Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

minivan

Nälkäkiukkua Vientianessa

Kun neljäs aamu Vang Viengissä sarasti, päätin lähteä ostamaan itselleni kyytiä seuraavaan kohteeseen. Seuraava ja viimeinen kohde Laosin matkallani oli Vientiane, josta en ollut kuullut hirveästi mitään kehuttavaa. Paikkaa oli kuvailtu muun muassa erittäin uneliaaksi ja tylsäksi paikaksi siihen nähden, että kyseessä oli kuitenkin Laosin pääkaupunki. Ostin kyydin Vientianeen jostain katukojusta, koska se oli muutaman euron halvempi kuin hostellin tarjoama. Tämä kadutti jälkeenpäin, sillä jouduin odottelemaan muutaman tunnin ja ajattelin ensin, että minua oli huijattu eikä kukaan tulisi hakemaan minua ja näin samalla vain, kuinka muutama hostellin kautta matkan varannut reissaaja hyppäsi ajallaan kyytiin, mutta minun minivania ei näkynyt missään. Loppujen lopuksi kyytini tuli poimimaan minut reilu kaksi tuntia myöhässä…

Oli aika sanoa Vang Viengille hyvästi ja jatkaa matkaa.

Maksoin matkasta Vang Viengistä Vientianeen noin 7 euroa. Matkakin taisi kestää luvattua muutamaa tuntia pidempään, sillä poimimme ensin ihmisiä kyytiin ympäri Vang Viengiä ja puoli tuntia Vang Viengissä pyörittyämme, olisi meidän pitänyt aikataulun mukaan olla jo perillä Vientianessa. Jouduinkin katselemaan minivanista vielä auringonlaskua ajaessamme kohti Vientianea suunnitellun päiväauringon sijaan. Itse minivan jätti meidät ilmeisesti jollekin linja-autoasemalle tms. sillä olimme vielä niin kaukana keskustasta, että jouduimme ottamaan meitä jo valmiina odottavan lava-autokyydin keskustaan.

Jouduin tyytymään auringonlaskun katseluun autosta.

Lava-autokyydissä olin jo nälkäinen ja väsynyt kaikesta odottelusta ja sainkin kokea oikein hienon hetken, kun ensin paikallinen mummeli tuijotteli minua pitkään ja sitten tarjosi purnukastaan värikkäitä syötäviä puikkoja. (ei mitään hajua, mitä söin :D) Söin ensin yhden ja kiitin paikallisittain, mummeli vielä tyrkytti minulle toisen ja kolmannenkin puikon ja siinä hetkessä onnellisuus-levelit nousivat taivaisiin. Muutenkin olin reissun aikana aasialaisten mummelien fani, sillä esimerkiksi Thaimaassa ollessani eräs mummeli tuli vain, otti minua kädestä kiinni ja vei minut tien yli, kun hän näki minulla olevan vaikeuksia uskaltaa lähteä ylittämään viisi kaistaista autotietä. Aasian mummelit best <3

Ruoan etsintää…

Lopulta keskustaan päästyämme lähdin seikkailemaan hostellilleni, joka löytyi onneksi vaivatta. Hostelli oli erittäin kiva, mutta se olikin harvoja asioita, jotka olivat kivoja Vientianessa. Lähdin pimeässä ja myöhään etsimään itselleni ruokapaikkaa, tai oikeastaan ruokatoria, jota netissä suositeltiin. Kun mapsin ohjeita seurattuani pääsin kyseiselle paikalle, olin keskellä autoteiden risteystä ja yritin kysyä muutamalta paikalliseltakin apua, mutta he eivät edes olleet kuulleetkaan kyseisestä ruokatorista. Eikun siis etsimään jotain uutta paikkaa… Tässä vaiheessa en ollut juurikaan tutustunut kaupunkiin, joten alueen hahmottaminen tuotti ongelmia enkä meinannut löytää millään hostellin lähialueelta ruokapaikkoja saatika edes kauppoja, sillä hostellini ei sijainnut aivan keskustassa. Aikani palloiltua luovutin ja istahdin johonkin vastaantulevaan katukeittiöön, joka olisi varmaan ollut muutoin ollut sulkemassa tarjoiluaan, mutta päätti vielä ruokkia yhden nälkäisen turistin. Kyllä Vientianesta löytyy ruokaa, mutta kello oli tosiaan jo niin paljon, että netistä löytämäni erilaiset ruokapaikat olivat jo Googlen mukaan kaikki kiinni, joten en halunnut lähteä edes koittamaan onneani tarkistamalla tilannetta.

Hostellissa oli viihtyisä aula, joka toimi päivisin myös kahvilana.

