Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

moottoripyöräily

Henkeäsalpaava Nusa Penida

Venematka Gili Trawanganilta Nusa Penidalle starttasi kello 10 aamulla venerannasta. Ranta näytti yhdeltä isolta kaaokselta, sillä ihmisiä oli pilvin pimein odottamassa venekyytejään pois saarelta. Olin ostanut venelipun jo Lombokista ja se maksoi 20 euroa. Venematkalla meidän piti vaihtaa jossakin satamassa venettämme pienempään pikaveneeseen, jolla jotkoimme vielä matkaa. Osa pikaveneen matkustajista jäivät viereisellä Nusa Lembongan saarelle, josta oli enää erittäin lyhyt matka Nusa Penidalle. Otin venerannasta moottoripyörätaksin hostellille ja se maksoi reilu 3 euroa.

Kasapäin ihmisiä jonotti yhtä aikaa moneen eri veneeseen. Kuvassa näkyy vain murto-osa…

Hostelli johon saavuin oli nimeltään Nuansa Penida. Se oli erittäin kiva ja näin pian jo tuttuja ihmisiä vilkuttelemassa uima-altaassa. Hostelli koostui useammasta eri rakennuksesta ja alueella oli myös kaksi uima-allasta. Kooltaan se ei silti ollut mikään suuri. Pihapiirissä käveli kanoja sekä kissoja ja aivan hirveä määrä kärpäsiä lenteli joka puolella. Mielestäni eräänä päivänä oli hiukan koominen tilanne, sillä yrittäessäni syödä tilaamaani kolmioleipää lautasen läheisyydessä kärpästen lisäksi leipääni yritti vaania myös kissa sekä kanat, joita jouduin koko ajan hätistelemään. Skootterin vuokraaminen saarella oli aika pakollista, sillä välimatkat voivat olla hyvinkin pitkiä ja taksia oli hieman haastavampaa saada. Vuokrasin skootterin hostellilta, joka taisi maksaa noin 5 euroa päivä. Yö hostellissa maksoi noin 12 euroa sisältäen aamupalan ja vietinkin saarella 4 yötä. Ensimmäinen ilta meni porukkaan tutustuessa ja sovimme seuraavalle aamulle retken keskenämme, jolloin kävisimme katsomassa hiukan saaren nähtävyyksiä.

 

Saaren nähtävyyksiin tutustumista

Aamun valjetessa otimme skootterit allemme ja lähdimme ajamaan kohti Kelingking-rantaa. Hostelliltamme oli noin puolen tunnin ajomatka määränpäähän. Skootterin parkkeeraus maksoi noin 30 senttiä ja itse paikan päälle ei muistaakseni ollut sisäänpääsymaksua. Itse rannalle menohan ei käy aivan yksinkertaisesti enkä voi suositella sitä läheskään kaikille. Rannalle päästäkseen pitää kiipeillä alas paikoittain erittäinkin jyrkkää rinnettä alas, mikä takaisin tullessa muuttuu  raskaaksi ylämäeksi. Maasto oli mielestäni paikoin huono ja askelmat tuntuivat tällaiselle lyhytjalkaiselle välillä erittäin kaukana toisistaan oleville, joka tuotti pieniä vaikeuksia etenemisessä. Kun lopulta pääsimme rannalle, oli se kaiken vaivan arvoista! Ranta oli upea, mutta aallot olivat erittäin isot, joten rannalla ei olisi pystynyt uimaan. Nautimme maisemista hetken ennen kuin aloitimme paluumatkan. Takaisin kiipeäminen rinteen päälle olikin hikistä hommaa auringon paisteen koko ajan sekä ilman muuttuessa kuumemmaksi. Meillä meni kiipeillessä noin tunti suuntaansa ja sijoitimme vierailun aamupäivään. Aamupäivällä lämpötila ei ollut aivan niin tukala ja turistejakin oli vähemmän. Rannalta palatessamme rinteen päällä oli jo huomattavasti enemmään turisteja ottamassa kuvia maisemista kuin silloin kuin aloitimme laskeutumisen rannalle. Saimme paljon kyselyitä rannalla käynnistämme muilta turisteilta, sillä vain pieni osa oikeasti lähti käymään alhaalla itse rannalla. Hikisen urakan jälkeen oli mukava istahtaa hetkeksi tuoreelle appelsiinimehulle!

Kelingkingin näkymät ylhäältä oli uskomattomat!

