Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

nähtävyys

Uusi vuosi Ubudissa

Ubudissa viettämäni pari ensimmäistä päivää oli kulunut lähinnä puhelintani korjatessa enkä ollut kerennyt itse paikkaan juurikaan tutustumaan, joten päätin ottaa vielä muutaman yön lisää alkuperäisen suunnitelmani lisäksi hostellissa. Hostelli oli myös niin kiva, että ihan vain senkin takia halusin viipyä siellä vielä pari extrayötä!

Vuosi läheni loppua ja hostellimme tarjosi mahdollisuutta osallistua uuden vuoden kunniaksi bbq-iltaan. Osallistuminen maksoi noin 6,5 euroa ja sisälsi erittäin maittavan buffet-ruokailun. Vietimme uuden vuoden vaihteen hostellimme sisarhostellissa, joka oli myös erittäin kiva paikka. Canggusta lähtiessäni kaikki kyseenalaistivat lähtöäni Ubudiin, sillä Canggusta olisi löytynyt varmaan parhaimpia uuden vuoden -bileitä Balilla. Olin kuitenkin juhlinut jo paljon aiemmin reissuni aikana, joten nyt tuntui oikealta vain ottaa iisisti. Joten vinkkinä, jos mietit uutta vuotta Balilla ja haluat juhlia, suuntaa esimerkiksi Cangguun! Sieltä löytyy vaikka minkälaista ilotulitusta ja juhlaa, mutta myös pääsyliput juhliin ovat useasta kymmenestä eurosta sadankin euron luokkaan.

Ubudissa meillä esiintyi paikallinen bändi, joka soitti hyvää musiikkia ja vuoden vaihtuessa taivaalle ammuttiin muutamia ilotulituksia. Vuoden vaihteen jälkeen suuntasimme vielä käymään baarissa, jossa sielläkin oli aika rauhallinen meininki. Minua ei näin jälkeenpäinkään kaduta yhtään, että vietin uuden vuoden Ubudissa enkä Canggussa, vaikka moni reissutoveri niin epäilikin.

Taivaalle ammuttiin muutama ilotulite vuoden vaihtumisen kunniaksi.

Uuden vuoden ensimmäinen päivä oli erittäin sateinen. Heräsin aikaisin joogaamaan, joka taisikin olla päivän ainoa sateeton hetki. Loppupäivä menikin sateen suojissa ja hieronnan merkeissä. Hostelli vielä järjesti illalla elokuvaillan ja tarjosi popparit, joten se oli kiva lisä chillille päivälle.

Sadetta pitäessä maistelin hostellin ruokatarjontaa.

 

Nungnung-vesiputous

Olin tutustunut hostellissa ollessani erääseen jenkkityttöön ja päätimme seuraavana päivänä tehdä retken vesiputoukselle. Ensin yritimme kysellä putoukselle taksia, mutta se olisi tullut erittäin kalliiksi, joten päätimme vuokrata skootterin. Vesiputoukselle oli noin tunnin ajomatka hostelliltamme ja onneksi kelikin oli aurinkoinen. Uusi ystäväni ei ollut ajanut aiemmin skootteria, joten kuskin valinta oli selvä. Minusta ajomatka taittui mukavasti ja maisemat olivat erittäin kauniita. Saavuimme perille ja taitoimme vielä pienen kävelymatkan viidakossa Nungnung-vesiputoukselle. Vesiputous oli erittäin hieno. Saavuimme aika aikaisiin, jolloin meidän lisäksemme alueella oli vain kaksi ihmistä. Iltapäivällä ihmisiä on kuulemma enemmän, joten vierailu kannattaa ajoittaa aamupäivään. Pääsymaksu, skootterin vuokra ja polttoaineet taisivat olla yhteensä noin 5 euron luokkaa, joten tämäkin oli erittäin edullinen aktiviteetti!

Nungnung-vesiputouksella

Illalla kävin vielä varaamassa itselleni kyydin Lombokiin, ottamassa hieronnan ja nautiskelin viimeisestä illasta Ubudissa. Hostellimme sijaitsi muuten aivan apinametsän vieressä, joten apinoita näki joka päivä! Eräänä aamuna yksi apina kävi varastamassa yhden hostellin asukkaan aamupalan… 😀 Apinametsä on kanssa eräs vierailukohde Ubudissa, mutta itse en halunnut maksaa itseni kiduttamisesta. Apinametsän apinat olivat osa kuulemma erittäin röyhkeitä ja saattoivat varastaa kaikkea, mitä vain irti saivat. Minulle riitti se, että jouduin kulkemaan muutaman kerran metsän vierestä päästäkseni toiselle puolelle Ubudia, näin jo silloin riittävän määrän apinoita… Pidin Ubudista Canggua enemmän ja Ubudiin voisinkin palata vielä joku päivä uudestaan, mutta oikeastaan vain hostellin takia, sillä se oli yksi suosikeistani koko matkani aikana.

