Suomen suurin matkablogiyhteisö
Browsing Tag

mekong

Kuang Si Falls ja Mount Phousi – Luang Prabangin nähtävyyksiä

Ensimmäinen kokonainen päivä Luang Prabangissa alkoi varhain aamulla hostellin tarjoamalla aamupalalla. Tämän jälkeen aiemmin slowboat matkalla tutustumani tyttö ja minä, päätimme varata hostellin kautta matkan samaiselle päivälle varmaankin Luang Prabangin kuuluisimmalle nähtävyydelle eli Kuang Si vesiputouksille. Kuitenkin hetken kierreltyämme kaduilla, saimme vastaan paljon paremman tarjouksen kyseisille putouksille pidämmällä oleskeluajalla kohteessa ja halvempaan hintaan, joten päätimme perua hostellin kautta varaamamme matkan.

Matkaa Luang Prabangin keskustasta Kuang Si putouksille oli noin 30 kilometriä ja saimme jaetun kyydin paikalliselta tuktuk-kuskilta noin 4 euron hintaan. Meillä oli reippaasti aikaa kohteessa ennenkuin piti palata takaisin kuskin luo. Itse pääsylippu putouksille oli vain noin 2 euroa. Ennen putouksia alueella sijaitsi karhujen pelastuskeskus, jossa pystyi katsomaan, kuinka pelastetut karhut viettivät aikaa ja lahjoittamaan rahaa karhujen hyväksi esimerkiksi ostamalla t-paitoja. Itse vesiputoukset olivat erittäin vaikuttavat. Paikka muistutti jotakin lastenkirjan satumaata turkoosine vesineen. Putouksilla oli myös muutama paikka missä pystyi uimaan, mutta ainakin joulukuussa, vesi niissä oli erittäin kylmää eikä paljon vedessä lillujia näkynyt. Putouksille kannattaa saapua mahdollisimman aikaisiin aamupäivästä, sillä kävimme kiipeämässä myös putousten päälle ja alas tultuamme paikka oli jo täyttynyt turisteista.

Kuang Si putouksilla oli paljon kaunista katseltavaa.

Turistit kerääntyivät tämän putouksen äärelle erityisesti iltapäivällä kuvaamaan itseään.

Vesi oli varsin viileää uimiseen, mutta nopea pulahdus oli ainakin virkistävää.

Ylhäällä putoksien päällä näkymät eivät olleet kovin erikoiset.

Mount Phousi

Luang Prabangissa sijaitsee Phousi-vuori, joka on myös yksi erittäin suosittu paikka turistien keskuudessa. Vuorelle kiivetään portaat ja vuoren päältä pääsee ihailemaan koko kaupunkia. Kävin täälläkin samaisen slowboat-tytön kanssa ja satutimme vierailumme vuorelle niin, että näimme vuorelta auringonlaskun. Hetki ennen auringonlaskua on kaikista suosituin aika vierailla vuorella ja sen kyllä huomasi, kuinka loppujen lopuksi pieni kukkula täyttyi turisteista, jotka kaikki yrittivät ikuistaa kuviin kaunista auringonlaskua. Pääsymaksu vuorelle oli 20 000 kip eli 2 euroa.

Kuva Mount Phousilta.

Vuorelta näkyi hyvin joka puolelle kaupunkia.

Mount Phousi täyttyy iltaisin auringonlasku-bongareista, joten jos haluaa vierailla vuorella rauhallisempaan aikaan, kannattaa vierailu satuttaa auringonlaskua aikaisempaan hetkeen.

Kaksi päivää riittänee

Alunperin tarkoitukseni oli viipyä Luang Prabangissa kolme yötä, mutta päädyinkin vain kahteen, sillä olin saanut slowboat-tytöstä reissukaverin ja hän oli päättänyt jatkaa matkaansa jo kahden yön jälkeen. Hän onnistui houkuttelemaan minut lähtemään kanssaan jo päivää aikaisemmin Vang Viengiin, joka oli seuraava kohteeni. Kerkesin mielestäni 1,5 päivässä nähdä ja kokea kaikki ”tärkeimmät” nähtävyydet, joten päätin lähteä jatkamaan matkaa tytön kanssa. Luang Prabangissa olisi viihtynyt varmasti pidempäänkin, sillä tekemistä kyllä olisi löytynyt, mutta kaupunkia ehti kyllä tutkimaan ihan hyvin jo muutamankin päivän aikana.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan Luang Prabangin yöelämässä!