Alkumatka kiipeilyosuudesta oli erittäin helppokulkuinen ja moni kävikin kävelemässä tämän pätkän.

Rannalla oli koko ajan isoja aaltoja. (Jotka eivät näytä edes niin isoilta näissä kuvissa)

Niiiin kaunista!

Mehujemme jälkeen hyppäsimme skoottereiden selkään ja jatkoimme huristelua seuraavalle nähtävyydelle, joka sijaitsi noin 20 minuutin ajomatkan päässä. Seuraava kohteemme sisälsi oikeastaan kaksi nähtävyyttä. Parkkeerasimme taas skootterimme ja maksoimme noin 30 sentin parkkimaksun. Ensimmäisenä kävelimme katsomaan kohdetta nimeltä Angel’s Billabong, joka tunnetaan luonnon infinity-altaana. Taas aivan upea paikka! Altaassa kävi yksi turisti meidän oloaikanamme uimassa. Uiminen on kuitenkin hiukan vaarallista, sillä altaaseen on kuollut turisteja uidessa siellä väärään aikaan. Aallot voivat muodostua valtaviksi ja sellaisina ne ovat pyyhkäisseet altaan reunan yli ja paiskanneet altaassa uivia kalliota vasten, johon he ovat valitettavasti menetyneet. Altaaseen hypätessa on siis oltava varma, että on tyyni keli eikä aallot pääse yllättämään.

Angel’s Billabong, jossa näkyy uiva turisti.

Angel’s Billabongilta jatkoimme kävellen Broken Beachille. Kyseessä ei kylläkään ole mikään uimaranta, jota osa meistä toivoi. Broken Beach on nähtävyys, joka on saanut alkunsa romahtaneesta luolasta. Pidin myös näistä maisemista, jotka avautuivat Broken Beachiltä. Näiden nähtävyyksien jälkeen palasimme takaisin hostellille, jonne oli noin 40 minuutin ajomatka. Välimatkoja saarella siis on ja ehdottomasti edullisin tapa liikkua on vuokrata skootteri. Liikenne oli mielestäni erittäin rauhallista ja pidin saarella ajamisesta. Ja ennen kaikkea nähtävyydet ovat kertakaikkiaan henkeäsalpaavia!

Broken beach

Osa meistä pettyi, kun ei päässytkään Broken Beachille uimaan.

Palattuamme hostellille eräs hostellimme asukkaista ehdotteli, jos lähtisimme vielä istumaan iltaa Amok-nimiseen auringonlasku ravintolaan. Yritimme tilata hostellin kautta taksia, jonka saaminen osottautuikin yllättävän haasteelliseksi, mutta loppujen lopuksi saimme kyydin sinne ja takaisin. Paikka oli upea ja drinkitkin maksoivat vain noin 3,50 euroa happy hourin aikaan. Harmiksemme auringonlasku ei päässyt hämmästyttämään, mutta onneksi seura oli mitä parhain ja meillä oli erittäin mukavaa.

Amok Sunset bar & restaurant

Auringonlaskua olisi päässyt katsomaan myös uima-altaasta käsin.

Illan lopuksi muutama porukastamme lähti vielä syömään illallista Paavo Pesusieni -teemaravintolaan. Ravintolassa oli soittamassa jokin paikallinen bändi, joka kruunasi koko illan. Soittajat yrittivät houkutella jäämään meitä heidän kanssaan vielä viettämään iltaa, mutta itselläni väsy vei jo siinä kohtaa voiton ja päätin palata takaisin hostellillemme. Kokonaiseen päivään mahtui aika paljon tekemistä ja illalla sänkyyn päästessä uni kyllä maistui.

Seuraavalla kerralla lisää Nusa Penidan seikkailuja!

Moottoripyörillä Ha Giangissa – osa 3

Tässä julkaisussa tahdon panostaa enemmän kuviin kuin tekstiin. Vaikka näkisi kymmeniä kuvia kyseisestä reissusta, olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä pitäisi jokaisen itse kokea.