Täytyy sanoa, että pyrin aina saapumaan uuteen paikkaan juurikin aikaisin päivällä valoisan aikaan, etten joutuisi edellä mainittuun tilanteeseen: pimeässä, väsyneenä ja nälkäkiukussa suunnistamiseen, jolloin kaikki saattaa muutenkin tuntua erittäin ylitsepääsemättömältä. Vientiane ei kyllä tuntunut ensikosketuksen jälkeen itsellänikään samalla tavalla pääkapungilta kuin muiden maiden pääkaupungit, sillä sain kyseisestä paikasta vain uneliaan pikkukaupungin viboja. Esimerkiksi jo ihan Laosin aiemmissa käymissäni paikoissa, Vang Viengissä ja Luang Prabangissa tuntui olevan enemmän elämää ja nähtävää. Tosin tämäkin voi johtua siitä, että vietin Vientianessa vain muutaman yön ja tutustuin kaupungissa vain erittäin pieneen alueeseen.

Ensi kerralla vieraillaan Vientianen Buddha Parkissa ja löydetään ruokaa!

Slowboatilla Laosiin, osa 1 – tunkkainen majoitus

Ensimmäinen herätys soi aamu kuudelta ja minä uskolliseen tapaani ja muita ärsyttääkseni taisin torkuttaa muutaman kerran ennen kuin sain kammettua itseni ylös sängystä. Juoksin vielä aamulla ostamaan 7/11:stä aamupalaa matkalle. Seuraavat kolme päivää kuluisivatkin matkustaessa Thaimaasta Laosiin ja hintaa tälle matkalle oli vain 53 euroa, mikä oli huomattavasti halvempi (ja pitkäkestoisempi) vaihtoehto kuin lentäminen.

Tällaisen matkan varasin hostellini kautta.

Minivan tuli hakemaan minua hostellilta noin aamu seitsemän aikoihin. Hassua, mutta samaan autoon hyppäsi yksi aiemmin tapaamani poika Paissa, jolla oli myös sama suunta. (niin pieni maailma!) Ensimmäinen automatka kesti noin 7 tuntia sisältäen yhden ruokatauon ja autonvaihdon, jossa porukkaa myös eroteltiin uusiin autoihin. Noin 7 tunnin jälkeen teimme noin 20 minuutin pysähdyksen Chiang Raihin, jossa olisi ollut mahdollisuus vierailla White templessä sisäänpääsymaksua vastaan. Minulle riitti tällä kertaa pelkästään temppelin ihasteleminen ulkopuolelta.

Chiang Rain White Temple oli ainakin hieno ulkoapäin!

Parinkymmenen minuutin tauon jälkeen matkamme jatkui vielä pari tuntia, kunnes saavuimme Chiang Khong nimiseen kylään. Kylä sijaitsi joenvarrella ja majoitus sekä päivällinen ja aamupala kylässä kuuluivat hintaan. Ja sitten muutama sana majoituksesta… Tai ennen kuin sanon mitään, pohdi, että mitä voit odottaa vain 53 euroa maksavan matkapaketin majoituksesta? -Et hirveästi mitään. Portaat laskeutuivat alas vastaanottokerrokselta rakennuksen hämyisiin uumeniin ja makuuhuoneet olivat pimeitä ja kosteudesta kärsineitä. Thaimaassa aiemminkin reissatessani olen kyllä tottunut pieneen kosteuteen majoituksissa, mutta tämä olikin jo aivan omaa luokkaansa, vieläkin voin päässäni haistaa huoneen kosteuden ja tunkkaisuuden. Enkä oikein tiedä oliko ”peittoani” pesty viimeiksi milloin, mutta ainakin sain siitä jonkinlaisia allergiareaktioita eikä sen tuoksukaan mikään hirveän miellyttävä ollut. Jaoin huoneeni onneksi kahden erittäin mukavan tanskalaistytön kanssa, joten kokemuksesta tuli vähän miellyttävämpi. (he muuten käyttivät mielummin omia mukanaan kuljetettavia peittojaan :D)

Tässä nukuimme tanskalaistyttöjen kanssa. Ja peittoni oli siis tuo valkoinen mytty perimmäisessä sängyssä.

Huoneen seinien väri teki pimeän valaistuksen kanssa huoneesta vieläkin synkemmän.

Ja tässä vielä kuva vessan ovesta. Oikealla olevaan reikään meni suihkuvesi, joka oli muuten jääkylmää.

Kävimme vielä illalla kävelemässä kylässä etsiessämme 7/11:iä, jotta saisimme ostettua seuraavan päivän matkalle ruokaa tanskalaistyttöjen kanssa. Herätimme huomiota kauppareissulla, sillä ihmiset huutelivat meille ”Hello! Where are you from?” muutamaankin otteeseen. En ollut nähnyt koko kylässä oloaikanamme yhtään muita turisteja meidän kahden minivanillisen lisäksi.

Seuraavalla kerralla matka Laosiin jatkuu…