 

Slowboatilla Laosiin, osa 3 – juhlien jälkeinen lopputaival

Illan tultua saavuimme siis Pak Bengiin, pieneen laosilaiseen kylään, jossa kaikki paikalliset hyökkäsivät heti meidän kimppuumme. Matkatavaroita yritettiin saada ulos veneestä samalla kun pienet lapset yrittivät saada meiltä reissaajilta kaiken ylimääräisen irti juomapulloista aurinkolaseihin. Samaan aikaan useat majapaikkojen pitäjät yrittivät saada meitä majoittujia omiin paikkoihinsa. Olin tässä vaiheessa hiukan väsynyt ja nälkäinen ja näin, että porukka, jonka kanssa olin viettänyt aikaa veneessä hyppäsi erään lava-auton kytiin ja päädyinkin samaan autoon heidän kanssaan. Virhe? Empä tiedä. Majoitus sijaitsi ylämäen päällä aivan kiven heiton päässä satamasta. Sängyn lakanat olivat erittäin kuvottavat ja täynnä tahroja, mutta yö maksoi vain 2,5 euroa ja suihkustakin sai kuumaa vettä! Majatalon omistajalla oli baari, jonne hän kutsui meidät juhlimaan ja jossa itsekkin juhli meidän kanssamme. Meitä oli vain noin 10 henkeä, mutta saimme aikaan yhdet reissun parhaista bileistä ja tanssimme baarinomistajan kanssa niin kauan, kunnes hän pisti juhlille stopin siinä pelossa, että paikallinen poliisi tulee antamaan hänelle varoituksen liian myöhään kestäneistä juhlista.

Ilokaasupallot olivat vahvasti läsnä useissa baareissa reissun aikana, myös tässä pienen Pak Beng -kylän baarissa.

Ainiin! Aiemmin mainitsin ajatuksestani nostaa rahaa myöhemmin Laosin puolella pankkiautomaatista. Tietenkään kenenkään kortit eivät toimineet kylän pankkiautomaateilla, joten suunnitelmani rahan nostamisesta kosahti aika nopeasti. Majatalomme pitäjä kertoikin minulle, että se oli hyvin yleistä, etteivät kylän pankkiautomaatit toimineet. Sain maksettua onneksi ruokani aiemmin Thaimaassa laosin valuuttaan vaihtamillani muutamalla eurolla ja onneksi seureestamme yksi tyttö antoi minulle lainaan rahaa, jonka pystyin sitten maksamaan hänelle takaisin myöhemmin.

Yöllä emme ehtineet nukkua montaa tuntia, kun seuraavana aamuna koitti taas lähtö ja viimeisen veneosuuden aika, joka kesti noin 8 tuntia. Matkan varrella veneen pysähdellessä näin, kuinka lapset juoksivat viidakosta vilkuttelemaan meille joen varrelle ja kuinka ihmiset peseytyivät ja elivät normaalia elämää joen varrella. Slowboat-matka on ehdottomasti edelleen yksi reissuni hienoimmista kokemuksista, sillä maisemat ja tunnelma on jotain, mitä ei edes voi kunnolla kuvailla. Tosin kuulin, että meitä seuraavana päivänä lähteneessä veneessä tunnelma oli aivan toisenlainen, joten kokemus riippuu varmasti myös paljon myös siitä, millaisen porukan veneeseen saa.

Joen varrella oli elämää.

Kahdeksan tuntia veneessä vierähti taas yllättävän nopeasti lukiessani eräältä tytöltä lainaamaani kirjaa, ihastellessani maisemia ja nauttiessani muuten vain venematkasta. Taisin vielä kuitenkin potea edellisyön juhlista niin kovaa uupumusta, etten saanut edes syötyä mitään koko venematkan aikana enkä aamullakaan ennen lähtöä. Toisin sanoen elin koko sen päivän ainoastaan litralla vettä. Lopulta saavuimme illan alkaessa hämärtymään Luang Prabangiin, joka olikin ensimmäinen varsinainen kohde Laosissa. Venematkalla tutustuin siis erääseen tyttöön, joka lainasi minulle rahaa ja kävikin ilmi, että olimme menossa samaan hostelliin. Hänen kanssaan päätimme siis taittaa matkan veneen päätepysäkiltä tuktukilla Luang Prabangin keskustaan, jossa hostellimme sijaitsi.

Aurinko alkoi taas laskemaan rantautuessamme.

Viimein oli aika jättää vene lopullisesti ja jatkaa matkaa eteenpäin.

Seuraavalla kerralla seikkaillaan Luang Prabangissa!