Ajoimme moottoripyörillä koko toisen päivän pitkin Pohjois-Vietnamia ja sää olikin jo edellistä päivää viileämpi. Pysähdyimme muutamaan otteeseen katselemaan maisemia, poikkesimme Kiinan rajalla ja kiipesimme vielä korkealle torniin katselemaan lisää maisemia. Illan tullessa pysähdyimme majataloon, jossa taas vietimme iltaa paikallisten oppaidemme kanssa, söimme ja joimme. Itse henkilökohtaisesti pidin ensimmäisestä majoituksesta enemmän, sillä meillä ei ollut tässä jälkimmäisessä majoituksessa tarpeeksi sänkyjä jokaiselle, joten jouduimme ahtautumaan samoihin sänkyihin (onneksi olimme siinä vaiheessa jo tuttua porukkaa toisillemme) ja huone oli muutenkin tunkkainen ja kolea.

Otimme muutaman askeleen Kiinan puolelle. Suunta Vietnamiin päin.

Kuva Kiinan ja Vietnamin rajalta Kiinan suuntaan.

Lung Cu Flag Tower

Paluumatka lähtöpisteeseen

Viimeinen päivä reissullamme oli sateinen ja kylmä. Joka puolella oli hirveästi sumua, joten ajaminenkin oli haastavaa, sillä eteensä ei nähnyt juurikaan. Päivän ohjelmassa oli oikeastaan ajaa vain takaisin lähtöpisteeseen, joten kilometrejä kertyi, sillä olimme ajaneet kuitenkin kaksi päivää toiseen suuntaan ja nyt yhden päivän ohjelmana oli matka takaisin. Yhdelle seurueemme jäsenelle meinasi käydä erittäin huonosti sään aiheuttaman huonon näkyvyyden ja muun liikenteen huolimattomuuden takia, mutta onneksi hän pelastautui ajamalla ojaan ja saamalla vain muutamia pintanaarmuja.

Näkyvyys oli viimeisenä päivänä huono.

Vuorilta laskeuduttuamme näkyvyys alkoi jo parantua.

Koska satoi vettä ja minulla oli vain huppari, joka kastui aika pian ennenkuin sain sadeviitan, palelin aika kovasti jo päivällä, kun matkaamme oli jäljellä vielä useita tunteja. Yksi ihana paikallinen vetäjämme antoi minulle kuivan takkinsa ja yrittäessäni palauttaa sitä reissumme päätyttyä hän sanoi, että voin pitää takin. Mikä erikoinen matkamuisto!

Saamani takki on minulla edelleen käytössä 🙂

Palasimme koko reissun ensimmäiseen lähtömajataloon illan alkaessa hämärtyä. Olimme varanneet yöbussin vielä samalle illalla ja osan meidän tiemme erkanivat lähtiessämme eri suuntiin. Itse palasin vielä takaisin Hanoihin muutaman ystäväni kanssa.

Puhelimeni oli alkanut temppuilemaan Halong Baylla ja päätti jatkaa temppuiluaan. Viimeisen päivän sade oli ollut liikaa, vaikka puhelimeni olikin koko ajan vyölaukussani eikä varsinaisesti kastunut. Lopulta pakkokäynnistys auttoi, sillä näin sain puhelimeni unohtamaan, että se luuli sen olevan kastunut sisältä, vaikka näin ei tosiasiassa ollut. Elektroniikka oli tähän mennessä aiheuttanut eniten päänvaivaa matkani aikana…

 

Seuraavalla kerralla kerron Hoi Anista!

Moottoripyörillä Ha Giangissa – osa 2

Jos et ole lukenut ensimmäistä osaa, käy toki ensin lukaisemassa se, vaikka klikkaamalla tästä! 🙂

Noniin ja vihdoin itse asiaan! Ensimmäisenä päivänä lähdimme matkaan puolilta päivin. Emme ehtineet ajamaan kauhean kauaa, kun ymmärsin, mitä aiemmin tapaamamme naiset olivat meille selittäneet. Maisemat olivat upeat ja olisin voinut jäädä ihastelemaan niitä joka paikkaan. Mutkaiset tiet, vuoret, pikkukylät, vilkuttelevat paikalliset lapset… Meille sattui ensimmäiseksi päiväksi onneksi erittäin kaunis ja lämmin päivä. Olimme kuulleet pelotteluja siitä, kuinka ihmiset tarvitsevat toppatakkeja pysyäkseen lämpimänä siihen aikaan vuodesta eli joulukuussa. Ajoin kuitenkin ensimmäisen päivän ajan ohut paita päällä ja juoksuhousut jalassa auringon lämmittäessä. Itseasiassa en ollut ottanut koko reissulle mukaan hupparia lämpimämpää vaatetta, joten toivoin etten jäätyisi. Tosin Suomessa, jossa jo kevään lämmetessä +10 asteen lämpötilaan ihmiset alkavat kulkea shortsit sekä t-paita päällä, ajattelin tottuneeni kylmyyteen ja selviäväni vain näillä varusteilla! 😀

Rakastuin Pohjois-Vietnamin maisemiin.

