka Lombokista Gili Airille ei kestänyt kauhean kauaa ja taitoimme matkan suhteellisen pienellä veneellä, joka oli täynnä tavaraa. Saarelle päästyäni päätin taittaa matkan majapaikkaani kävellen, sillä välimatkat saarella eivät olleet hirveän pitkiä. Saavuttuani hostellilleni tiesin, että etukäteen varaamani kaksi yötä ei olisi riittävästi. Majapaikka oli yksi koko reissun suosikeistani. Majapaikkani oli nimeltään Captain Coconut ja yö siellä maksoi noin 9,5 euroa sisältäen aamupalan listalta valittavista vaihtoehdoista. Paikka erosi monellakin tapaa useista hostelleista, joihin olin tottunut. Sängyt roikkuivat katosta ja ne sai keinumaan pientä heijausliikettä tekemällä. Nukuimme myös käytännössä ulkona, sillä päällämme oli kyllä katto, mutta varsinaisia seiniä ei ollut. Hostellilla oli myös erillisiä villoja jopa perheille. Ainoa miinus, minkä keksin oli suolavesi, jota tuli suihkustakin. Suolavedellä hiuksia pestessä ei jäänyt kaikista raikkain tunne. Hostellilla oli muuten ihanan chilli tunnelma, niin kuin oikeastaan koko saarella. Lyhyen kävelymatkan päästä olisi löytynyt toinen varsin suosittu hostelli, mutta siellä tällaista tunnelmaa ei kuulemma ollut.

Tässä veneessä taittui matka Lombokista Gili Airille.

”Satamasta” käveli hostellille noin 10 minuuttia.

Hiekkateiden lisäksi suuri osa teistä oli tällaisia pikkuteitä.

Kuva Captain Coconutin uima-altaalta.

Auringonnousu ihanasta bambukeinusängystä!

 

Saareen tutustumista

Päätin ensimmäisenä kokonaisena päivänä Gili Airilla lähteä tutustumaan saareen kiertämällä sen ympäri. Saari oli niin pieni, että sen kiersi reilussa tunnissa. Vuokrasin polkupyörän, joka maksoi 1,50 euroa vuorokaudelta. Tässä tapauksessa polkupyörä oli oikeastaan hidaste, sillä se kulki erittäin huonosti pehmeällä hiekalla. Jouduin taluttamaan pyörää suuren osan matkasta kovassa helteessä, joten se oli aika hikistä hommaa. Gili Air oli erittäin kaunis pikkusaari, jolle olisin voinut jäädä vaikka kuukaudeksi asumaan. Tosin en tiedä, olisinko alkanut kuitenkin tylsistymään muutaman viikon jälkeen, sillä tekemistä ei saarella juurikaan ollut. Huomio, jonka myös tein oli, että Gili Airilla paistoi myös joka päivä aurinko. Saarelta näki Lombokiin, jossa vietin edelliset päivät ja pystyin näkemään, kuinka siellä satoi vettä joka päivä. Ensimmäistä kertaa Indonesiassa ollessani pääsin siis nauttimaan jatkuvaan kestäneistä hyvistä keleistä!

Lombokin yläpuolelle kerääntyi joka päivä sadepilviä.

Päätin majoittua Gili Airilla ensimmäisen kahden yön lisäksi vielä toiset kaksi yötä lisää, sillä pidin paikasta kovasti. Kolmannen päivän aktiviteetti oli snorklausretki. Snorklausretki maksoi noin 6,50 euroa ja kesti miltei koko päivän sisältäen kaikki varusteet. Retkellä kävimme muutamassa eri snorklauspaikassa ja katsomassa vedenalaisia veistoksia sekä näimme aivan hirveän paljon kilpikonnia. Osa kilpikonnista ui niin lähellä, että olisin voinut koskea niitä! Päivän päätteeksi kävimme vielä syömässä Gili Menolla, joten voin sanoa käyneeni sielläkin. Gili Menoa kuvataan kaikkein rauhallisimmaksi saareksi ja sopivimmaksi esimerkiksi pariskunnille. Gili T on taas bilesaari ja Gili Air jotain näiden kahden muun väliltä.

Merivesi Gili-saarilla oli ihanan kirkasta!