Slowboatilla Laosiin, osa 2 – seitsemän tuntia Mekong-joessa

Toinen päivä Thaimaasta Laosiin alkoi aikaisella aamuherätyksellä noin kello 6.30. Sitten vain aamupalaa naamariin ja pikainen juoksulenkki etsiessäni lähintä 7/11:iä, sillä kuulokkeeni olivat hajonneet edellisenä iltana ja tulin nopeasti siihen tulokseen, että kaksi päivää veneessä ilman kuulokkeita ei tule kysymykseen. Laosin valuutta kip on suojattu valuutta eli sitä ei pitäisi pystyä vaihtamaan etukäteen, mutta majapaikassamme pystyi vaihtamaan ns. ylimääräiset Thaimaan bahtit Laosin valuuttaan. En tiedä, kuinka paljon majatalon omistaja veti välistä, sillä minulla ei ollut muutenkaan mitään hajua Laosin rahan kurssista, saatika niin, että sitä vaihdettaisiin jostain muusta kuin euroista. No sain loppujen lopuksi muutaman euron edestä Laosin valuuttaa, minkä en ajatellut olevan ongelma, sillä ajatukseni oli nostaa ensimmäisellä pysähdykselle sitten lisää rahaa pankkiautomaatista. -No, sehän olisi sujunut aivan liian helposti, jos näin hyvin olisi päässyt lopulta käymään…

Automatka Laosin rajalle oli lyhyt, alle tunnin mittainen. Viisumi hankittiin Laosiin saavuttuaessa rajalta ja olinkin hankkinut etukäteen itselleni muutaman passikuvan sekä 30 USD käteistä, jolla viisumi maksettiin. Ilmeisesti rajaltakin olisi saanut nostettua rahaa, mutta majatalon pitäjä käytti kaikkia, joilla ei ollut 30 dollaria käteistä viisumia varten jossain Thaimaan puolella nostamassa rahaa. Täyttelimme rajalla viisumihakemuksen sekä maahantulokortin ja olimmekin valmiita jatkamaan matkaa lava-autolla raja-asemalta veneeseen.

Laosin raja-asema, josta viisumit Laosiin hankittiin.

Kaikkeen, mitä sanotaan kannattaa suhtautua varauksella. Saavuttuamme esimerkiksi veneen lähtöpaikalle meille toitotettiin, että kaikki ruoka ja juoma pitää ostaa rannalta, sillä veneessä ei ole mitään myytävää. Näin ei kuitenkaan ollut. Veneestä löytyi ainakin kuppinuudeleita ja eri juomavaihtoehtoja, en tosin tiedä oliko veneen vai mantereen myyjien hinnat kalliimmat. Rannalta yritettiin myös tyrkyttää majoitusvaihtoehtoja kylään, johon vene pysähtyy yöksi. Tämäkin vaihtoehto kannatti skipata, koska kylässä tarjontaa on ja vaihtoehdot ovat vieläkin halvempia. Söin vielä aamulla mukaan saamamme lounaan ennen veneeseen menoa, koska ajattelin, että mitä pidempään ruokani seisoo lämpimässä, sitä todennäköisemmin siitä saa vain vatsataudin. (olihan se jo silloinkin kulkenut mukanani lämpimässä noin kolme tuntia)

Tällaisella veneellä lähdimme taittamaan meidän kahden päivän matkaamme.

Sitten veneen kyytiin! Me saavuimme veneeseen viimeisten joukossa, joten jäimme veneen keulaan pelkille puupenkeille. Ensimmäinen matka kesti 7 tuntia ja siinä vaiheessa pylly ehti jo hiukan puutumaan kovalla istuinalustalla. Veneessä oli pääosin meitä turisteja, mutta mukaan mahtui myös muutamia paikallisia, jotka olivat käyneet ostoksilla kylissä. Vene pysähtyi joenvarrella ja jätti aina silloin tällöin paikallisia joen varrelle, josta he sitten katosivat viidakon uumeniin. Joen varrella oli asutusta ja sieltä täältä pilkahteli erilaisia paikallisten asuinhökkeleitä. Eräs paikallinen vastapäätäni istunut laosilainen mies ei ollut hirveästi varmastikkaan elektroniikkaa käyttänyt, sillä hän seurasi koko matkan ajan silmä erittäin tarkkana, kuinka hänen vieressään ollut nainen käytti tablettiaan niin kiinni naisessa, että nainen yritti muutamaan otteeseen viittoa miestä kauemmaksikin eikä miehellä näkynyt missään vaiheessa esimerkiksi omaa puhelinta.

Tältä näytti veneen sisällä. Aika ahdasta ja itse jouduin vain tyytymään puupenkkiin.

Mekong-joella.

Joen varrella lepäili myös eläimiä.

Seitsemän tuntia veneemme uiskennellessa pitkin Mekong-jokea meni yllättävän nopeasti ja illan alkaessa hämärtyä saavuimme pieneen laosilaiseen kylään nimeltään Pak Beng, jossa alkoikin heti pieni hullunmylly…

Auringon laskiessa saavuimme pieneen Pak Beng -kylään.

Seuraavalla kerralla alkaa viimeinen päivä matkasta Thaimaasta Laosiin slowboatilla.