Pysähdyin katselemaan paikallisten lasten koulutehtävien ratkomista.

Pysähdyimme muutamaan otteeseen näköalapaikoille ja viimeisellä pysähdyksellä ennen lounasta yksi itseajavista kavereistamme onnistui kaatumaan pyöränsä kanssa. Suojavarusteista huolimatta hän sai ruhjeita käsiinsä sekä jalkoihinsa, mutta onneksi hänelle ei sattunut mitään sen vakavampaa. Pysähdyimme lounaalle pieneen kylään ja sitten sattui outo yhteensattuma! Samassa paikassa, johon pysähdyimme syömään istui kaksi muuta turistia. Tunnistin toisen heti. Hän oli samassa porukassa matkalla slowboatilla Thaimaasta Laosiin ja yövyimmekin samassa hostellissa Laosissa ja vietimme muutenkin samassa porukassa useamman illan. Olimme kuitenkin nyt Pohjois-Vietnamissa pienen pienessä kylässä, jossa ei edes näkynyt muita turisteja. Kuinka pieni maailma onkaan!

Pohjois-Vietnamin pikkukylän ruokalista.

Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa jollekin luolalle, jonka sisällä kävimme. Luolaan päästäksemme meidän oli ensin kiivettävä vuorelle, josta näkymät olivat taas vaikuttavat. Olin aivan rakastunut Pohjois-Vietnamiin! Itse luola ei juurikaan tehnyt minuun vaikutusta. En ollut ennen Aasian reissuani käynyt ikinä luolassa ja nyt tämä oli jo kolmas luola reilun viikon sisään. Luolia ainakin Aasiasta on helppo löytää 😀

 

Ensimmäinen yö paikallisten luona

Luolavierailun jälkeen aurinko alkoikin jo laskemaan ja aloimme suuntaamaan matkamme kohti majapaikkaamme. Yövyimme ensimmäisen yön paikallisen perheen luona. Vietimme illan tutustuessamme paikallisiin nauttiessamme aina silloin tällöin happy wateria, joka oli vähän niin kuin paikallista riisiviiniä ja omasta mielestäni aika pahaa. Paikallisiin tutustuessani ihmettelin, miksi perhe juotti heidän muutaman vuoden ikäiselleen lapselleen olutta. Tätä rohkenin hienovaraisesti kysyä ja vastaukseksi sain, että kun olutta juottaa lapselle, niin hän ei tule kipeäksi. Pienille lapsille ei kuulemma kuitenkaan juoteta vielä viinaa. Tämähän ei tulisi ikinä Suomessa varmaan kellekkään kuulonkaan juottaa muutaman vuoden ikäiselle lapselle alkoholia, mutta ainakin tämä kyseinen perhe piti sitä aivan normaalina.

Söimme ja vietimme aikaa paikallisen perheen luona.

Paikalliset lapset olivat aivan superihania!

Majoituimme rakennuksen yläkerrassa, jossa oli aikalailla sama lämpötila kuin ulkona. Ensimmäistä kertaa koko Aasian matkan aikana minulla oli erittäin paksu peitto, joka piti minut koko yön mukavan lämpimänä. Aiemmin illalla kylmässä ulkoilmassa olevassa suihkukopissa peseytyiminen sai jo miettimään kauhulla yön kylmyyttä ja vaatetustani, mutta en tainnut edes herätä yön aikana kertaakaan siihen, että minua olisi paleltanut.

Majapaikkamme ulkoa…

…ja sisältä.

 

Seuraavalla kerralla lisää seikkailuja Ha Giangissa!