Kävin istuskelemassa iltaa kahtena iltana Gili Airilla eikä meno päätä huimannut. Tämä ei kyllä haitannut ollenkaan. Mikään paikka ei ollut täynnä ja rantabaareissa soi rento musiikki. Eräänä iltana lähirantabaarissa oli myös esiintyjä, joka esitti muiden artistien tunnettuja kappaleita. Hostellin läheisyydestä löysin myös hierontapaikan, jossa kävin viimeisenä iltana ottamassa tunnin selkähieronnan. Hieronta maksoi noin 8,50 euroa, mikä oli hitusen kalliimpi kuin muualla ottamani hieronnat, mutta silti erittäin edullinen. Saari oli pieni, mutta sieltä löytyi erittäin hyviä ruokapaikkoja, mm. yksi parhaista pizzoista, mitä olen eläissäni syönyt. Yhteenveto: olisin voinut vain jatkaa oleskeluani Gili Airilla ja skipata Gili T:n, mutta koska minulla oli lippu Gili T:ltä Nusa Penidaan, piti minun lopulta jatkaa matkaa. Voisin kuitenkin ehdottomasti palata Gili Airille milloin vain, sillä rakastin sen leppoisaa ja kiireetöntä ilmapiiriä sekä aivan ihanaa hostellia!

Voisin lähteä jo tämän pizzan takia takaisin Gili Airille.

Auringonlasku

Seuraavalla kerralla matkataan Gili T:lle!

Lombokin rentoa rantaelämää

Olin Lombokissa kaksi ensimmäistä yötä hostellissa, jonka vain löysin siksi ajaksi, kun haluamani hostelli oli ainakin netin varausjärjestelmän mukaan täynnä. Näin ei oikeasti todennäköisesti ollut, sillä siirryttyäni uuteen hostelliin, huone ei ikinä ollut täynnä vaan siellä oli aina väljää nukkua. Olisin todennäköisesti päässyt haluamaani hostelliin heti, jos olisin vain vaivautunut paikalle kysymään. Kuitenkin uuteen hostelliin saavuttuani tapasin heti erään suomalaisen tytön, jonka kanssa vaihdoimme muutaman sanan ja päätimme lähteä rannalle. Vuokrasin hostellilta skootterin, jonka päivävuokra oli 4 euroa. Menopeli oli kätevä, sillä välimatkoja kuitenkin oli paikasta toiseen eikä takseja pahemmin liikkunut lähiympäristössä.

Ajoimme rannalle nimeltä Tanjung Aan. Vesi oli ihanan turkoosia ja hiekka valkeaa. Rannalla oli yllättävän paljon ihmisiä, tosin suurin osa heistä oli paikallisia. Vietimme kivan rantapäivän ja paloin aika mukavasti päivän aikana. Hostellilla eräs työntekijä kutsui minut illalla mukaansa, kävelimme puskan lähelle ja hän taittoi sieltä palan aloe veraa ja levitti sitä naamaani nauraen sitä, kuinka punainen olin. Hän antoi loppuvarren minulle ja käski levittää sitä palaneelle iholle. Olen käyttänyt useasti kaupan aloe vera -valmisteita, mutta yksikään niistä ei voita tuota, jota pääsin silloin käyttämään. Tuntui, että ihoni rauhoittui todella hyvin yhden yön aikana.

Ensimmäisenä rantapäivänä rannalla oli jonkin verran muita ihmisiä.

Auringonlaskun ihastelua hostellin pihalta.

 

Surffausta

Pääsin kokeilemaan myös Lombokissa ollessani ensimmäistä kertaa elämässäni surffausta. Hostellin työntekijä vei minut ja suomalaistytön surffaamaan Selong Belanak -nimisellä rannalle. Ranta on hyvä paikka varsinkin surffaamisen opetteluun, sillä aallot eivät ole hirveän isoja. Rannalla oli myös useita muita suffausta opettelevia. Surffausopetus maksoi reilu 16 euroa. Kumpikaan meistä ei ollut aiemmin surffannut, joten kävimme ensin pikaopetuksen hiekalla. Nopeasti siirryimme veteen ja taisin päästä seisomaan jo kolmannella yrittämälläni! Opettajamme kyseenalaisti sitä, olinko varmasti surffilaudalla vasta ensimmäistä kertaa. Päivämme kului harjoitellessa ja aivan viimeisillä aalloilla tipahdin laudalta niin, että lauta syöksyi jotenkin suoraan polveeni. Polvi oli tämän jälkeen monta päivää aika kipeä ja turvoksissa, enkä päässyt enää harjoittelemaan sinä aikana surffausta uudestaan. Itseasiassa minulle ei tullut enää hyviä mahdollisuuksia surffata koko reissun aikana uudestaan, joten tämä kerta on toistaiseksi ainoa surffaukseni.