Viimeisenä iltana hostellilla esitettiin vielä paikallista tanssia.

 

Seuraavalla kerralla matka jatkuu Lombokiin!

Viimeiset päivät Vietnamissa – Ho Chi Minh Cityn pikavisiitti

Joulupäivänä minun oli jatkettava matkaani Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn, joka tunnetaan myös nimellä Saigon, sillä oleskeluaikani Vietnamissa oli käymässä vähiin. Vietnamissa suomalainen saa oleskella 15 vuorokautta ilman viisumia ja alunperin minulla ei ollut mitään erityisiä suunnitelmia maassa oloajalle, joten ajattelin, että kyseinen aika riittäisi hyvin. Näin ei ollut ja viisumittomuus kadutti minua jo Halong Bay -retken aikana. Onneksi pääsin kahden viikon aikana kuitenkin käymään useassa eri kohteessa, mutta paljon hienoja kohteita joista kuulin matkan aikana reissukavereiltani jäi kokematta. Onneksi löytyykin paljon hyviä syitä palata vielä joskus Vietnamiin! 🙂

Ho Chi Minh City

Saavuin Hoi Anista Ho Chi Minh Cityyn melko illasta ja suuntasin hostellille, jossa vietin kaksi yötä. Käytännössä minulla oli aikaa viettää vain yksi päivä kyseisessä kaupungissa, sillä saavuin sinne niin myöhään ja lentoni Balille lähti jo toisen yön jälkeen varhain aamulla. Minulla ei ollut alunperinkään edes hirveää hinkua viettää kyseisessä kaupungissa, sillä fanitan enemmän pienempiä paikkoja. Toki tekemistä olisi ollut usealle päivälle ja pidemmän ajan jälkeen, olisin varmasti saanut laajemman mielipiteen Saigonista.

Minua oli varoiteltu useaan otteeseen Vietnamin taskuvarkaista, joita löytyi varsinkin Ho Chi Minh Citystä. Suhtauduin siis erittäin tarkasti tavaroideni kuljettamiseen, sillä esimerkiksi eräältä naiselta oli viety kädestä tuliterä Iphone juuri muutamaa päivää aiemmin. En kuitenkaan missään vaiheessa matkaani Vietnamissa huomannut, että joku paikallinen olisi edes yrittänyt varastaa minulta mitään, vaikka liikuinkin aika paljon itsekseni ja aika usein minulla sattui olemaan vielä puhelimeni maps-sovellus auki kädessäni.

Näkymät hostellin aamupalalta Ho Chi Minh Cityyn.

 

Vierailu sotamuseossa

Suuntasin siis ainoana kokonaisena päivänä kenties Ho Chi Minhin suosituimpaan nähtävyyteen, sotamuseoon. Sotamuseo oli vaikuttava kokemus, joka kertoi Vietnamin sodasta. Jo pihalla oli erilaisia taistelukoneita ja rakennelma, josta löytyi mallinnus, kuinka sodassa olleita vankeja pidettiin. Itse varsinaisessa rakennuksessa oli useampi eri kerros, jotka koostuivat pääosin valokuvanäyttelyistä. Kuvat saivat todella ajattelemaan asioita ja suosittelenkin käymään museossa, vaikka ei olisikaan mikään sotafani. Pääsylippu museoon maksoi vain 1,60 euroa. Itse päärakennuksessa oli erittäin kuuma, joten se lisäsi omalta osaltaan paikan tuomaa ahdistavaa tunnelmaa. Suosittelen siis varaamaan mukaan valokuvakierroksille tarpeeksi juotavaa.

Kuva sotamuseon pihalta.

Kuvia oloista, joissa vankeja pidettiin.

Ihmisiä pidettiin matalissa ja pienissä häkeissä.

Kuvia valokuvanäyttelystä.

Takaisin hostellille palattuani tutustuin kahteen ruotsalaismieheen, joiden kanssa lähdin vielä illalla syömään ja istuskelemaan kaupungille. Toinen heistä oli jo viettänyt kaupungissa hieman pidemmän ajan, joten hän osasi viedä meidät syömään erittäin hyvään katukeittiöön. Ho Chi Minh Cityssä olisi varmasti ollut vielä paljon nähtävää, mutta pikaisen tutustumisen jälkeen pidin Hanoista huomattavasti enemmän.