 

Moottoripyörillä Ha Giangissa – osa 1

Ha Giang on aivan Pohjois-Vietnamissa sijaitseva maakunta, josta en ollut kuullut ennen Halong Bay-risteilyäni. Tapasin siellä kaksi nuorta naista, jotka kertoivat olleensa ajamassa moottoripyörillä kyseisessä maakunnassa. Naiset kehuivat retken maasta taivaisiin ja kommentoivat reissuaan mm. sanoin ”niin kaunista, että itkin kokonaisen päivän reissun jälkeen”. Halong Baylla ollessani olin saanut neljä hyvää kaveria, joiden kanssa matkustimme bussilla takaisin kohti Hanoita. Ehdotin sitten kavereilleni, että jos lähtisimmekin kyseiselle reissulle, vaikkei se ollut alunperin kenenkään meistä suunnitelmissa. Noh, kauan ei tarvinnut ystäviäni suostutella, kun päätimme, että lähdemme jo samana iltana Hanoista bussilla kohti Ha Giangia ja ajamme siellä moottoripyörillä muutaman päivän!

Alkuperäinen suunnitelmani oli siis jatkaa matkaa heti Hanoista etelään päin kohti Hoi Ania tai sitten tehdä vaellusreissu Sapaan, joka sijaitsee myöskin Pohjois-Vietnamissa. En ollut jostain syystä kuullutkaan koko Ha Giangin moottoripyörämahdollisuuksista ennen Halong Bayta, mutta onneksi kuulin asiasta ja yksin reissatessa suunnitelmat olivat helppo muuttaa lennosta. Ha Giang kuulosti erinomaiselta mahdollisuudelta tutustua Pohjois-Vietnamin maisemiin, jota Sapakin olisi tarjonnut. Tosin moottoripyöräily pitkin vuoria kuulosti minulle enemmän mielenkiintoisemmalta tavalta tutustua Pohjois-Vietnamiin!

Yöbussissa oli erittäin kylmä, mutta onneksi vilttiin kääriytyminen lämmitti.

Mama’s homestay

Bussimatkalla Halong Baylta Hanoihin löysimme Mama’s homestayn, joka järjesti käytännössä valmiita paketteja Ha Giang Loopille. Reissun voisi tehdä myös itsenäisesti, mutta porukastamme kolme ei halunnut ajaa itse, joten he saivat itselleen tätä kautta EasyRiderit. Naputtelimme viestiä iltapäivällä ja pian Mama’s Homestay oli hommannut meille jo Hanoin hostellilta kyydit samalle illalle yöbussiin. Matkamme Hanoista alkoi illalla seitsemän aikaan ja kesti noin 8 tuntia, joten olimme vasta yöllä perillä. Itse bussimatkasta jäi aika ikävä maku, sillä bussin työntekijät olivat meille erittäin töykeitä, huusivat, repivät tavaroitamme rinkoista ja näyttivät koko ajan nyrpeää naamaa.

Meillä oli iloinen tunnelma, vaikka bussikuskit näyttivät nyrpeää naamaa!

Olimme viimein yöllä perillä majatalossa, jossa yövyimme muutaman tunnin ajan ennen seuraavan päivän seikkailuja. Vastassa meitä oli erittäin uninen nuori vietnamilainen nainen, joka ohjasi meidät huoneeseemme nukkumaan. Olimme tutustuneet bussimatkalla vielä kolmeen samaa reissua tekevään, joten porukkamme oli nyt kasvanut kahdeksaan.

Aamulla herätessämme meille tarjottiin aamupalaa, jonka jälkeen saimme pienen esittelyn Ha Giang Loopista ja moottoripyöristä, joilla ajoimme. Me, jotka ajoimme pyörää itse, kävimme vielä kokeilemassa sen ajoa ennen varsinaista matkalle lähtöä ja hyvinhän se sujui! Saimme myös suojavarusteet, ettei mahdollisesti kaatuessa tulisi aivan niin rumaa jälkeä.

Ha Giang Loop olisi huomattavasti halvempi, jos sen tekisi kokonaan itsenäisesti, mutta minua ei jälkeenpäin ainakaan harmita, että käytin hieman enemmän rahaa ja kaikki oli valmiiksi suunniteltua. Itse maksoin 3 päivän ja 2 yön reissusta Ha Giangissa noin 112 euroa. Hinta piti sisällään puoliautomaatti moottoripyörän, sen vakuutuksen sekä polttoaineen, ruuat, vedet, majoitukset sekä sisäänpääsymaksut kohteisiin, joissa vierailimme. Jos otti samaksi ajaksi itselleen myös EasyRiderin eli kuskin, koko lysti maksoi noin 50 euroa enemmän. Tämän lisäksi 8 tunnin yöbussimatkat maksoivat vain 8 euroa/suunta.

Ensi kerralla päästään jo ajamaan Ha Giangissa!