Laiskottelua ja hyvää ruokaa

Ihastuin todella Lombokin rentoon tunnelmaan ja vähäiseen määrään turisteja. Pidin myös hostellistamme, vaikka on vähän epäselvää tuliko puremat jalkoihin hostellin sängystä vai mistä, mutta niitä oli aina aamulla herätessäni hirveä määrä. Ja sängyt olivat itseasiassa vain paksuja patjoja lattialla, mutta ne olivat yllättävän hyviä nukkua. Kutan alueelta löytyi myös paljon kivoja ravintoloita, joissa kävin syömässä. Ruokaa löytyi paikallisesta meksikolaiseen ja kaikkeen muuhun siltä väliltä. Kipeän polven takia vietinkin loppupäivät rannalla loikoillen. Kelit eivät olleet mitkään parhaimmat, mutta minusta oli kiva loikoilla aurinkotuolissa ja lukea kirjaa aina muutama tunti päivässä ennen kuin alkoi satamaan. Suuntasin joka päivä Tanjung Aan rannalle, sillä ensimmäisen päivän jälkeen siellä ei ollut yleensä kuin kourallinen ihmisiä, joten ranta oli erittäin rauhallinen enkä jaksanut ajella pidemmälle, vaikka ajatuksissani oli tutustua eri rantoihin Lombokissa.

Muutamat ruokakuvat tähän väliin!

Smoothie bowl

Meksikolaista

Nasi goreng, paikallista ruokaa

 

Huomio jonka tein Indonesiassa ollessani oli, että kaikille yleisille rannoille mentäessä oli maksettava parkkeerauksesta maksu. Tämä oli hiukan erilaista siitä, mihin olin tottunut, sillä ikinä esimerkiksi paikoissa, joissa Thaimaassa olen ollut, en tähän tapaan ole törmännyt. Tämä kuitenkin päti niin Balin kuin Lombokinkin rannoilla, joissa kävin.

Vietin yhteensä reilun viikon Lombokissa ja olisin voinut olla saarella pidempäänkin. Jouduin kuitenkin välissä käymään Singaporessa lääkärissä, mutta se oli nopea 1,5 päivän reissu, sillä lentoja kulki erittäin hyvin Lombokista lyhyen välilaskun kautta Jakartasta Singaporeen. Lombok oli mielestäni paljon kivempi paikka kuin Bali. Mutta, koska olin suunnitellut olevani Indonesiassa kuukauden, piti minun jatkaa matkaani jo seuraavaan kohteeseen, että kerkeän nähdä kaiken haluamani. Aion jatkaa vielä Indonesia kertomuksillani loppuun asti, jonka jälkeen palaan Singapore käyntiini ja kirjoitan siitä oman postauksen.

Loppupäivinä sain nauttia ”autiorannan” tunnelmasta.

 

Ensi kerralla suuntaan Gili Airille!

Viimeiset päivät Vietnamissa – Ho Chi Minh Cityn pikavisiitti

Joulupäivänä minun oli jatkettava matkaani Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn, joka tunnetaan myös nimellä Saigon, sillä oleskeluaikani Vietnamissa oli käymässä vähiin. Vietnamissa suomalainen saa oleskella 15 vuorokautta ilman viisumia ja alunperin minulla ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia maassa oloajalle, joten ajattelin, että kyseinen aika riittäisi hyvin. Näin ei ollut ja viisumittomuus kadutti minua jo Halong Bay -retken aikana. Onneksi pääsin kahden viikon aikana kuitenkin käymään useassa eri kohteessa, mutta paljon hienoja kohteita joista kuulin matkan aikana reissukavereiltani jäi kokematta. Onneksi löytyykin paljon hyviä syitä palata vielä joskus Vietnamiin! 🙂

Ho Chi Minh City

Saavuin Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn melko illasta ja suuntasin hostellille, jossa vietin kaksi yötä. Käytännössä minulla oli aikaa viettää vain yksi päivä kyseisessä kaupungissa, sillä saavuin sinne niin myöhään ja lentoni Balille lähti jo toisen yön jälkeen varhain aamulla. Minulla ei ollut alunperinkään edes hirveää hinkua viettää kyseisessä kaupungissa, sillä fanitan enemmän pienempiä paikkoja. Toki tekemistä olisi ollut usealle päivälle ja pidemmän ajan jälkeen, olisin varmasti saanut laajemman mielipiteen Saigonista.