Loppuyhteenveto Vietnamista

Vietnam oli kyllä erittäin positiivinen kokemus, sillä en ollut juurikaan ottanut maan aktiviteeteistä etukäteen selvää eikä minulla ollut mitään suuria odotuksiakaan. Minulla oli suurinpiirtein selvä  ajatus siitä, että teen nopean matkan pohjoisesta etelään ja jatkan siitä Balille, mutta muita suunnitelmia ei ollut. Minusta olikin ihana mennä juuri sen mukaan, mitä kuulin muilta, kuten esimerkiksi tekemäni moottoripyöräretki Ha Giangissa, joka oli täysin extempore tehty reissu. Suosittelenkin, että jos haluat nähdä kerralla enemmän Vietnamin eri puolia, varaat aikaa maalle ainakin kuukauden! Olisin varmasti voinut viettää Vietnamissa muutamankin kuukauden, mutta olen iloinen saamastani pintakosketuksesta. Vietnamista tulikin yksi suosikkimaistani, jota tulen suosittelemaan muille ja jonne tahdon ehdottomasti vielä palata!

Seuraavalla kerralla laskeudutaan Balille!

Moottoripyörillä Ha Giangissa – osa 3

Tässä julkaisussa tahdon panostaa enemmän kuviin kuin tekstiin. Vaikka näkisi kymmeniä kuvia kyseisestä reissusta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä pitäisi jokaisen itse kokea.

Ajoimme moottoripyörillä koko toisen päivän pitkin Pohjois-Vietnamia ja sää olikin jo edellistä päivää viileämpi. Pysähdyimme muutamaan otteeseen katselemaan maisemia, poikkesimme Kiinan rajalla ja kiipesimme vielä korkealle torniin katselemaan lisää maisemia. Illan tullessa pysähdyimme majataloon, jossa taas vietimme iltaa paikallisten oppaidemme kanssa, söimme ja joimme. Itse henkilökohtaisesti pidin ensimmäisestä majoituksesta enemmän, sillä meillä ei ollut tässä jälkimmäisessä majoituksessa tarpeeksi sänkyjä jokaiselle, joten jouduimme ahtautumaan samoihin sänkyihin (onneksi olimme siinä vaiheessa jo tuttua porukkaa toisillemme) ja huone oli muutenkin tunkkainen ja kolea.

Otimme muutaman askeleen Kiinan puolelle. Suunta Vietnamiin päin.

Kuva Kiinan ja Vietnamin rajalta Kiinan suuntaan.

Lung Cu Flag Tower

Paluumatka lähtöpisteeseen

Viimeinen päivä reissullamme oli sateinen ja kylmä. Joka puolella oli hirveästi sumua, joten ajaminenkin oli haastavaa, sillä eteensä ei nähnyt juurikaan. Päivän ohjelmassa oli oikeastaan ajaa vain takaisin lähtöpisteeseen, joten kilometrejä kertyi, sillä olimme ajaneet kuitenkin kaksi päivää toiseen suuntaan ja nyt yhden päivän ohjelmana oli matka takaisin. Yhdelle seurueemme jäsenelle meinasi käydä erittäin huonosti sään aiheuttaman huonon näkyvyyden ja muun liikenteen huolimattomuuden takia, mutta onneksi hän pelastautui ajamalla ojaan ja saamalla vain muutamia pintanaarmuja.

Näkyvyys oli viimeisenä päivänä huono.

Vuorilta laskeuduttuamme näkyvyys alkoi jo parantua.

Koska satoi vettä ja minulla oli vain huppari, joka kastui aika pian ennenkuin sain sadeviitan, palelin aika kovasti jo päivällä, kun matkaamme oli jäljellä vielä useita tunteja. Yksi ihana paikallinen vetäjämme antoi minulle kuivan takkinsa ja yrittäessäni palauttaa sitä reissumme päätyttyä hän sanoi, että voin pitää takin. Mikä erikoinen matkamuisto!

Saamani takki on minulla edelleen käytössä 🙂

Palasimme koko reissun ensimmäiseen lähtömajataloon illan alkaessa hämärtyä. Olimme varanneet yöbussin vielä samalle illalla ja osan meidän tiemme erkanivat lähtiessämme eri suuntiin. Itse palasin vielä takaisin Hanoihin muutaman ystäväni kanssa.

Puhelimeni oli alkanut temppuilemaan Halong Baylla ja päätti jatkaa temppuiluaan. Viimeisen päivän sade oli ollut liikaa, vaikka puhelimeni olikin koko ajan vyölaukussani eikä varsinaisesti kastunut. Lopulta pakkokäynnistys auttoi, sillä näin sain puhelimeni unohtamaan, että se luuli sen olevan kastunut sisältä, vaikka näin ei tosiasiassa ollut. Elektroniikka oli tähän mennessä aiheuttanut eniten päänvaivaa matkani aikana…

 

Seuraavalla kerralla kerron Hoi Anista!