Minua oli varoiteltu useaan otteeseen Vietnamin taskuvarkaista, joita löytyi varsinkin Ho Chi Minh Citystä. Suhtauduin siis erittäin tarkasti tavaroideni kuljettamiseen, sillä esimerkiksi eräältä naiselta oli viety kädestä tuliterä Iphone juuri muutamaa päivää aiemmin. En kuitenkaan missään vaiheessa matkaani Vietnamissa huomannut, että joku paikallinen olisi edes yrittänyt varastaa minulta mitään, vaikka liikuinkin aika paljon itsekseni ja aika usein minulla sattui olemaan vielä puhelimeni maps-sovellus auki kädessäni.

Näkymät hostellin aamupalalta Ho Chi Minh Cityyn.

 

Vierailu sotamuseossa

Suuntasin siis ainoana kokonaisena päivänä kenties Ho Chi Minhin suosituimpaan nähtävyyteen, sotamuseoon. Sotamuseo oli vaikuttava kokemus, joka kertoi Vietnamin sodasta. Jo pihalla oli erilaisia taistelukoneita ja rakennelma, josta löytyi mallinnus, kuinka sodassa olleita vankeja pidettiin. Itse varsinaisessa rakennuksessa oli useampi eri kerros, jotka koostuivat pääosin valokuvanäyttelyistä. Kuvat saivat todella ajattelemaan asioita ja suosittelenkin käymään museossa, vaikka ei olisikaan mikään sotafani. Pääsylippu museoon maksoi vain 1,60 euroa. Itse päärakennuksessa oli erittäin kuuma, joten se lisäsi omalta osaltaan paikan tuomaa ahdistavaa tunnelmaa. Suosittelen siis varaamaan mukaan valokuvakierroksille tarpeeksi juotavaa.

Kuva sotamuseon pihalta.

Kuvia oloista, joissa vankeja pidettiin.

Ihmisiä pidettiin matalissa ja pienissä häkeissä.

Kuvia valokuvanäyttelystä.

Takaisin hostellille palattuani tutustuin kahteen ruotsalaismieheen, joiden kanssa lähdin vielä illalla syömään ja istuskelemaan kaupungille. Toinen heistä oli jo viettänyt kaupungissa hieman pidemmän ajan, joten hän osasi viedä meidät syömään erittäin hyvään katukeittiöön. Ho Chi Minh Cityssä olisi varmasti ollut vielä paljon nähtävää, mutta pikaisen tutustumisen jälkeen pidin Hanoista huomattavasti enemmän.

Loppuyhteenveto Vietnamista

Vietnam oli kyllä erittäin positiivinen kokemus, sillä en ollut juurikaan ottanut maan aktiviteeteistä etukäteen selvää eikä minulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. Minulla oli suurinpiirtein selvä  ajatus siitä, että teen nopean matkan pohjoisesta etelään ja jatkan siitä Balille, mutta muita suunnitelmia ei ollut. Minusta olikin ihana mennä juuri sen mukaan, mitä kuulin muilta, kuten esimerkiksi tekemäni moottoripyöräretki Ha Giangissa, joka oli täysin extempore tehty reissu. Suosittelenkin, että jos haluat nähdä kerralla enemmän Vietnamin eri puolia, varaat aikaa maalle ainakin kuukauden! Olisin varmasti voinut viettää Vietnamissa muutamankin kuukauden, mutta olen iloinen saamastani pintakosketuksesta. Vietnamista tulikin yksi suosikkimaistani, jota tulen suosittelemaan muille ja jonne tahdon ehdottomasti vielä palata!

Seuraavalla kerralla laskeudutaan Balille!

Joulun viettoa Hoi Anissa

Olen viettänyt yhtä joulua lukuunottamatta kaikki muut joulut Suomessa. Ja vaikka kirjoittelenkin nyt joulun aikaan vietnamilaisesta joulustani, olin viettämässä sitä jo vuonna 2019. Päätin aloittaa kuitenkin blogin kirjoittamisen hiukan jälkijunassa, mutta ajattelen, että varsinkin koronan ja matkustamisen helpottuessa joku voi vielä hyötyä postauksistani!