Moottoripyörillä Ha Giangissa – osa 2

Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, käy toki ensin lukaisemassa se, vaikka klikkaamalla tästä! 🙂

Noniin ja vihdoin itse asiaan! Ensimmäisenä päivänä lähdimme matkaan puolilta päivin. Emme ehtineet ajamaan kauhean kauaa, kun ymmärsin, mitä aiemmin tapaamamme naiset olivat meille selittäneet. Maisemat olivat upeat ja olisin voinut jäädä ihastelemaan niitä joka paikkaan. Mutkaiset tiet, vuoret, pikkukylät, vilkuttelevat paikalliset lapset… Meille sattui ensimmäiseksi päiväksi onneksi erittäin kaunis ja lämmin päivä. Olimme kuulleet pelotteluja siitä, kuinka ihmiset tarvitsevat toppatakkeja pysyäkseen lämpimänä siihen aikaan vuodesta eli joulukuussa. Ajoin kuitenkin ensimmäisen päivän ajan ohut paita päällä ja juoksuhousut jalassa auringon lämmittäessä. Itseasiassa en ollut ottanut koko reissulle mukaan hupparia lämpimämpää vaatetta, joten toivoin etten jäätyisi. Tosin Suomessa, jossa jo kevään lämmetessä +10 asteen lämpötilaan ihmiset alkavat kulkea shortsit sekä t-paita päällä, ajattelin tottuneeni kylmyyteen ja selviäväni vain näillä varusteilla! 😀

Rakastuin Pohjois-Vietnamin maisemiin.

Pysähdyin katselemaan paikallisten lasten koulutehtävien ratkomista.

Pysähdyimme muutamaan otteeseen näköalapaikoille ja viimeisellä pysähdyksellä ennen lounasta yksi itseajavista kavereistamme onnistui kaatumaan pyöränsä kanssa. Suojavarusteista huolimatta hän sai ruhjeita käsiinsä sekä jalkoihinsa, mutta onneksi hänelle ei sattunut mitään sen vakavampaa. Pysähdyimme lounaalle pieneen kylään ja sitten sattui outo yhteensattuma! Samassa paikassa, johon pysähdyimme syömään istui kaksi muuta turistia. Tunnistin toisen heti. Hän oli samassa porukassa matkalla slowboatilla Thaimaasta Laosiin ja yövyimmekin samassa hostellissa Laosissa ja vietimme muutenkin samassa porukassa useamman illan. Olimme kuitenkin nyt Pohjois-Vietnamissa pienen pienessä kylässä, jossa ei edes näkynyt muita turisteja. Kuinka pieni maailma onkaan!

Pohjois-Vietnamin pikkukylän ruokalista.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa jollekin luolalle, jonka sisällä kävimme. Luolaan päästäksemme meidän oli ensin kiivettävä vuorelle, josta näkymät olivat taas vaikuttavat. Olin aivan rakastunut Pohjois-Vietnamiin! Itse luola ei juurikaan tehnyt minuun vaikutusta. En ollut ennen Aasian reissuani käynyt ikinä luolassa ja nyt tämä oli jo kolmas luola reilun viikon sisään. Luolia ainakin Aasiasta on helppo löytää 😀

 

Ensimmäinen yö paikallisten luona

Luolavierailun jälkeen aurinko alkoikin jo laskemaan ja aloimme suuntaamaan matkamme kohti majapaikkaamme. Yövyimme ensimmäisen yön paikallisen perheen luona. Vietimme illan tutustuessamme paikallisiin nauttiessamme aina silloin tällöin happy wateria, joka oli vähän niin kuin paikallista riisiviiniä ja omasta mielestäni aika pahaa. Paikallisiin tutustuessani ihmettelin, miksi perhe juotti heidän muutaman vuoden ikäiselleen lapselleen olutta. Tätä rohkenin hienovaraisesti kysyä ja vastaukseksi sain, että kun olutta juottaa lapselle, niin hän ei tule kipeäksi. Pienille lapsille ei kuulemma kuitenkaan juoteta vielä viinaa. Tämähän ei tulisi ikinä Suomessa varmaan kellekkään kuulonkaan juottaa muutaman vuoden ikäiselle lapselle alkoholia, mutta ainakin tämä kyseinen perhe piti sitä aivan normaalina.

Söimme ja vietimme aikaa paikallisen perheen luona.

Paikalliset lapset olivat aivan superihania!

Majoituimme rakennuksen yläkerrassa, jossa oli aikalailla sama lämpötila kuin ulkona. Ensimmäistä kertaa koko Aasian matkan aikana minulla oli erittäin paksu peitto, joka piti minut koko yön mukavan lämpimänä. Aiemmin illalla kylmässä ulkoilmassa olevassa suihkukopissa peseytyiminen sai jo miettimään kauhulla yön kylmyyttä ja vaatetustani, mutta en tainnut edes herätä yön aikana kertaakaan siihen, että minua olisi paleltanut.

Majapaikkamme ulkoa…

…ja sisältä.

 

Seuraavalla kerralla lisää seikkailuja Ha Giangissa!