Jouluaattoaamuun heräsin hieman erilaisissa tunnelmissa +30 asteen helteessä. En ole ollut oikeastaan koskaan mikään suuri jouluihminen, joten minusta oli ihan kiva viettää joulu jossain muualla kuin Suomessa. Minulla ei ollut varsinaista joulufiilistä aamulla herätessäni ja minua odotti taas hostellin vaihto, sillä kaikki Hoi Anin hostellit olivat täyteen buukattuja, joten jouduin noukkimaan öitä sieltä täältä ja vaihtamaan majapaikkaa. Kuitenkin ennen hostellin vaihtoa päätin lähteä retkellä katselemaan korivenekylää. Hetken juteltuani hostellin respan kanssa, minua tuli noutamaan vietnamilainen nainen skootterilla ja lähti kuljettamaan minua määränpäähän.

Noin vartin ajomatkan jälkeen olimme perillä ja skootteria ajanut nainen ohjasi minut vietnamilaisen mummelin luo. Iloinen mummo, joka ei tainnut osata sanaakaan englantia iski päähäni hatun ja ohjasi minut koriveneeseen. Hän höpötti, huuteli ja lauleskeli koko ajan jotain vietnamiksi, enkä ymmärtänyt siitä sanaakaan. Jossain vaiheessa sain melan käteeni ja minun pitikin ohjastaa venettämme ja toisessa hetkessä olimme kalastamassa puukepeillä rapuja. Rapuja emme valitettavasti saaneet ainuttakaan, mutta minulla oli ihan hauskaa kuunnellessani mummon selityksiä. Pysähdyimme myös eräälle kaislikon reunalle pitämään pienen valokuvaussession. Jonkin ajan päästä rantauduimme ja huikkasin kiitoksen vietnamiksi, joka taisi olla ainoa sana, mitä kyseisellä kielellä osasin. Tästä pienen mummon kasvoille nousi entistä isompi hymy ja minusta oli tämän jälkeen mukava palata takaisin rantaan nauttimaan vielä kylmää cokista ennen Hoi Anin keskustaan paluuta. Aktiviteetti kustansi kokonaisuudessaan 10 euroa sisältäen skootterikuljetuksen edestakaisin ja pääsin tälle reissulle hostellini respan kautta.

Kuva koriveneajelulta

Ravunmetsästystä

Kuva kuvaussessiolta

Välillä rupateltiin muiden kalastajien kanssa.

 

Aattoillan ohjelma

Illan tullessa uusi hostellini järjesti englantilaisen jouluruokailun, joka oli kokemuksena myös hieman poikkeava Suomi-versiosta. Ruoka oli kuitenkin maittavaa ja pelailimme ruokailun yhteydessä muutamia pelejä. Ruokailun jälkeen meille oli järjestetty kuljetus erään toisen hostellin baariin, jossa olin itseasiassa yöpynyt ensimmäisen yöni ja täällä tarkoituksenamme oli viettää loppuilta juhlien. Jouluaatto oli siis todella erilainen, mitä se olisi Suomessa ollut, mutta kokemuksena mieleenpainuva!

Vielä varoituksen sana! Tutustuin jouluruokailun yhteydessä erääseen hostellimme asukkaaseen, joka vaikutti erittäin mukavalta. Baarissa hän kysyi haluaisinko tiskiltä jotain ja pyysin yhtä vodkaredbullia. Mixerin nauttimisen jälkeen ei mennyt kauaa, kun jalkani eivät olleet enää kantaneet ja muistini häviää aivan kokonaan.  Huomautuksena vielä, että alla oli vain kaksi olutta ennen tätä. Hän myös varasti puhelimeni, jonka onneksi muutaman mutkan jälkeen sain takaisin seuraavana aamuna. Onneksi minulla oli siellä myös muutama ystävä, jotka olivat auttaneet minut takaisin hostellille. Tämän opetuksen jälkeen en ottanut enää keltään vastaan juomia, sillä ”hyvällä tyypilläkin” voi olla pahat mielessä.

Seuraavalla kerralla suuntana Ho Chi Minh City!